perjantai 6. syyskuuta 2013

Deen menoa viime viikoilta ja muita kuulumisia!

Mulla on ollut kyllä ihan totaalinen burn-out tämän bloggailun kanssa. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutta en vain ole jaksanut uhrata aikaani sille. Nyt kuitenkin tulee jotain päivitystä viime aikaisista treeneistä ja tapahtumista.

Deen kanssa on ollut kavio-ongelmaa ja kengitysten kanssa sekoilua jne. Nyt tuntuu taas kuitenkin siltä, että olemme päässeet treenaamisen makuun. Deellä sai lopulta etukavioihinsa pohjalliset, ja se tuntuu taas oikein hyvältä ja liikkuu päivä päivältä isommin ja letkeämmin. Tuntuu, että kisojen jälkeen olemme taas saaneet aloittaa siirtymisien ja pidätteiden harjoittelun pari askelta aikaisempaa taaempaa, sillä Deelle oli kyllä jäänyt vähän veto päälle, mutta pikkuhiljaa niissäkin on löydetty yhteistä säveltä ja uudestaan sitä rentoutta.


Deen kanssa olen myös siirtynyt suitsituksessa nyt remonttiturpikseen, joka tuntuu itseasiassa toimivan hyvin sileän työskentelyssä. Se tuo tietyllä tapaa lisää vakautta ohjastuntumalle ja hevonen uskaltaa hakea tuntumaa paremmin itsekin.

Toinen projekti on edessä, eli vaihdan nyt tuon meidän brunon estepenkin koulusatulaan, jotta pääsen itsekin päivittäisissä treeneissä istumaan paremmin, jonka kautta pääsen vaikuttamaan hevoseen myös paremmin. Se, että milloin sopivan kokoinen penkki löytyy, onkin sitten toinen juttu.

Muutoin olen ottanut sileäntyöskentelyohjelmaan nyt väistöjen, avojen ja sulkujen treenaamiset. Ne tuntuvat olevan jollain tapaa Deelle kuitenkin melkein hepreaa, joten nyt jos koskaan on oikea hetki aloittaa. Eilen itseasiassa saatiin lävistäjältä uralle tehtyä molempiin suuntiin jo "kelvollisia", tai noh - sanotaan nyt, että kelvollisempia - pohkareita ravissa, vaikka takaosan hevonen meinaa unohtaa ihan kokonaan, ellen ole kaiken aikaa muistuttamassa ja avittamassa. Deen kanssa on myös se haastavaa, että en saa sitä liikaa muistutella tai avitella, kun sillä menee ihan pata nurin ja lopulta suuttuu ja potkaisee vihaisesti, kuin sanoen "oo hiljaa siellä!" :D Sen kanssa siis pitää, niinkuin aina kaiken kanssa, edetä hyvin yhteisymmärryksessä keskustellen, mutta toisaalta muistaa sopivalla tavalla vähän patistaa ja tökkiä kepillä jäätä, ettei jäädä ihan mukavuusalueelle.
Eilen hevonen tuntui innostuvan avoista ja pohkeenväistöistä todella, kun se viimein tajusi homman idean ja tuntui ihanalta istua sen selässä, kun siitä oikein huokui kuinka se yritti ihan tosissaan ja innoissaan uusia asioita.

Eilen myös lähdin ottamaan pieniä askeleita muidenkin uusien asioiden kanssa. Olen miettinyt tuota Deen siirtymisien hankaluuden, ja olen tullut siihen tulokseen, että se on aika pitkään saanut kulkea vain eteenpäin. Sillä on voimakas takaosa, jota se ei kuitenkaan osaa mielestäni tuoda hyvin alleen, jolloin se saisi voimaa ja kantavuutta, sekä helpotusta niihin siirtymisiin. Eilen avojen ja pohkeenväistöjen jälkeen lähdettiin työstämään käynnissä, ravissa ja laukassa muutaman askeleen "kokoamista". Ja tosiaan vain ihan muutama askel kerrallaan. Dee oli hyvässä keskittymistilassa aikaisempien tehtävien jäljiltä, joten sen kanssa oli helppo lähteä etenemään näihin, kun se kuunteli tarkkana kaikki mitä sille kertoi. Ravissa homma sujui parhaiten ja loppuvaiheessa hevonen tuntui nousevan ja kevenevän edestä ihan hirveästi. Laukassa oli todella hankalaa, kuten laukassa kaikki asiat on tuntunut olevan, mutta tässäkin saatiin jo lyhyessä ajassa jotain ajatusta ja Dee todella yritti polkea. Tein tehtävää isolla ympyrällä, jossa tehtiin ihan pari askelta kootumpaa (sen mitä nyt vielä tässä vaiheessa hevosta irtosi), ja heti kun tuli edes sinnepäin oikeita askeleita, niin annoin hevosen taas kulkea eteenpäin. Kokoamisharjoituksia tehtiin maximissaan 10 minuutin ajan, joka sekin oli selkeästi ihan riittävästi todetakseni, että tähän väliin vielä hengähdyksen otto pitkin ohjin ja sitten lopukeventelyihin.

Kotitreeneissä yhtenä päivänä käytiin läpi kotiläksyjä, joita Antti meille antoi. Teemana saada hevonen todella rennoksi ja kevyeksi kädelle.

Sama rentous piti säilyä hypätessä, ja onnistuttiinkin siinä aika kivasti. Vaikka ainahan kotona hyppääminen on ollut helpompaa.

Estepuolella me olemme siirtyneet kokonaan Antin silmien alle. Viime viikolla oli ensimmäinen valmennus, milloin Antti näki D:n ensimmäistä kertaa, ja tänään jatkettiin siitä mihin viimeksi jäimme. Nyt on urakalla lähdetty työstämään sitä, että saisin hevosen rennoksi hypätessä ja aika lyhyessä ajassa on tullut kyllä tulosta.
Tänään meinaan hevonen oli suorastaan löysän oloinen, vaikkei siis tuntunut yhtään olevan pohkeen takanakaan. En tiedä kuinka paljon asiaa saattaa helpottaa se, että ei ole muita ratsukoita samalla tunnilla ja kun hypätään maneesissa, ei ole niin paljon tilaakaan, mutta toisaalta nyt hyvä, että saadaan hevosta työstettyä rauhallisemmaksi ja kuuliaisemmaksi.
Myös parin edeltävän päivän rankat lenkit saattoivat viedä suurimmat energiat, mutta nyt Dee oli tosi hyvän tuntuinen ja malttoi, mikä on harvinaista.





Tämän päivän valmennuksesta on pientä videon pätkää, joka tulee myöhemmin esille.


Muita hevosia on ollut jonkun verran ratsastettavana viime aikoina myös.
Iita, Deen äiti, joka on tähtäämässä kantakirjaustilaisuuteen on saatu aika hyvälle mallille siihen nähden mistä pisteestä puolitoista viikkoa sitten lähdettiin. Olen tehnyt sen kanssa aika paljon maastakäsin hommia ja nyt tällä viikolla olen sen taas pari kertaa se myös ratsastanut. Sitä on saatu suoremmaksi tukeutumaan molempiin ohjiin, myötäämään kädelle ja muutenkin hyväksymään ohjastuntuma. Se on hirmuisen paljon samantyylinen hevonen ratsastaa kuin Dee, vaikka Deessä tuntuu olevankin äitiään enemmän "ulottuvuuksia" ja vaihteita. Olen alun epätoivon jälkeen jo todella iloinen siitä, kuinka paljon on lyhyessä ajassa saatu tammaan parannusta. Tärkeintä onkin, että se esittää parhaansa kantakirjaustilaisuudessa, vaikka itse ratsastusosio kantakirjauksessa ei olekaan kovin vaativa. nyt täytyy vaan saada lisää elastisuutta ja tasapainoa liikkeisiin. Onkin hiukan erillaista rakentaa uudelleen vanhempaa ratsuhevosta, kuin täysin nuoren kanssa aloittaa perusasioista.

"Iita"

Viime viikolla kävin myös hyppäämässä pitkästä aikaa Zorrolla! Zorro on tällä hetkellä ajo-opetuksessa, ja sen kanssa on heti ajo-opetusjakson jälkeen luvassa laatuponikilpailu. Poni oli todella hyvän tuntuinen, vaikka hyppykertoja onkin ollut sitten viime talven ja kevättalven jäljiltä harvemmin! Rakensin ponille pienen radan, missä oli lähinnä kääntämistä yksittäisille esteille, eli laukan rytmin säilyttämistä läpi kaarteiden ja sitten yksittäinen sarja diagonaalilla. Poni hyppäsi suurella innolla kaiken mitä eteen lattoi ja todettiinkin Miljan kanssa, että se tuskin tarvitsee hirveästi prässäystä laatuponikisaa varten, joten ennen sitä otetaan vain toinen hyppykerta, niin valmiilta se vain tuntuu. Ja voi pojat, oli ihanaa hypätä taas tällä ponilla! Se antaa aina niin mahtavia fiiliksiä!

Zorro LA ja omistajansa Milja treenailemassa muutama viikko takaperin. 

1 kommentti:

  1. Ei kannata päästää bloggailua pakkopullaksi, pidä ihmeessä hitaampi tahti tai pientä breikkiä jos ei tunnu hyvältä. Eiköhän se kirjoitusinto sieltä sitten palaile jos on palatakseen :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot