sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ekat vuoden Antin treenit ja Deen edistysaskelia


 Nyt on ensimmäiset Antin estetreenitkin saatu suoritettua, ja voin kai hyvillä mielin sanoa, että ollaan hyvää vauhtia ja onnistuneesti treenaamassa kohti kisakautta! Pitää ihan hehkuttaa tähän alkuun, että meidän kenttä on ollut nyt todella hienossa kunnossa kaikenaikaa ja hevosta pystyy pitää liikenteessä normaaliin tapaan - jes! Joku varmasti onkin jo huomannut, etten vieläkään ole kirjoittanut tavoitteitani tälle vuodelle, mutta se johtuu aivan siitä, etten oikeasti vielä uskalla ajatella ja sanoa ääneen mitä mielessä pyörii. Tavoitteethan ovat korkealla, mutta kaikki riippuu siitä nyt miten hevonen alkaa kulkemaan. Selväähän on, että jos se ei selkeästi paranna taas viime syksystä, niin samalla tasolla jatketaan ja siitä tasosta nyt jokatapuksessa taas aloitetaan eli mm. Tampereella voisi tulla kyseeseen sama luokka (nuorten hevosten 110cm) mikä hypättiin myös viime marraskuun lopulla.
Isoin kysymysmerkki on se, että millä kuolaimella me jatketaan. Oikeasti vähän hirvittää, että vaikka nyt olen saanut hevosta aika paljon paremmin kontrolliin sisäkaudella, niin isoilla ulkokentillä pakka saattaa taas levitä käsiin. Lisäksi tietenkin toivoisin, että uskallan rentoutua oikeasti tuonne hevosen selkään enkä vaistonomaisesti kaikenaikaa odota sitä "lähtöä pois avuilta".

Meillä on ollut isojakin ongelmia taas tässä sileän treenissä viime ja toissa viikolla, hevonen ei vain yksinkertaisesti rentoudu ja se kuumenee laukannostoista ihan äärettömän paljon. Olen hirveästi miettinyt kaikkia vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että sitä vaivaa jokin. Uskon, että vaikka kovapäinen hevonen niin tuo onkin, se ei jaksa oikeasti monta ja monta ja monta kertaa uudelleen pistää hanttiin samoissa asioissa. Jonkin aikaa asioita mietittyä aloin taas miettimään, että jotain vatsaperäistä se tuntuu olevan. Hevonen on kyljistään ihan äärettömän herkkä, pohjetta ei välillä saisi käyttää ollenkaan, toisinaan taas se jää välillä pohkeen taakse eikä reagoi.


Ruokinta sillä on niin vatsaystävällistä tällä hetkellä, kuin suinkin vain voi olla. Dee ei joudu tällä hetkellä olemaan kovin pitkiä aikoja ilman korsirehua ja kaikekseltaan se puoli tuntuu olevan kunnossa ja kokoajan olen kehittämässä ja miettimässä miten saadaan ruokintaa lisää balanssiin ja niin, että siinä on oikeasti poweria antaa hevoselle kaikki tarvittava koko kisakauden läpi. Uuden "kivennäis" -valmisteen syötön aloittamisen jälkeen on alkanut lihasta kerääntymään myös enemmän oikeisiin paikkoihin, joka on tuonut pieniä loimiprobleemia jo näin lyhyessä ajassa, kun yhtäkkiä ne ovatkin vähän nafteja sille edestä. Toivon tuon valmisteen myötä myös kavioiden kuntoon muutosta, sillä kaikki tällainen kavio/karvanvaihtumisongelmat jne. kertovat puutostiloista, mitä helposti tällaisella vatsaherkällä hevosella saattaa olla, kun tuntuu ettei mitään liian teollisin keinoin valmistettuja rehuja voi tai uskalla syöttää.


Vatsahaavaa en epäile, koska hevonen on muuten hyvinkin pirteän oloinen, satulointia se ei vastustele ja se on kauhean iloinen ollut nyt pitkän aikaa taas. Minulle on tärkeää se, että hevonen vaikuttaa pirteältä, iloiselta ja siltä, että se nauttii ihmisen seurasta ja tykkää "seurustella". Tällaiset seikat ovat oikeasti tärkeitä, ja niitä kannattaa seurailla aina hevosen kanssa treenatessa, että miten niiden olotilat muuttuvat ja millaisella mielellä ne lähtevät tekemään hommia - itse seurailen kaikenaikaa Deen käyttäytymistä, analysoin mielessäni, joskus mietin, että mieten liikaa, kunnes saankin taas todeta olleeni oikeassa siinä mitä alunperin epäilin. Ajan mittaa olen alkanut oikeasti louttaamaan siihen omaan vaistoon ja silmään huomata asioita hyvinkin herkästi. Ja kokoajan opin lisää ja reagoimaan nopeammin asioihin oikein.
Tietenkin hieromalla saan hevosesta todella paljon informaatiota, ja koska olen nyt hevosen hieronut pari kertaa eikä sieltä ole löytynyt varsinaisesti mitään lihasjumeja sen enempää, mikä olisi todella epänormaalia, niin olen kaikenlaiset "jumit" tavallaan jättänyt pois laskuista, vaikka toki Deen lihaksiston tilannetta pyrinkin seuraamaan viikottain kaikenaikaa.

Lähdin miettimään, mitä on ollut nyt tässä viimeaikoina erikoista, tai mitä minun kannattaisi huomioida ja jäin miettimään sitä, kun olen nähnyt Deen monesti tarhassa "tonkivan" maasta kaikenlaista. Se ei millään tavalla syömällä syö maata, ja päiväheiniään tarhassa syödessään se jättää aina ne viimeiset hiekkaan osuneet heinänkorret syömättä. Mutta nyt kun on ollut pitkään todella kosteaa ja märkää plussakelien takia, ja talviolosuhteet ovat olleet aika poikkeukselliset. Mielestäni Deen "huonompi" tilanne ratsastaessa kuumumisen osalta on taas kehkeytynyt tässä pikkuhiljaa alkutalvesta eteenpäin. Päätin aloittaa psylliumkuurin, ja nyt Dee on syönyt 40 grammaa psylliumia liotettuna kahteen litraan vettä viime maanantaista lähtien.


Ratsastin ensimmäisen kerran hevosen kunnolla sileällä sitten Nevalan valmennuksien torstaina, jolloin se oli todella todella omituinen! Se oli todella herkkä ja kontrollissa kaikenaikaa, kuunteli pienempiä pidätteitä kuin pitkiin aikoihin jos koskaan. Mutta se ei olisi halunnut ravata ollenkaan rennosti. Se tarjosi sellaisia kirahvinkaulamoodia, taivuttaminen ja matalampaa pidempää kaulaan hakeminen oli täysin mahdotonta alkuun. Laukassa sen sijaan hevonen tuntui rauhalliselta, jopa todella epätodellisen rauhalliselta. Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että "hei, täällähän voi ihan oikeasti kunnolla pidentää ja lyhentää askelta!", ja nimenomaan ilman, että hevonen siitä kuumuu.
Loppuraveissa hevonen yllättäen rentoutui täysin ja melkein nenä maata viistäen rennosti ravasi pitkällä kaulalla selkä ylhäällä. Kiitin hevosta paljon ja lopetin siihen. Tästä ratsastuskerrasta säästyttiin ihan 20 minuutin työnteolla plus alku- ja loppukäynnit, kun viimeaikoina monesti on tuntunut siltä, että vaikka hinkaa yli tuntiakin kentällä, niin hevonen ei vaan tule paremmaksi. Se, jos mikä on TODELLA turhauttavaa!


Perjantaina ajettiin maneesille Antin treeneihin. Hevonen oli paljon parempi alkujaan, mitä edeltävänä päivänä aloittaessa, mutta edellään vähän vaikeasti halusi rentoutua ravissa. Laukassa sen sijaan sain jo heti alkulaukkojen aikana hevosen kaulaa todella paljon enemmän auki, mitä normaalisti tuossa vaiheessa olen ikinä saanut. Dee kun yleensä on aina niiden alkuverryttelyjen aikana kireä kuin viulunkieli ja viimeistään laukoissa lyhenee liikaa edestä ja nousee ylös, eikä haluaisi rentoutua vaan painaa pelkästään kädelle sekä juoksee pois alta. Nyt se oli höyhenen kevyt kädelle. Ajoittain vielä saattoi "nyppäistä" ohjista, mitä se on jo pitkän aikaa tehnyt, mutta pääsääntöisesti hevonen oli todella levollisen oloinen. Meille joskus vaikeasti kontroloitava askellaji - laukka - oli yllättäen se kaikista helpoin. Tuntui kyllä omituiselta! Sen sijaan ravissa hevonen oli taas, kuin hirvi. Ajattelin, että olkoon nyt, ja katsotaan mihin se siitä etenee. Tärkeintä oli, että laukka tuntui toimivan. Anttikin kehui hirveästi sitä, että kuinka rennolta se näyttää nyt laukassa.
Tulevalla videolla näkee hyvin mitä tarkoitan näiden ravin ja laukan kanssa.

Lähdettiin tekemään alkuun soikealla ympyrällä vasemmassa kierroksessa pikku kavalettiapystyä ja pikkuokseria. Tarkoituksena saada vaan askeleet osumaan, hevonen rentoutumaan sekä rytmi löytymään. Alkuun jännitin taas automaattisesti kropallani liikaa, mutta kun hevonen tuntui olevan enemmän kuin hyvin kuulolla, uskalsin jo vähän ratsastaa enemmän jalalla kohti tuntumaa sekä myötäämään edestä! Kuulostaa varmasti jonkun korvaan hölmölle, mutta tämän hevosen kanssa se ei todellakaan ole ollut itsestään selvyys koskaan! Kun asia toimi hyvin vasempaan, annettiin hevosen hetki huokaista, ja sen jälkeen sama homma oikeaan. Kaikki sujui ihan yhtä hyvin kumpaankin suuntaan. En huomannut mitään eroa nyt oikean tai vasemman laukan kanssa, kun normaalisti oikea laukka on ollut vielä se vähän vaikeampi suunta saada hevonen kontrolliin ja kuulolle.

Sitten lähdettiin jatkamaan kavalettiradan pieniä osia pala palalta. Oli paljon tiukkaa kääntämistä ja tehtävää tuli nenän eteen erittäin nopealla tahdilla. Alkuun oikeasti hirvitti, en ollut lainkaan varma siitä, että me tai Dee pystytään selviytymään niin teknisistä jutuista alkuunkaan edes ookoosti! Kaikki kuitenkin lähti rullaamaan aika kivasti. Pientä kiihtymistä jossain väleissä, mutta hevonen tuli jopa aika pienillä avuilla hyvin takas ja jouduinkin olemaan jatkossa tarkempi, etten ihan niin voimakkailla pidätteillä hevosta ota takaisin, kun reaktiot olivat niin isot. Jopa pitkällä lähestymisellä yhdelle kavaletille tultiin aina joka kerta aivan nappiin, vaikka yleensä juuri tällaiset pitkät lähestymiset ovat ne kohdat, milloin hevonen saattaa lähteävalumaan pitkäksi ja ryysäämään esteelle omin päin. Olin tyytyväinen Deehen, ja samalla jotenkin hämilläni! :) Ravi ei edelleenkään väleissä ollut normaalia, mutta laukat nousi todella maltillisesti ja pystyin hyvin myötäämään heti noston jälkeen kädellä ilman, että hevonen lähtee mihinkään.

Pienesti sykettä lähti nostamaan, kun Antti totesi, että ei osaa sanoa taipuisiko Dee kavaletti sarjalle tiukalla lähestymisellä vastakkaisesta suunnasta ja sarjalta ulos taas vastakkaiseen suuntaan. Antti kuitenkin halusi, että yritetään ja voin kertoa, että olin niin epäluuloinen tuon onnistumisesta. Olin varma, että jos ei muuta, niin ohi mennään niin, että heilahtaa. Niinpä ensimmäisellä kerralla tein hyvinkin amatööremäisen hölmön virheen, että lähdin sarjan b -osalla vetäen ohjasta kääntämään vasemmalle, kun jännitti niin paljon, että kääntyykö se ratsu vai ei... oikeasti hävetti... ja hävettää. No Dee taipui sarjalle yllättävän kivasti ja jo muutaman toiston jälkeen tehtävä alkoi tuntua jopa aika helpolta ja tuntui aivan siltä, kun Deekin tykkäisi tällaisesta "kikkailusta" todella paljon! Se tuntui innostuvan sillä tavalla positiivisesti, että se ei kuitenkaan yhtään lähtenyt kuumenemaan sen enempää, mitä nyt vähän pikkuisia loikkia, mutta ei lähtenyt painamaan kädelle - e-rit-täin positiviista!


Loppuun sitten tehtiin näistä kaikista palasista yhtenäinen rata, ja voin sanoa, että se fiilis, kun tehtävää tulee toisen perään ja ei haittaa vaikka tulee virheitäkin, kun hevonen vain pysyy silti kuulolla ja homma vaan rullaa! Dee oli niin niin keskittynyt ja tuntui kuuntelevan aivan jokaista elettä! Tuntuu oikeasti niin mahtavalta!
Nyt näin jälkikäteen videolta katsottuna saisin vieläkin itse vähän rentouttaa kroppaani ja ratsastaa pienemmillä avuilla, kun kerran hevonen on niin hyvin kuulolla, mutta kaikekseltaan olen todella tyytyväinen. Me suoritettiin sellaisia tehtäviä todella hyvin, mitä en olisi ihan heti viime viikolla meidän todellakaan pystynyt kuvittelemaan selvittävän - edes välttävästi!

Pahoittelut, video on todella hämärä, kun oli jotenkin niin pimeätä. Mutta toivottavasti tuota jaksaa silti katsoa :)


 Sitten päästäänkin lauantaihin, josta olikin aika ihania kuvia, kun T tuli mukaan jäätyilemään kolmen hevosen ratsastuksen ajaksi -16 asteen pakkaseen :D Mutta ilma oli mitä mahtavin, ja sattin tosiaan kauniilla maisemalla ja hyvällä valolla kuvia. Aapan ja kolmannen hevosen "Sunnyn" jutuista voin vielä myöhemmin vähän availla, mutta näin palatakseni Deehen haluan hehkuttaa kuinka rennolta ja tyytyväiseltä hevonen tänään tuntui! Ravissa pientä hakemista edelleen, mutta kyllä se siihen rentoutui ihan muutaman minuutin jälkeen. Sain ratsastettua hevosen todella hyvin rennoksi, kaulaa alas ja selkää ylös (tosin nyt kun katselin kuvia, niin saisin antaa hevoselle vielä kymmenen senttiä lisää tilaa ohjista, mutta tää on niin tätä, täytyy kiinnittää tähän huomiota taas ensi kerralla ratsastaessa...).











Täytyy sanoa, että nyt tuntuu hyvältä! Jotain on saatu aikaiseksi, ja uskon, että osuin varmaan jollain tavalla oikeaan, että hiekkaa Deen vatsaan on nyt näin lauhan syksyn ja talven aikana kerääntynyt. Hiekkavatsahevoset eivät ole lainkaan mitenkään outo juttu ollut tässä, kun olen kuunnellut muidenkin hevosihmisten puheita. Jatkan kuuria nyt vielä toisen viikon perään. Siitä ei ole ainakaan mitään haittaa, kun aika pienellä ja maltillisella annostuksella olen sitä antanut.

Nyt vaan toivon, että tämä tästä jatkuu nousujohteisena oikeaan suuntaan. Ainakin nyt tuntuu siltä, että tiedän mihin keskityn, miltä hevosen tulee tuntua ja mitä treenataan. Tänään sunnuntaina tehdään Deen kanssa jo jotain vähän leppoisampaa. Joko käydään maastossa kävelyllä/hölkällä tai hölkkäillään ilman satulaa kentällä. Maanantaina hieron sen heti aamusta ja käyn vähän maasta sen kanssa kävelemässä ja tiistaina jatketaan työskentelyä hakien pitkää rentoa muotoa. :)



Hyviä aurinkoisia talvipäiviä kaikille! :)

9 kommenttia:

  1. Olette niin kauniina, sinä ja Dee !
    Aivan ihania kuvia tässä ja edellisessä postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista! :)

      Poista
  2. ihania kuvia! hei mitä mieltä olet siitä, kun mulla on sellainen seitsemän- vuotias poniruuna, jonka kanssa treenataan ahkerasti eli siis se on ("kovassa") treenissä, kisataan, sekä valmentaudutaan muutamaan otteeseen viikossa, yhen vapaapäivän kera viikossa. se on nyt joskus syksyllä ehkä lokakuun lopussa alottanut semmosen, että ratsastamaan lähtiessä, erityisesti satuloidessa se alkaa pyöriä karsinassa ja joskus jopa kääntää takaosan satuloijaa päin. noh sitten kun menee vaan ja laittaa satulan ihan normaalisti selkään niin ei mitään, ei yleensä luimistele tai äksyile satulavyötä kiristäess lainkaan. harjatessa välillä saattaa kovemmalla harjalla harjatessa vähän luimistaa korvia ja näin, muttei edes tee sitä enään. ja sitten kun vielä kädellä kokeilee painella vatsan aluetta, ei reagoi mitenkään kummallisesti. sillä oli vatsahaava noin kaksi ja puoli vuotta sitten ja sitäkin osasin epäillä yhdessä vaiheessa, mutta kun sekin on niin leppoinen ja pirteä eikä todella mitään stressaantumisen merkkejä; kiiltävä karva ja todella lempeä luonteeltaan. useesti myös taluteltaessa maasta käsin vaikka alkukäyntejä niin yhtäkkiä näykkäilee ihmistä, muttei yleensä pure, ikäänkuin vähän näykkii ilmaa. satula on sopiva ja tietysti ammattilaisten kanssa katsottu. ponia hierotaan noin kerran kuukaudessa ja ratsastaessakaan ei mitään omituisia merkkejä. syksyllä söi maata ja mutaa, hiekkaa, jolloin annoin psylliumkuurin ja nyt voisi taas antaa, kun maat jäätyneet. mutta jos ei parannu sillä, mitä mieltä sä olet ja mitä lähtisin kokeilemaan seuraavaksi? sori, kun tuli pitkä romaani, kiva jos jaksoit lukea tän ja miettiä tilannetta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Itselleni tulee ensimmäisenä siltikin mieleen, onko satula kuitenkaan ihan täysin sopiva - onko satulan istuvuus siis tarkastettu tämän käytöksen alkamisen jälkeen? Sillä tuo satulointia ennen tapahtuva käytös jokatapauksessa kertoo siitä, että se on nyt sen mielestä jotenkin epämukavaa. Treenattavan hevosen lihaskuntotaso saattaa vaihdella paljonkin, siksi satulan istuvuutta kannattaa kaikenaikaa seurata ja vaikka kysyä hierojalta mielipidettä myös sen istuvuudesta. Kannattaa myös hierojalle mainita käytöksestä, hän varmasti pystyy auttaa löytämään syyn käytökselle - näin ruudun takaa ponia näkemättä johtopäätöksiä on usein todella vaikea tehdä sillä syitä on kymmeniä vastaavanlaiselle käytökselle ja jokainen hevonen ja poni on myös yksilö, kaikki eivät reagoi samalla tavalla samoihin asioihin.
      Psylliumkuurista tuskin on mitään haittaa ainakaan tähän väliin, sen tosiaan totesin itsekin, ja ainakin Deen kohdalla on näkynyt rauhoittumista kaikekseltaan kuurin alkuvaiheen jälkeen.
      Hienoa, että reagoit itse hevosen muuttuneeseen käytökseen, siihen on jokin syy ja etunasi on se, että teillä on käynyt kuukauden välein (tuttu?) hieroja, joka pystyy tuntemalla ponin lihaksiston auttamaan asioiden ratkomisessa! Usein hieroja kutsutaan vasta siinä vaiheessa, kun hevonen alkaa jo näyttämään suurempaa kipua, ja siinä vaiheessa ollaan jo edetty aika pitkälle, vaikka säännöllisellä huollolla olisi pystytty asia huomaamaan ennen kuin isoja ongelmia syntyykään.

      Poista
    2. Moikka! Aloitettiin psylliumkuuri ja katsotaan mihin päin tilanne lähtee tästä etenemään. Ja satula meidän täytyy tsekata vielä kerran. Kiitti paljon ohjeista!:)

      Poista
  3. Heidi; vanhankansan tapa kokeilla onko hevosen suolistossa hiekkaa: ota lantaa, sekoita veteen niin, että liukenee veteen. Laita litku läpinäkyvään nuovipussiin ja odota. Jos lannassa on hiekkaa, se "erottuu" vedestä ja painuu pussin pohjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä itseasiassa tein tällaisen testin kumihanskalla! Hiekkaahan suolistosta aina löytyy, etenkin kun hiekkatarhassa hevonen paljon ulkoilee ja se jos sitä ei tule ulos ei kerro kuitenkaan siitä etteikö suolessa sitä olisi voinut olla pakkautunut. Nyt en samaa testiä tehnyt, mutta käytöksen rauhoittuminen kertoisi siitä, että hiekkaa tosiaan on voinut olla häiritsemässä sitä!

      Poista
  4. Kiitos Heidi taas mielenkiintoisesta postauksesta ja aivan ihanista kuvista.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot