lauantai 14. joulukuuta 2013

Lauantain maneesireissu

Tänään käytiin pitkästä aikaa maneesilla ratsastamassa. Ja nyt kun löytyi näin kiva maneesi ihan parin minuutin matkan päästä, jossa pääsee käymään, niin käytetään asiaa hyväksi ja aletaan käymään sileän ja puomi/kavaletti treenejä tekemään parisen kertaa viikko, sillä meidän kotikenttä on todella kova ja jäinen, että siinä ei mummoravia enempää uskalla tehdä,välillä ei sitäkään. Kaikki jotka vähänkään Deen tietää, niin tällainen käyntikuuri nyt ei oikein täytä sen energiankulutusta, joten jotain on keksittävä ennen kuin se kävelee tallissa seiniä pitkin tai ei pysy enää langoissa, tai jopa taas rikkoo jotenkin itsensä.






Eilisen myrsky aiheutti sen, että hevoset olivat päivän sisällä, kun puita kaatuili ja sähkölinjoja katkeili. Vasta alkuillasta jotkut aamuvuorohevosista pääsi tarhoihin jaloittelemaan hetkeksi, mutta Dee saikin seistä lähes koko päivän karsinassa, joten ajattelin kentän kunnosta huolimatta illalla selästä käydä sen kanssa jotain tekemässä. Ja pitoa kentässä oli sen verran, että päästiin tekemään oikein hitaassa "mummoravissa" ja onneksi Dee on nyt tajunnut tuon kentän kunnon, että sitä ei itseäkään huvita puskea yhtään lisää vauhtia vaan se odottaa kiltisti ja valikoi askeleensa kieli keskellä suuta. Tunnin verran tehtiin käynnissä väistöjä ja avoja, sekä ravailtiin loivia kaarteita ja isoja ympyröitä hakien aika matalaa ja pyöreää muotoa. Yllätyin kovasti, että se oli todella kevyestä viikosta huolimatta noin rento ja rauhallinen.

Rentous oli kaukana kuitenkin tänään, kun tultiin uuteen maneesiin. Alkuun sinkoiltiin ja täristiin joka suuntaan. Alkuraveissa sain tehdä todella töitä, ettei hevonen juoksisi alta pois. Paljon kaarevia teitä, ympyröitä, kahdeksikkoja, yleensäkin suunnanvaihdoksia ja siirtymisiä ravin sisällä.








Kun lopulta sain hevosta vähän rentoutumaan, pidentämään askeltaan ja tukeutumaan tasaisemmin tuntumaan, aloin kiinnittää huomiotani taas omaan asentooni selässä ja kokeilemaan, miten hevonen muuttuu kun itse muuttaa omaa istuntaa eritavalla. Alkuun  keskityin siihen, että työnnän kädet ensinnäkin pois sylistä.  Minulla on paha tapa sulkea kädet syliin ja ranteiden kanssa pelata sen ohjan pituuden ja pidätteiden kanssa.

 Tässä näkyy hyvin, kun keskityn käsiin. Tarjoan ohjaa hevoselle menettämättä tuntumaa suuhun ja ranteetkin suoristuvat lähes itsestään.

Heti, kun hevonen alkoi juosta alta palasi taas kierot ranteeni, jolla mukamas lähden puolipidätettä tekemään. Tällöin kädestä tulee kova, kun joudun koko kättä jännittämään olkapäihin asti. 

 Kun olin saanut ravissa hevosen taipumaan paremmin kyljistää, ja ylipäätään rauhoittumaan aloitin laukkatyöskentelyn, ja voi vaan kuvitella miten hevonen syttyi, kun ei ole viikkoon päässyt laukkaa nostamaan... Jäin laukassa pääty-ympyrälle ja pari kierroksen jälkeen löysin otteen hevosesta ja se alkoi vähän edes kuuntelemaan. Mun täytyy nykyään olla sen kanssa todella jämäkkä siinä, että en vain anna sen kuin huomaamatta laukkailla heti alussa omia menojaan vaan keskityn siihen, että itse haen kontrollia joka askeleeseen, jotta jossain vaiheessa voisin oikeasti hallita jokaista laukka-askelta. Tiedän olleeni aikaisemmin vähän löysä ja lepsu tällaisen asian kanssa ja aina olen antanut hevosen laukata halutessaan vähän omia menojaan alkuun. Dee rakastaa laukkaamista ja jos siltä kysyttäisiin, se ei treenin aikana mitään muuta tekisikään.
Heti ensimmäisestä nostosta asti lähdin keskittymään siihen, että istun todella tiiviisti koko painolla satulassa ja keskityin siihen, ettei hevonen saa vedettyä mua irti sieltä, sillä aina niinä hetkinä se pääsee aina niskan päälle ja karkaamaan avuilta. Tästä tiiviisti istumisesta oli se ilahduttava seuraus nyt kuvia katsoessa, että istuin jo melko hyvässä asennossa selässä, ranteet suorina ja kädellä säilyttäen tuntuman kokoajan tasaisesti!




Dee teki alku tuohtuilun jälkeen todella hienoa laukkaa, olin siihen todella tyytyväinen! Myös "ihan ok" siirtymisiä raviin siitäkin huolimatta, että energiaa löytyi ja se on meille paljon, vaikka kauakana oikeasti hyvistä siirtymisistä. Tärkeintä oli kuitenkin, että tunsin hevosen heti siirtymistä valmistellessa reagoivan apuihini, eikä vain painavan alta karkuun.




 Vasemman ja oikean laukan välissä tehtiin muutamia käynti pohkeenväistöjä, ja Dee teki varmasti parhaimmt väistönsä tähän asti! Seuraavaksi aletaan treenaamaan niitä ravissa yhtä hyviksi.



Oikeaan hevonen laukkasi jo taas paljon maltillisemmin, vaikka paljon huonoja nostoja, joissa hevonen nousi ylös jännittämään. Lopuksi, kun oikein keskityin olemaan mahdolllisimman rauhallinen ja rento itse noston läpi, saatiin pari kelvollista. Laukka itsessään tuntui tosi hyvältä, ja vaikka normaalisti saan paremman kontrollin aina Deen kanssa ennemmin vasempaan kierrokseen, kuin oikeaan, koska Deelle on vahvempi se vasen puoli ja se jaksaa kantaa itsensä siinä paremmin, niin yllättäen tänään kaikki oli päin vastoin. Oikeaan kierrokseen laukka tuntui ilmavalta ja todella pyörivältä, jossa Dee malttoi odottaa. Tuntui hyvältä.



Hieno Dee <3

Kun Dee tuntui jo aika rauhalliselta, tehtiin loppuverryttely mahdollisimman pitkässä ja vapaassa muodossa. Selkeästi energiaa olisi vielä riittänyt, mutta en halunnut vetää hevosta ihan loppuun yhtäkkiä kevyiden päivien jälkeen.


 Huomenna on tarkoitus jatkaa maneesilla treenejä ja etenkin laukkassa haluan hioa asioita. Paljon siirtymisiä laukan ja ravin välillä, ja kun ne alkavat sujumaan ja hevonen alkaa entistä enemmän odottamaan, tehdään suunnan vaihdoksia aina niin, että laukka vaihdetaan käynnin kautta. Vaikka Dee on oppinut jonkun verran avuista laukkaa vaihtamaan, se myös kuumuu niistä aivan liikaa sekä lähtee ennakoimaan seuraavia vaihtoja ekojen vaihtojen jälkeen ja haluaa lähteä aina vaihdon jälkeen lapasesta. Vaihtojen harjoittelussa siis täytynee palata vähän taaksepäin ja aloittaa ne hommat juurikin käyntisiirtymisien kautta. Myös jos saisin hevosen rentoutumaan laukkaan oikein kunnolla, niin olisi hienoa jos saataisiin myös tässä askellajissa sen ylälinjaa lopuksi vähän venytettävän. Voi olla liikaa toivottua, koska en ole oikeastaan koskaan siinä onnistunut, mutta tarkemmin ajateltuna en myöskään koskaan ole sitä oikeasti riittävästi hakenut.

Huomisesta hiomisesta katsotaan, jos saataisiin vähän videota, niin näkisin taas vähän itsekin vielä jälkeenpäin mitä pitää korjailla ja parantaa :)

11 kommenttia:

  1. Tuli mieleen tuosta laukasta. Itselläni on nyt ratsastettavana 4. Eestinhevonen, jolle pitäisi laukannostoja lähteä opettamaan. Ravissa ollaan todella pitkään haettu eteenpäin pyrkimystä ja pikkuhiljaa sitä saatu, perusravi on nyt ok, mutta keskiravin alkeet aiheuttaa ponille harmaita hiuksia ja protestoi pukeilla mm. raipasta tai liiasta patistamisesta. Laukat nousee ok maastossa reippaasta ravista, mutta kentällä nostot ovat vain: nosto -> pukki -> tiputtaa laukan. Pukkaa herkästi raipasta ja olen sen asian kanssa vähän turhan arka. Jos pukkia ei tule niin yksinkertaisesti laukka ei jatku kuitenkaan. Aina pitäisi olla ylimääräinen henkilö juoksutusraipan kanssa.

    Onko vinkkejä? Oliko D:llä tällaisia ongelmia? Mielummin lähtisi baanaa eteenpäin kentällä, mutta laukka on sille selkeästi mukavuusalueen ulkopuolella ja yrittää sitä vältellä. Nostoissa en ole keskittynyt muuhun kuin siihen, unohdan työskentelymuodon ym, koska lihaksisto ei riitä tekemään nostoa kunnolla pyöreänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ihan ensiksi tarkastuttaisin satulan sopivuuden ja sen, ettei hevonen oli mistään kipeä, mm. vatsavaivat tai kipeytynyt selkä (ehkä nuorilla myös löysät takapolvet) helposti näkyy vastaavanlaisena vaikeuksina laukannostoissa. Deen kanssa nimenomaan oli ihan alkuun satulaongelmia, ja ehkä tästä stressistä johtuen myös ilmaantui vatsaongelmiakin. Nykyään Deen pukitukset esiintyvät enää muistoina hankalista ajoista silloin, kun hevonen jännittyy.

      Mikäli laukannostot ovat hankalia kentällä, mutta maastossa ne onnistuvat paremmin, tekisin niitä nostoja sitten maastossa enkä jäisi niitä väkisin vääntämään kentälle, jossa selkeästi hevosen eteenpäinpyrkimyskin on kadoksissa.
      Jos nuori tykkää hyppäämisestä, niin pelkästään pienten kavalettien kautta pystyy takapäätä vahvistamaan ja hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä houkuttelemaan esiin, jolloin ne laukat vähänkuin nousee itsestään :) Puomitreeni on myös kehittävää, jolloin sitä voimaa saadaan rakennettua.

      Jokatapauksessa voisi tehdä hyvää, että nuoren kanssa tekisitte esim kuukauden maastokuurin vaihtelevissa maastoissa jos tällaiseen on mahdollisuus, ja haette sitä eteenpäinpyrkimystä sieltä ja kokeilette myöhemmin uudestaan kentällä työskentelyä. Keskiraveja tai muita on turhaa väkisin yrittää sieltä kaivaa, vaan pitää keksiä ja löytää asioita, joista hevonen selkeästi innostuu ja yleensä innostunut hevonen liikkuu jo aika energisesti eteenpäin, jolloin sitä energiaa pääsee käyttämään hyödyksi.

      Tsemppiä treeniin ja muista, että nuorten kanssa aina eteneminen saattaa olla joissain asioissa hidasta, mutta ajan kanssa vaikeudet yhtäkkiä helpottuvat, kun on jaksanut olla riittävän kärsivällinen! :)

      Poista
  2. Onpa kivan näköinen maneesi! :) Mikä paikka tuo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maneesi on Tuusulassa. On kyllä ihanan valoisa maneesi ja aivan parin minuutin ajomatkan päässä meiltä :)

      Poista
  3. Ihanaa että pääsitte (ja pääsette) maneesille treenailemaan!
    Samaisen katon alla itsekin tänään Roopen huoltojoukoissa seison ;)

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä, eniten iloitsen siitä, että maneesille kulkeminen lyheni suunnattomasti :)
      Kiva kun kävit kommentoimassa, käyn kurkkaamassa sunkin blogin ;)

      Poista
  4. Ihana blogi sinulla, sait uuden lukijan! :) Erityisesti siksi että itsekin rakastan nuoria hevosia ja niiden kanssa työskentelyä, haaveilen joskus saavani oman projektin niinkuin sinun Dee, joka olis sitten kokonaan omaa kädenjälkeä. Onnea jatkoon! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, tällaiset uudet lukijat lämmittävät erityisesti mieltä! :) Toivottavasti saat joskus hankittua myös oman projektin, se on todella antoisaa puuhaa kyllä! Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. Minkä merkkinen toi sun takki on mikä sulla on noissa muutamassa ylimmässä kuvassa päällä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ostettu Hööksiltä, eli joku CRW se taisi olla :)

      Poista
  6. Hauskaa, ehkäpä saatan bongailla teitäkin maneesilta talven kuluessa! Simon ja Hassen kotimaneesi nääs =)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot