tiistai 24. syyskuuta 2013

Deen syyskuu

Vaikka kirjoittelut on jäänyt vähemmälle viime aikoina, niin se ei ole tarkoittanut tälläkertaa sitä etteikö olisi kirjoitettavaa vaan yksinkertaisesti ei ole ollut enää kaiken tekemisen jälkeen energiaa rustailla kuulumisia tämän enempää. Nyt on ollut hirveästi hässäkkää mm. Iitan kantakirjausvalmistelujen kanssa, tulevan laatuponikisoihin jännittämisen kanssa ja tottakai Deen treenaamisen ja jälleen radoille paluun merkeissä. Sen lisäksi olen saanut ratsastaa ihan ennätysmäärän hevosia joka päivä, teen hierontoja sen minkä jaksan jne. On llut todella antoisaa ja tuntuu, että nyt kehitystä tapahtuu ihan huimalla tahdilla ratsastajana sen myötä mitä tulee noita kilometrejä hevosen selässä istuttua!

Dee 23.09.2013 <3

Nyt kuitenkin ajattelin vähän panostaa kirjoittamisellekin ja tämän tekstin aijon omistaa kokonaan Deen viimeaikaisiin kuulumisiin.

Ja kaikenlaista edistystä ja vaihtelevaa ohjelmaa Deen päiviin on kuulunutkin!
Se on todella löytänyt nyt moodin kotiharjoittelussa ja Antin treeneissä lähinnä tuon hyppäämisen osalta, eli se malttaa ja on aika kivasti kuulolla, myös esteen jälkeen vauhti ei kiihdy yhtään. Saan hyvin pidettyä nyt sillä hyvän rytmin läpi tehtävien, tuotua sen paikkaan kuin paikkaan ja sen myötä, kun rentoutta on tullut, on myös hypyt pyöreämpi ja tekniikkaa saatu aavistuksen paremmaksi.

Viime perjantaina meillä oli viimeistely treenit Antilla ennen Lohjan aluekisoja, ja Dee alku virkeydestään huolimatta jaksoi taas malttaa, kun aloitettiin hyppäminen. Tehtiin kontrollitehtävää, vähän vinoja linjoja, kaarteita jne lähinnä pienillä max 90cm esteillä. Dee oli ihan huippuhyvä ja olen tyytyväinen nyt omaan ratsastukseeni, kun olen saanut omaa tekemistä maltillisemmaksi, mutta tehokkaammaksi. Kaikista tärkeintä nyt tässä vaiheessa kontrollin takia on minun muistettava istua tiiviisti satulassa esteiden välillä. Näin pystyn vaikuttamaan hevoseen istunnalla paremmin, kuin että olisin tapani mukaan kokoajan aavistuksen jalustimien varassa irti satulasta. Tiiviistä satulassa istumisesta huolimatta minun pitää pitää huolta siitä, että olen täysin rento - myös silloin, kun hevonen on räjähtämässä tuhannen palasiksi tai sinkoamassa johonkin suuntaan. Näin saan hevosen nopeasti takaisin hallintaan, kun en itse lähde sen juttuihin ja höyryämiseen mukaan.

Lauantain välipäivänä mietin, että millä saisin Deen nyt ennen kisoja vielä oikein rennoksi ja nyt kun olen tässä viimeisen parin viikon aikana innostunut ohjasajamaan sitä, niin päätin toteuttaa tämän rentoilun ohjasajon parissa. Se olikin ihan super hyvä ajatus, saan Deen kuuntelmaan, keskittymään ja rentoutumaan todella hyvin ohjasajaen, jonka myötä olen innostunut hiukan enemmänkin tästä toiminnasta. Tällä tavalla pystyy opettamaan hevoselle oikeastaan ihan mitä vaan sileän työskentelyä mitä selästäkin! Se on todella hyödyllistä, etenkin nuoren hevosen opettamisessa, jossa sillä kuitenkin on valmiiseen ratsuun verrattuna puutteellinen tasapaino kantaa ratsastajaa tai ylipäätään ei välttämättä tai yleensä olekaan samanlaista voimaa kantaa ratsastajan painoa selässä, etenkään silloin, kun tehdään uusia tai vaikeita asioita. Ohjasajonmyötä ollaan saatu Deen kanssa hiottu mm. pohkeenväistöjä, avotaivutuksia, siirtymisiä (jotka btw on myös kehittyneet nyt hirveästi tämän myötä!!!) sekä sellaista yleistä rentoutta kantaa itseään, venyttämään enemmän työskentelymuotoa eteen alas. (Kaikki kuvat ohjasajosta otettu eilen 23. syyskuuta, kisapäivän jälkeisenä päivänä)


 Väistöharjoituksia - Dee kieli keskellä suuta :)

Poika on myös liikkunut viime viikkoina henkeäsalpaavan hyvin ja ohjasajaessa on ihanaa, kun pääsee seuraavaamaan hevosen työskentelyä sivusta omin silmin!

Alla videota väistöistä. Eka pätkä ei mennyt vielä ihan niinkuin piti, mutta Dee yrittää kovasti ja toisella pätkällä se oli jo taas rauhallisempi ja malttoin keskittyä :)


Sunnuntaina pakattiin kamat ja hevonen autoon, ja lähdettiin puoli kymmenen aikaan aamulla ajelemaan kohti Lohjan Laakspohjaa. Meidän oli määrä hypätä metrin luokka, ja katsoa miten meidän viimeaikaiset harjoitukset ja rennot fiilikset näkyisivät kisatilanteessa. Itseäni ei oikeastaan jännittänyt tällä kertaa juurikaan, tämä oli vain yksi kisa muiden joukossa ja nyt talven yli pitää muutenkin ottaa säännöllisin väliajoin ratoja alle, joten aika rennoin fiiliksin lähdin tähän päivään, vaikka arvoitus oli miten harjoittelumme tosiaan näkyy nyt tositoimissa.

Olin suunnitellut pitkää verkkaa Deelle. Metrin luokkamme alkoi klo: 11:00, ja olimme vasta häntäpään puolella lähtijöissä. Ilmoittautumisen ja passin tarkastusten, sekä radan kävelyn jälkeen ehti hyvin katsoa muutamia ratoja ennen hevosen kuntoon laittoa.
Rata vaikutti meille todella hyvälle, siinä oli paljon kääntämistä ja aika lyhyitä laukkapätkiä, verraten näihin nuorten hevosten luokkiin, joissa monesti juuri esimerkiksi pitkät laukat meinaa käydä meidän kohtaloksemme kontrollin kannalta. Sarja oli jälleen kahden laukka-askeleen välillä eli n. 10m vähän reilu. Toivoin todella, että Dee olisi ottanut malttinsa mukaan ja ei tuttuun tapaansa loikkaa nyt kisatilanteessa näitä kahden laukan sarjavälejä yhdellä. Radalla oli kaksi suhteutettua linjaa, jotka ovat myös aina välillä vähän kysymysmerkki. Dee usein ennakoi tällaisissa väleissä ja rupeaa tekemään omia ratkaisujaan, tosin kotona se on tehnyt oikein hyvää työtä, joten nyt täytyi vain keskittyä siihen omaan rentoon ratsastamiseen ja saada hevonen mahdollisimman hyväksi verkassa.

Aloitin verryttelyn ensiksi maneesissa, jossa sileällä sain sen ravissa ihan todella todella rennoksia ja hyväksi. Laukassa se odotetusti vähän kuumeni, mutta n. 10 minuutin työskentelyn jälkeen se alkoi rauhoittumaan ja pystyin ottamaan ensimmäiset hypyt ristikolle. Nämä meni vielä suhteellisen hyvin, hevonen kuunteli vaikka se selkäesti oli jännittyneempi kuin kotona, mutta tuli myös hyvin kiinni esteen jälkeen. Hypyt meni niin kauan hyvin, kunnes käänsin sen isolle okserille, johon se yllättäen kielsi ensin hämmennyksissään. Tämän jälkeen pakka vaan meni ihan totaalisen sekaisin ja taas tohina alkoi. Sain kuitenkin Deen vielä tuotua suht hyvin esteelle, mutta esteen jälkeen kontrollin kanssa oli ongelmia.
 Kun oma lähtö lähestyi, siirryimme varsinaiseen verkkaa pihalle, jossa otin lisää hyppyjä, n. 6kpl yhteensä, sekä pystylle, että okserille. Ulkona Dee rauhoittua takaisin päin pikkaisen. Se ei ollut rento, mutta vielä kuitenkin ihan lapasessa. Muistin itse hengittää, pysyä rentona ja vaan istua.

Radalle päästyämme Dee oli vielä kävellessä ihan suht rennon oloinen. Mutta, kun keräsin ohjat käsiin, alkoi tepastelu ja jännittäminen. Jostain kumman syystä kaikista Antin kotona annetuista neuvoista poiketen lähdin taas tuolle Deen jännityslinjalle mukaan, enkä muistanut istua ja rentoutua. Paikat osuivat ihan hyvin koko radan läpi, lukuunottamatta sarjaa, jonka hevonen todentosiaan TAAS ratkoi yhdellä laukalla sekä ennen yhtä okseria, jossa se pääsi totaalisesti juoksemaan alta pois ja hyppäämään laakana. Tältä okserita tulikin yksi pudotus, muuten meni puhtaasti.


En ollut ihan täysin pettynyt rataan, mutta toki jouduin nielemään kiukkua siitä, että tein taas kaiken juuri päinvastoin, kuin olemme treenanneet. Jotenkin se on vaan niin automaattinen reaktio, etenkin kun se valkku ei ole huutamassa siellä kentänlaidalla ja muistuttamassa mitä teen. Jossain vaiheessa saan onneksi valmentajan mukaan auttamaan verkkaan ja huutamaan radan laidalle. Sitä me totisesti nyt talven aikana tarvitsemme, tai minä tarvitsen. Kuitenkin olo oli ihan ok, että se rata ei ollut ihan niin huono, kuin Laaksolla kolmantena päivänä, saatika Lappeenrannassa, jossa jouduin keskeyttämään. Dee kuitenkin parista sinkoilusta huolimatta tuli jossain vaiheessa takaisin - kunhan muistan vaan itse olla menemättä sen vetokisaan mukaan, lopettaa vastaan jäkittämisen ja vaan rentoutua ja istua.
Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Dee on sellainen tikittävä aikapommi kisatilanteessa, että ammattilainenkin oli ihmeissään Hollannissa. Siis mitenkään puolustelematta sen enempää itseäni, haluan vain muistuttaa itselleni, että Dee ei ole helpoimmasta päästä. Mutta hyvät suoritushevoset omaavat myös suuren luonteen ja olen siinä vaiheessa erittäin ylpeä itsesäni, kun löydän oikean sävelen tämän dynamiitin kanssa kisa-areenoilla!

Uskon, että tuolla luonteella, mitä Deellä on, hypätään isompiakin luokkia - niin suuri sydän sillä on tuohon hyppäämiseen! Ja kun opin tuolla hevosella ratsastamaan, osaan ratsastaa siinä vaiheessa todella montaa muutakin haastavaa tapausta, joten kyllähän tämä opettaa minua kaikista eniten vaikka vaikealta tuntuukin. Silti jostain syystä nautin tästä Deen tuomasta haasteesta tai haasteista. Voitto varmasti myöhemmin maistuu makeammalle, kun näistä päästään läpi ;)

 <3



Näitä kuvia nähdessäni on kyllä myös pakko todeta, että nyt Dee alkaa näyttää todella hyvältä lihavuuskunnoltaan. Se on myös saanut ilahduttavan paljon lisää lihasta ja muutenkin karva kiiltää ja se on hyvin voivan hevosen näkköinen. Ilmeisesti tämän hetkinen ruokinta on todella kohdallaan sen kanssa. Hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja iloiselta - ja sehän on pääasia!


 Loppukävelyt ajaen takaa!

 Kaunis poika :)

Minua on nyt muutamalta taholta ohjasajojen myötä kannustettu kokeilemaan kärryjä Deen perään, kun se on ajaessa toiminut niin mallikelpoisesti. En vaan oikeasti ole vielä uskaltanut edes ajatella moista, sillä Dee osaa olla todella äkäinen takapäästään, enkä haluaisi rikkoa kenenkään kärryjä ja vielä vähemmän hevosta. Katsotaan, jos jossain vaiheessa tulisi hyvä hetki kokeilla. Olisihan ajaminen ihan mainio vaihtoehto liikuntamuoto näin estehevosenkin treeniohjelmaan!


Seuraavana lauantaina Deen kanssa suunnataan Kalliorinteelle seurakisoihin ottamaan alle 90cm radan, eli reeniä reeniä, kyllä se rentous jostain löytyy, kunhan saadaan rutiini!

9 kommenttia:

  1. On se vaan upea eläin! *huokaus* <3
    Mahtavia kuvia jälleen kerran ^_^

    VastaaPoista
  2. Aivan täydellinen tuo ensimmäinen kuva teistä! :) En voi kun taas huokailla tuota Deen upeutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, no itse olen vähän räjähtänyt, mutta Dee on ihana <3

      Poista
  3. Meneepä se lujaa!! :D Eikö sille voi laittaa enempää jarruja suuhun? Vaikka totesit kyllä jo itsekin että menit sen vauhtiin mukaan eikä pidätteet ehkä siksi menneet läpi. Kai pitäisi vaan tehdä selvemmäksi että kuski määrää vauhdin, ja muistaa tehdä se myös kisaradalla :D Koska kyllähän se sua nyt vähän kiikuttaa ja turha pudotuskin sen takia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jokaisella hevosella etenkin nuorella on omat ongelmansa, joiden kanssa painitaan ja kun meidän ongelma on liiallinen innokkuus niin ei se väärin ole ;) helpommin sanottu kuin tehty, ja kuten kerroin myös kovan tason ammattilaisilla on ollut tekemistä ja haastetta tuossa hevosessa Hollannissa. Tuota hevosta ei voimalla ratsasteta, joten en näe vahvempaa rautaa ratkaisuna vaan opettelemaan itse olemaan nokkelampi kuin mitä se on. Yleensä harjoittelemalla oppii ratsastamaan ja oikotiet ei ole ratkaisu pidemmän päälle.

      Poista
    2. Totta kyllä. Enkä tarkoittanut pahalla sanoa. Usein tuppaa unohtumaan että se on vielä nuorikin, näyttää niin komealta jo hurjaa vauhtia lukuunottamatta. Ja onhan se hyvä että on nimenomaan intoa imeä esteelle.

      Poista
  4. Upeasti muuten ottaa takaosaa alleen noissa ohjasajokuvissa, todella hienon näköinen hevonen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :) ilman ratsastajaa se jaksaa kantaa itseään paremmin. Ohjasajon kautta ollankin saatu uusia työkaluja ratsastukseenkin viime viikkoona! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot