keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Nevalan valmennus 09.02.2014

Sunnuntaina olin tosi innoissani menossa valmennukseen, sillä Dee on aina yleensä toisena päivänä parempi ja vielä isommassa maneesissa se yleensä on aina rauhallisempi, sekä ratatreeni on aina niin siistiä. Sen lisäksi edellisen päivän runsaat hyppykerrat oletettavasti olivat jo purkaneet sen ylimääräisen energian, joten odotin rennompaa meininkiä eiliseen verrattuna.


Väärässä kuitenkin olin ja olin hetken ihmeissäni, kuinka kireältä Dee tuntuikin verryttelyn edetessä. Se oli taas sellaisen tuntuinen, että en saa käyttää jalkaa ollenkaan ja pelkästään pohkeen läsnäolo kyljen vieressä sai sen raivon partaalle. Yritin sitten vain olla ja pysyä taas mahdollisimman rauhallisena ja vakaana, jotta hevonen rentoutuisi ja rahoittuisi jalalle ja ohjalle. Tälläkertaa en saanut sillä omalla rauhallisuudella haluttua lopputulosta, vaan hevonen jatkoi jännityynyttä kipittämistä ravissa, laukannostot lähti poikkeuksetta melkein aina loikkien ja vihaisten potkujen kautta. Jo alkuverryttelyssä päätin, että nyt riittää, hevonen menee klinikalle heti ensi viikolla vatsatähystykseen. Olen tätä vatsan tähystystä nyt tässä pitkitellyt, kun moneltakin eri taholta ja ammattilaisilta olen saanut kommenttia, että "nuoret hevoset ovat vaan tuollaisia ailahtelevaisia" tai "jotkut ovat vaan luonteeltaan räjähtäviä, ei se tarkoita sitä, että jokin olisi vialla" ja sekä "kuulostaa siltä, kuin kuvittelisit näitä tilanteita. Monet mammat luulevat kaiken aikaa, että hevosessa on jokin vialla vaikka todellisuudessa pitäisi vaan oppia paremmin ratsastamaan." En kiellä, etteikö tuo kehotus opettelemaan paremmin ratsastamaan olisi ihan aiheellinenkin, mutta väitän myös tuntevani hevosen enkä koe itse olevani toisena päivänä yhtäkkiä niiiiin paljon paskempi ratsastamaan, kuin toisena ja sitten taas, jos hevonen on ihan raivona ja kaikki rentoutuminen on ihan mahdoton ajatus, niin johtui se mistä tahansa, se ei ole hevosen mielenterveydelle ainakaan kovin hyvä juttu ja joku syyhän tällaiselle käytökselle on. Lisäksi tuntuu kummalliselta, että hevonen saattaa olla pari päivää sitten aivan taivaallisen upea ratsastaa ja se suorastaa toimii ajatuksen voimalla - eli se OSAA kyllä - ja sitten yhtäkkiä toisena päivänä hevonen ei mukamas kykene ja osaakaan mitään tai puoliakaan siitä, mitä se hyvänä päivänä tekee.

Hypyt sujuivat kuitenkin hyvin, ja mielestäni Dee hyppäsi edellispäivää paremmin ja sain sen ihan hyvin kuulolle ennen estettä, sekä suhteutetut välit meni oikeastaan paremmikn kuin yleensä.
Tehtiin tuttuun tapaan muutamia verkkahyppyjä ensin pystylle ja sitten okserille, sitten otettiin yksi pysty - okseri suoralinja ja lopulta tultiin ratana kaikki maneesissa olleet tehtävät. Olin ihan innoissani, kun radasta löytyi tekemistä, ja vesimattokin oli raahattu yhden pystyn alle. Lähdettiin Deen kanssa ensimmäisenä matkaan ja alkuradasta meni ihan hyvin, etenkin yhden laukka-askeleen sarjaan ekalla kerralla olin tosi tyytyväinen. Sarjan jälkeen oli neljän laukan okseri - pysty väli (18m), jossa tuli vähän kiire, kun myöhästyin pidätteen kanssa.
Tämän jälkeen oli tulossa kaareva linja, ensiksi pysty, jonka alla oli laatikko, ja siitä kaareva neljän askeleen väli okserille vasemmalle. Jäin kuuntelemaan Karin sanoja: "pidäte, pidäte, pidäte" ja siten en jäänyt itse seuraamaan sitä ponnistuspaikkaa, vaan ajauduttiin lähelle, hetken aikaa ehkä vähän panikoiduin ja lähdin hyppyyn itse hevosta ennen ja sitten kaikki tapahtuikin yllättävän nopeasti. Tajusin pian olevani irti hevosetsa esteen päällä, rämähdin esteen jälkeen takaisin kyytiin, Dee suuttui tästä ja pukitti kiukkuisena ja lähti samalla oikealle, ja itse jo valmiiksi pois tasapainosta... noh, ilmassa sitten tajusin, että tästä en enää hevosen kyytiin takaisin pääse, ja hyväksyin mätkähtämisen maahan. Vähän inhottavasti niskat taittaen, mutta ei sattunut juuri lainkaan vaikka pää kokikin pienen tärähdyksen. Nousin heti ylös, ja hain valetelevan Deen kiinni, nousin takaisin selkään ja lähdin sen enempää miettimättä jatkamaan siitä mihin jäätiin. Loppu rata menikin ihan tajuttoman hyvin! Ilmiselvästi tarvitsin tuollaisen kolauksen, koska tsemppasin keskittymään kahta kauheammin sen jälkeen ja kaikki lähestymiset meni paljon paremmin!
Karin kanssa keskusteltuamme valmennuksen päätteeksi myös hän oli sitä mieltä, että Deen kanssa täytyisi kokeilla jotain vahvempaa kuolainta, koska viimeistään ulkokentillä olen sen kanssa pulassa. Myös Antti on tätä mieltä, ja samaa olen minäkin pohtinut pidemmän aikaa.


Sitten myöhemmin olikin vähän kumma olo taas päässä kolahduksen jäljiltä, mutta se ei estänyt mua jatkamasta Deen treenin jälkeisen hoidon jälkeen matkaa Deen emän Iitan kotiin ja siellä kipusinkin parin ponin kyytiin, josta toisen kanssa kävikin sitten tämä kohtalokas kaatuminen, jonka jälkeen olen ollut aika romuna. Ja jouduinkin sitten sairaalaan illalla ja olin siellä aamuun asti. Aamupäivällä maanantaina sain meidän tallimestarilta puhelun, että Deellä on ähkyn oireita... klinikkareissusta sitten myöhemmin enemmän omassa tekstissä.

3 kommenttia:

  1. Voi että, olipas siinä hermostunut hevonen! :(

    Omaan silmään näyttäis, että teillä joko kommunikaatio ongelmia, tai sitten hevosella jokin fyysinen rasite esim. Juurikin vatsassa, kuten epäilitkin...Toivottavasti löydät syyn oudolle käyttäytymiselle, ja täällä ainakin pidetään peukkuja!

    Pakko antaa kyllä propsit sulle - tosi hyvin kykenet ratsastaa aktiivisesti "hermoheikkoa" hevosta, kaiken tuon ns.hevosen "sikailun" ohella, ja pysyt tosi nätisti kyydissä vaikka hevonen vähän poukkoileekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei meillä kommunikaatio-ongelmia kyllä ole, jos olisi, niin noin hankalalta tuntuvaa hevosta olisi mahdoton tuoda oikein esteille, saatika saada siitä vielä yli ja sitten taas meillä ei olisi niitä hyviäkään päiviä, jolloin kaikki tuntuu vaan onnistuvan pelkän ajatuksen voimalla, jos tosissaan kommunikaatiossa olisi ongelmia. Ennemminkin tuo hevonen tahtoo taistella ja tehdä mulle mieliksi kipeänäkin, mutta koska olen aina antanut sen kertoa myös omat mielipiteet, niin se myös ne tuo esille, jolloin mun pitäisi ottaa se tarpeeksi ajoissa tosissaan. Tällähetkellähän se ymmärtää kyllä mitä siltä halutaan, mutta se ei vain pysty siihen.

      Tietenkin sitä aina ihmettelee, että onko tää vaan "sikailua", koska vielä tosi monilla ammattilaisillakin on se käsitys hevosten käyttäytymisestä, että lähestulkoon kaikki "poukkoilu" ja ei toivottu käytös mielletään pelleilynä eikä ymmärretä, että kun hevonen ei osaa puhua, niin se yrittää kertoa vaikeat asiat muilla tavoin ja sitä kautta mäkin oon epäillyt niitä omia epäilyjäni siitä, että oikeasti olisi jokin vialla ja jäänyt odottelemaan, että jos se nyt vaan testailee ja paranee toistojen myötä.

      Olin kuitenkin oikeassa, että joku on ongelmana ja jatkossa en enää kyseenalaista yhdenkään hevosen "sikailua" sikailuna vaan oikeasti otan aina vakavasti jatkuvan ongelman esimerkiksi hevosen ratsastettavuudessa.

      Kiitos paljon kommentistasi :)

      Poista
  2. Joo, niin justiin! Mun silmään se vaan näytti kommunikaatio yms. ongelmilta, kun antoi vähän vääränlaisia vasteita videolla. Tosiaan, en niistä hyvistä päivistä ole nähnyt kuvia/videoita niin on vähän vaikeaa tietää mitä siellä taustalla piilee, mikä on normaalia käytöstä, mikä ei. Pahoittelut siis tästä! :)

    Ihailtava asenne! Oon itsekin juuri samaan mieltä, että jokaisen ns. "sikailun" takana on joku syy, kun hevonen ei osaa olla ajatella "teenpäs tämän nyt tahallaan". Hevonen elää pelkästään vaistojensa varassa, kun eihän hevonen osaa miettiä, mitä tekisi seuraavaksi, saatika ylihuomenna. Siksi on harmillista, että ihmiset ovat alkaneet liikaa inhimillistää hevosia mm. juurikin väittämällä, että joku hevonen käyttäytyy jostain syystä vain "ärsyttääkseen", "tekemällä tahallaan", yms..

    Mutta ihana, että sinä kuuntelet hevostasi, ja tiedät mikä on epänormaalia käytöstä. Tällaisia hevosenomistajia lisää!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot