torstai 3. lokakuuta 2013

Laatuponikisa 2013

Noniin, nyt kun on vähän rauhallisempaa jo ja aikaa, niin haluan kirjoittaa ensimmäisistä Laatuponikisa -tunnelmistani, joissa ikinä elämässäni olen ollut.


Alkuun täytyy sanoa, että olihan odotukset todella kovat sekä tapahtuman osalta, että menestyksen osalta. Etenkin, kun Milja ja Eemelin isoveli Sami olivat pari vuotta sitten voittaneet askellajichampion -tittelin (vuonna 2011) ja Eemeli on jollain tasolla mielestäni vielä lahjakkaampi liikkuja, kuin veljensä häikäisevän ulkonäkönsä lisäksi. Olin ihan varma, että jos ei nyt champion -titteliä kovassa joukossa saa, niin ainakin hienot arvostelut kaikenkaikkiaan joiden kanssa saisi ylpeänä tulla kotiin. Noh, kaikki ei mennyt ihan odotusten mukaisesti ja totisesti pieniä pettymyksiä tuli koettua, mutta näin jälkikäteen ajateltuna - kait nämäkin vain vahvistaa ja tuo muutoksen tuulia esimerkiksi kaikenlaiseen arviointiin, kuten tuomaritoimintaan - en tiedä? Eivät arviot kuitenkaa ole totuuksia hevosten laadusta ja kaikkin ponien laatu varmasti tullaan näkemään sitten tulevaisuudessa kilpakentillä, tai niin minä ainakin asian näen.

Upea Eemeli rakennearvostelussa

En nyt kuitenkaan halua sen enempää pohtia muiden tiimiläistemme suorituksia, vaan haluan keskittyä kertomaan minun ja Zorron estekokeesta, joka meni ihan mukiin menevästi. Toki parempaankin olisimme yltäneet, mutta sanotaanko näin, että kyllähän se harva harjoittelukerta kuitenkin jollain tasolla näkyi, kun ei ollut oikein "ratsastussäädöt" kohdillaan.

Saavuimme Ruoveden kauniisiin maisemiin aamulla klo 08:30. Olin todella väsynyt, sillä en ehtinyt nukkua juurikaan edeltävänä yönä, sillä lauantain kisojen jälkeen matkustettiin Miljan kanssa Loimaalle virittelemään iltahämärissä (n. klo: 23) Zorroa ratsastusmoodiin, sekä tietenkin puunaamaan ja pesemään se. Nukkumaan päästiin joskus ehkä kahden aikaan(?), ja herätys oli klo: 05:00. Siitä sitten suurinpirtein samoilla silmillä talliin letittämään Zorro ja pakkamaan tavarat sekä poni autoon, ja eikun matkaan kohti Laatuponikisoja!






Minulla oli vajaa puoli tuntia aikaa purkaa autoa, käydä vaihtamassa omat vaatteet, kun sillä välin muu porukka purki ponin autosta ja valmisteli sen rakennearvostelua varten valmiiksi.
Sitten ei muutakuin juoksujalkaa rakennearvosteluun.
Zorro käyttäytyi rakenteessa todella hyvin, se oli helppo esittää ja vaikka se onkin tiedossa, että Zorrolla on pientä epäsopusuhtaisuutta ja joitakin puutteita rakenteessaan - tuntui kuitenkin siltä, että sain sen esitettyä todella positiivisesti ja hyvin edukseen tuomareille.
Pisteitä Zorro sai rakenteesta lopulta keskiarvolla 7,250.









 Rakennearvostelusta pisteiden keskiarvolla poni sijoittui luokassa aika häntäpäähän, mutta uskoin tilanteen nousevan hyppyjen jälkeen.

 Rakenteen jälkeen saatiinkin pikapikaan laittaa ponille satula selkään ja suunnata verryttelyyn, sillä seuraavaksi oli vuorossa meidän odotettu estekoe. Olin jotenkin niin innokkaalla fiiliksellä menossa esittämään ponia etenkin kun oripäivillä en koskaan sen osaamista ja kykyjä päässyt esittämään, koska oikeasti olen siitä aika ylpeä ja mielestäni se on erittäin lahjakas pieni ponin alku. Sen molemmat vanhemmat ovat esteissä arvokisoissa kisanneita poneja, ja Zorrossa on sellaista tiettyä tunnetta, että sekin jonain päivänä voisi olla vanhempiensa kaltainen isojen poniratojen tykki jollakin poniratsastajalla! Noh ken näitä oikeasti tietää, mutta halusin vain kuvailla tunnetta, mikä se on kun pääsee esittämään hienoa ja lahjakasta nuorta ponia (tai hevosta) virallisesti jonnekin yleisön eteen - se on aika huikea ja aina yhtä kutkuttava :)



Verryttelyssä poni liikkui fantasistesti. Se oli innokas, ja hyvin pohkeen edessä sekä vastasi myös pidätteisiin ihan kivasti. Olin tyytyväinen tähän, sillä poni oli edeltävän tiistain viimeistely esteharjoituksissa etenkin alkuun hiukan noivean oloinen, se oli aika pahasti alkuun pohkeen takana ja sain tehdä kovasti hommia, että saatiin hyvä ratalaukka päälle. Nyt oli enemmän tuttu poni alla, kun se alusta asti liikkui omalla moottorilla ja loppu oli vain hienosäädöstä kiinni.







Verryttelin ehkä noin 20 minuuttia kaikki askellajit läpi, ja poni tuntui hyvältä. Sitten vain kävelyä ja odottelua ennen omaa vuoroa. Tässä vaiheessa oli jo pakko todeta, että kuulutus ja tiedotus tapahtumien kulusta järjestäjän puolesta ei mielestäni toiminut hirveän kiitettävästi. Kukaan ei tiennyt mikä poni maneesissa oli menossa ilman, että joku taustajoukoista juoksenteli reilun 100 metrin väliä verryttelykentän ja suoritusmaneesin välillä, suorituksia ennen ei millään tavoin kuulutettu eikä esiteltyä poneja, mikä olisi ollut myöhemmin katsojanakin ollut mukava lisä, jos halusi oikeasti tietää ponista jotain ilman, että pitää selailla lehtistä (jonka senkin vanhingossa jostain löysin) ja odotella, että näkisi vilauksen suorittavan ponin numerosta.



Lopulta vihdoin tuli meidän vuoromme. Menimme maneesiin, jossa oli edellisenä tiistaina harjoittelemamme tuttu pieni rata.
En ole ennen ollut vastaavanlaisessa tilaisuudessa, joten olin ensin ihan kysymysmerkkinä mitä minun pitäisi tehdä. Mutta kun en vielä saanut mitään ohjeita suorituksen aloittamisesta, ajattelin muutaman kerran ravata ja laukata maneesi ympäri molempiin suuntiin, jotta poni saa tutustua ja tottua vieraaseen paikkaan rauhassa. En nyt todellakaan odottanut, että Zorron kohdalla tässä olisi mitään ongelmia, niinkuin ei ollutkaan. Poniori ei tuttuun tapaan kyttäillyt mitään ja oli todella reipas ja rohkea.

Sitten viimein sain luvan aloittaa ristikolla heti kun olisimme valmiita.


Poni oli alusta asti todella innokkaalla tuulella, ja näin jälkikäteen ajateltuna, minun olisi pitänyt ymmärtää ottaa sitä vähän kiinni, ettei se juoksisi ihan niin paljon. Kaarteiden jälkeen tasapainon hakeminen ennen estetettä toi muutamia kolahduksia - yhtäkään puomia emme silti ottaneet testin aikana. Olin vain jäänyt todella pahasti siihen ajatukseen, että ponin tulee laukata paljon eteenpäin, kun se oli niin paljon vaisumpi edeltävänä tiistaina. Pitäisi olla tilannetajua tällaisissa asioissa, mutta hyvä sitä on jossitella jälkikäteen.

Muutoin koko suorituksemme sujui vaivattomasti ja kaikki tuntui helpolta ja Zorro suhteellisen varovaiselta. Lähestymiset onnistui suurimmalti osalta oikein hyvin ja muutamia todella hyviä hyppyjä tehtiin. Muutoin poni hyppäsi ehkä aavistuksen laakana, mitä se meinaa tehdä, eli se saisi mielestäni hypätä paremmin selän läpi, jolloin hyppyyn tulisi enemmän pyöreyttä ja voimaa.








Kaikenkaikkiaan suorituksen jälkeen minulla oli tyytyväinen olo, sillä poni tuntui fantastiselta ollessaan niin menossa. Omaa ratsastusta jäin hiukan harmittelemaan juurikin tuon kiireisen laukan osalta, mutta kaikenkaikkiaan uskoin meidän saavan ihan hyvät arviot, joskin sen ymmärsin heti, ettei tällä suorituksella vielä luokkavoittoa napsaista.

Yllätys oli kova nähdessäni jossain vaiheessa lopulta hyppypisteiden keskiarvon - 6,500 eli lähes pisteen verran huonompi keskiarvo, kuin rakenteesta vaikka hyppy on tämän ponin ehdottomasti suurin vahvuus, millä se on esimerkiksi aikanaan kaksi vuotiaana samoissa karkeloissa ollut luokkansa voittaja ja nimenomaan hyppykyvystään se on saanut todella paljon kehuja alan ammattilaisilta, ja jonka vuoksi lähdimme mm. puurtamaan ja sparraamaan ponia viime talvena kohti oripäiviä! En missään nimessä odottanut vastaavia numeroita, ja onhan sanomattakin selvää, että olin ja olen todella pettynyt.


Eniten hämmennystä aiheutti se, että sanalliset kommentit eivät olleet juurikaan linjassa pisteiden kanssa. Nähtävästi emme olleet asian kanssa ihan yksin, vaan monet muut ovat samaa ihmetelleet jälkikäteen. Eihän varsinaisesti sijoituksella ole merkitystä. On kunnia-asia hävitä paremmilleen ja sellainen on vain hienoa, jos on paljon vielä parempia hyppääjiä kuin tämä poni, ihan oikeasti! Mutta se, että pisteet olivat laadultaan kuutta ja puolta tämän eläimen kohdalla, saa minut kyllä ihmettelemään ja kokemaan tuomaroinnin tälläkertaa joko epäreiluksi tai epäammattimaiseksi. Etenkin kun sanallinen arvio oli todella positiivinen kuitenkin.

Noh, jokatapauksessa meillä oli kuitenkin tosi kiva reissu, ja kai tällaisissakin tapahtumissa jaksaa myöhemminkin käydä, sillä oppiihan näistä aina jotain! Ennen kaikkea hyvä seura ja ponit, joita saa ylpeänä esitellä, tuo hymyn huulille pelkästä ajatuksesta :) Myös itse ponit saivat arvokasta kokemusta näin elämän alkuvaiheessa, sillä oikeasti tähtäimet ovat näidenkin kohdalla taatusti tulevaisuuden kisakentillä.





Zorron tulevaisuuden suunnitelmia sen verran, että se todennäköisesti ruunataan tässä jossain vaiheessa, tai sitä nyt on ainakin mietitty. Muutoin Zorron kanssa jatketaan treenejä talven yli ja katseet kohti uusia tuulia - saas nähdä mihin sen kanssa vielä päädytään, mutta ihanaa jatkaa näin hienon ponin kanssa yhteistyötä! Nyt se on palanut takaisin kotiin ajo-opetuksesta, joten Zorro -faneille hyviä uutisia, että senkin kuulumisia tulee taas useammin! :)

6 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus, mielenkiintoista lukea kokemuksia laatuponikisasta kun itse oli suomenhevosten laatuarvosteluissa omani kanssa. Harmi ettei menestystä tullut, mutta kisakentillähän se todellisuus sitten nähdään. Hienoja ja hyviä tapahtumia nämä laattarit, mutta kyllä se ponin / hevosen oikea laatu pääsee esille vasta kisaradoilla - kenen pää kestää ja kenen ei. Laattareissa pärjänneet eivät kisaradoilla välttämättä enää olekaan siellä kärkipäässä ja vastaavasti toisinpäin. Uskon, että näin myös Zorrolla on varmasti todella hieno tulevaisuus edessään kisaponina!

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen... Oon pyöriny tässä parin vuoden ajan harvinaisen paljon kaikenlaisissa nuorten hevosten kekkereissä ja arvostelutilaisuuksissa - ja kyllä aina ollaan jaksettu ihmetellä noita arvosteluja.. Ei vain meidän mukana olleen hevosen vaan myös vertailtuna muihin ja niiden arvosteluihin.. Tuomaripeli on aina tuomaripeliä, riippuu niin paljon mistä kukakin tykkää.
    Eilen juttelin kaverin kanssa joka oli nuorensa kanssa ollut kyvyt esiin -tilaisuudessa.. Tuomari tykkäsi isommista hevosista joten pieni hevonen tietty jäi niiden varjoon vaikka omasta mielestä tärkeetä olisi katsoa enempi kokonaisuuttakin.. Toisekseen ko.kaverin hevonen oli saanut maininnan "yrittää olla varovainen" kolauttamatta puomeja kertaakaan kun taas arvosteluestettä pudotellut hevonen oli ollut tuomareiden mielestä varovainen...

    Silti noissa on jostain syystä aina kiva käydä :D ..

    VastaaPoista
  3. Tiedän tämän kolmanneksi tulleen ponin, hänen emällään opettelin ratsastuskoulussa heppailemaan :) Mutta kyllä Zorrosta tulee vielä se estekenttien pelätty ruusukehai :)

    VastaaPoista
  4. Hyviä kuvia! Kiitos vielä hienosta päivästä ja etenkin mahtavasta kotimatkasta ;)
    - Anni

    VastaaPoista
  5. Oon käynyt lukion tuolla ja asuin sen kolme vuotta hepan kanssa Ruovedellä, tulee niin ikävä sinne! <3

    VastaaPoista
  6. Miljankin blogista jo luin reissusta, kyllä täällä ruudun takanakin vähän ihmetellään! Mutta vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se meni.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot