lauantai 10. elokuuta 2013

Me ollaankin jo kotona - eli ei mennyt taas ihan niin kuin uskalsin toivoa :/

Jep, nyt istuskelenkin jo kotisohvalla ja ihmettelen tämän päiväistä ja olen katsonut videon lääpi varmaan sata kertaa, ja pyöritellyt asioita, pohtinut ja miettinyt. Enää ei varsinaisesti harmita, mutta tänään päivänä meinasi kyllä itku päästä, sillä Dee oli verkassa aivan järkyttävä ja radalla ihan yhtä huono. Kaiken se hyppäsi mitä eteen tuli, mutta se mitä siellä esteiden välillä, ennen ja jälkeen tapahtui olikin sellaista taistelemista, että päätin puhaltaa pelin poikki vielä kun nuori hevonen on noin innolla esteille menossa, ennenkuin tulee se kohtalokas huono hyppy jonka jälkeen hevonen lopettaa sen hyppäämisen kokonaan. Hetken pohdittuani päätin, että perun huomisen lähdön ja lähdetään ajamaan kotiin päin.

Dee innokkaana, pirteänä ja hyvin voivana eilen illalla Lappeenrannan päässä väliaikaistallin pihassa pidemmän kuljetuksen jälkeen.

Meillä on kyllä ollut keväästä asti Deen kanssa yhtä ylä- ja alamäkistä vuoristorataa. Koko heinäkuun hevonen on tuntunut aivan fantastiselta ja päivä päivältä vaan paremmalta. Nyt viime viikonloppuna Laaksolla pari ekaa päivää hevonen oli kuuliaisempi kuin koskaan ja mukavan tuntuinen. Mutta kolmantena päivänä sunnuntain radalla, kun se lähti lievästi sanoen lapasesta, se on ollut sen jälkeen kauhean hektinen tämän viikon parilla ratsastuskerralla, tavallaan ei vastaa apuihin, mutta toisaalta meinaa räjähtää käsiin kun vaan vähänkään siihen on yrittänyt vaikuttaa.
Mietin pitkään, että tällä samalla tavalla se on reagoinut aiemmin, kun sen suupielet aukesivat uudelleen kesäkuussa, eli pohjetta ei saisi käyttää ollenkaan ja ohjasta ei uskalla ottaa normaalia tuntumaa. Ja ymmärtäähän tuon, suupielet ovat varmasti hirmuisen kipeät, mutta minulle on nyt useammankin ihmisen toimesta sanottu, että ei nuo niin pahoilta näytä, joten normaali valmistelua jatkettiin tätä viikonloppua varten.

Reilu vuosi sitten meillä oli ongelmana Deen vatsavaivojen myötä pitkään se, että se pukitteli erinäisissä tilanteissa. Nyt vasta talvella Hollannista sain tietää, että tuo johtui sen vatsasta. Sittemmin, kun asia on hoidettu kuntoon pukittelu lakkasi. Tänään Dee verryttelyssä aloitti samanlaisen raivopukittamisen pitkästä aikaa. En olisi vasemmalla pohkeella varsinkaan saanut koskea ollenkaan ja muutenkin se vain puri kuolaimeen kiinni. Hypyt onnistuivat ihan hyvin, mutta hypyn jälkeen se kiikutti mua siellä nurmella kyllä ihan 10-0. Käytännössä tuntui siltä, että tuntumaa ei saisi ottaa, ja jalat pitäisi olla irti kyljistä, jotta se olisi tyytyväinen, mutta siltikin se juoksi alta heti, kun sai tilaisuuden.

Lappeenrannan racing -rata vaikutti kuitenkin sinällään simppeliltä, vaikka kääntämistä olikin. Ajattelin, että käännökset on vain hyvä, niin saan hevosta kiinni paremmin.
Ei niin hyvällä fiiliksillä starttasin n. 20 lähtiän jälkeen luokan loppupäässä.
Dee oli virittynyt kuin viulunkieli, se tavallaan tuntui todella todella innokkaalta, mutta samalla sellaiselta ikävän tärisevältä, jota kiukutti heti, jos vähän istuin esimerkiksi satullaan syvemmälle tai halutin muulla tavalla vaikuttaa siihen.
Alku laukannoston jälkeen se heitti vielä yhden pienen pukin, joten sain nostaa laukan vielä uudelleen, ja ensimmäiselle esteelle pitkä lähestyminen tuntui vielä toistaiseksi siltä, että hevonen on hallinnassa pohkeen ja ohjan välissä. Pientä kiemurtelua Dee teki ekalle okserille lähestyttäessä aivan viime metreillä, joten laitoin automaattisesti jalan kiinni, ja siitä se sitten lähti! Videolla ei näytä niin pahalta, mutta selkään tuntui aivan hallitsemattomalta ja holtittomalta. Minulla ei ollut mitään jakoa siinä, että olisin vaikuttanut meidän radalla etenevään rytmiin tai lähestymisiin, koska Dee meni aivan kuuroksi - samalla tavalla, kuin Laaksolla kolmantena päivänä alun muutaman esteen jälkeen.
Kakkosena oli pieni pysty, johon tultiin juureen, siitä kuitenkin yli puhtaasti. Kakkosen jälkeen oli vasemalle kaartamisen jälkeen edessä sarja. Mietin jo radan kävelyssä, että kierränkö sarjaa ennen edessä olevan esteen vai teenkö sujuvamman käännöksen laukan temmon säilyttäen kääntämällä aikaisemmin edestä, sillä moni ratsukko teki paljon siistimmän sisääntulon sarjalla "oikasemalla" esteen edestä. Totesin kuitenkin kakkosen jälkeen, että haluan saada sen kurvin sinne, jotta saisin hevosta taas takaisin tiukemmassa kaarteessa. Noh, Dee ei siitä käännöksestä huolimatta ihan hirveästi hiljentänyt, vaan jatkettiin isolla laukalla kahden laukka-askeleen väliselle sarjalle, jonka me taas TAAS taaas(!!!) sen kahden laukan sijasta porhallettiin yhdellä askeleella. Voi että mua ärsytti siinä vaiheessa, mutta matka jatkui sarjan jälkeen oikealle, josta oli tulossa vastaan yksittäinen pysty. Tultiin edelleen aika vauhdilla, yritin ääneen hevosta rauhoitella, mutta turhaan. Hiukan juureen tultiin, mutta yli selviydyttiin. Jatkoin pidätteiden kanssa äänellä rauhoittamista pystyn jälkeen, ja juuri hetki ennen okseri Dee hetkeksi rentoutui, lopetti kuolaimeen puremisen, mutta aivan liian myöhään, jolloin ajauduttiin jo okseria liian lähelle, josta ensimmäinen puomi matkaan. Puomista Dee sai taas kilarit, ja ponkaisi vauhtiin. Okserin jälkeen oli suht suora linja pystylle, johon osui askeleet kyllä kohdille, mutta hevonen oli jo pois avuilta ollut kauan sitten. Se on oikeasti ihan karsea tunne, kun lähestyy vaan hallitsemattomasti kohti estettä ja käytännössä et voi enää muuta tehdä, kuin toivoa parasta. Pystyn jälkeen tein nopean ratkaisun, ja tein ympyrän ennen seiska esteenä olevaan okseria, jotta saisin hevosta taas takaisin kuulolle. Tämän jälkeen sainkin hevosta ihan vähän paremmin tuotua itse esteelle, ja okseri selvitettiin ihan kivasti. Okesrin jälkeen Dee lähtikin jo paahtamaan seuraavalle okserille, ja lähti hyppyyn varmaan kolme metriä ennen isoa ja leveää (!) okseria, josta sitten saatiin isolla kolauksella takapuomi odotetusti matkaan, kun hevonen ei vaan enää riittänyt venymään ylitse. Tässä vaiheessa puhalsin pelin kesken ja päätin keskeyttää radan siihen. En halunnut jatkaa enää loppuun, vaikka enää olisi ollut jäljellä kahden pystyn suhteutettu väli. En halunnut enää yhtään huonoa hyppyä, jonka seurauksena pahimmassa tapauksessa nuoren hevosen itseluottamus menisi. Lisäksi päässäni pyöri ajatus, että hevonen ei tunnut nyt normaalilta, vaikka ainahan se on vauhdikas esteradalla ollut.



Radan jälkeen kävin hiljentyneellä verkka-alueella hyppäämässä yhden ison okserin, jossa hyppy sujui ihan hyvin. jatkoin vielä sileällä työskentelyä ja pidin vain pohkeen lähellä, vaikka hevonen kiukuttelikin tästä ihan kauheasti. Jossain vaiheessa se kuitenkin "luovutti" ja lopetti kiukuttelun. Olen silti ihan varma, että jokin on pielessä. Eikä asiaa yhtään ole helpottanut se, että olen tuntenut oman oloni mökkireissun jälkeen todella flunssaiseksi ja voimattomaksi, tuntuu ettei voimia ole yhtään pitelemään vahvaa hevosta.

Autolle kävellessäni tein päätöksen, että lähdemme kotiin. Ei yhtään huvita viedä hevosta tämän jälkeen pidemmälle ja mahdollisesti isommalle radalla, vaikkei meidän hyppääminen nyt siitä korkeudesta olekaan kiinni. Haluan mielummin tutkia hevosen, hoitaa suupielet kuntoon, maanantaina eläinlääkäri raspaa sen suun ja samalla otetaan varmaan verikokeet. Juttelen myös Alexin kanssa, että mitä mieltä hän on.

Tuntuu tylsältä, kun Dee on tuntunut niin hyvältä jo pidemmän aikaa, ja tuntui, että edistyimme ja nyt yhtäkkiä jokin meni taas vinoon.
Kaikesta huolimatta reissussa hyviä puolia olivat se, että Dee matkusti rauhallisesti ja tyytyväisenä ja oli kuin kotonaan vieraassa tallissa. Myös kisapaikalla se käyttäytyi erinomaisesti (ennen kuin nousin selkään) ja oli niin kiltisti, että T sai jopa kierrettyä hokit hevosen jalkaan. T:hän ei ole koskaan aikaisemmin edes kaviota nostanut. Pienestä pitää olla iloinen.

Nyt syksyn suunnitelmat on saada tosiaan hevonen hoidettua kuntoon ja sen jälkeen miettiä uudestaan mm. kuolainratkaisuja. Ajattelin hankkia ensialkuun Deelle hackamoren, jotta voin ratsastaa sitä niin, ettei sille tule mitään suuhun ja suupielet saisivat parantua rauhassa silti. Jos jollain on mitään ehdotuksia meidän ongelmiin kuolainten osalta, niin saa ehdottaa.
Loppusyksystä katsotaan käydäänkö jotain lähietäisyydellä järjestettäviä pikkukisoja harjoituksen vuoksi. Nyt kuiten mennään ihan sen mukaan mitlä hevonen tuntuu. Ensi viikolla se saa vapaata vähän enemmän.

30 kommenttia:

  1. Kieltämättä näyttää kiikuttavan sua ja ärtyvän pidätteistä :/ Toivottavasti syy outouteen selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiikuttamiselta se juuri tuntuikin, toivotaan niin!

      Poista
  2. Voi että, miten voi olla näin paljon huonoa tuuria ja vastoinkäymisiä :( En pysty edes kuvitella huolen ja harmin määrää, toivottavasti raspauksen yhteydessä sieltä suusta löytyisi jotain vastauksia, ja saisitte homman taas pelittämään. Hirveästi tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tähän alkaa pian tottumaan, että suorastaan yllättävän nopeasti olen saanut itseni suhteellisen rauhalliseksi. Tottakai harmittaa, mutta ajattelen nyt asian niin, että näistäkin vastoinkäymisistä päästään yli jos vaan jaksan hoitaa hevosen huolellisesti. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Voi ei kuinka huonoa tuuria teillä :( Toivotaan että outoon käytökseen löytyy joku mahdollisimman pieni ja helposti korjattavissa oleva syy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä suurin todennäköinen syy on nuo suupielet :/ Mutta sitä toivon minäkin, ettei mitään vatsaan viittaavaa tai muuta isoa olisi.

      Poista
  4. Täytyy nyt ekaa kertaa kommentoida, kun itselläkin on nuori ja vaikka laji on eri, niin monet ongelmat kuulostaa aika tutuilta.. Omani reagoi kerran ihan vastaavalla tavalla vaan, koska oli väsynyt. Keskittyminen ja lihasvoimat eivät enää yhtenä viikonloppuna riittäneet tekemään tehtäviä hyvin, joten heppa laittoi kaiken ihan ranttaliksi, enkä saanut mm. koskea siihen jalalla tai kädellä..
    Ongelmat voivat toki johtua miljoonasta muustakin jutusta, mutta joskus syy voi olla (onneksi) niinkin yksinkertainen kuin lyhyen tauon tarve. Meillä jo reilun viikon maastoilun ja hölkkäilyn jälkeen ongelmat katosivat. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymistä mietin myös, mutta se ei toisaalta tuntunut lainkaan väsyneeltä ja nyt tänään energiaa olisi ollut vaikka muille jakaa. Tietenkin väsyminen saattaa näkyä juuri tuollaisena ylipirteytenä, itselleni meinaan käy hyvin usein niin. En toisaalta vaan jaksa uskoa että väsymyksestä olisi kyse, koska meidän kesä on oikeastaan ollutkin pelkkää maastoilua ja rentoiluja kaikkien muiden vastoinkäymisten takia...

      Poista
  5. Kyllä on huonoa tuuria! :( En osaa nyt mitään helpottavaa vinkkiä antaa, mutta toivottavasti tilanne selviää!

    http://pirinransu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä jossain vaiheessa iloksi muuttuu :)

      Poista
  6. Voi että kun tulee paha mieli lukea teidän vastoinkäymisistä :( Niin sitä vaan elää mukana jutuissa kun kerrot avoimesti kaikki kuulumiset. Teit varmasti järkevän päätöksen kun peruit seuraavan lähdön, tunnet Deen selvästi niin läpikotaisin, että huomaat heti kun se fiilis on erilainen. Toivottavasti Deellä ei nyt kuitenkaan ole mitään suurempaa vaivaa, ehkä tosiaan Anonyymin hepan tavoin vain iski väsymys. Tämähän tuli kuitenkin taas aika äkkiä, joten toivotaan että meneekin nopeasti ohi pienen levon kautta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon tosiaan itsekin, ettei nyt mitään vakavempaa tulisi. Se vaan herätti huolen, kun hevonen oli niin äkäinen kaikelle mitä yritin tehdä. Ehkä tähän väliin ja rentoilu on oikea juttu, oli syy mikä tahansa. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  7. Itse ehdin just kurkkaamaan teidän radan läpi ennen Annikan verkkaa ja kyllä mullakin nousi kylmä hiki pintaan, koska välillä huomas että hevonen puri vaan kuolaimeen kiinni vaikka mitä teit :S oli fiksu päätös keskeyttää siihen, ennenkuin olisi sattunut jotain. Kiinnitin kanssa huomiota siihen, kun Dee potkiskeli vasemalla takasella vähän mahan allekin, kun yritit nostaa laukkaa. Ensimmäisenähän tulee tietysti mieleen vasemman kyljen arkuudesta mahahaava, mutta en tiedä, jos sen talviset mahaongelmat (muistaakseni sillä oli jotain spesiaalimpaa) on uusineet? Joka tapauksessa kurja juttu :/ Meidän ponilla muuten aukes aina suupielet, vaikka laitettiin joka kerta vaseliinia suupieliin, mutta lopulta meksikolaisella turpiksella ongelma loppui. Aachenturpis litisti jotenkin sen posket hampaiden väliin, samoin remonttiturpiksen hihna. Mutta jos käytte hyvällä raspaajalla, niin osaa varmasti auttaa :) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista eniten toivon, ettei kyseessä olisi mitään vatsaan viittaavaa, koska vatsan hyvin voinnin eteen olen nyt erityisesti yrittänyt hoitaa kunnolla. Mutta kieltämättä itselleni tämä asia tuli heti mieleen, kun verkassakin pukittelu vaan jatkui.
      Huomenna on raspaus, niin nähdään mitä suusta löytyy - muutakin kuin auenneet suupielet.

      Poista
  8. Melkoista ryysimistä,vaarallisen näköistä.Ainoa oikea päätös oli keskeyttää.
    Vatsahaavaa veikkaan,jo jossain edellisessä videossa kiinnitin huomiota laukan nousemis/pyörimis ongelmiin ja tämän uuden videon esitys kannustaisi tähystyksessä käymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laukannousemisvaikeudet tulee jo kisatilanteessa, kun se on ollut nuorempana Deelle muutenkin hankalaa, ja jännittävässä tilanteessa jalat menevätkin solmuun. Sen sijaan pukittelu vihaisesti ei ole enää normaalia, ja se kertoo, että jokin on vinossa.

      Poista
  9. Ei kyllä yhtään näytä siltä normaalilta, rennolta ja sujuvalta TE'iltä. Toivottavasti vika löytyy =(

    VastaaPoista
  10. Vatsahaavaa minäkin epäilisin tekstin perusteella, mun hevonen tuntui kipeänä myös siltä ettei jalkaa saanut käyttää tai pitää tuntumaa, tai heppa "räjähti". Ja samalla tavalla ihme pukkailua ja potkiskelua. Toivon todella että syy selviää!! :) ja meilläkin oli kyseessä vain lievä haavauma, joka aiheutti kuitenkin isot oireet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin alkuun pelkäsin, mutta sen verran on tullut opittua, että liian aikaisin ei viitsi tehdä johtopäätöksiä, koska hevoset saattavat reagoida moniin eri asioihin saman tyylisesti. Onneksi nyt näyttäisi oreiden syyn selvinneen! :)

      Poista
  11. Mietin noita suupieliä, voisiko olla allerginen kuolaimelle? Käytetylle materiaalille siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti onkin, kun aurigan -kuolaimen kanssa hevonen on toiminut sileällä ihan eritavalla. Ovat vaan niin kalliita kuolaimia ja alkuun on pakko kokeilla, ennen kuin hankkii koko "sarjan" itselleen :)

      Poista
  12. Tutun kuuloista ja näköistä :). Minun tammallakin aukesi usein suupielet. Aukesi aina vaan helpommin kun oli arpea edellisistä haavoista. Meillä auttoi suora ja jäykkä kumipelhamit. Auttoi myös pidätteissä ja antoi paljon lisää ratsastettavuutta. Kannattaa kokeilla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kokeilla nyt syksyn ja tulevan talven aikana, mihin kuolaimeen päädytään ensi kaudella. Totta on, että jos hevonen on vahva, en halua jäädä roikkumaan suuhun vaan haluan sitten jonkun napakamman kuolaimen, jotta voin hellittääkin kädellä. Lopulta jossain tilanteissa liian pehmeä kuolain saattaa kääntyä itseään vastaan, jolloin se pehmeä kuolain tekee enemmän tuhoa, kuin vähän vahvempi kuolain. Nyt ensiksi täytyy kuitenkin katsoa, kun saadaan suu kuntoon, että miten hevonen lähtee toimimaan. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  13. Teit ihan oikean ratkaisun kun keskeytit. Tilanne oli teille molemmille vaarallinen. Ei ehkä vielä kannata osallistua isompiin luokkiin ennen kuin heppa on kontrollissa ja muutenkin terveystila kunnossa. Ettei käy hullusti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä vaarallista se on, hypätään me sitten metriä tai kymppiä tai vaikka vaan 90cm luokkia, jos vauhti on tuollainen ja hevonen ei ole kunnossa.

      Poista
    2. Huomattu on :( Välillä olen ihmetellytkin kuinka olet uskaltanut silti hypätä ja suunnitella isompia luokkia vaikka ongelmia on. Toivottavasti nyt ongelmanne olisi jo takana päin!

      Poista
    3. Eihän meillä ongelmat ole ollut tämän tasoisia kuin vasta nyt Laakson kolmantena päivänä ja nyt sitten Lappeenrannassa. Lisäksi olemme koko kevään ja kesän hypänneet samoja tasoja, harjoituksissa jopa isompaakin. Sori vaan, mutta mua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun joku tulee ilman nimeä kertomaan, jos on ihmetellyt jotain mun päätöksiä, jos ei kerran edes tunne minua tai hevostani sen enempää kuin blogin perusteella. Vai tunnetaanko me jostain? :D

      Poista
  14. Tosi harmi, että teidänkin kisat meni pieleen, en edes kerennyt tulla moikkaamaan! :( Mutta nyt pollet kuntoon ja kohti seuraavaa kautta..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mutta tällaista tämä vaan on. Ehkä voidaan sitten olla tuplasti iloisempia myöhemmin, kun alkaa meillä hepat toimimaan, kunhan päästään näiden vaikeuksien yli! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot