keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ihana viikonloppu ja kauden päätöskilpailu


Voi että minkä motivaatiopuuskan sainkaan Tampereenkisojen ansiosta. Jos vielä torstaina mietin vaihtoehtoa, että kuolaimien kanssa täytyy miettiä jatkossa, jotta minulla on varmasti jarru olemassa, niin nyt vaan jotkin asiat ovat vain loksahtaneet kohdilleen, enkä voisi kuvitellakaan mitään muutoksia. Saa tietenkin nähdä millä fiiliksillä mennään ensi vuoden alusta, kun aloitetaan taas joululoman jälkeen hyppytreeni, mutta ainakin nyt tuntui siltä, että toivoa on ilman, että tarvitaan tarttua johonkin järempään tavaraan.

Lauantaina ennen kisoja meillä oli sotasuunnitelmana pitkä maasto sisältäen paljon pitkiä reippaita kävelypätkiä, rentoa ja letkeää ravia, ja muutamia laukkapätkiä, kuten viikko sitten edeltvänä lauantainakin. Dee selkeästi tarvitsee tuollaisen höyryjen "ulospäästökanavan", jotta jaksaa keskittyä treeneissä tai kisoissa.
Hieno ilma onneksi osui kohdalle ja tehtiin kolmen ratsukon voimin todella hieno reissu taas kerran - varmasti jokainen, niin hevonen, kuin kuskikin rentoutui totaalisesti :)
Pistin puhelimestani ennen matkaan lähtemistä MapMyRun -sovelluksen päälle, jotta vihdoin saisin tietooni suurinpirtein matkan kestoa ja pituutta. Takaisin kotitallille päästyämme puhelin näytti retkemme ajaksi 2h ja 36 minuuttia, ja matkaa kertyi melkein 17km.


Pakko jakaa Deen "miehekäs" maastovarustus :)

Sunnuntaina aamupäivästä juoksutin Deen ehkä 10-15 minuutin ajan, jotta se sai vähän oikaista koipiaan ennen Tampereelle matkustamista. Sitten pikainen puunaus hevoselle ja varusteille, pakkaaminen ja hevosen lastaus ja matkaan.
Luokkamme alkamisaika oli vasta ilta kuudelta, joten saatiin nukkua aamulla mukavasti vähän pidempään ja tienpäälle päästiin siinä kahden jälkeen.

 Deen aamujumppa sunnuntaina

 T tuhlasi kameran akkua :)



Dee valmiina matkaan

Olimme perillä ihan hyvissä ajoin, pientä päänvaivaa aiheutti, että mihin laitetaan traileri sillä lähes koko parkkipaikka oli ihan jään peitossa, eikä Deellä tietenkään vielä hokkeja ole jalassa. Onneksi löydettiin pitävämpää kohtaa, jossa voitiin turvallisesti purkaa hevonen ennen verryttelyyn siirtymistä.
Ennen hevosen kuntoonlaittoa ehdittiin tovi kuitenkin katsella edeltävää 130cm luokkaa ja samalla ihmetellä, kuinka iso se Niihaman maneesi oikeasti onkaan - se on valtava... Hetken jo mietin mielessäni, että voi hemmetti miten paljon täällä on taas tilaa Deen ryntäillä... :D

Verkassa Dee tuntui vähän vinolta ja vastahankaiselta taipumaan vasemalle, jonka olin noteerannut jo aamun juoksutuksessa. Mietin edeltävänä päivänä loimitusvalintojani nyt kun Dee on kasvattanut takaisin aikamoisen karvan ja en ole ehtinyt sitä klippaamaan, ja tein selkeästi väärän ratkaisun pudottamalla loimitusta puoleen alkuperäisestä, sillä tämä on taas tätä tutuksi tullutta lihasjumia, jonka se tekee aina, kun on vähänkään saanut kylmää. Pitkän maaston jälkeen yritin parhaani mukaan kuivatella hevosta pienestä hiestä, mutta vähän kosteaksi se kuitenkin jäi ja vielä kevyellä loimella pihalle, niin "avot". 

Tein aika pitkän verkan onneksi, alkuun paljon käynnissä taivutteluja ja väistättämistä, jonka jälkeen ravia ja laukkaa. Sitten pari hyppyä ristikolle, josta siirryin pienellä pystylle, jota korotettiin muutaman kerran. Sen jälkeen hyppy pienemmälle okserille, joka nostettiin pian myös kisakorkeuteen. Dee tuntui toispuoleisuudestaan huolimatta äärettömän terävältä olemaan kuulolla ja ennenkaikkea hypyissään. Olin todella rauhallisella mielellä siinä vaiheessa, kun ratsastajia pyydettiin radan kävelyyn. Me Deen kanssa starttasimme luokan alussa, joten sainkin aika pian radan kävelyn jälkeen ottaa viimeisen hypyn pystylle ja sitten radalle valmistautumaan.

 Ratapiirrosta

Rata oli suhteellisen simppelin oloinen. Pari suhteutettua väliä: pysty3 - 23m - okseri4, eli vähän edeten viisi askelta (meidäntapauksessa silti normaali, jopa vähän odottaen viisi) ja okseri7 ja pysty8 väliin normaalit neljälaukka-askelta (meidän tapauksessa vähän enemmän kiinni neljä askelta). Sarja oli kahden laukka-askeleen välinen pysty-pysty yhdistelmä, jolle todella toivoin, että tälläkertaa tulisimme rauhassa sisään, että myös saataisiin se kaksi akselta sinne väliin... kaikki viimeiset kisamme, joissa tällainen kahden laukan sarja on ollut, olemme suorittaneet sen melkein poikkeuksetta sillä yhdellä laukalla, kröhöm...
Muuten oli aika paljon pidempiä laukkapätkiä ja olin suunnitellut, että jo heti ykkösen jälkeen otan paljon kiinni, sillä kaareva tie ykköspystyn jälkeen kakkos okserille oli juurikin niin oivallinen houkuttelemaan Deen puskemaan estettä kohden. Pitkät laukkapätkät eivät todellakaan ole meille välttämättä se kaikista paras juttu, jos halutaan pitää vauhti maltillisena, mutta yritin pitää mielessä sen, että muista istua ja tehdä ne pidätteet hyvissä ajoin, ja saada hevonen väleissä rennoksi ilman, että se kuikuilee seuraavaa mahdollista ylitettävää. Ennen kaikkea muistuttelin itseäni omaan rentoutumiseeni radan aikana.

Radalle päästyä Dee tuntui skarpilta. Ykköselle löydettiin heti hyvä paikka ja sen jälkeen pysyin suunnitelmassani ottaa hevonen heti vähän voimakkaammin kiinni, jotta saisin sen odottamaan ennen isoa okseria. Noh, sainkin kokea todella suuren yllätyksen, sillä Dee tuli niin paljon kiinni, että luulin jo hetken sen stoppaavan siihen paikkaan. Pidin pohkeen lähellä, jotta sain ylläpidettyä laukan, mutta rytmi oli jo siltä istumalta menetetty ja tämän hämmennyksen vallassa en edes ymmärtänyt tehdä sen eteen mitään, että olimme jäämässä vääjämättömästi todella kauas kakkosesta. Dee lähti hyppyyn pyynnöstäni todella rohkeasti erittäin kaukaa ja itse annoin ohjaa sen minkä pystyin, jotta hevonen pääsisi venymään yli. Selvisimme tästä ja vielä venymisen jälkeenkin kaarteessa kerätessäni ohjia Dee jäi odottamaan minua, eikä vaan lähtenyt laukkaamaan villinä ja vapaana, minkä se olisi voinut ihan hyvin tehdä. Sitten olikin vuorossa kaarteen takaa suhteutettu pysty - okseri -väli, johon tultiin todella rauhassa sisään ja jo hetken ajattelin, että minun on ratsastettava nyt eteenpäin, jotta ei jäätäisi taas kauaksi. No Dee vastasi pohkeeseen salamana, ja ei hetkeäkään kun olimmekin jo aivan liian lähellä okseria, josta otimme etupuomin matkaan. Mietin mielessäni, että nyt on oikeasti rytmi ihan hukassa, mutta toisaalta ymmärsin, että nyt hevonen teki kaikenaikaan juuri sen mitä siltä pyysin, joten sen vuoksi tunsin pientä ilon aihetta kesken radan.
Jatkettiin matkaa pysty - pysty -sarjalle, jota yllätyksekseni Dee jopa vähän kyttäsi. Pidin jalan lähellä, mutta en äsköisestä sinkauksesta johtuen ihan kunnolla uskaltanut jalalla painetta laittaa, jotta ei sinkaista taas hirveällä tohinalla sarjaa läpi, vaan maiskutin rohkaisuksi vielä vähän ja näin selvitettiin sarjakin mukavan rauhallisesti!
Sarjan jälkeen kaarre oikealle, jossa odotti yksittäinen vaalea okseri. Vielä tähänkin Dee tuntui siltä, että se vähän kyseli mennäänkö vaiko ei mennä, mutta lähti kiltisti hyppyyn heti, kun pidin vaan pohkeen rauhallisesti lähellä.
Okserin jälkeen oli vasemmalta kaartaen toinen suhteutettu neljän laukan väli: okseri - pysty. Okserille tuli iso loikka ja se lähti aavistuksen kaukaa, mutta siitä eteenpäin meillä oli aika hyvä rytmi viimeiset kolme estettä radan loppuun asti. Dee teki teräviä hyppyjä ja tuntui innokkaalta, mutta kuitenkin suhteellisen rennolta!
Olin niin iloinen radan jälkeen, vaikkei se mikään mallisuoritus ollutkaan.
Oikeasti ensimmäistä kertaa pystyin radalla nauttimaan! Dee oli niin hyvin kuulolla, sain sen joka tehtävän jälkeen aina rentoutumaan, se oli kevyen tuntuinen kädelle ja teki kaiken juuri niinkuin pyysin.
Oman hämmennykseni vuoksi en jotenkaan riittävän nopeasti saanut omaa ratsastusta sille tasolle, mitä hevonen tänään olisi vaatinut, mutta en halunnut jäädä sitä harmittelemaan. Tämä on oikeasti lottovoitto meille ratsukkona ja oli hienoa, että tämä suoritus tuli nyt tähän vaiheeseen. Nyt voimme hyvillä mielin jäädä hyppylomalle vuoden loppuun. :)

  

Nyt on niin mukava fiilis jäädä joululomalle tämän hevosen kanssa! Tuntuu, että kaikista tämän kauden vaikeuksien jälkeen olemme saaneet oikeasti suurta parannusta aikaiseksi. Ja nyt kun olemme päässeet hyvään vauhtiin, niin voimme hioa talven aikana ratsastusta entisestään ja tällainen onnistuminen vain kasvatti motivaatiota jatkaa harjoittelua entisestään!

12 kommenttia:

  1. Toi teidän heijastinloimi on kyllä kätsy, kun tulee eteenkin heijastin. Pelkkä pyllyn päällä oleva kun ei näy yhtään taakse:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on kyllä hyvä, ja toi etuosa on erillinen kappale tuohon ratsastusloimeen :) Kyllä luulisi näkyvän liikenteessä :D

      Poista
  2. Tosimiehet pukeutuu pinkkiin ;) Ja edelleen noita teidän maastoja ihailen, tuollaiset pitkät lenkit on ihan parhautta!

    Kiva että palaset loksahtaa kohdalleen, pitäisi varmaan itsekin mennä edes katsomaan jotain kilpailuja, niin saisi taas ratsastusmotivaatioita kohdalleen tässä harmaassa ja märässä säässä... !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Saattaahan tuo pinkki vähän syödä kovan jätkän uskottavuutta... :) Ja pitkät lenkit on niin parasta, ja kunto nousee kohisten! (ei siis itsellään, mutta hevosella)

      Tämä onnistuminen tuottaa kyllä suunnattoman määrän hyvää mieltä, vaikka meno ei edelleenkään vielä ole sellaista mitä haetaan, niin nämä parannukset ovat askelia siihen tavoitteeseen johon tähdätään! Niin ja tulisi sitä lunta sen verran, että pääsisi hankitreenaa, niin voisi tuo motivaatiokin nousta pelkästään siksi... ei oo helppoa harrastaa heppahommia suomessa..

      Poista
  3. Hienoa, että saitte viimeisistä tämän kauden kisoista tällaisen onnistumisen! Olet tehnyt kovan työn Deen kanssa ja nyt se vihdoin palkitaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ja kyllä, tällaiset onnistumiset antaa jaksamista yrittää edelleen tehdä lisää hommia!

      Poista
  4. Niin se työ vaan tuottaa tulosta, ootte kyllä tuon onnistumisen ansainneet :) Vitsi mitä hyppyjä D muuten leiskautteli osalla esteistä, siitä tulee vielä tosi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä katselin ihan samaa, että nyt alkoi tulla ihan lupaavan näköistä hyppyä jo etenkin radan loppupuolella :D Kyllä se tästä, kun löytyy säädöt kohdilleen ja saadaan lisää ratarutiinia yhdessä!

      Poista
  5. mulla taitaa löytyä pari pimeetä kuvaa teistäkin viime sunnuntailta.. Piti luovuttaa kuvailun kanssa jo paljon aiemmin mutta viimeisessä luokassa meni niin paljon tuttuja, että räpyttelin vielä menemään toivoen että niistäkin otoksista vielä joskus jollekin iloa on .. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa! On ne varmasti parempia kuin nuo videokaappaukset :D laita tulemaan heidi.patsi@hotmail.com
      Huomadin eilen illalla lukuessa muiden blogien viimeaikaisia postauksia, et olit ollut kuvaamassa ja suunnittelin jo että laitan kyselyä sulle, mutta ehdit ensin :)

      Poista
    2. Ei pitäisi ikinä kirjoittaa mitään puhelimella, kun teksti sisältää mitä ihmeellisimpiä kirjaimia, mutta tuosta varmaan selvän sai silti :D

      Poista
  6. Onnittelut sujuneesta radasta :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot