lauantai 23. marraskuuta 2013

Viikon treenejä ja touhuja

Välillä tuntuu, että olen tekemisissä sarjakuvahahmo Pollen kanssa, kun Deen kanssa touhuaa. Sillä on sellaista pilkettä silmäkulmassa, että kukaan ei voi olla huomaamatta sitä, kun Deen livenä tapaa :D En edes jaksa muistaa kaikkia sen omia "metkuja", joita se keksii. Täytyy sanoa, että mieletön mielikuvitus sillä ainakin on ja ei varmasti ole itsensä kanssa tylsää. Dee on luonteeltaa todella touhukas kaveri ja toisinaan tuo luonne meinaa aiheuttaa vähän harmejakin. Se kyllästyy nopeasti ja sillä pitää olla viihdykettä päivän aikana riittävästi. Siksi pidän hyvin harvoin tallilta vapaata, sillä ne yleensä aikaisemmin ovat tuottaneet vain ongelmia, kuten mm. irtokenkiä, haavereita, rikkoutuneita loimia, tavaroita tai tallin osia jne.

Viime perjantaina Deellä oli kengitys, ja en itse päässyt normaaliin tapaan paikalle ja hakemaan hevosta kengityspaikalle valmiiksi, vaan laitoin kengittäjälle viestiä: "Hevonen tarhassa, hae sieltä, antaa hyvin kiinni." Meillähän on ollut sama kengittäjä ihan Deen syntymästä asti, ja Deelle varsin tuttu ja mieluisa henkilö. Kengittäjämme ansiosta saan kiittää siitä, että hevoseni on maailman helpoin kengittää vaikka haluaakin olla tässä(KIN) prosessissa aina kovasti mukana mitä tapahtuu. Dee myös normaalisti, jos ei nyt ihan portille vastaan tule, niin antaa kuitenkin nätisti tarhasta kiinni (paitsi viime kesänä yhtenä reilun 3 tunnin maratonmaastopäivän jälkeisenä päivänä, jolloin Dexteri tuumasi minun saavuttua tarhan portille, että "lähde ihan yksinäs vaan juoksemaan ympäri Suomea, mä en tule!". Kengittäjälle se oli tälläkertaa tuumannut hetken alkuun pari askelta vastaan kävelessään, että "enpäs tuukkaan" tehnyt ukemit ja pukittaen juossut tarhan kauimmaiseen ja korkeimpaan kohtaan. Deen tuntien nämä hatkat eivät ole mistään hidastetusta elokuvasta, vaan sitten mennään lujaa ja korkealta..

Pienen tuunauksen jälkeen: ilmiömäiset minä ja Dee x)
Onneksi meidän ihana tallimestari sattui olemaan paikalla, kun muutamien minuuttien kestäneen jahtauksen jälkeen kengittäjämme oli luovuttanut Deen jäädessä kukkulan kuninkaana tarhaan voittaen erän 6-0. Tallimestarillemme aka "ruokatädille" Dee tietää, että on parasta käyttäytyä jos haluaa vielä jatkossakin ateriat ajallaan nenän eteen, joten aika nöyränä se oli kuulemma sieltä sitten heti antanut kiinni...

Ei nämä tällaiset tarinat ole mitenkään ainutkertaisia, vaan erilaisia juttuja tulee lähes päivittäin lisää. Siitäpä puheenollen Dee onkin jo hyvissä ajoin kirjoittanut joulupukille kirjeen jossa se toivoo tarhaansa tai karsinaansa palloa :) Sille tulee olemaan käyttöä!

Viime Karin valmennusten jälkeen ohjasajoin Dee kevyesti maanantaina, tiistaina se sai kokovapaata, jotta kroppa kerkee palautumaan. Loppu viikko onkin aika työntäyteinen, keskiviikkona verryttelin ja jumppasin Deen torstain Antin valmennuksia varten ja hevonen liikkui todella kivasti ja sain jopa vähän normaalia enemmän säädeltyä laukkaa edes takas. Olin todella tyytyväinen Deen työskentelyyn tuona päivänä ja hevonen tuntui rennolta ihan alusta alkaen, joten en viitsinyt sitten n. reilua 20 minuuttia kauemmin sen kanssa hinkata vaan käytiin kävelemässä pidemmät kävelyt vielä lähimaastoissa.

Torstaina tosiaan käytiin hyppäämässä viimeistelytreenit Antilla, ja päästiin jatkamaan ratatreenillä, jota ei voi koskaan olla liian paljon. Etenkin, kun ei ole riittävästi hypättäviä hevosia, se ratarutiini vaan aika helposti ruostuu ja haluan todella, että kokisimme tulevana sunnuntaina onnistumisen hetkiä vuoden viimeisissä kisoissa. Kaikki tällainen treeni on kultaakin arvokkaampaa.

Taas näitä laadukkaita videokaappauksia, mutta vielä vuorokauden sisään tulee itse videomateriaalia myöskin.

Valmennus sujui kaikekseltaan todella hyvin, Dee teki hyviä hyppyjä ja itsekin maltoin olla vähän enemmän hiljaa siellä selässä. Toki edelleen joutuu ajoittain ottamaan todella isoja pidätteitä, kun heppa meinaa kuumua liikaa ja tätä me ollemmekin pohtineet, että varmasti kokeillaan talven aikana erilaisia vahvempia kuolainvaihtoehtoja. Vielä sisällä hallissa hypätessä Deen pystyy pitämään kutakuinkin kontrollissa, mutta odotettavissa on, että ensi keväänä ulkokauden startatessa on taas ongelmia. Sitä silmällä pitäen täytyy kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja löytää sekä todeta meille ratsukkona sopivin vaihtoehto. Haluaisin pystyä rentoutumaan selässä paljon enemmän, kuin mitä nyt voin, kun joudun olemaan kokoajan skarppina sen suhteen jos hevonen yhtään pääsee valumaan alta pois ja kun se sen pääsee tekemään, olemme taas lirissä. Tottakai kaiken kuolainkokeilujen ohella edelleen tehostetaan sileäntyöskentelyä ja sitä kautta sitä omaa vaikuttamista hevoseen, jossa tottakai kaikenaikaa on parannettavaa.

Perjantain kengityksen jälkeen ohjasajoin Deen semirankasti, ja hevonen liikkui loppua kohden kokoajan paremmin ja paremmin. Sain sen taas todella kivasti rennoksi, ja ohjasajosta onkin tullut meille sellainen treenimuoto, jossa lähes takuuvarmasti saan hevosen rentoutumaan halutulla tavalla.
Huomenna sitten otetaan riskillä kisoihin valmistelut maastoilun merkeissä, todennäköisesti vielä kertaalleen sunnutaina aamulla ohjasajan hevosen vielä pikaisesti, sillä starttimme on vasta alkuillasta.

2 kommenttia:

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot