tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kaikenlaista höpinää

Hitsit, olen ihan lamaantunut oikeasti odottaessani huomista Deen vatsan kontrollia! Eilen olin ihan itkunsekaisin fiiliksi tallilla ja päätin, etten aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen ratsasta hevosta ollenkaan, kun se maneesireissuajatuskin kariutui maanantaiaamuun mennessä. Ei ole mitään järkeä sellaisissa fiiliksissä yrittää tehdä hevosen kanssa mitään, kun itsellä on niin huono olo, joten päätin sitten vain touhuilla hetken muuta tallilla, ruokin ja lääkitsin Deen, loimitin ja suojitin sen ja vein hevosen tarhaan kera reilun heinäannoksen. Vielä autoin tallimestaria vesien täytössä tarhoihin ja sitten kotiin.

Tänään en meinaa kuin kävelyttää Deetä illalla, koska liikutus tyhjällä vatsalla tuskin on kovin miellyttävää hevoselle. Se saa viimeisen ruoka-annoksensa nyt tänään päivällä yhden aikaan ja sen jälkeen aloitetaan paasto, jotta vatsa on tyhjä huomenna aamulla klo 09. Voin jo melkein kuvitella, minkälaiset raivarit Dee saa illalla (ja aamulla), kun muut syö heinää ja hänellä ei ole korttakaan :/ Se kun on vielä aika ahne, ja syö hyvällä ruokahalulla, niin tämä on suoranaista kidutusta sille. Onneksi gastrogard kuuria on vielä jäljellä, joten vaikka vatsa nyt paastotaan tyhjilleen, niin vatsan hapot eivät pääse vahingoittamaan uudestaan limakalvoja.

Nyt vain jännitän, onko yhtään parannusta tullut entiseen ja kaikista ärsyttävintä, saadaanko investoida taas vielä toiseen satsiin lääkkeitä - ei meinaan ole mitään halpaa touhua, tämä vatsahaavalääke, mutta ainut vaihtoehto ja kuten olen aina sanonut, en pysty sulkemaan silmiäni hevosen vaivoilta ja harrastamaan saatika treenaamaan kipeällä hevosella, vaan haluan tehdä kaikkeni sen paranemisen eteen. Liian pitkään olen todennäköisesti erinäisiä vaivoja oikeasti mielessäni kieltänyt, tutkimuksiin lähtemistä siirtänyt ja nyt tähän tilanteeseen olemme tulleet.


On muuten ollut aika jännä huomata, kuinka paljon tämän Deenkin vatsanoireilusta lähtenyt oma aprikointi hevosten terveyteen ja hyvinvointiin, ja siitä kirjoittamiseen täällä blogissa on saanut ihmisissä negatiivisia reaktioita. Oikeasti mietin, että mikä saa ihmiset ottamaan tämän asian niin loukkaavana? Onko se se, että itse ei olla valmiita edes käydä tutkituttamassa omia hevosia - tiedetään, että ongelmia on, mutta halutaan kieltää asia ja kun joku sanookin sen totuuden, niin se tuntuu ikävältä? Viimeisimpänä juttuna kuulin, että minusta on ilkuttu, että vaikka kuulutan hevosen hyvinvoinnista täällä blogissa, niin silti oma hevoseni voi huonmmin, kuin muiden jotka eivät asiaa jaksa sen enemmän perehtyä :D Että ihan oikeasti? Onko porukka oikeasti tätä mieltä?

Suurin osa hevosista omistaa jos minkälaisia vaivoja ja oireita, joita omistaja ei edes vaivaudu lähteä selvittämään - kuten vatsahaava. Osa pysyy oireettomina, osa reagoi haavoihin hyvinkin herkästi. Se, että hevosta ei ole tutkittu klinikalla ja näin ollen hevosesta ei ole voitu todeta, että sillä olisi vatsahaava ei poissulje sitä tosiasiaa, että ihan yhtälailla se saattaa löytyä ihan kenen tahansa hevoselta. Suurimpana syynä tähän on tallien puolesta järjestetyt liian harvat heinäruokintakerrat ja sitten kisahevosilla stressi saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta, joten heinän syönti vähenee vaikka sitä kisapäivinä normaalisti tarjolla olisikin. Klinikalta minulle sanottiin, että ihan kaikkia syitä hevosten vatsahaavojen syntyyn ei olla vielä edes pystyneet tutkimaan ja tälläkin hetkellä ollaan kaavailemassa tutkimuksia mm. uusien lääkkeiden markkinoille tuloa lähivuosina - se on minusta hienoa! Deen haavathan olivat positiivisesti ajateltuna aika pienet ja vatsa näin muuten näytti siistiltä, vanhaa arpeutumaa ei ollut muistona mahdollisista aikaisemmista haavoista. Olen siitä hyvin iloinen, mutta eihän näistä asioista voi kovin paljon ilakoida, etenkin kun selkeästi haavat ovat Deetä haitanneet.

Koen usein huonoa omaatuntoa, etten ole jo aikaisemmin vatsaa tähystänyt ja sitä, miten päin hemmettiä olen hevosta ruokkinut todella pitkään - tietämättömyyttäni! Harmittaa, että vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen herännyt lukemaan esimerkiksi ruokinta-asioista ja hevosen ruuansulatusjärjestelmästä, hevosen anatomiasta jne. enemmän! Mutta en silti koe asiaa niin, että oma hevoseni voisi jotenkin huommin kuin monien muidenkaan, minä vain itse olen tullut todella herkäksi reagoimaan hevosen välittämiin viesteihin, että kaikki ei ole kunnossa. Olisin voinut sivuuttaa asian sillä, että "laitetaan se hevonen" kulkemaan, Deekin lopulta on niin nöyrä, että taipuu lopulta tahtoon taistelujen jälkeen, tiedän sen. Olisin voinut jatkaa ratsastamista, laittaa järeämpiä varusteita hallittavuuden parantamiseksi. (Ja pitkäänhän näin olen oikeasti toiminutkin!) Mutta onko se sitten oikea keino, voi jokainen miettiä ihan itsekseen.. Niin kuitenkin aika moni päätyy tekemään, koska kalliit klinikkareissut eivät houkuta.

Vatsahaavoista huolimatta väitän, että hevoseni on kuitenkin aika onnellinen. Ainakin se näyttää siltä ja todella toivon, että se kaikesta tästä huolimatta sitä on! Se on iloisen näköinen. Se hörisee mulle aina, kun tulen talliin - se osaa tunnistaa askeleeni ja joskus se huomaa minun lähestymiseni kohti tallia omasta karsinan ikkunastaan, ja vaimeasti kuulen hörinää aina ohittaessani Deen ikkunan. Tarhassa se tulee vastaan, joskus jopa juoksujalkaa portille. Se vaikuttaa aika usein iloiselta, kun saavun tallille. Käytän hirveästi aikaa siihen ajatteluun ja suunnitteluun, että Dee saa vaihtelevaa ja mieltä virkistävää liikuntaa. Se rakastaa hyppäämistä, mutta se on myös todella energiaa kuluttavaa touhua Deen kohdalla, joten vastapainoksi se todella tarvitsee välillä rauhallisia ja rentouttavia käyntimaastoja. Aika usein tehdään tällaiset käyntimaastot sillä tavalla, että itsekin olen jalan matkassa. Näen, kuinka se nauttii samoilusta poluilla, pelloilla ja metsissä. Se ottaa aina vauhdista kuusen oksia vähän evääksi matkaan ja jatkaa taas perässäni talsimista rennoin askelin. Välillä sillä on myös metkuja mielessä ja se tökkii vähän väliä selkääni kevysti turvalla ja kun kavahdan katsomaan siihen, se heilauttaa päätä kuin leikkiin haastamisen ja ryhtymisen merkiksi.
Dee on myös aika rohkea hevonen, joka kuitenkin jollain tavalla kielii siitä, että se voi henkisesti hyvin. Hevosen hyvä mieli tuo sille itselleen itsevarmuutta toimia jännittävissäkin tilanteissa. Se ei pelkää autoja, liikennettä, muita hevosia ahtaissa kisaverkoissa tai pelottavan näköisiä esteitä. Ja jos joskus jokin asia sitä epäilyttää, on ihana huomata, että se tukeutuu aika vahvasti silloin minuun ja lopulta sitä kautta rohkaistuu kohtaamaan hyvinkin pelottavat asiat.

Valehtelisin jos väittäisin, etteikö tuollaiset puheet ja arvostelut vähän siitä, että hevoseni voisi huonosti ja oma kirjoitteluni täällä blogissa on sen vuoksi naurettavaa, loukkaisi jonkin verran - tosin onneksi osaan käsitellä asiat sillä tavalla, etten niitä jää liikaa märehtimään. Tuntuu myös käsittämättömältä, että jos täällä blogimaailmassa kuitenkin asialliseen sävyyn jaan faktatietoa hevosen terveyteen kuuluvista asiosta sen pohjalta, että oman hevosen ongelmien myötä näitä asioita on ollut vähän pakkokin itse lukea ja tietotaitoa kartoittaa enemmän, olisi jotenkin ylimielistä "pätemistä". En oikein osaa ymmärtää, miksi joku tällaisista aiheista ottaisi herneen nenään, muutakuin siinä tapauksessa, jos sisimmässään potee jotenkin huonoa omaa tuntoa omien eläimien hoidosta. Jotenkin kaikki otetaan loukkaavana, otetaan esimerkiksi klassinen tapaus, kun on itse ylpeä siitä, jos jonkun hevosen kanssa on tehnyt kovasti töitä ja se työ alkaa kantamaan tulosta, että se oma tyytyväisyys siihen hevosen upeaan nykykuntoon olisi jotenkin törkeä loukkaus hevosen mahdollista aikaisempaa historiassa olevaa ehkä huonomman kuntotason takia hoitavia henkilöitä kohtaan. Älytöntä! Eikö näissäkin tapauksissa ole ensisijaisen tärkeää se hevonen ja se, että hevonen voi nyt paremmin? Ei näköjään kaikille ole.

Nämä ovat oikeasti arkoja aiheita ilmiselvästi, ja mietin pitkään lausunko ajatuksiani ääneen, mutta inhoan kauheasti sellaista salamyhkäisyyttä, jota tehdään hevosten kustannuksella. Ollaan mukamas eläinrakkaita, mutta halutaan piilotella ongelmia ja pitää valheellista kulissia yllä. Se suuttuttaa ainakin minua! Mielellään myös etsitään syypäitä erilaisiin asioihin, harvoin osataan kantaa itse vastuu tekemisistään. Mielestäni se on hyvää hevosmiestaitoa, että osaa myöntää itselleen, että kun niitä ongelmia alkaa olemaan, niin ei sulje silmiään asialta vaan lähtee tutkimaan ja hoitamaan sitä. Ei ole häpeä myöntää, että ei ole ymmärtänyt aikaisemmin hoitaa hevosta paremmin tai toisella tavalla. Hevoset ovat jo aiheena niin laaja, että kenelläkään ei riitä se oma elämä oppimaan niistä kaikkea! Virheitä saa sattua, jos on halukas ottamaan niistä kuitenkin sen jälkeen opikseen ja kartuttamaan omaa osaamista enemmän!

Haluan siis tällä sanoa, että oman kirjoittamiseni motiivi hevosten terveydestä laidasta laitaan ovat lähtöisin ihan siitä, miten paljon olen joutunut kasvamaan ja oppimaan Deen kanssa. Tiedän myös, että meidän ongelmat voivat olla monelle ihmiselle vertaistukea mahdollisten samantyyppisten ongelmien kanssa painiessa, ja se onkin kaikkein palkitsevinta, kun saa kuulla joltain lukijalta, että minun teksteistä on ollut apua ratkomaan oman hevosen mystisiä ongelmia! Siitä tulee hirmuisen hyvä mieli, että on voinut olla avuksi ja se kannustaa mua jatkamaankin eri aiheista kirjoittelua aina kun vaan jokin aihepiiri minua oman hevoseni kautta puhututtaa!

Minulla ei ole mikään tarve "päteä" tai syytellä ketään, mitä siitä hyötyisin? Näistä samoista kirjoittamistani asioista on internet pulloillaan kirjoittamaani tukemaa tietoa, että jos jokin tekstieni sisällöstä epäilyttää, voi ottaa googlen esiin, ja lähteä itse hakemaan epäilykselleen tukea. Kuulen myös mielelläni lukijoilta palautetta, jos olen selkeästi ymmärtänyt jonkin aiheen väärin, en ota itseeni sitä, jos asiatekstistäni joku löytää jotain oleellista korjattavaa, koska olen kovin halukas oppimaan asioiden faktat oikein. Toki kirjoitan myös paljon omia huomioitani, mitä olen todennut hyväksi oman hevoseni kanssa ja aika paljon hevostani seuraankin ja teen omia mieltymyksiäni sen mukaan mikä näyttää oman hevoseni kohdalla toimivan. Hevosetkin ovat kuitenkin yksilöitä, että se mikä toimii yhdellä ei välttämättä sitä tee enää toisella.
Itselläni on kuitenkin aina ollut se periaate kuitenkin, että haluan mielipiteilleni ja väitteilleni perustelut. En niele kenenkään muunkaan neuvoja vain sen perusteella, että joku sanoo vaikka näin hölmön esimerkin kanssa punaisen huovan olevan hevoselle terveempi vaihtoehto kuin sininen, jos ei osaa selvittää ja kertoa vastausta jatkokysymyksiin: miksi ja miten?

Huh, tulipas taas avattua sanainenarkkuni :D Toivottavasti tämä nyt kuitenkin selvensi ajatuspohjaani tälle kaikelle, jostain myös jonkun kutsuman, "valistusintooni".
Täytyy myös todeta, että toivon todella, että lukijat tiedostavat sen vaihtoehdon, että jos tekstini ja tätä kautta blogini sisältö ei miellytä, ei tätä tarvitse lukea. Onneksi blogimaailma on niin täynnä oikeasti erilaisia laadukkaita ja mielenkiintoisia blogeja aiheen laidasta laitaan, että sieltä varmasti jokaiselle löytyy se mieluisin luettava! :) Ja vielä täytyy sekin sanoa, että jos jollain on ideoita, kuinka voisin pitää oman hevoseni terveenä paremmin, kuin mitä nyt olen tehnyt, niin olen avoin kaikille neuvoille!

Nyt jatkan tämän päivän läpi viemistä. Illalla minulla on onneksi iltatallivuoro, joten pääsen itse seuraamaan Deen reaktioita ruuan puuttumiseen ja mahdollisesti tekemään jotain sen hyväksi, esimerkiksi lähtemällä kävelylle siksi aikaa, kun muut hevoset saavat rauhassa aloittaa iltapalan nauttimisen. Eniten pelkään näissä tilanteissa sitä, että Dee alkaa riehumaan kiukustumistaan ja rikkoo itsensä - ei olisi mikään yllätys :D Nyt ehkä vähän harmittaa, etten alunperin tilannut Deelle klinikalta karsinaa tulevaksi yöksi, sillä siellä se olisi ollut eri ympäristössä ja ilman sitä ärsykettä, että muut hevoset syövyt ympärillä ja itse joutuu seisomaan tyhjin vatsoin...
Kirjoittelen varmaankin sitten viimeistään ylihuomenna kontrollin tuloksista, pitäkää peukkuja, että olisimme edes jollain tasolla parempaan päin menossa! :)


19 kommenttia:

  1. Luulen että noiden negatiivisten kommenttien takana on usein nimenomaan huono omatunto. Kaikki eivät ikävä kyllä huolehdi hevosistaan niin hyvin kuin pitäisi. Välillä kuulee että oirehtivaa hevosta ei viedä tutkittavaksi, kun "ei se nyt varmaan niin kipee ole" ja "klinikka maksaa". Ihmisellä on kuitenkin vastuu ja velvollisuus huolehtia eläimistä, jos niitä ottaa. Eläin ei voi valita omistajaansa.

    Olen saanut sun blogista todella paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelemisen aiheita. Jatka samaan malliin valittajista huolimatta, ja D:lle tsemppiä kontrolliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen olo itsellenikin tulee, että tuo on se syy reagoida noin. Kiitos palautteesta ja kommentistasi!

      Poista
  2. Tsemppiä! Toivottavasti olet jo päässyt ylämäkeen kaikkien ongelmien jälkeen!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Toivottavasti olet jo päässyt ylämäkeen kaikkien ongelmien jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ja toivottavasti tosiaan. Nyt on ainakin kaikki kapasiteetti pelissä hoitaa tuo eläin kuntoon :D

      Poista
  4. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ja mistä ei tiedä, se ei voi satuttaa. Luulen, että jotkut myös oikeasti ajattelevat, että huomaavat kyllä muutokset hevosessaan heti ja koska eivät huomaa, ei hevosessa ole mitään vikaa.Todellisuudessa kuitenkin on hyvin voinut käydäkin niin, että ne pienet vinkit ovat olleet esillä koko ajan hieman voimistuen, mutta niitä on ollut hankala huomata tai ne on tulkittu väärin. Sen varassa sitten on varaa päteä muille, vaikkei tiedä mitä siellä oman elikon nahan alla muhii :/

    Musta ainakin on hienoa, että kirjoitat näistä asioista. Herättelee omaakin mieltä aktivoitumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Poissa silmistä, poissa mielestä." on muuten niin osuvasti sanottu.
      Onhan toki myös totta, että moni ei edes tiedä tai ymmärrä, että hevosella voisi olla terveydellistä vikaa ja selkeästi moni ammattilainenkaan ei omaa silmää tai sitten halua kertoa tällaisisa asioista oppilailleen.
      Kiva, itse tykkään pohdiskella ja kirjoitella asioista, se selventää usein omaakin pääkoppaa! On lisäksi kivaa saada näiden aiheiden kautta vuorovaikutusta lukijoiden kanssa, sekä mitä olen lukijavirtoja seurannut, niin nämä "terveys" ja "hevosen kunnonkohotus" -tekstit ovat keränneet suurimman lukijakunnankin :) Ehkä näitä juttujen kirjoitteluja on siis syytä jatkaa myöhemminkin!

      Poista
  5. Hyviä mietteitä! Luulen, että tuo kyräily johtaa juurensa juuri siitä, että pelätään omankin hevosen olevan tavalla tai toisella sairas. Huomataan pieniä merkkejä, mutta silti kielletään ongelman olemassaolo. Tärkeintä on mielestäni halu oppia tunnistamaan ja huomaamaan jo ne alkavat oireet, niin vaikeaa kuin se onkin. Eikä silloin kun parhaansa yrittää kannata syyllistää itseään, koska virheistä oppii. Onhan se ikävää, että oppiminen tapahtuu joskus eläimen terveyden kustannuksella, mutta niin kauan kuin hevoset eivät puhu eikä omaa itse eläinlääkärin, kengittäjän, valmentajan, ruokintaspecialistin, satulansovittajan, kiropraktikon, hierojan ja ties mitä muita pätevyyksiä, on pakko elää niiden virhearvioiden mahdollisuuden kanssa. Pidän peukkuja teille! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin tämä ajattelin. Oli vaan pakko selventää, ettei nyt joku oikeasti kuvittele, että mun tarkoitusperä näillä teksteillä on jotenkin loukata ketään.
      Kiitos Mira tsempeistä ja kommentista! :)

      Poista
  6. Todella hyvä teksti! Olen miettinyt ihan samaa, mutta sä osasit pukea ajatuksen hyvin sanoiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on muitakin samoja asioita miettineitä!

      Poista
  7. Gastrogardista on olemassa myös halvempi versio, joten kannattaa kysyä sitä jos lääkekuuria joudutaan vielä jatkamaan. Korvaavan lääkkeen nimi taisi olla Ranixal.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuon tiedänkin, tarkoitat siis Raditidiinia. Siinä ongelma on ensiksi se, että se ole ihan yhtä tehokas kuin omepratsoli (gastrogard), ja suurimmaksi osaksi se, että se pitää olla antamassa tietyn tuntimäärän välein vuorokauden aikana tai siitä ei ole sen enempää hyötyä, kuin vatsalääkityksen syöttämättä jättämisestäki. En voi olla tallilla antamassa monia kertoja päivässä lääkettä, enkä etenkään varmasti sanoa, että pystyisin kaksikin kuukautta tiettyinä kellonaikoina aina joka päivä tallilla käymään. Se myös tarkoittaisi sitä, että joutuisin käymään 2kk ajan yöllä antamassa lääkettä, joten siksi se on meillä ja monilla muillakin pois suljettu lääke :/

      Poista
  8. Minusta myos hyva kirjoitus. Nykyinen opettajani aina sanoo etta useimmiten hevosen huonoon kaytokseen on selkea syy. Heilla nuori hevonen hetti ratsastajan pahasti selasta ja ell mukaan selassa on jotain vikaa joka pitaisi enemman tutkia. Nyt omistaja miettii lahteeko kalliisiin tutkimuksiin. Ei sairaalla hevosella treenata kuten sanoitkin. Ja kaikkien meidan taytyy yrittaa kuunnella elainlaakareiden ja muiden asiantuntijoiden neuvoja. Toivottavasti hevosen vatsassa on paranemisen merkkeja; vatsahaava on kuulemma nykyisin todella yleinen sairaus hevosilla juuri mainitsemistasi syista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin niillä onkin aina jokin syy. Syy voi toki olla vaan aikaisemmat huonot kokemuksetkin ihmisten kanssa, eli epäluuloisuus tai sitten kouluttamattomien hevosten kohdalla kokemattomuus eivätkä ne ymmärrä mitä niiltä halutaan.
      Joo vatsahaava on yleinen, ja olisi hienoa jos joskus pystyttäisiin kehittämään hevosten oloja sellaisiksi, että ne eivät pääsisi näin sairastumaan.

      Poista
    2. Luulen itse etta riittava heinan saanti, ulkoilu ja hevosseura ovat valttamattomia. Itsellani oli herkkavatsainen tamma jolle laakkeeksi suositeltiin juuri naita. Vatsahaavaa ei sitten loytynyt kuitenkaan. Monilla talleilla ainakin taalla Belgiassa annetaan liian vahan heinia eika ole mahdollisuutta laiduntaa ollenkaan. Minusta se on hevoselle valttamatonta. Mutta jotkut hevoset ovat herkempia reagoimaan kuin toiset, nykyisella hevosellani on erittain harvoin mitaan vatsaongelmia.

      Poista
  9. Aamen! Pidä siellä vain lippu korkealla, ja jätä nämä märisijät omaan arvoonsa. Mielestäni olet todella asiallisesti ja hyvin kirjoitellut tärkeistä aiheista viime aikoina, enkä ole havainnut näitä pätemisiä ja ylimielisyyksiä. Jatka vain samaan malliin, blogistasi on varmasti paljon apua muillekin, jotka törmäävät samanlaisiin juttuihin hevostensa kanssa. Tsemppiä huomiselle klinikkareissulle, toivottavasti tulee hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon mieltä kohentavasta kommentista! En varmasti lopeta siitä kirjoittamista, mikä itseäni mietityttää tai puhututtaa, mutta tulipahan nyt selvitettyä ääneen ajatuksiani tästä kaikesta negatiivisesta "palautteesta".

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot