maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulun jälkeistä kinkun polttoa...

...ja vähän kuulumisia myös ajalta ennen joulua.


Ennen joulun pyhiä kävimme 4 -v. suokkitamma Aapan kanssa Antin silmän alla treenaamassa hyppyjä. Tehtävänä oli diagonaaleilla 50-60cm esteiden päällä suunnan vaihto, jossa oli meille kyllä ihan riittävästi tehtävää vaikka asia näin muuten kuulostaisikin aika simppeliltä.

Laukka ei meinannut alkuun pyöriä lainkaan, etenkään oikealle. Aapan laukka on paljon vaihdellut, ja riippuu päivästä milloin mikäkin puoli tuntuu työläämmältä.
Alku nihkeyden jälkeen päätin ottaa kouluraipan käteen, jotta pystyisin vähän tehostamaan pohjetta, sillä hetken tuntui, että joudun aivan liikaa ja turhaa punkemaan jalalla eteenpäin hevosen jäädessä entistä enemmän jalan taakse. Aapa reagoi pelkästään raipan olemassa oloon kädessäni, ja laukka lähti kuin itsestään kulkemaan heti paremmin ja hevonen vihdoin kulki hyvin pohkeen edessä. Tiedä sitten, osaako tämä(kin) veijari vähän vedättää ja luistaa hommista? ;)

Siitä eteenpäin suoritettiin tehtävät todella helposti, monta hyvää hyppyä ja hienoja vaihtoja esteen päällä. Ainoastaan vasemmalta oikealle suuntaa muuttaessa takaosa jäi aina ristille. Oikea takajalka on jotenkin vähän heikomman tuntuinen, jolloin ponnistus ei ole ihan niin terävä ja vaihto jää takaa jälkeen.
Alku nihkeilystä huolimatta treenistä jäi todella hyvä fiilis, ja päätettiinkin lopulta, että annetaan nuorelle tammalle seuraavalle viikolle vapaata, sillä nyt on tehty jonkin aikaa kuitenkin vähän enemmän hommia.
Vielä hyppyjä jälkeisenä päivänä kävin vielä kotikentällä keventelemässä, ja positiivista oli, ettei Aapa tuntunut lainkaan rankemman viikon jäljiltä kovin väsyneeltä vaan jaksoi tehdä ihan hyvin vielä töitä, vaikka alkuun vähän pelkäsin olisiko eilinen pohkeen taakse jääminen peintä vinkkiä väsymisestä, mikä nyt toisaalta ei olisi mikään ihmekään.


Zorron kanssa meillä oli sitten pitkästä aikaa hyppäilyt tosiaan sitten laatuarvostelujen! Myös Antin silmien alle matkustettiin maneesiin hyppäämään, ja tehtiin aika hankalia tehtäviä heti näin loman jälkeen eli vinoja lähestymisiä ja paljon kääntämistä. Mutta ei poni ollut asiasta moksiskaan, vaan suoriutui kaikesta niin helpon oloisesti, ihan kuin mitään taukoa ja sairaslomailuita olisi ollutkaan! Ai että aina nautin tämän ponin ratsastamisesta, sen kanssa harvoin on mitään isoja ongelmia ja kaikki vaan sujuu :) Alla videonpätkä harjoituksesta jota suoritettiin.

  

Nyt olisi tarkoitus jatkaa hyppelyitä ja eilen sunnuntaina piti olla taas valmennus, mutta se peruuntuikin, ja suunnattiin extempore toiselle läheiselle maneesille vähän ravailee ja laukkailee. Ponin kanssa suunnitelmat ovat nyt vielä vähän auki edelleen, mutta aletaan taas kuntoa kohottelemaan joka tapauksessa ja katsellaan mitä tässä keksitään... :)


Deen kanssa ollaan päästy hommiin kotikentällä pitkään kestäneen jääkauden jälkeen. Nyt kenttä on ollut sula jouluaatosta lähtien. Aattona kävin Deellä uhkarohkeana ilman satulaa kevyemmän jakson jälkeen kentällä pyörimässä, ja säästyttiin onneksi vain yhdellä "hepulilla", sillä tuon selässä on aika haastavaa pysyä satulassa istuenkin, saatika ilman.. Dee taisi tajuta, että nyt pitää otta mummoravi -vaihde päälle, sillä se kulki niin kiltisti ravia ja laukkaa heti hepulin jälkeen, että en ollut uskoa samaksi hevoseksi. En etenkään nyt, kun mietin minkälaista taistelua meillä on ollut sitten tuon ratsastuksen jälkeen.....
Ilmeisesti Deellä on menossa nyt joku "uhma", kun kaikesta pitää tehdä vähän numeroa. Joulupäivänä päätin tehdä Deen kanssa kavaletti treeniä kahdella innariksi rakennetulla ristikolla, joissa oli vielä maapuomit 3,5m etäisyydellä ennen ja jälkeen. Ihan vaan ajtuksena kevyttä pientä jumppaa pitkästä aikaa, kun kenttäkin oli niin hienossa kunnossa.
Dee veti odotetusti aikamoiset överit, mutta suoriutui aina innaritehtävästi yllättävän rauhallisesti ja maltillisesti. Ongelmat olivatkin aina ennen tai jälkeen tehtävän, jolloin olisi pitänyt nostaa hallitusti ja siististi laukka ilman ennakointia tai jälkeen, jolloin olisi pitänyt vastata vielä pidetteisiinkin, vaikka kivaa olikin. Ilmeisesti jonkinmoisen herneenpalon se veti nenäänsä tuon ratsastuksen jälkeen, kun päätin vetää aika tiukan linjan, että laukkaa ei nosteta ennen kuin odotetaan rauhassa ja nostonkin täytyy olla siivo, eikä sinkoilua joka suuntaan.

Seuraavana päivänä laitoin puomeja suhteutetuin välein kentälle, tarkoituksena oli vähän säädellä laukkaa ja hakea sitä kontrollia ja kuuliaisuutta lisää mukavalla tehtävällä, jossa hevosen mielenkiinto säilyisi. Homma lähti vähän paremmin, kuin edeltävänä päivänä, mutta ensimmäisen laukannoston jälkeen Dee taas kuumeni ihan kauheasti ja hetken aikaa keskusteltiin vauhdista ja suunnasta ihan totaalisesti. Kun lopulta saatiin tehtyä jotain tehtävää edes kelvollisesti annoin hevosen laukata lopuksi reippaammin pidemmällä kaulalla ympäri kenttää - siitä se tykkäsi, mutta tavallaan ehkä annoin taas tuolle pikku porsaalle pikkusormen, jolloin voin tosiaan miettiä, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää...
Perjantaina Dee sai vapaapäivän ajatuksena, että yllättäen normaalisti treenaaminen saattaa vähän pistää jumiin ja lepo saattaisi tehdä hyvää. Samalla suunnittelin, että lauantaina mun täytyy ottaa härkää sarvista kiinni tuon pienen jääräpäisen hevosen kanssa ja pistää selväksi, että vekkuli saa olla ja pientä pilkettä silmäkulmassa pitääkin olla, mutta tällainen viimeisen parin päivän aikana mesoaminen ja oman päänsä mukaan meno töitä tehdessä ei ole ok.

Ja siitä taistelusta tulikin pitkä ja kivinen. Varmasti tunnin ajan me ei menty metriäkään ilman vastalausetta, sinkoilua, potkimista, jopa muutaman kerran yritti pystyynkin. Halusin, että hevonen menee suoraa sitä askellajia mitä itse halusin, tuntumalla ja jalka lähellä. Deen mielestä jalkaa ei olisi saanut käyttää lainkaan ja tuntumakin oli niin ja näin. Olin päättänyt, että tämä kortti katsotaan nyt, enkä jätä sitä aina myöhemmäksi, vaan välit on nyt selvitettävä tai meille voi tulla isoja ongelmia - Dee on liian kova luonteeltaan, että jos sille antaa mahdollisuuden alkaa menemään ja tekemään yhtään liikaa oman pään mukaan, niin se ei sitä vapautta enää haluaisi antaa takaisin. Sanotaan näin, että tältä hevoselta puuttuu välillä se nöyryys työn tekoon, mikä onkin Deen suurimpia miinuksia ratsuna...

Kyllä voin myöntää, että tunnin siinä taisteltua ja pyörittyä olin jo miettimässä, että "mä en jaksa kohta enää, pakko luovuttaa", mutta samaa mietti ilmeisesti Deekin ja yllättäen kaikki palaset loksahti paikoilleen - hevonen rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan mun jokaista pyyntöä. Jos suurimman osan ajasta me ei tehtyä yhtäkään selkeetä liikettä mihinkään suuntaan, niin viimeisen viiden minuutin aikana onnistui raviväistöt, todella siistit laukannostot ilman minkäänlaista sujahtelua ja räjähtelyä, laukan sisällä pystyin pyytämään vähän eteen ja ottaa vähän kiinni, laukasta raviin siirtymiset olivat pitkästä aikaa todella kivoja, jopa helppoja, hevonen pysyi siirtymisen läpi tuntumalla ja kevyenä kädelle ja jatkoi rauhallisessa ravissa eteenpäin. Siihen oli sitten hyvä lopettaa tämä työvoitto - koville se otti, molemmille, mutta onneksi se oli nyt tehty!

Eilen sunnuntaina oli pakko toisena päivänä perään nousta vielä yhden kerran selkään ja katsoa, oliko asiat menny perille vai joudutaanko aloittamaan alusta. Olin todella tyytyväinen siihen, että Dee oli ensinnäkin aika kovastakin väännöstä huolimatta iloisen oloinen talliin tullessani, lähti reippaasti hommiin ja sain oikeasti jatkaa siitä mihin eilen olin jäänyt!!! Ihan superia! Ei hevonen mitenkään super hyvin liikkunut, sillä se tuntui jo vähän väsyneeltä ja se olisi todella hieronnan tarpeessa, mutta kuitenkin - mistään ei tarvinnut enää keskustella! Olen nyt todella tyytyväinen itseeni! Dee on ajoittain niin kova, tempperamenttinen ja jopa itsepäinen, että sen kanssa on oikeasti välillä sormi suussa, että mitäs nyt... sitten kun silläkin on selvät sävelet miten toimitaan ja minkä mukaan mennään, niin se on maailman kultaisin pieni hevonen. :) Kuten olen jo jonkin aikaa sanonut, olen ollut taas vähän liian hellä sille ja katsonut monia asioita läpi sormien, mitä mun ei pitäisi tehdä, silloin tällaisia ongelmia nimenomaan tulee. Mikä siinä onkin, että etenkin aina omalle hevoselle sitä on vähän liian lepsu...?



Ja kurittomista kakarahevosista puheenollen, myös Aapalla oli vähän omaa sanottavaa joululomasta, jolloin se on vain möllötellyt suokkiystävänsä kanssa tarhassa päivät pitkät :D Selkeästi se on nyt omaksunut sen, että hän on treenaava tuleva kisatykki ja tuollaiset ylimitoitetut lomailut eivät käy päinsä... Eli suomeksi sanottuna, energiaa oli tammassa niin paljon tänään tauon jälkeen, että se olisi alkuun voinut räjähtää ihan mihin suuntaan tahansa. Alku ravit ja laukat olivat sujuvaa pupunloikaa ympäri kenttää. Pikkaisen pisti naurattamaan, kun toinen oli niin tosissaan :)




 15 minuutin jälkeen neiti pystyi asettumaan aloilleen alku iloittelujen jälkeen ja ryhtymään hommiin. Keskityttiin kovasti kulmien ratsastamiseen, joissa Aapa haluaisi kaatua jo monta metriä ennen lapa edellä sisälle. Aloitin ensiksi suorilla urilla ravilla ja aina kulmaa ennen otin käyntiin, pyysin kulman läpi sisäpohkeella väistättäen ulospäin ja kulman jälkeen suoristus, josta taas ravisiirtyminen ja eteneminen kohti seuraavaa kulmaa. Meni lopulta ihan todella hienosti ja tamma liikkui super hyvin! Myös laukat, myös se oikea, pyörivät tänään todella kivasti, ei mitään ongelmia! 20 minuutin työsession jälkeen Aapa olikin jo vähän väsyneen oloinen, joten en halunnut sitä enempää painostaa heti vapaiden jälkeen vaan lopetettiin siihen. Hevonen vaikutti todella tyytyväiseltä, kun pääsi purkamaan energiaansa! :)



Hepat jatkaa liikkumista tämän loppu viikon sillä välin, kun itse suuntaamme T:n kanssa vielä loman viettoon maalle mummolaan uutta vuotta viettelemään ja palaillaan sitten kunnon treenin pariin vasta ensi maanantaista alkaen! Toivottavasti Dee osaa käyttäytyä hoitajilleen sillä välin... :D

Joten ei muutakuin haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille ja tätä kautta tutuille:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014! Palaillaan ensi vuoden puolella asiaan! :)

6 kommenttia:

  1. Mä en vaa kestä Aapaa, se on niin hieno! Vitsit, että Zorro meni kivan näköisesti tuossa videolla, ei tuottanut yhtään ongelmia haastavammat lähestymiset. On sullä yllä hienoja hevosia, eritoten oma Dee, ratsastettavana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hirmuisen kiva ratsutilanne nyt kehkeytynyt, ei voi valittaa :)

      Poista
  2. Onpas tuolla Aapalla kyllä hieno klippaus! :-D

    VastaaPoista
  3. Hei nyt on pakko tulla kysyyn kun bongasin noi suojat Deellä, onko ne sattumoisin ostettu Hööksistä (about 34e)? Mitä oot tykänny ja millaset on käyttää, silleen yleensä ottaen? (: Hankin mun suokille just ton näköset suojat takasiin Hööksistä, harkitsen ostoa myös etusiin kun oon kyl tykänny noista mitä oon pari päivää niillä treenaillu! Mut suojaako sun mielestä tarpeeks hyvin jos heppa hivuttaa, kun se "suojaosa" ei oo hirveen kova? (: Ja Aapa on kyl ihan huipun näkönen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olleet kyllä ihan hyvät suojat istuu hyvin ja ovat pehmeät. Dee ei hivuta, joten siitä en osaa sanoa kuinka kestävät jatkuvaa hinkausta, mutta meillä viereisestä jalasta tulleet osumat erilaisissa ei niin hallituissa tilanteissa ovat suojat kyllä pysäyttäneet ja jalat pysyneet ehjinä :) konepesua suojat eivät kestä, se tuli todettua ja siksi itselläni suojista lähti pinta huonoon kuntoon. Muuten olen tykännyt ja voisin ostaa uudemman kerran. Nuo ovat olleet meidän käytössä nyt kaksi vuotta.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot