torstai 19. syyskuuta 2013

Iitan ja Mimmin reenailut

Samalla, kun olen käynyt Deen äitiä Iitaa valmistelemassa kohti kantakirjausta, olen parisen kertaa tyypannut kaunista 4 -vuotiasta welsh a -tammaa Mimmiä. Mimmillä ei ole hirveän montaa kilometriä takana ratsastajan kanssa, joten se on aika raaka ja villi tapaus :D Nyt vasta tällä viikolla, kun kävin sen selässä toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sain kuvaajan mukaan ja nähdä, että perhana... kyllä tämä poni sattuu liikkumaan ihan hirveästi! Miksei puoliveriset liiku tällä tavoin, kuin nää welshit?
Alla kuvakollaasia ratsastuksesta.













Siinä ja siinä, etten olisi tuollaiselle n. 120cm säkäiselle ponille himpun verran liian iso, mutta yllätyin positiivisesti kuvat nähdessäni, että en ole lainkaan niin suuri, miltä selässä kieltämättä näin pieniin poneihin tottumattomana alkuun on tuntunut. Pullottava takki lisää vielä tota mun hehtaarisuutta, mutta onneksi on tollaset tappijalat, niin jalat asettuu kivasti juuri oikealle kohdalle :)
Nyt kaikenkaikkiaan kolmannella yhteisellä ratsastuskerralla Mimmin kanssa saatiin kaikki askellajit sujumaan molempiin suuntiin. Oikea suunta on selkeästi sille vielä vaikeampi ja heikompi niin ravissa kuin laukassakin. Tämän kanssa varmasti jatketaan työskentelyä, joten ehkä aina välillä kirjoittelen myös Mimmin treeneistä muistiinpanoja :)

Toinen varsinainen työstettävä onkin Deen äiti Iita, joka on ihan muutamassa viikossa kehittynyt ihan hirveästi parempaan suuntaan. Iitahan on viimeiset useammat vuodet ollut täysin mammalomalla ja tehnyt siis varsoja, josta voikin kuvitella, että varsinaisia kunnon töitä se ei ole tehnyt vuosiin vaikka toki sitä liikkeessä onkin pidetty enemmän ja vähemmän maastoillen jne. Nyt se halutaan kantakirjata, ja sitä ollaan aika lyhyellä aikataululla laitettu kantakirjauskuntoon. On todella haastavaa vetristellä vanhempaa hevosta uudelleen ratsumoodiin, mutta nyt alkaa näyttää jo todella hyvältä ja luottavaisin mielin odotellaan varsinaista the päivää. Iita on kyllä niin ihana ja hieno tamma, joka on jättänyt hienoja jälkeläisiä, että toivottavasti se saa ansaitsemansa hyvät arvostelut, vaikka vanhempi rouva jo onkin :) Ensi keväänä Iita jatkaakin taas varsantekopuuhia, sillä nyt jos koskaan on viimeiset hetket aikaa, jos meinaa vielä tästä tammasta saada varsoja...
















Ei tarvitse ihmetellä, mistä tuo Deen kauneus on oikein periytynyt ;)

Deestä puheenollen, huomenna on taas luvassa estetreenit. Deen muista viime viikon harjoitteluista kirjoittelen myös laajemmin samaan syssyyn. Sitten sunnuntaina me hypätäänkin Laakspohjassa alue metrin luokka. Toivotaan, että sama rentous säilyisi myös kisatilanteissa, mitä ollaan nyt saatu työstettyä kotitreeneissä.

10 kommenttia:

  1. Eikä mikä sattuma. Mun lempinimi on Iita ja siskoni puolestaan Mimmi. :D Jokatapauksessa kauniita tammoja nämä, etkä näytä hullummalta tuon ponin selässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha :D on kyllä aikamoinen sattuma. Hyvät nimet teille! ;) Ja joo, hyvin sitä näköjään venyy tai siis kutistuu pikkuponiratsastajaksikin :)

      Poista
  2. Onpa tosiaan kauniit tammat :)

    VastaaPoista
  3. Oi Mimmi, olen sen näyttelyissä esittänyt, oikein ihastuttava tamma... :)

    VastaaPoista
  4. Mikä MIMMI! IHANA! :) Ja kaunis Deen äiti <3

    VastaaPoista
  5. Mielettömän hieno poni ja ihania kuvia! :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot