perjantai 1. marraskuuta 2013

Lokakuun vika estetreeni

 Reissuun lähdössä :)

Tosiaan, eilen lähdettiin sitten vielä alkuillasta maneesille hyppäämään Antin silmän alle. Viime viikolla Dee oli ihan mahdoton hyppyjen kanssa, se ei kuunnellut yhtään mitään ja jotenkin itsekin olin ihan todella pihalla myös - en saanut itseäni rentoutumaan, kun hevonen vain painoi ja painoi kädelle, kaiken maailman istuntavirheet pulpsahtavat myös tällöin esiin, kun meno tuntuu haastavalta, enkä "pysty" rauhassa keskittymään istuntaan, vaikka kyllä pitäisi... se voisi helpottaa sitä hevosen hallitsemistakin.


Tällä viikolla homma oli jo huomattavan paljon rauhallisempaa, mutta edelleen hevonen vastasi turhan hitaasti pidätteisiin ja pääsi Antin sanojen mukaan salakavalasti linjojen välissä venymään pois avuilta. Videota katsoessani ihan ärsytti taas oma ratsastus, jäykkä ylävartalo jne... En meinaa jäädä nyt vaan suremaan tuota omaa ratsastusta, vaan aijon nyt mahdollisimman usein venytellä kunnolla itseni. Huomaan, että kun salitreeneissä en ole vähään aikaan käynyt, että kroppa alkaa tuntumaan sen mukaiselta. Kyllä se vain niin on, että jos haluaa kehittyä aktiivisesti sekä kunnolla ratsastuksessa, pitää käydä tekemässä muutakin liikuntaa, kuin pelkästään sitä ratsastamista. Oma lihaksisto pitää saada voimakkaaksi, mutta elastiseksi, ja kun se ei sitä enää ole, alkaa näkymään kaikenlaisia ongelmia kehon hallinnassa.
Haastankin oman itseni nyt kuntoilemaan ensi kautta ajatellen oikeasti hyvään kuosiin; lenkkeilyä, saliatreeniä ja muuta aerobista liikuntaa sekä kaikista tärkein - venyttelyä! Jostain se aika on tähän vedettävä, en enää kestä tällaista meininkiä oman ratsastukseni kanssa, ja haluan kehittyä, joten jotain täytyy tehdä - muutakin kuin itkeä kuinka huono on ;)


Sen lisäksi, että oma kroppa on juntturassa, niin sitä on Deenkin. Jo toissa päivänä, kun juoksutin sen toiseen otteeseen ohjasajo-ohjilla, rupesin katsomaan tarkasti sen liikettä ja sen normaali hyvä takapää ei tällä hetkellä meinaa startata ollenkaan, vaan liikkuminen näyttää hyvin paljon samanlaiselta, miltä se näytti esimerkiksi vuosi sitten Deen ollessa nelivuotias, eli etupää vetää takapäätä eteenpäin.
Katsoin sitten pikaisesti sen selän läpi ja sen alaselkä sekä ristin alue on kovaa kuin betoni. Hevonen myös reagoi jonkun verran sieltä hieroessa, ei kuitenkaan kovaa vihaisesti, mutta sillä tavalla, että pystyy typerämpikin ymmärtämään, että nyt on jumissa. En usko, että tähän on tultu pelkästää harjoittelemallamme viime viikkojen treenillä vaan myös tällä uudella koulusatulalla on osuutta asiaan. Vaikka se tuntui silmämääräisesti istuvan yllättävän hyvin Deen selkään (tälle on aina ollut vaikea löytää sopivaa satulaa), niin silti tuntuu, että satula on hiukan kinnannut sitä jollain tavalla, joka saa sen liikkeen vähän jännittyneemmäksi ja aina jännittyessään Dee rupeaa tasapainottelemaan ristin alueen kanssa niin, että se lopulta jumahtaa täysin. Tätä puoltaa myös se, että viime kertaisen koulutreenin jälkeen, kun satulan otti pois, löytyi Deen oikealta kyljeltä satulan siiven kohdalta iso kämmenen kokoinen "muhkura" tai ns. kohouma... Se on kuitenkin onneksi vuorokaudessa hävinnyt kokonaan pois. Rupesin siinä sitten miettimään, että kun se on ollut ihan erityisen huono oikealle nyt viime aikana, niin olisiko se tuon satulan aiheuttamaa. Dee on niin herkkä hevonen ja sen kroppa ja mieli reagoi todella nopeasti ja voimakkaasti asioihin, jotka ovat vinossa. Myös sen mieli on muuttunut kireämmäksi sen jälkeen, kun olen tuolla satulalla ruvennut ratsastamaan.


Hyppytreenissä huomasin, että jos tällä hevosella muutenkin saisi tuo takajalkatekniikka olla parempi, niin nyt se osittain (etenkin alkutunnista, ennen kuin vertyi kunnolla) jätti hypyn kaaren vähänkuin kesken ja pari kertaa keräsi jopa jalat vatsansa alle, eikä yhtään olisi halunnut ojentaa taakse kaaren loppupuolella. Sitä se meinaa olla aina, kun se on jännittynyt tai sen selkä on jumissa, kun taas Ehon kisojen aikoihin se oli jo todella hyvä ja letkeä vaikka kisatilanteessa aina vähän enemmän jännittymistä onkin.
Nyt myös, kun se on vähän jumissa, tuntuu, että se käyttää entistä enemmän hyppyyn pelkkää raakaa voimaa ja elastisuus on tipotiessään.


Antin treenissä hypättiin tälläkin kertaa paljon suhteutettuja linjoja n. metrin tasolla, ja lopussa nostettiin yksi linja metrikymppiin. Näitä me ei voida koskaan harjoitella liikaa, koska juurikin tällaisilla, niin suorilla, kuin kaarevillakin linjoilla, meillä on yleensä paljon vaikeuksia ja nimenomaan siinä välissä, jolloin pitäisi hevonen olla niin kontrollissa, että saisin sen tulemaan haluamani askelmäärän. Tykkään yleisestikin tehtävistä, joissa kikkaillaan askelien kanssa, ja näitä hommia teen paljon itsenäisesti kotonakin pienillä kavaleteilla. Deen kanssa homma vaan voi olla välillä niin tuskasen vaikeeta ja raskasta, että meinaa ihan itku tulla :D


Vaikka itse nurisenkin nyt jatkuvasti tästä omasta ratsastuksesta, ja sainkin siitä taas paljon noottia Antilta, kuten vahvemmasta ulkohjan tuesta ja vähemmän taivutusta kääntäessä, nopeammista pidätteistä, oikeanaiaikaisesta myötäämisestä, ylävartalon pitämisestä pystymmässä ja vakaana (etenkin esteen jälkeen nopeammin pystyyn), tiiviimmästä istumisesta satulassa, käsien asennosta ja sen käytöstä jne. oli Antti kuitenkin tyytyväinen tähän päivään ja itselläkin oli huomattavasti parempi fiilis, sillä saatiin hevosta loppua kohden parannettua paljon, ja sen lisäksi sain tehtyä muutaman kerran todella tehokkaat pidätteet, jotka meni läpi loppuun asti, jolloin saatiin parempi hyppykin. Lisäksi Dee tuntui aamulenkkeilyjemme jälkeen huomattavasti parempi tuuliselta ja se ei ottanut ihan heti kilareita, jos sitä vähän voimakkaammin yritti vaikuttaa.

Ensi viikolla sitten varmaan jo taas astetta paremmin, ja yritän jo tässä muutamassa päivässä kehitettyä itseäni venyttelemällä ja liikkumalla - yllättävän nopeasti sitä oikeasti saa aikaan tuloksia itsessäänkin. Sen huomasin viime keväänä, kun istunnassa sain yhtäkkiä parannettua monta asiaa parin viikon ahkeran salitreenin jäljiltä!

Huomenna onkin taas kiva päivä luvassa, kun lähdetään Deen pikkuveikan Tykin ja Tykin kasvattajien toisen kasvatin welshponi Riston kanssa irtohypytystilaisuuteen :)

8 kommenttia:

  1. Voisitko joskus tehdä postauksen, miten venyttelet itseäsi, millaisia salitreenejä vedät yms :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken mietin, että noh, mitä mä nyt niistä kertoisin, mutta voinhan mä jossain vaiheessa jotain omakohtaisia kokemuksia jakaa, mikä on mua auttanut :)

      Poista
  2. Entinen ratsastettavani oli myös noita satulan etsinnän kannalta inhottavia tapauksia, eikä silleekkään meinannut miltei mikään satula sopia. Satula saattoi näyttää hyvälle sovituksessa, mutta kokeilun jälkeen kun satula otettiin pois, se oli myös kasvattanut samaisen patin sään taakse ja siitä pystyi automaattisesti kertomaan ettei satula sille sovi! :) Toivottavasti hyvä satula löytyy ja on sulla kyllä upea hevonen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on toi ihana oma estesatula, joka istuu tuolle ja sillä se liikkuukin hyvin ja tyytyväisesti myös. Koulusatula on vain sellainen kiva lisä, eli jos joskus löytyisi sopiva, niin olisi tosi kiva :)

      Poista
  3. Pitikin tuonne aikaisempaan videoon kommentoida, että olet näköjään löytänyt sen koulusatulan, josta oli puhetta. Harmi, jos se nyt ei kuitenkaan tunnu sopivan :( Epäsopiva satula voi todella aiheuttaa suuriakin ongelmia, mutta on oikeastaan hyvä, että on noinkin herkkä hevonen, joka ilmoittaa kun jokin on huonosti. Toiset sietää hiertymiä ja painamisia hyvinkin tunnollisesti, ja ongelmat alkavat kasaantua. Tsemppiä sinne niin ratsastuksiin kuin muihinkin treenauksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää satula oli testissä kuinka toimii, ja olin jo ihan onneissani, että tämä sopii, mutta ei niin ei :) Mutta onneksi tosiaan on herkkä hevonen ja herkkä omistaja, niin tällaiset ongelmat huomataan riittävän ajoissa ;) Kiitos tsempeistä Marja!

      Poista
  4. Jauhiaisen Anttiko sua valmentaa?

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot