keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Syystreeniä

Jos viime Deen kuulumisia kirjoitellessani kehuin, kuinka kaikki vaan sujuu, hevonen liikkuu hyvin ja mielellään, se on hyvällä tuulella ja kaikki on mukavaa ja helppoa, niin nyt on kelkka kääntänyt ihan suuntaansa.

Ohjasajoa syyskuussa

Miljan ekojen treenien jälkeen harjoiteltiin vielä seuraavana päivänä samoja asioita, mitä Milja pisti meidät tekemään - eli haettiin aika pitkää ja matalaa muotoa ja hitaampaa ravin ja laukan tahtia, siirtymisiä tässä hitaammassa tahdissa, kunnon taipumista koko kropan läpi ympyrällä. Dee tuntui vielä tuona seuraavana
päivänä ihan mukavalta ja tuntui, että se oli omaksunut vaikeat asiat oikein hyvin ja tosissaan yritti tehdä parhaansa, ja ajoittain tuli oikein hienojakin pätkiä.

Deelle vaikeampi suunta: oikealle taipuminen

Sen jälkeen meillä oli Antin treenit, jolloin päivä oli kaikekseltaan jotenkin katastrofaalinen ja kaiken kruunasi lopulta saapuminen lähes tunnin myöhässä valmennukseen, jonka tajusin vasta parkkeeratessani yhdistelmäni perille saapuessani, kun Antti oli pyörittelemässä peukaloitaan maneesilla...

Noh eikun kuitenkin heppa äkkiä kuntoon ja verryttelemään. Verryttelyssä sain Deen vielä todella rennoksi ja aloitin samalla taktiikalla verkan, mitä olimme nyt parina viime päivänä harjoitelleet, eli todella pitkä ja matala muoto, sekä aika hidas ravin tahti, paljon taivutteluja jne. Dee tuntui vielä varsin hyvältä, mutta laukkoja nostaessani paketti vaan jotenkin hajosi. Dee tuijotteli esteitä ja kihelmöi siihen malliin, kuin odottaen, milloin saa sännätä jollekin esteitä... sen siitä saa kun antaa tälle hevoselle vähän hyppylomaa ;)

Hyppytreeneistä ei tällä kertaa ole videomateriaalia, kun meidän oma kameramies ei päässyt paikalle mutta kaikenkaikkiaan koko valmennuksessa ei varmaan olisi ollut mitään katsottavaa... :D Itse ratsastin todella huonosti, olin jännittynyt, enkä saanut itseäni enää rentoutumaan sen alku verryttelylaukkojen jälkeen. Kaikki tehtävät kuitenkin tehtiin, mutta mikään ei oikein osunut ihan nappiin. Tuntui siltä, että hevonen on alla niin hilkulla lähteä pois kontrollista ja sitten se sen tekikin yhdellä suhteutetulla okseri - pysty -linjalla. Otettiin toistoja tälle ja pari kertaa edelleen hevonen vaan paahtoi okserin jälkeen pystylle ilman mitään kontrollia, kunnes otettiin okserin jälkeen kerran seis kokonaan ja otettiin linja vielä yhden kerran, jolloin hevonen otti vähän turhankin herkästi pidätteet takaisin. Fiilikset olivat kyllä valmennuksen jälkeen vähän huonot, sillä tuntui, että epäonnistuin täydellisesti, enkä saanut ajatuksia kasaan ja keskittynyt riittävästi. Nyt täytyi vain ajatella, että tällaisia takapakkeja tulee aina ja ne kuuluvat tähän lajiin.

Estevalmennuksen jälkeisenä päivänä tein aika kovan sileän treenin ja vaadin Deeltä sitä kontrollia ja pidätteisiin vastaamista ja regoimista heti. Pidin treenin kuitenkin aika lyhyenä, sillä tämä oli neljäs päivä peräkkäin treeniä ja se on myös aika rankka rupeama nuorelle hevoselle. Kun sain hyviä pätkiä, lopetin heti siihen ja tein pitkät kävelyt.

Tämän jälkeen Dee sai perjantaina vapaata, lauantaina hölkkäilin sen kevyesti ja hevonen tuntui niiin hitaalta jalalle, että en muista millon viimeksi se olisi ollut "eteenpäin potkittava"... Päätin sitten antaa sille vielä sunnutain vapaata, jotta se saa riittävästi palautua. Siirtyessä uudelle levelille koulutuksessa hevoselle täytyy muistaa antaa myös palautumisaikaa riittävästi, jotta sen mieli pysyisi virkeänä eikä kroppa joutuisi liian koville. Näin jälkeen päin ajateltuna nyt olisi ollut todella tärkeää mun hieroa se loppu viikosta, mutta aikataulut eivät antaneet myöden ja maanantain Milja tuli sparraamaan meitä uudelleen, ja jouduin totemaan hevosen olevan todella vastahankainen heti alusta asti.

 Deen ollessa luonnostaan kovin ryhdikäs ja ylämäkeen rakentunut, sen on vaikeampaa kulkea eteen alas. Ohjasajossa hevonen kuitenkin löytää paremmin tasapainon ja idean.

Keräsin alkukävelyiden jälkeen ohjia, ja hevonen alkoi heti potkimaan takajaloillaan, se oli todella turhautuneen oloinen ja tuntui, että olisi mielummin juossut alta pois ja mennyt talliin syömään iltaheiniä. Aloitettiin sitten taktiikalla, jossa se kulkea aika pitkänä ilman kauhean jämerää ohjastuntumaa, eli kuns´han saadaan se vähän rentoutumaan ja avoimemmalle mielelle. Siinä se vähän jo rentoutui lopulta, mutta tuntui edelleen takakireältä pian kun lähettiin vähän enemmän pyytää. Tuolloin se oli myös niin päinvastainen, mitä lauantain oli. Jos lauantaina olin saanut aika voimakkaasti pohkeella muistuttaa eteenpäin, niin nyt hyvä kun sain pitää pohjetta lähellä, kun se oli jo sinkoamassa.

Aloitettiin siirtymisien ja pidätteiden harjoittelua, Dee on taas niille ihan kauhean hidas, mutta ne vaativat vaan toistoa toistojen perään. Taivuteltiin myös molempiin suuntiin ja oikealle se oli niin lukossa, että puri mielummin kuolaimeen kiinni, kuin olisi taipunut koko kropastaan oikealle. Kaikki tuntui niin vaikealta, että pitkästä aikaan tuli sellainen tunne, että "kohta heitän hanskat tiskiin, ei tästä tule mitään."

  Dee rentoutuu

Alla pätkä videota treenistä, joka kertoo aika karun totuuden noista meidän pidätteiden läpimenemisestä tällä hetkellä. Pohkeenväistöjä otettiin tuossa videossa sen vuoksi, että saisin Deen hyväksymään mun pohkeen lähellä, eikä vaan juoksevan eteenpäin sitä käyttäessäni. Voin kertoa, että tässä eläimessä on vaan haastetta haasteen perään, eikä tällaisten videoiden julkaiseminen tunnu kauhean miellyttävältä, mutta ehkä voin jossain vaiheessa laittaa vertailupohjaa tälle, kun alkaa taas hommat luistaa paremmin ja hevonen liikkumaan irtonaisemmin? :)



Tänään sateessa ohjasajoin Deen. Annoin sen liikkua aika omaa tahtiaan, mutta vaadin siltä taipumista koko kropastaan, myös kunnolla oikealle ja hevonen näytti aika kivalta ja taipui jo huomattavasti paremmin. Se oli myös yllättävän paljon vetreämmän näköinen verrattuna eiliseen, joten kaiken vaikeuden keskellä uskallan olla kuitenkin aika toiveikas. Ja ei se kaikesta viime päivien äksyilystä huolimatta tunnu olevan niin pettynyt vaativaan ja ilkeään mamiinsa, etteikö tänään olisi tarhan portille juossut vastaan :)

8 kommenttia:

  1. On toi Dee vaan hieno hevonen, ei tuo meno näyttänyt ollenkaan pahalta!
    Mistä olet ostanut nuo ohjasajo ohjat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ehkä nyt kymmenennen katselukerran jälkeen pystyn näkemään hyviäkin asioita :) Mutta verrattaen parin viikon takaiseen, hevonen liikkuu nyt todella paljon jäykemmin.
      Nuo ohjasajo-ohjat ovat Hööksistä ostetut, eivät muistaakseni olleet kovin kalliit ja ovat olleet mulla nyt neljä vuotta käytössä ja edelleen ihan uuden veroiset säännöllisestä käytöstä huolimatta, joten hintalaatusuhde näissä on todella kohdallaan, suosittelen :)

      Poista
  2. Sun blogi on yks mun lemppareista! Tosi hyvää työtä oot tehny Deen kanssa :)
    Selailin ihan vanhoista postauksista asti ja varsinkin oriajat kiinnosti, koska mulla on 2-vuotiaaksi kääntyvä pikkuori kasvamassa.
    Tsemppiä teille syksyn ja talven treenailuun!
    -Nelli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kehuista ja kivasta kommentista, tällaiset lämmittää uskomattoman paljon mieltä, etenkin tällaisena hetkenä, kun tuntuu taas olevan asteen vaikeampaa tämä reenailu :)
      Dee ei itseasiassa nyt ruunanakaan ihan kauheasti eroa käyttäytymiseltään oriajoista - liekö ruunauksessa mennyt jokin pieleen... :D Oikein hyvää syksyä sulle ja oripojallesi!

      Poista
  3. Kuules, mä en nää tuossa videossa yhtään mitään kamalaa. :) Istut hyvin ja jäntevästi, Dee kulkee pyöreänä, saat koottua ja pidennettyä askelta.. Vaikka mitä hyvää! Olen kriittisyyden vannoutunut kannattaja, muuten ei kehity, mutta hyviä puolia pitää etsiä aina myös, vaikka itsestä tuntuisi huonolta. Näin blogin välityksellä yksi parhaista puolistasi on tuo määrätietoisuus ongelmien ratkomisessa, jatkat nyt vaan samaan malliin, niin hyvä tulee.

    Vaativa ja ilkeä mami. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tätä, että me molemmat ristiin aina kommentoidaan toistemme videoita, hehheh, mutta niinhän se menee, että itse on välillä omiin tekemisiinsä vähän turhankin kriittinen, kun taas vierestä kaveri pystyy ajattelemaan asioita positiivisesti ja selkeämmin. Nyt pitäisi osata löysätä nutturaa hiukan, huomaan, että oma turhautumiseni tällä hetkellä hiukan peilautuu myös hevoseenkin.
      Nuo positiiviset asiat on kyllä totta, ja nyt kun rupesin miettimään, niin noin hyvin se ei ole pohjetta väistänyt tietääkseni vielä kertaakaan ratsastaja selässä... :)
      Kiitos herättelystä taas totuuteen, tulee tarpeeseen aina välillä :D

      Poista
  4. Heh, noin se just menee. Välillä ylös, sitten taas alamäkeä. On niin hauskaa lukea blogiasi ja pidän siitä, että kirjoitat oikeasti miten asiat ovat eikä kaikki ole aina vain mukavasti:) Ihanat nuo luontokuvat. Näkee oikein miten Dee nauttii:)

    VastaaPoista
  5. Haasteet on tarkoitettu voitettaviksi ;) Ja komppaan kyllä muita kommentoijia, että ei se näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin olisi voinut tekstisi perusteella arvailla. Aika hyvin näkyi kyllä väistöissä Deen temperamentti, potkis potkis! :D

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot