lauantai 28. joulukuuta 2013

Menneen vuoden muistoja

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas hevosrintamalla, joten toivottavasti tästä ei tule kilometrin pituinen teksti ja toivottavasti saan ängettyä kaiken oleellisimman jämäkästi ja lyhyesti.
Kaikki muistot vuodesta pyörivät päässä kuin karuselli, enkä oikein tiedä miten ja mistä kaiken aloittaisi, mutta yritetään... :)




Tammikuussa isoin tapahtuma oli tammi-helmikuun vaihteeseen sijoittunut Hollannin -lomamatka katsomaan omaa Deetäni ja sitä kuinka se on edistynyt treenissään sen jälkeen, kun sen syksyn loppupuolella vuonna 2012 sinne lähetin. Samalla kävin ensimmäistä kertaa hollantilaisen KWPN -kantakirjan "oripäivillä", joka oli todella ikimuistoinen - sinne olisi pakko päästä uudelleen!





Deen jälleennäkeminen oli minulle iso juttu, sillä tuo pieni hevonen on kiertelemättä tullut itselleni ihan hirmuisen tärkeäksi eläimeksi ja ikävä oli jo vajaan kolmen kuukauden aikana noussut aika sietämättömäksi. Heti saapumispäivänä pääsin Deen selkään ja voi sitä riemua, miten hyvältä hevonen tuntui - kaikki nihkeilyt eteenpäin liikkumisessa ratsastajan kanssa oli selkeästi parantunut sen myötä, kun vatsa-asiat oltiin saatu parempaan kuntoon!

Hollannin matkan kuulumisia ja juttuja pääsee lukemaan TÄSTÄ -tekstistä eteenpäin!



Ilman hevosia mun ei tarvinnut olla kotona kuitenkaan, vaikka Dee jatkoikin treenaamista ja kisaamista Hollannin maalla kyläilyni jälkeenkin, sillä vuoden 2012 puolella projekti "Zorro -poni oripäiville" oli täydellä tohinalla käynnissä. Tänä vuonna 4 -vuotiaaksi kääntynyt WPB -poniori Zorro on esteponisukuinen, jonka molemmat vanhemmat ovat niittäneet menestystä kv arvokisoista. Hyppääminen on ollut Zorrolle alusta asti ratsastajan kanssa helppoa. Sen ratsastettavuus ja tasapaino liikkua ratsastajan alla osoittautui suurimmaksi vahvuudeksi, ja vaikka oriina oleminen on herättänyt Zorrossa tänä vuonna hiukan huutelua ja hörhöilyä, niin on se siitä huolimata ollut aina mukava käsiteltävä.



Zorron kanssa valmentauduttiin tutulla kombolla, jonka olen suhteellisen toimivaksi todennut nyt jälkeenkin päin, eli pääasiassa viikottain Jurvasen Antin silmien alla sekä muutamia kertoja Nevalan estekursseilla käyden.
Zorro kehittyi hyvää vauhtia, ja sen kanssa odotettiin todenteolla Ypäjän oripäivä -reissua, mikä lopulta lyhentyi käytännössä ponin pesemiseen Ypäjän tallin vesarissa ja ellin edessä juoksutukseen, jossa saatiin todeta, että poni yllättäen ontui ja saatiin lähteä ponin kanssa kotiin ennen aikojaan. Pettymys oli tuolloin ihan valtava! Mutta niinkuin aina ennenkin, pettymykset nieltiin ja alettiin katselemaan eteenpäin tulevaisuuteen.

Alla video minun ja Zorron viimeistelytreeneistä Ehon kisoista juuri ennen oripäiviä.






 Kevään kynnyksellä ratsastelin Zorrolla vähän vähemmän. Keskityin oman kunnon treenaamiseen salilla käyden monta kertaa viikossa, ja tunsin kuinka hyvin lyhyessä ajassa sain istuntaani parannettua parempaan suuntaan vaikka ratsastuskilometrejä tuon muutaman kuukauden aikana vähenivätkin aika paljon. Nyt täytyy vuoden alusta taas alkaa tsemppailemaan tuon oman kunnon kohotuksen ja kropan treenin suhteen, sillä monet asiat helpottuivat hevosen selässä kuin itsestään, kun oli ensiksi muuta liikuntaa harrastaen saanut pakkoja avattua ja lihaskuntoa kasvatettua.



Ehkä elämäni yksi isoimmista jutuista hevosrintamalla oli kuitenkin parin viikon treenireissu Deen luokse Hollantiin. Tarkoitus oli saada tuntumaa hevoseen ennen kuin se palaisi takaisin Suomeen toukokuun alussa. Dee oli osoittautunut todella vauhdikkaaksi ja innokkaaksi esteillä ja kontrollin hakemista oltiin Hollannin päässä haettu koko talven läpi.

Alla video Deen ja ratsatsajansa Scarletin viimeisestä yhteisestä radasta, ennen kun itse saavuin Hollantiin. Vauhtia piisasi jo silloin... :)

  

Opin reissun aikana ihan hirveästi. Pääsin työskentelemään nuorten hevosten kanssa, sekä ratsastamaan Deetä sen hollantilaisen valmentajan silmien alla päivittäin. Deellä oli kyllä todella rankat viikot tuolloin, sillä tuon parin viikon aikana ehdin starttaamaan sen kanssa kolmissa kisoissa, lähinnä metrin ratoja startaten. En muistaakseni ole hirveästi kertonut kuinka meillä niissä kisoissa meni, mutta kisat menivät nousujohteisesti ja viimeisimpien kisojen metrin radasta jäi erityisen hyvät fiilikset. Dee oli niin kuulolla ja teki kaiken mitä pyysin ja hyppäsi hienoja hyppyjä! Tuon fiiliksen kun saisi joka kerta radalle tänäkin päivänä, niin meillä ei olisi mitään hätää :)


 Metrin radalla toukokuun alussa Hulshorst Hollanti

Pieni maistiainen ulkomailla kisaamisesta oli jo itsessään niiin hieno juttu, että voitte vaan arvata miten tuollaisia kokemuksia sitä hinkuu ja janoaa kaiken aikaa lisää!
Reissun aikana pääsin Deen kanssa myös kotitreeneissä tallin valtavalla nurmikentällä hyppäämään 120cm rataa kolmoissarjoineen ja muine erikoisesteineen. Dee hyppäsi kaiken puhtaasti ja vaivattomasti, ja valmentajamme Alex sanoikin, että minun pitää olla iloinen että omistan tuollaisen nuoren hevosen - ja niinhän minä olenkin... Dee on osoittautunut paljon hienommaksi, mitä koskaan lähdin varsaa ostaessa hakemaan.
Hyvillä, mutta haikein mielin lähdin takaisin kotiin päin loman päättymisen aikaan. Olimme sopineet Deen saapuvaksi takaisin Suomeen heti, kun saan kuljetusaikataulut selvitettyä ja muut käytännön jutut hoidettua. Siihen asti, kun rekka saapuisi Deetä hakemaa, hevonen saisi ottaa kevyemmin ja vähän levätä.



Ja kuten aina, lepo tosiaan teki tehtävänsä ja Deen kierrokset olivat nousseet kevyemmän jakson aikana totuttuun tapaan niin, että jotai haaveria oli taas tämä adhd -tapaus saanut järjestettyä. Tällä kertaa ei ollut vekit jaloissa, eikä puoli sierainta roikkunut naamassa, vaan Dee oli silmän kolhaissut tarhailleessaan jonnekin ja se oli lähellä sokeutua siitä silmästä kokonaan.

Hevonen oli myös äärettömän huonossa kunnossa kuljetuksen jäljiltä, sille oli noussut kuume ja se vain tärisi ja vaappui paikallaan seistessään. Myös paino oli laskenut kunnolla, ja muista, kun talutin väsyneen hevosen ulos autosta uuden kotitallimme pihalla - se oli niin laiha, että kylkiluut näkyivät. Tämä oli aikamoinen takaisku meille, sillä tulossa oli Ypäjän kisat seuraavalla viikolla, jossa meidän oli määrä startata ensimmäinen 5 -vuotiaiden nuorten hevosten racing -startti Suomessa. Toki olin jo silloin varautunut siihen, että jos hevonen vaikuttaa kuljetuksen jäljiltä yhtään väsyneeltä, jäävät nämä startit kuitenkin välistä.
Oli selvää, että jonkin aikaan ollaan rauhassa ja nostetaan hevosen liikuntaa olotilojen mukaan rauhassa pikkuhiljaa.



Dee toipui nopeasti kuumeestaan ja jo seuraavana iltana se oli täysin kuumeeton. Silmä parani myös hirmuista vauhtia alkuun ja jossain vaiheessa kuukausi haaverin sattumisen jälkeen silmä oli jo aikalailla normaalin näköinen, lukuunottamatta sinistä viirua silmän toisella reunalla. Tämä viiru sillä on edelleen ja varmasti joudumme kyseisen silmän tilannetta tarkkailemaan vielä pitkään sen varalta, että tilanne muuttuisi suuntaan tai toiseen... Tällä hetkellä silmä ei reagoi ja se näkee sillä normaalisti.



Hevosen kuntoa nostelin pikkhiljaa, tehtiin paljon maastoreissuja, hypättiin pikkuisia tehtäviä ja käytiin myös parisen kertaa uittamassa hevosia läheisellä järvellä! Näin talven mittaa noita helteisiä ja kesäisiä ilmoja on ihan kauhea ikävä!

Tuomarinkylä Este-Jussi Kuva: Nelli Järvinen

 Tuomarinkylä Este-Jussi Kuva: Nelli Järvinen

Helteessä päästiin myös starttaamaan ekat startit Suomessa Tuomarinkylän aluekisoissa juhannuksen aikaan. Hyppättiin 90cm sekä 100cm luokka, 90cm nollilla, joka riitti pikku sijoitukseenkin, ja metri kahdella pudotuksella. Olin tyytyävinen ja helpottunut, että ekat startit olivat nyt tehty, vaikka hevonen tuntui hirmuisen kuumalta ja hankalalta ajoittain ratsastaa. Ajattelin kuitenkin, että asia helpottuu ajan mittaan, kun saadaan lisää ratoja alle.

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013 

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013 

Seuraavat kisat olivatkin sitten Salossa ja tiedossa oli kauan odottamani ensimmäinen racing -startti. Muistan Deen olleen todella kierroksilla ahtaassa verkassa, mutta rauhoittuneen radan alussa. Keskellä rataa kuitenkin tuli kaksi kertaa tilanne, kun hevonen vain lähti puskemaan alta pois, jonka seurauksena kummastakin putosi puomi. Näistä kahdesta virheestä huolimatta olin muuten todella tyytyväinen rataan, suurimmaksi osaksi kaikki tuntui yllättävän helpolta. Odotin innolla seuraavan päivän toista starttia, jota ei sitten koskaan tullutkaan...

 Viikin klinikalla


Jostain tuntemattomasta syystä Dee sai ähkyn seuraavan päivän aamuna juuri ennen, kun meidän piti alkaa lastata hevosta takaisin autoon ja lähteä matkaan. Johtuiko ähky sitten vähäisestä veden juonnista, sillä päivät olivat olleet monen viikon ajan todella kuumia? Syytä ei olla edelleenkään saatu selville. Edellisen päivän Salon startin jälkeen pistin kyllä merkille, että Dee olisi ämpäristä vettä tarjotessani saanut juoda enemmän.
Olin huolesta lamaantunut ja hetken jo aloin valmistautumaan siihen, ettei hevonen selviäisi tästä.

Dee saapunut klinikalta kotiin paremman olon kanssa

Mutta selkeästi uupuneena viimeisten vuorokausien tapahtumista

Onneksi kuitenkin lääkityksen avulla Dee olotila lähti kohenemaan nopeasti. Dee vietti yhden yön klinikalla tarkkailussa ja se oli yhden päivän paastolla, jolloin se ei saanut heinää eikä väkirehuja - vain pelkällä tipalla nesteytystä. Sunnuntaina iltapäivästä haettiin poika kotiin. Tässä vaiheessa en enää harmitellut mitään väliin jääneitä kisoja, olin vain onnellinen, että se selvisi ja eikä tarvinnut lähteä leikkauspöydälle! Jos siis paljon huonoa tuuria ollut matkassa tähän mennessä, niin jotain hyvää tuuriakin.

Tarkempaa ähkykertomusta pääsee lukemaan TÄSTÄ.


Siitä alkoikin taas kerran pikkuhiljaa kuntoutus ja liikunnan lisääminen. Deellä oli hirmuisesti energiaa täynnä jo muutaman päivän jälkeen klinikalta palattuaan, joten viikon kävelyjaksoista ei voinut ajatellaakaan, vaan alettiin tekemään pienissä pätkissä hommia ja vähän maastoilemaan. :)
Meiltä jäi taas kisoja välistä, mutta kivoja muistoja kesältä saatiin näin pitkiä maastoja tehdessäkin ja olin vain onnellinen, kuinka hyvältä Dee tuntui ratsastaa!



Elokuun alussa päästiin taas tositoimiin, tälläkertaa racing -startit Helsingin Laaksolla. Vähäisen hyppytreenien vuoksi olin suunnitellut kolmelle päivällä yhden luokan per päivä. Perjantaina hypättiin noviisiluokka 4- ja 5 -vuotialle hevosille, joka hypättiin metrin tasolla. Oli ihan hyvä saada se luokka siihen alle, sillä oma tatsi oli aivan kateissa, kun hyppyjä oli tullut harmittavan vähän siitäkin huolimatta, että olin muilla hevosilla jonkin verran hypännyt. Toisena päivänä hypättiin sitten se jackpot, eli saatiin meidän elämämme toisesta racing -startista 110cm radalla puhtaan radan ja sijoituksen! Voi vitsi, että pistää hymyn huulille vieläkin! :)
Olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että kolmas päivä saattaisi olla Deelle vielä liikaa, vaikka energiatasoltaan se tuntui todella hyvältä.. kolmantena päivänä se pisti ihan ranttaliksi ja kiikutti mua puoli rataa oman päänsä mukaan. Jälkeen päin ajateltuna se tosiaan saattoi olla tuolloin jo vähän väsynyt, mutta hyvä sitä on jossitella aina jälkikäteen ja näistä oppii taas tekemään jatkossa erilaisia ratkaisuja.



Seuraaviin Lappeenrannan kisoihin lähdin kuitenkin todella hyvillä mielin. Olin Deelle antanut reilusti kevyempiä päivä ja maastoiltu. Se kengitettiin myös ennen näitä kisoja ja en osannut yhdistää heti alussa kengityksen jälkeen, että jo kotona johtuneet ratsastukselliset keskustelut ja esimerkiksi maastossa sorateillä kulkemisen nihkeydeksi löytyisi syy kengityksestä. Deellä kun ei ole ollut ongelmia aikaisemmin näissä asioissa, vaikka se olikin tullut todettua kerran kengättömyyttä kokeillessa, että sillä on ihan äärettömän herkät kavion pohjat.
Mutta kun hevonen kuitenkin tuntui suhteellisen ok:lta, ja Deen tuntiessa muutenkin aika ailahtelevaiseksi persoonaksi, en kiinnittänyt näihin pieniin asioihin niin kauheasti huomiota - olisi kyllä pitänyt ja jatkossa niin teen!
Lappeenrannassa Dee oli jo verkassa aivan raivona. Se potki ja sai sätkyjä joka suuntaan ja tuntui ihan vihaiselta. En olisi saanut vaikuttaa siihen mitenkään. Muutaman ihan ok verkkahypyn jälkeen kuitenkin päätin silti startata. Rata oli alusta asti todella sen tuntuista, että kiikunkaakun hevonen pysyi edes jotenkin kuulolla. Sarjalta jätettiin yksi laukka-askel pois ja radan keskivaiheilla ensimmäisen pudotuksen jälkeen Deellä vaan petti hermot sen puomin kolahduksen myötä ja se lähti taas kiikuttamaan mua 6-0 radan läpi. Tein väliin yhden ylimääräisen voltinkin, jotta saisin sitä takaisin hallintaan, mutta nopeasti tein sen ratkaisun, että keskeytän. Samalla tein päätöksen, ettemme starttaa seuraavana päivänä.
Tämä reissu oli kyllä niin kurja, ja harmitti ihan kauheasti! Mietin koko kotiinpaluu matkan, että mikä nyt on ongelma ja miksi näitä takapakkeja tulee yksi toisensa perään nyt kokoajan?!


Kotona heti alkuviikosta Dee sai hammashuollon ja suun tarkistuksen. Kovin isoja piikkejä ei löytynyt, mutta poskissa oli puremajälkiä, jotka viittaisivat siihen, että pidätteitä ottaessa posket ovat liiskaantuneet kuolaimen ja turpahihnan vaikutuksesta hamapiden väliin... Päätettiin vaihtaa turpahihna remonttiturpikseen, joka onkin nyt myöhemmin osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi ja hevonen on ollut todella paljon tyytyväisempi.


Seuraavana päivänä raspauksesta tarkoitukseni oli hölkätä Deen kanssa hackiksella kevyesti, mutta jo alku keventelyjen kohdalla sain todeta hevosen olevan epäpuhdas ja arkovan kavioitaan todella! Kaviot olivat siis vuoltu vähän liian lyhyeksi ja tästä syystä se oli niin haluton liikkumaan alkuun kengityksen jälkeen kovemmilla pohjilla ja rasituksen jatkuessa kaviot olivat todella herkät vaikka nurmella liikuttiin... Dee sai ensimmäistä kertaa pohjalliset tämän jälkeen jalkaansa ja hevonen muuttui tyytyväiseksi ja liikkui taas hyvin ja mielellään!


Samoihin aikoihin aloimme käymään Deen kanssa viikottain Jurvasen Antin valmennuksessa, josta on ollut meille enemmän kuin paljon hyötyä! Antti on opettanut mua aika pienestä pitäen, ja hänen tapansa valmentaa on riittävän vaativa, mutta kuitenkin hevosta kuunteleva. Asioita ja tehtäviä tehdään kehittääkseen hevosta järjestelmällisesti. Dee on muuttunut valmennusten aloittamisen myötä suunnattomasti parempaan suuntaan!

Alla video eräästä Antin valmennuksesta, Dee tuntui niin hyvältä! :)


 Starttasimme Deen kanssa hetken treenailtuamme Kalliorinteella 90cm luokassa, jossa tuplanolla radalla sijoitumme kolmanneksi ja siitä viikon päästä Ehon kisoissa teimme 90cm radan tuplanollilla, joka riitti pikkusijoitukseen ja 100cm radan yhdellä pudotuksella perusradalta. Dee tuntui etenkin Ehon kisoissa parhaimmalta ikinä! Se oli niin kuulolla, joka asiasta mitä tein. Ehon kisojen onnistuminen on varmasti tämän vuoden onnellisimpia hetkiä näiden kaviokkaiden kanssa tänä vuonna!

Kalliorinteen kolmosrusetti :)

Ehon 7. sija!

Alla video Ehon 90cm radasta, joka on parhaimpia ratoja mitä tänä vuonna teimme!


Samaan aikaan Deen kanssa treenaillessa sain tänä vuonna paljon uusia ratsujakin alle, joista olen ollut kiitollinen, kiitos omistajille luottamuksesta! Jokainen ratsastuskerta uudella itselle vieraalla hevosella on ihan älyttömän tärkeä, niistä oppii ihan mielettömästi ja toivottavasti yhteistyö jatkuu osan kanssa ainakin tulevallakin vuodella :) Alla vain muutamia ratsuja kuvissa... 






Syksyn muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia ovat olleet Deen emän Iitan kantakirjaus Savijärvellä II -palkinnolla, johon pikatreenattiin tammaa vähän sporttisempaan kuntoon ja ratsastaessa avuille monien vuosien mammalomien jälkeen. Sekä tietenkin Zorro -ponin kanssa lattuponikilpailu, joka ei mennyt ihan odotusten mukaan, mutta oli kuitenkin kiva reissu sekin ja sai nähdä paljon hienoja poneja!

Iita :)

Iitan reenailua kohti kantakirjausta...

Zorro -ponin kanssa verryttelyä Laatuponikisassa Ruovedellä

Zorro -ponin kanssa verryttelyä Laatuponikisassa Ruovedellä

Laatuponikisan esteosuudella

 Laatuponikisan esteosuudella

 Iita kantakirjauksessa

Loppuvuosi ollutkin sitten vähän hiljaisempaa, vaikkakin edelleen ratsastamista päivästä toiseen :) Deen kanssa startattiin viimeinen kansallinen startti tälle vuodella marraskuun lopussa, josta tuloksena 110cm radalta yksi pudotus ja suht hyvät fiilikset radasta, jossa hevonen oli kontrollissa alusta loppuun vaikka vähän rytmi olikin hukassa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis vaikka sen jälkeen onkin sitten taas saanut harmitella ja lyödä päätä seinään kavio-ongelmien kanssa.

 Tampereelta marraskuun lopulta v. 2013 110cm nuorten hevosten luokka.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut niin tapahtumarikas, että mietin välillä, miten nämä kaikki yhdelle ihmiselle aina voi sattuakaan. Se on ollut toisinaan todella rankka kaikin puolin, mutta paljon onnellisiakin hetkiä on sisältynyt. Ennen kaikkea olen kehittynyt viime vuoden aikana ratsastajana ihan kauheasti ja olen onnellinen siitä, että esim. Dee selvisi tästä vuodesta hengissä :D hehheh. Näen nyt näin loppuvuodesta enemmän puutteita omassa ratsastuksessa, kuin vuoden alussa, mikä tarkoittaa vaan sitä, että tiedän mitä pitää alkaa korjaamaan.

Ensi vuodelle on paljon ajatuksia, suunnitelmia ja toiveita, joista kerron sitten erikseen omassa tekstissä!

18 kommenttia:

  1. Kiva postaus :) näin suht uudelle lukijalle tuli ainakin hyvin kerrattua sun ja heppojen vuoden kulkua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä vähän ajattelinkin, että tästä voi olla hyötyä niille, jotka vasta vast ikään on hypännyt mukaan seuraamaan :) Kiva, että pidit!

      Poista
  2. Todella kiva ja hyvin koottu postaus! Aloitin eilen lukemaan tätä sun blogia, joten oli kyllä hyödyllinen postaus, pääsin vähän paremmin kärryille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että tuli tarpeeseen! Teitä uusia lukijoita onkin tullut nyt parin kuukauden niin paljon, että tällainen varmaan oli nyt muutenkin enemmän kuin tarpeen, vaikka yleensä aina vuoden päätteeksi olen jollain tasolla kertaillut tapahtumia :)

      Poista
  3. Ainakaan ei voi väittää että sulla olisi ollut menneenä vuotena tylsää...

    Aikamoista tunteiden vuoristorataa tämän postauksesi lukeminen. On teille sattunut ja tapahtunut.

    Jos onnetar on ensi kaudella suosiollinen eikä yllättäviä terveysongelmia matkalle osu, pääsette varmasti pitkälle. Deen kapasiteetti ja sinun asenne ei ole mikään huono yhtälö kisaratsukolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei voi ei :) Dee on tänäkin vuonna muutaman kerran aiheuttanut sellaisia sydämen tykytyksiä, että toivottavasti ne on nyt ensi vuodelta sitten pois.
      Kiitos paljon todella kannustavasta ja kivasta kommentistasi!! :)

      Poista
  4. Tämä oli erittäin kiinnostava ja hyvä postaus! Itse aloin seuraamaan blogiasi vasta keväällä, joten kaikki nuo Hallannin reissut, yms. alkuvuoden tapahtumat ovat jääneet minulta, joten oli todella mukava saada lukea ne kaikki nyt näin tiivistettynä, mutta silti selkeästi kirjoitettuna ja kerrottuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, että tälle tekstille löytyi näin paljon kiinnostuneita lukijoita! Kyllä sitä väkersinkin kauan! :)

      Poista
  5. Huhhei, kylläpä onkin ollut vipinää teidän arjessa tänä vuonna. Jospa ensi vuodeksi meno tasaantuisi sellaiseksi hyväksi, että pääsisitte sinne kisaradoillekin oikein keskittymään :) Toivottavasti teillä oli ihana joulu ja sylintäydeltä onnea ja menestystä ensi vuodelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vipinää ja vilskettä totta tosiaan! Tuota menon tasaantumista itsekin odotan, kyllä tällainen kaikki ylimääräinen vie muutenkin aika paljon voimia, mutta toisaalta, kun tähän hevoshommaan on lähtenyt, niin kaikkeen täytyy asennoitua! Kiitos paljon ja hyvää uutta vuotta sullekin Marja! :)

      Poista
  6. ihana toi deen hollannin video! on sillä vaan niin paljon pilkettä silmäkulmassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin :D Miten niin pikkuisen innokas noissa estepuuhissa!

      Poista
  7. Toivotaan että teillekin tulisi ensi kaudesta ehjempi :)
    Saatais meiänki poni mukaan treeniin ilman mitää sairastelua ja sais sen paremmaksi kummassakin lajissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponin treeniin mukaan ottamista toivon minäkin todella paljon, hieno poni! :) Ja myös sitä ehjempää kautta, kummallisen tapaturma-alttiita eläimiä nämä hevoset...

      Poista
  8. Erittäin paljon tapahtumia ollut vuodessa! Sitä ei tajuakkaan mitä kaikkea on ehtinyt sattua ja tapahtua ennen kuin tämmöisen yhteenvedon näkee. Vaikka joka postauksen on lukenutkin, niin silti ihmettelee että tapahtuiko tuokin tämän vuoden aikana :D

    Hyvä yhteenveto, on ollut ilo kyllä seurailla täällä ruudun toisella puolen teidän elämää ^_^

    Toivotaan teille loistavaa ensi kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä viitsi, jouduin henkisesti valmistautumaan tähän yhteen vetoon jo kuukautta aikaisemmin, koska en oikeasti tiennyt mitä tässä nyt kirjoittaisi ja silti jäi asioita kirjoittamatta nytkin :D
      Kiitos paljon, ja hyvää uutta vuotta sinulle! :)

      Poista
  9. Hei, aivan upea blogi sulla ja näköjään ollut tosi tapahtumarikas vuosi. Ajattelin että voisit olla kiinnostunut tästä http://www.youtube.com/watch?v=VfuJufX-ULU sillä näytät välittävän tosipaljon Deen hyvinvoinnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon ja kiva, että pidät blogista! Olenkin nähnyt tuon linkin ja minulla on oma mielipiteeni asioihin, vaikka harvoin gramaaneja käytän.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot