tiistai 1. lokakuuta 2013

Kalliorinne seuraeste 28.09.

Käytiin Deen kanssa hyppäämässä Kalliorinteellä harjoituksen vuoksi, ja nämä kisat olivat juuri sopivasti viikko sen jälkeen, kun käytiin Lohjalla hyppäämässä, jossa hallintalaitteissa oli taas toivomisen varaa. Toivoin, että maneesin seinät ja pienempi tila jo itsessään saa hevosta rauhoittamaan vauhtiaan sekä pidin sormet ja varpaat ristissä, ettei Dee vedä kierroksia siitä, että tutussa paikassa olikin yhtäkkiä hälinää ja menoa vaan sen sijaan tämä "kotikentällä" starttaaminen olisi eduksi.
 Päivän ohjelmassa olisi myös luvassa startti kokeilumielessä myös toisella hevosella, 12 -vuotiaalla puoliveritammalla Sunbeam eli Sunnylla.

Sunny nättinä :)

 Ennen omia suorituksia kuitenkin auttelin ja koutsasin elämänsä toisiin kisoihin osallistuvaa tallimestariamme ja hänen Sunnynsa 80cm verkassa, kunnes oli lopulta oma vuoroni kivuta oman ratsuni selkään ja suunnata 90cm verryttelyyn. Ajattelin, että 90cm rata voisi olla kiva tähän väliin, kun tietää, ettei hevonen ylihyppää näitä niin pahasti ja pienillä esteillä voin itse keskittyä entistä enemmän omaan ratsastukseeni. Rata suunniteltu mukavan sujuvaksi, jossa kuitenkin oli tekemistäkin, esimerkiksi meille yleisesti aikaisemmin ongelmia tuottaneet suorat suhteutetut välit sekä sarja, jota ennen oli yksittäinen okseri kaarevalla linjalla. Sarjaväli oli taas tuttuun tapaan se kahden laukka-askeleen väli, johon tietenkin pitkästä aikaa toivoin kisatilanteessa sen yhden laukka-askeleen sijaan rehellistä ja rauhallista kahta askelta. Ajattelin, että tämän sarjan ratsastamista kuitenkin vähän saattaisi helpottaa se, että sarja hypättiin kohti maneesin nurkkaan, joka saattaisi "hidastaa" automaattisesti hevosta hiukan, kun sarjan takana ei olisi niin paljon tilaa sännätä.

Verkassa Dee tuntui alusta asti rauhallisemmalta kuin viikko takaperin, se ei ottanut niin paljon pulttia muista hevosista ja malttoi keskittyä huomattavasti paremmin kuin yleensä sekä vastasi myös pidätteisiin melkein yhtä hyvin, kuin nykyään valmennuksissa - liekö sitten tuttu ympäristö vaikuttaneen asiaan vai se, että viime kisoista on niin vähän aikaa. Itse keskityin siihen, että istuisin mahdollisimman syvällä satulassa, enkä kannattelisi yhtään omaa painoani jalustimien varassa, jotta pystyn vaikuttamaa hevoseen paremmin.

Radalla Dee tuntui ihan kivalta, vaikka ajoittain vähän vahvalta. Mutta ei yhtään liian raskaalta tai siltä, että se lähtisi lapasesta säntäämään taas kohti estettä. Se kuunteli aika hyvin ja yritin itse vain pitää kokoajan mielessä, että "istu satulassa, istu satulassa". Sarjalle meillä meinasi tulla perusradalla kielto, kun Dee oli valumassa toiselle esteelle, mutta viime hetkellä sain sen kuitenkin tajuamaan oikean suunnan ja pienellä rohkaisulla ketterästi yli ja sarja mentiin haparoiden kahdella laukalla, jes! :D
Puhtaan perusradan jälkeen jatkettiin suoraan uusintaan, jossa annoin sen jo vähän enemmän laukata, mutta kuitenkin niin, että tunsin sen vielä pysyvän hallinnassa. Sarja uusinnassa jäi taas vähän ahtaaksi, kun laukkaa oli enemmän, joten siinä räpiköintiä, mutta maaliin kuitenkin puhtaasti ja näin ollen tuplanolla ja kolmas sija!



Tuntui ihan kivalta ja sujuvalta, vaikka saisin kyllä oikeasti nyt kiinnittää huomiota siihen etten ennen estettä nostaisi kättä niin paljon ylöspäin mitä tällä hetkellä teen. Se vie aina jonkun verran kontrollia ja tekee hypyistä laaduttomampia, kun ihan kuin yritän "nostaa" käsillä hevosen esteiden yli. Treeneissä olen saanut käden vakaammaksi ja muutenkin istunnan hyväksi, mutta jotenkin hektisessä kisatilanteessa ratsastan omaa tasoani aina asteen verran alemmalla tasolla. Kisatilanteisiin tarvitsen minäkin lisää rutiinia, joten talven yli yritetään kiertää lähiseudun harjoitus- ja seurakilpailuissa aina talven yli, jotta oltaisiin sitten ensi keväänä uusien koitoksien edessä valmiimpia!


Dee oli hauska palkintojenjaossa, kun se ei oikein hiffannut koko juttua. Se ei koskaan aikaisemmin ole ollut kait palkintojenjaossa, niin sen ilme oli just sellanen, kun kunniakierrokselle piti lähteä, että "häh, pitääks mun vielä laukata??" :) Ehkä se tuohon vielä oppii ;)

90cm radalta sain Sunnyn kanssa myös tuplanollan, vaikkakin aika kovan työn ja tuskan takana, kun Sunny päätti sammuttaa oman moottorinsa kesken radan ihan totaalisesti ja näin ollen tuplanollasta huolimatta ei oltu lähellä sijoitusta. Mutta oikein kiva onnistunut päivä oli ja kun sain hevosen kuskattua takaisin tallille, hoidettua sen siellä, sainkin jatkaa samantein suoraa matkaani Loimaalle hakemaan Zorroa Ruovedelle seuraavan päivän Laatuponikisaa ajatellen eli mukava päivä oli myös aika raskas päivä ja unet jäi vähälle.

8 kommenttia:

  1. Dee on liikuttavan suloinen palkintojenjaossa! Se on niin hieno! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on <3 :D Vähän ihmeissään, että mitä tässä nyt pitäisi tapahtua :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Päivässä kuivaa heinää niin paljon kuin napa vetää, lucerne haketta (joka sisältää lämpökuivattua alfalfaa valkuaisen saannin turvaamiseksi), greenlinea johon sekaan tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset, sekä n. 3dl öljyä.

      Poista
  3. Siistin radan veditte! Onnea sijoituksesta. Lunkisti näyttää Dee tuon ruusukkeen laittamisenkin ottavan :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot