maanantai 16. joulukuuta 2013

Haaste hevosenomistajille

Pitkästä aikaa vastaan haasteseen, jotka siis ovat bloggaajalta toiselle kiertävä "tehtävä" ja tässä tapauksessa vastaillaan samoihin esitettyihin kysymyksiin. Haasteen minulle heitti like a sporthorse -blogin Jenna - kiitosta vain! :)

Haaste tehdään seuraavan ohjeen mukaisesti:
"Tämä haaste on on tarkoitettu niille,  jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin, kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."


Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Dee on vuonna 2008 syntynyt KWPN -ruuna. Se on koulutustasoltaan tällä hetkellä arviolta vahva helppo B sileällä ja esteissä sillä on kisattu 110cm nuorten hevosten luokkia viime kaudella. Nuoren hevosen tapaan vielä todella keskeneräinen ratsu, joka taitaa tällä hetkellä väistöt, avot ja yksittäiset vaihdot. Sen kanssa on vielä paljon tekemistä edessä, ja pikkuhiljaa voimaa ja osaamistasoa nostetaan. Luonteeltaan Dee on aika äkkipikainen ja vähän sellainen "drama queen", mutta ei lainkaan pahantahtoinen vaan ihmisille ystävällinen ja ihmistä kunnioittava kaveri, jolla nyt vaan refleksit tuntuvat toisinaan juoksevan nopeampaa kuin aivot :D Ei se silti mikään tyhmä ole, vaikka hieman touhukkaan puoleinen tuppaa olemaankin.
Dee on aina ollut pienestä asti dominoiva luonteinen hevonen, se on ollut aina lauman pomo ja tämän asian kanssa olemme onneksi hevosen ja ihmisen välisen hierarkian saaneet läpikäytyä jo aikaisemmin. Kuitenkin sen vahvat mielipiteet asioista näkyvät edelleen, joka toisinaan tuottaa ongelmia mm. sen ratsastettavuudessa. Dee on siinä mielessä aika tammamainen/neiti, että sitä ei vaan käsketä sillä silloin mennään aika nopeasti pahasti metsään, vaan sen kanssa pitää keskustella ja löytää kompromissi.
Yleisvaikutelma Deestä on kuitenkin silloin kun asiat ovat sen osalta hyvin: iloinen, innokas, kiinnostunut ja aktiivinen hevonen, jolta löytyy energiaa liikkumiseen ja tekemiseen paljon vaikka muille jakaa.

Dee tarkkana tarhassa :)

Pikkuinen Dee <3

  Dee 4v.

Hevoset vai ponit? Miksi?
Vaikea kysymys, sillä pituuteni vuoksi pystyn ratsastamaan jopa aika pieniäkin poneja, joten ponitkin ovat vielä aikuisiälläkin olleet todella paljon kuvioissa ja nautin niiden kanssa puuhaamisesta! Hevosen kanssa tosin pääsen pidemmälle, kun ajattelen omaa kehitystäni ja en usko, että ainakaan omaan käyttööni omaksi koskaan ponia hankkisin - olen niin puoliveri-ihminen henkeen ja vereen, mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan :) Jokaisesta hevosesta ja ponista kuitenkin pystyy oppimaan niin paljon, että tällä tasolla mitä itsekin olen ei ole varaa valita ponien ja hevosten välillä, vaan kannattaa hyödyntää oman tietotaidon ja ratsastustaidon kasvattamiseksi ihan jokaista ratsua jos siihen on mahdollisuus, oli se sitten poni tai hevonen. Esimerkiksi paljon ratsastamaltani Zorro -ponilta olen saanut hirveästi oppia siihen, miten minun tulisi ratsastaa omaa hevostani Deetä, enkä voisi olla kiitollisempi siitä mitä tuo poni on jo niin lyhyessä ajassa antanut! Lisäksi laadukkailla poneilla pieni kokoinen aikuinen pystyy pärjäämään kilpakentillä hevosille, joten poneja on turha vähätellä ;)

Kesällä pääsin kauniin ja hienosti liikkuvan pikkuruisen Kerma -ponin kyytiin

Zorron kanssa Ruovedellä laatuponikisoissa 2013

 Ehkä n. 115cm skäkäinen welsh mountain -tamma "Mimmi" ja ratsastuskertoja ponilla takana ehkä juuri kahden käden sormin laskettavissa.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Hmmm, joutuu pinnistelemään muistia niin pitkälle, että en nyt ole varma mikä se kaikista hevosista olisi ollut. Mutta yksi hevonen tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen, ja se oli ystäväni kansallisen tason FWB esteruuna; Kotterilainen "Prinssi", jota hoidin ja ratsastin enemmän ja vähemmän useamman vuoden ajan ja jonka kanssa ratsastin myös suurimmaksi osaksi itsenäisesti. Prinssi oli hyvin koulutettu herkkä hevonen. Se hyppäsi ystäväni ratsastamana 120cm kansallisella tasolla ja osasi sileällä jos jonkinmoista temppua. Sen kanssa pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan mm. laukkapiruetin hahmottamista sekä laukanvaihtosarjoja tekemistä. Tämä hevonen opetti minulle paljon sitä, miltä ratsastuksen ja hevosen kuuluisi tuntua ratsastuskoulussa vietettyjen vuosieni jälkeen.

Prinssi
 
Kengätön vai kengällinen? Kenkien koko hevosellasi?
Outo kysymys, joka ei ole edes mikään mielipidekysymys. Käytössä oleva hevonen tarvitsee poikkeuksetta kengät. Nykyhevonen on jalostettu niin pitkälle, ettei se villien esi-isien tapaan pysty liikkumaan päivittäin paljon ilman, että siitä olisi kavioille haittaa. Kavioaines ei ole samanlainen, kuin mitä se on ollut villihevosilla. Kengätön vaihtoehto sopii hevosille, jotka ovat kevyellä käytöllä tai lähes olohevosina.
Tiedän, että tänä päivänä hevosten hoidossa "luonnonmukaisuus" puhuttaa todella paljon, mutta en ole vielä toistaiseksi törmännyt aktiivisesti treenattavaan hevoseen, joka pärjäisi ilman kenkiä ja ainakin minulla hevosen pidossa "luonnonmukaisuus" ei ole väkisin ainut vaihtoehto kun puntaroidaan mikä on hevosen todellisen hyvinvoinnin vaatimus. Kivahan se olisi, jos oma hevonen kengättä kulkisi ja voisi kaviot vain säännöllisesti vuolla ja säästää kalliissa kengityskuluissa...


Klippaus: puolesta vai vastaan?
Kysymys, johon ei ole ainutta oikeaa vastausta. Kaikki riippuu siitä minkälaisella käytöllä hevonen on, onko klippaamattoman hevosen kuivatukseen mahdollissuus joka treenin jälkeen. Märkä hevonen vilustuu erittäin herkästi ja täydessä treenissä oleva hevonen myös väsähtää kuumuudesta johtuen erittäin nopeasti, jolloin paksu karva ja klippaamattomuus saattaa vaikuttaa treenauksen tasoonkin. Hikeä ei voi myöskään kesäajan tapaan päivittäin pestä vedellä pois hevosesta, joten kuivunut hiki aiheuttaa hevosen iholla hilseilyä ja kutinaa.
Onneksi klippauksessa ei tarvitse myöskään olla "joko tai" asenteella, vaan klippauksen voi suunnitella jokaisen hevosen yksilön ja treenauksen mukaan - ei siis ole pakko ajaa hevoselta kaikkia karvoja pois, jolloin hevonen kuitenkin saa silti helpotusta hikoilemiseen treeneissä ja taas toisaalta puolittain saa pitää turkkinsa luonnollisena lämmikkeenä. Tärkeintä on tässä(kin) asiassa miettiä jokaisen hevosen parasta yksilötasolla, eikä tehdä niin kuin muut tekee tai käskee.
Minulla Dee on klipattuna ja se on vaikuttanut positiivisesti sen jaksamiseen työskennellä maneesissa. Klippauksen myötä olen kuitenkin myös huomannut, että runsas ja välillä aikaa vievä loimitus on tärkeää klipatulle hevoselle, etenkin klippauksen jälkeen muutamien viikkojen ajan. Deen kohdalla se on klipattu muuten rungostaan kokonaan, paitsi pää ja jalat jätettiin. Talvella hokkiaikaan karvat suojaavat jonkin verran naarmuilta ja kolhuilta, jota täytyy pohtia etenkin Deen kaltaisten tapaturma-alttiiden hevosten kanssa. Siistimpihän koko klipattu hevonen olisi, mutta tällaisia ulkonäkö seikkoja ei ehkä kannata laittaa ykköseksi tässä asiassa.


Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Dee tarhaa yksin. Se oli jo kaksivuotiaana orilaitumella aika agressiivinen käytökseltään muita hevosia kohtaan ja aiheutti vaaratilanteita hyökkäävällä käytöksellään. Se ei ole ruunaamisen myötä muuttunut miksikään. Lisäksi pienialaiset tarhat tuottavat turhaa kärhämää hevosten välille. Olisi kyllä ihanaa, jos Dee löytäisi tarhakaverin, jonka kanssa se viihtyisi ilman kinasteluja, mutta enpä lähde enää kokeilemaan ketä se ei halua tappaa ja kenet haluaa :) Suurialaiselle laitumelle voisin harkita Deen jokupäivä vieväni ja pidän kyllä tärkeänä sitä, että hevoset saavat viettää aikaa yhdessä - ovathan he laumaeläimiä. Dee tosin näyttää enemmän nauttivan itsenäisestä olostaan ja touhuamisestaan, kuin muiden hevosten läsnäolosta, mikä sopii meidän tilanteeseen todella hyvin.


Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö?
Luonne tottakai. Hevosen luonne heijastuu sen ulkonäöstäkin aika paljon. Tykkään tietyntyyppisten hevosten ilmeestä ja se kertoo ainakin minulle todella paljon niiden luonteesta.
Ulkonäkö vaikuttaa vain sen verran, että mitään todella isoja rakennevirheitä en hevoselleni haluaisi, joten kyllä siinä mielessä korrekti rakenne ja hyvät jalka-asennot ratkaisevat aika paljon, kun hevosta esimerkiksi itselleni lähtisin miettimään.

KWPN oripäiviltä helmikuussa 2013 estehevosten championori 3 -vuotias Freeman VDL

Pahin tippumisesi?
Pahin tippuminen varmaan on ollut silloin, kun Dee oli 3 -vuotias ja sen kanssa oltiin ensimmäistä kertaa laukkamaastolla ja se sai minut viskottua täydestä vauhdista naamaedellä tonttiin. Sain aivotärähdyksen, mutta pienillä naarmuilla onneksi säästyttiin.
Henkisesti pahin taisi olla kuitenkin ensimmäinen tippumiseni 10 -vuotiaana isolta ratsastuskoulun hevoselta, sillä se toi itseluottamuksee hetkeksi aikaa pienen kolauksen :)

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Muutamia toppaloimia, pari kuivatusloimea, sadeloimen, pari ratsastusloimea, back on track verkkoloimen... Ainoastaan tarpeellisia loimia, joista kaikki on käytössä vuodenajoista, säistä jne. riippuen.

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?
Yritän pitää jonkinlaisessa liikkeessä päivittäin. Hevosen vapaapäivätkin ihanteellisimmillaan ovat pitkiä kävelypäiviä, mutta joskus on vain pakko itsekin levätä ja ehkä kerra viikossa hevonen ei tee muuta, kuin ulkoilee tarhassa. Treenipäiviä viikossa pidän 4, tosin parin viime viikon jäätikkökelit ovat haitanneet tämän suunnitelman ylläpitämistä. Deelle täysin vapaat vapaat päivät eivät oikein sovi, ja se pysyy tyytyväisenä, kun tehdään vaihtelevasti päivittäin hommia rankemmin tai kevyemmin.


Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
En uhkarohkea, mutta rohkea. En pelkää tippumista, haastavia hevosia tai vauhtia, mutta ymmärrän riskit ja en tee hevosten kanssa mitään typerää ja ajattelematonta. Ilman kypärää en esimerkiksi ratsasta metriäkään, vaikka tiedostan sen, että harva hevonen saa minut alas. Aina voi kuitenkin sattua mitä vain ja liika itsevarmuus ja uhkarohkeus on pelkästään typerää.

Ystäväni Tino -heppa lähdössä lentoon :D

Haastan saman haasteen kirjoittamiseen seuraavien kolmen blogin kirjoittajat:

6 kommenttia:

  1. Tuosta kengättömyydestä on oltava sen verran eri mieltä, että monet hevoset kestävät kovaakin treeniä ilman kenkiä. Raveissa näkyy aina nimen perässä onko hevoselle kengät (tai esim. vain etusissa) vai ei. Usein on täysin kengättömiäkin juoksijoita. Myös meidän tallilla on useampikin poni ilman kenkiä, ja ovat siis ratsastuskoulukäytössä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, olin ehkä vähän liian joko tai kirjoittanut tuon vastauksen :) Tosiaan itsekin talleilla työskennelleenä, missä ravureita treenattu kengättä. Usein kuitenkin nämäkin hevoset on kengitetty jääkeleillä hokkikenkään, ja sitten on näitä juoksijoita joilta otetaan ne kengät takaa tai kokonaan pois pelkästään lähtöihin jne. Vastaukseni olisi pitänyt muotoilla paremmin ja tarkoitukseni oli sanoa, että kengillä on tarkoituksensa ja niitä käytetään yleensä kavion kulumisen estämiseksi hevosilla joilla treenataan ja joiden kaviot niitä tarvitsevat. Esimerkiksi puoliveriset harvoin ainakaan ilman etukenkiä pystyvät treenaamaan, sillä jo ratsastajan paino tuo lisää taakkaa etujaloille, joilloin kaviot eivät kestä. Sitten on toki paljon ponirotuja joo jotka kengättömyyden kestää, mutta esim. juuri maneesitalleilla tätä näkee enemmän, joissa pohjat ovat sellaisia, että kaviot sen kestävät.
      Sitten on myös näitä yksilöllisiä eroja, samassa 1 -vuotias 4kpl laumassa (puoliverisiä) saattaa olla se yksi, joka tarvitsee kavion kulumisen ja arkomisen vuoksi eteen kengät jo tuon ikäisenä, kun taas ne kolme muuta pärjäävät hyvin sinne ratsastuksen aloittamisikään asti ilman. Yksilöllisiä juttuja, jotka siis eivät ole mitenkään mielipideasioita vaan hevosen mukaan pitää ajatella ja mennä, ja sehän on vain hyvä juttu jos kavio kestää kunnon käytön ilman kenkiä :)

      Poista
  2. Kenkäasiaan mun on pakko sanoa, että jotkut kyllä pärjää ilmankin. Suomen talvikeliolosuhteet vaan tekee oman mausteensa tuohon hommaan... Meidän Miljalla ollut "musta tamma" eli Cami-poni oli meillä kotona ilman kenkiä ja viime talven ihan aktiivisessakin käytössä myös hypäten eikä se kenkiä mihinkään tarvinnut. Ja nyt taas jopa meidän kengittäjä haluaisi ottaa siltä kengät pois, vaikka ne Miljalla kesällä kavioiden kulumisen vuoksi sille laitettiin. Nyt jäätikkökeleillä on kuitenkin pysynyt hokkikengässä, mutta varmasti ei olisi, jos asuttaisiin edelleen maneesitallilla. Maneesitreenissä ne kaviot ei mihinkään kuluneet, tarhoissa paljasjalka ei liukastele ja kaviot piti vuolla 4-5 viikon välein. Meillä on kaksi taitavaa kengitysseppää kavionhuoltoasiantuntijoina ja sekä kengityksen että vuolun toteuttajina olleet ja Camin kohdalla molemmat olivat ehdottomasti kengättömyyden kannalla maneesitallilla.

    Mutta sikäli joo, yhtään (etu)kengätöntä puoliveristä en tiedä eli ehkä hevoset tarvitsevat ehdottomasti kengät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja, olisi ehkä pitänyt tuo oma vastaukseni muotoilla paremmin, mutta ydin asia siinä siis oli se, että hevosen mukaan on mentävä. Kengitys tai kengättä oleminen ei ole mikään mielipidekysymys, vaan sillä on tarkoituksensa. Se on hyvä juttu jos kengättä pystyy treenaamaan ja se kengättömyys onnistuu, jos treenipohjat ovat sellaiset, että ne sen sallii. Todella usein kuitenkin näin ei ole ja suuri osa treenattavista hevosista ne kengät kuitenkin tarvitsevat, ainakin juuri niistä puoliverisistä. Omalleni esim. olen yrittänyt kengättömiä jaksoja silloin, kun se oli lomalla ja ei treenattu ja se oli kivuista silloin täysin jalaton, kavio kului lyhyessä ajassa todella pahasti olemattomiin. On tosiaan paljon myös yksilöeroja, mitä on nuoria laumassa kasvavia hevosia seurannut - sieltä melkein aina löytyy muutama tai edes se yksi, joka ei edes nuoren 1-3v. kasvavana olohevosena pysty ilman etukenkiä elämään...

      Poista
    2. Pakko kysyä, jos Hanna vielä tämän huomaa, mutta onko tuo teidän Cami nykyisin Jyväskylässä ratsastuskoulussa? :)

      Poista
    3. Ei ole. Cami asuu meillä Kuopiossa 10 hevosen täysihoitotallissa. :) Ja hukkaa ahkerasti etukenkiään. ;)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot