keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kiitos kaikille tuesta

Pakko kirjoittaa nyt vähän omia ajatuksia, kun tilanne on vähän rauhoittunut ja ihmiset taas jatkaneet omaa elämäänsä. Aina aikaisemmin olen kauhulla seurannut muiden vähänkään enemmän yleisöä saaneiden bloggaajien myllytystä, jos sellaiseen olen törmännyt ja miettinyt, kuinka vahvoja nuo ihmiset ovat, jos vielä tuosta kaikista ilkeistä kommenteista huolimatta eivät lannistu ja jaksavat tsempata jatkamaan sitä omaa tekemistä, eli näissä tapauksissa hevospuolella omiin tavoitteisiin katseen kääntämisen ja niihin kurottamista, sekä tietenkin sitä bloggaamista ja jättämällä kaikki muu ylimääräinen omaan arvoonsa.

En halua nyt tätä tiettyä asiaa puida enää yhtää liikaa ja jokainen joka on ollut kartalla, niin tietää julkisella foorumilla käydystä keskustelusta tai "keskustelusta", joka lähti varmaan liikkeelle täältä minun blogissa käydystä kommentoinnista ja ulottui lopulta niin omiin sfääreihin, etten enää tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Jokatapauksessa tosi paljon inhottavia kommentteja sieltä tuli ja valehtelisin jos väittäisin, etteivätkö jotkut kommentit satuttaneet jossain määrin, mutta toisaalta kertoivat entistä enemmän sen, että aika harva ihminen minut tuntee oikeasti - harmi etten ole selkeästi blogin kautta riittävästi omia ajatuksiani ja periaatteitani tuonut enemmän esille. Olen aina ollut ihminen, joka miettii todella paljon ennemmin muita kuin itseään, olen aina ollut hyväntahtoinen ja omasta mielestäni helposti lähestyttävä persoona. Yritän aina olla reilu niin läheisille, kuin ylipäätään muille ihmisille, en halua vahingossakaan loukata ketään saatika tahaltani sellaista tehdä. Kunnioitan muita ihmisiä, mutta toivon sitä kunnioitusta myös takaisin päin. Löydän itseni usein elämässä puolustamassa ja tukemassa "heikompia". Siksi tuntuu käsittämättömältä, että minusta viljellään yleisellä tasolla tuolla ympäriinsä väitettä, että olisin kovinkin itsekeskeinen tai nenä pystyssä kulkeva. Tuntuu myös hassulta, että se, että en ollut asioista jonkun kanssa samaa mieltä ja halusin perustella oman kantani, teki minusta sen huonomman ihmisen ja ilkeän. Minut on ainakin kasvatettu lapsena niin, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta muita ihmisiä ei tule loukata. Noh, en aina itsekään välttämättä kykene tässäkään asiassa täydellisyyteen, mutta siihen pyrin. Empatiakyky on kuitenkin sellainen asia, että sitä tuntuu joko olevan tai sitten ei ole ja olen ollut kyllä tietoinen siitä mahdollisuudesta, että bloggaamalla en aina tule herättämään pelkkää ihastusta tai positiivisia fiiliksiä, vaan mukana tulee niitäkin, jotka tahattomasti, mutta usein kyllä tahallisesti haluavat vähän latistaa ja mustamaalata. Mutta tiedän myös sen, että teet niin tai näin, niin aina se on jonkin mielestä väärin päin, eli kaikkia ei voi miellyttää ja siihen on vain totuttava. Niinhän se menee realielämässäkin.

Miksi sitten kirjoitan tästä? No siksi, että mielessäni on taas noussut ajatuksia siitä, että minun mielestäni meillä suomalaisilla on ainakin kasvun paikka tuossa iänikuisessa muiden arvostelussa ja maahan polkemisessa. Alunperin suostuin lähtemään mukaan Hippola -projektiinkin, koska ajatuksena yhteen hiileen puhaltaminen kuulosti ihan super mahtavalta idealta ja tottakai halusin olla antamassa oman panokseni mukaan tähän juttuun, toivottavasti tämä projekti pitkällä aikavälillä alkaa tosissaan tuottaa hedelmää. Silti sain tästäkin omasta mielestäni hienosta ajatuksesta kuraa niskaan ja osa jopa ei halua linkittää blogiani omaan blogiinsa sen takia, että edustan Hippolaa :D Liian usein jokainen harrastelee ja tekee yksinään omassa ympyrässään näitä hevoshommia, vaikka oikeasti me saataisiin niin paljon enemmän irti tästä hevosharrastuksesta, jos olisimme toisiamme kohtaa aidosti kannustavia ja tehtäisiin toistemme kanssa yhdessä sekä auttaisimme toisiamme haastavissa tilanteissa. Mielestäni pitäisi unohtaa se ainainen virheiden etsiminen karttakepillä toisen tekemisestä ja niistä rokottaminen - ihan kun ei saisi epäonnistua missään vaan pitäisi olla täydellinen! Onko meillä sitten niin huono itsetunto ja itseluottamus, että saadaan niitä viimeisimpiä onnitumisien tunteita siitä, että saadaan toisen itseluottamus romutettua, vai mikä siinä on tarkoituksena? Itselläni on elämäni aikana ollut niin paljon isoja asioita läpikäytävänä ja on edelleen, että tällainen blogista johtuva hullunmylly on todella pientä verrattuna niihin, mutta olen huomannut, että yleisellä tasolla monet nuoret ja aikuisetkin ovat hirveän epävarmoja, pelkäävät epäonnistumisia ja sen kautta oman maineen menetystä - se on mielestäni ihan käsittämätöntä! Ei tuollaista oikeasti tarvitsisi olla ollenkaan. Me jokainen tässä elämässä kuljemme lopulta omia polkujamme ja sillä ei ole paskankaan merkitystä, mitä muut ajattelee esimerkiksi silloin, jos sinun ja hevosesi suoritus hylätään kisoissa! Tai olet tehnyt virhearvioinnin jossain muussa asiassa. Tärkeintä on se, että on halu oppia virheistä eikä pelkää tehdä virheitä jatkossakaan, koska ne ovat inhimillisiä ja niitä sattuu IHAN JOKAISELLE!

Se, että kirjoittelen blogia ja kerron omia kokemuksiani ratsastuksesta, hevosista ja niiden hoidosta ei todellakaan ole sitä, että haluaisin päteä, tuoda itseäni jotenkin erityisen paljon esille (ja tätä kautta minut pitäisi "tiputtaa maanpinnalle niin äkkiä kuin mahdollista") tai muuta vastaavaa, vaan tämä on minun harrastukseni, josta olen saanut ihan hirveästi itselleni ja meinaan jatkaa tätä vielä pitkään. Bloggaamista harrastavat niin tavalliset ihmiset, kuin poliitikot ja huippu-urheilijatkin! Olen kehittynyt ratsastajana jo pelkästään blogin ansiosta ihan kauheasti, mikä olisikaan hyödyllisempää kuin käyttää useita tunteja viikossa analysoimalla omia treenejä! Lisäksi blogin kautta olen saanut uusia kontakteja ja tuttavuuksia, joiden kanssa olen päätynyt tekemään erilaista yhteistyötä tai sitten muuten vaan tsemppailemaan esim. blogien välitykselle toisiamme. Bloggaaminen kasvattaa kykyä ilmaista itseään kokoajan paremmin ja nyt ihan viimeisempänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, on ollut todella antoistaa ja mieltä lämmittävää kuulla, että jostain kirjoittamista jutuista on ollut hyötyä jollekin toiselle tai, että bloggaamiseni ansioita joku muu saa motivaatiota ja vinkkejä omaan treenaamiseen tai hevosen hoitoon! Silloin kyllä ihmetyttää, että miksi bloggaaminen hevospiireissä Suomessa koetaan välillä niin negatiivisena ilmiönä - kokeeko joku tällaisen uhkana itselleen vai mitä ihmettä? Ruotsissa bloggaaminen myös hevospuolella on niin paljon meitä edellä, siellä ainakin minun mielestäni monessa suhteessa hevospiireissä vallitsee muutenkin enemmän sellainen yhteen hiileen puhaltamisen henki ja sitä kautta ruotsalaiset myös tuntuvat olevan paljon itsevarmempia esimerkiksi urheilijoina, kuin mitä me olemme - miksei mekin voitaisi yrittää samaa, siitähän hyötyisi kaikki? Jotenkin uskonkin siihen, että kun tällaisista asioista on viime aikoina puhutta eri puolilla enemmän ja enemmän, että me eletään jotain "murroskautta" ja uudet tuulet kohtaavat ne vanhat kyyniset ja sisäänpäinsulkeutuneet piirit, ehkäpä siis olemme kokoajan muuttumassa avoimempaan ja positiivisempaan yhteisöön myös hevospiireissä, mutta muutenkin Suomessa? Toivon ainakin niin, ja kaikki uusien mukavien ihmisten kanssa tutustuttua tämä tunne on tullut kokoajan vahvemmaksi.

Haluan siis sanoa, että kiitos kaikille jotka kaiken sen haukkumisen lomassa puolusti minua! Ja jotainhan tässä bloggaamisessa on tullut tehtyä oikeinkin, kun lukija- ja kävijämäärät vain kasvavat päivä päivältä ja suoraan minulle osoitettu palaute on ollut pelkästään positiivista :) Tästä lähtien olen tehnyt päätöksen, että on varmana parempi, etten lähde lukemaan enää minkään foorumeiden puheita saatika reagoi niihin vaan keskityn vain tähän bloggaamiseen, mikäli koneella satun istumaan ja muuhun surffailuun. Palautetta minulle saa edelleen antaa, myös kehitysehdotuksia. Ei varmaankaan tarvitse enää kertoa minkälainen palaute on asiallista ja mikä ei, ja jos nyt kuitenkin haluaa antaa sen palautteen vähän terävänäkin, niin sitten täytyy asennoitua siihen, että kestää ottamaan sen vastauksenkin vastaan, kaikki kun eivät välttämättä ole sinun kanssasi aina samaa mieltä. Eli ihan perus käyttäytymisjuttuja, joita toivottavasti on opeteltu ihan sieltä tarhaiästä asti, kun on joutunut ottamaan muitakin huomioon.

Ei siis nyt liikaa kuitenkaan oma minäni kolausta tästä (kuitenkin minulle uudesta) tilanteesta saanut, mutta mielestäni näistä on oikeasti hyvä välillä puhua eikä vaan hiljentyä. Onneksi minulla on myös paljon ihania ihmisiä elämässä ympärillä, ehkä heidän ansiosta olenkin niin yllättävän vahva ja jaksan kaikesta arvostelusta huolimatta vuodesta toiseen tavoitella niitä omia unelmiani hevoseni ja hevosien kanssa! Uskon edelleen, että vaikka en täydellinen ratsastaja maailman huipulta olekaan, niin minulla ja hevosellani on ihan täydet mahdollisuudet päästä vaikka mihin, mikäli pysytään terveinä ja jaksetaan tiukasti harjoitella ja opetella uutta! Toivon myös, että muut ihmiset myös uskoisivat siihen omaan tekemiseensä, vain sinä itse voit olla esteenä unelmia tavoitellessasi!


28 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja paljon asiaa. Välillä olen itsekin miettinyt, minkä ihmeen takia blogeihin suhtaudutaan niin negatiivisesti täällä Suomessa. Kilpaurheilussa tuntuu olevan välillä vähän samanlaiset asenteet valloillaan, että koskaan ei saa epäonnistua, ei saa olla eri mieltä, eikä varsinkaan harrastaa jos ei ole heti alusta alkaen täydellinen. Välillä toivon että olisin syntynyt juurikin Ruotsiin. :D Varmaan siellä on omat ongelmansa, mutta jotenkin kaikki toiminta on niin paljon positiivisempaa ja yhdessä saadaan asioita aikaan. Toki Suomessa on paljon pienemmät piirit, joihin syntyy helposti kuppikuntia, mutta ei silti osata ajatella yhtään sitä, mitä meillä jo voisi olla, jos yritettäisiin yhdessä kasvattaa lajin suosiota jne. Monia hienoja juttuja on kyllä viime vuosina tapahtunutkin ja aion itse ainakin suhtautua positiivisesti uusiin tuuliin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi niin samaa mieltä. Ja tosiaan voi olla, että näin sivusta seurattuna ei tule huomanneeksi Ruotsissa olevia ongelmia, mutta näin ulkopuolisen silmin jotenkin heillä huokuu sellainen tekemisen meininki yhdessä, mitä monesti jään meillä kotimaassa kaipaamaan. Sama se oli viime keväänä Hollannissa ollessani, jotenkin koko suhtautuminen minuun hevoseni kanssa oli todella paljon kunnioittavampaa, mitä monesti täällä saan, vaikka takuuvarmasti olin heidän mittapuussa ihan aloittelija, kun siellä ollaan niin paljon edellä ratsastustaidoissakin! Minusta se kertoo karua totuutta siitä, että jos ratsastus on Suomessa naisten suosituin urheilulaji, niin se ei silti yhteiskunnallisella tasolla ole missään arvossa, ja suurin syy tähän varmasti on ne meidän omat asenteet, jotka myrkyttävät kaikki mahdollisuudet. Mutta kuten sanoit, viime aikoina on tapahtunut monia hienoja uusia juttuja ja se on hienoa ja antaa toivoa, että ehkä oikeanlaiset asenteet ja tekeminen on jossain vaiheessa meilläkin lähempänä sitä yhteistyötä ja positiivista yhdessä tekemistä mitä kaipaan! Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu!
    Itse olen huomannut ihan saman. Varsinkin bloggaajille, jotka vähänkään enempää paljastaa jotain itsestään, tulee vain kuraa niskaan. Tuntuu, että ihmisiltä vaaditaan täydellistyyttä, ja jos siinä ei sattuneesta syystä onnistukaan, on se ihminen tuomittu halveksuttavalla arvostelulla. Pahempi juttu on, että jos on vähänkään hienompi hevonen - se vasta hel*ettiä onkin, kun aina löytyy joku, joka on kateellinen/katkera tai muuten vain huonon itsetunnon omaava - tämä ilmeisesti riittää haukkumaan vähänkään paremmat ihmiset/hevoset maanrakoon.
    Suomessa yleisesti kannustaminen ja toisten puolesta iloitseminen aidosti tuntuvat olevan aivan utopistinen käsite..
    Tokikaan tässäkään en halua yleistää, on niitä ihania, kannustaviakin ihmisiä, mutta kaikista harmillista on se, että niitä on vain murto-osa tässä lajissa..

    Hyviä treenejä teille, ja terkkuja Deelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta jokainen sana! Voin kertoa, että silloin kun Dee oli vielä ori, minun niskaan pyöritettiin kymmenen kertaa enemmän kuraa kuin mitä nyt, se oli jotenkin monelle niin kova paikka jotenkin, että nuori tyttö ja ensimmäinen oma hevonen varsasta asti itse koulutettu ja vielä ori - "miksei se jo epäonnistu tuon hevosen kanssa ihan totaalisesti???"... Mutta todellakin, onneksi on paljon ihania ja kannustavia ihmisiä ja yritänkin keskittää kaikki energiani mielummin heihin, kuin näihin jalkoihin polkijoihin. Joskus vaan tulee näitä tilanteita, jolloin täytyy nostaa kissa pöydälle, ehkä sekin saa muutaman tällaisen negatiivisen ihmisen ajattelemaan uudella tavalla ja muuttamaan asennoitumistaan kaikkeen, niin ainakin toivon :) Kiitos paljon, ja hyviä treenejä sinulle ja Lotolle myös, sekä kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  3. Hyvä ja asiallinen teksti!
    On todella harmillista, miten sisäänpäin kääntynyttä porukkaa täällä Suomessa on. Toisaalta mistään ei saa puhua, tai mihinkään ei saa kertoa omaa mielipidettään, mutta siltikin pitäisi muiden saada vapaasti hyökätä kritisoimaan muita. Tämän huomasin jo ihan meidän tallipiirissä, jossa asioista ei saa sanoa ääneen, jos jokin mättää, mutta kuitenkin saa joukolla haukkua suunsa avannutta vaikka olisi miten asiasta kyse. Musta on ollut hienoa seurata sun blogia ja innolla olen kaikki postauksesi yrittänyt parhaani mukaan lukea. Mielestäni sulla on koko ajan ollut loistava asenne bloggaamiseen, etkä ole mitenkään ainakaan mun mielestäni tuonut itseäsi muita parempiarvoisena esille. Esimerkiksi aiempi postaus Deen ruokinnasta ja vatsavaivoista auttoi minua kovasti ja herätti itsenikin pohtimaan oman hevoseni ruokintaa. Kiitos siis tuhannesti siitä postauksesta ja että olet avoimesti kertonut vaikeammistakin asioista. Jatka vain samaan malliin itsevarmasti ja hyvällä maulla kirjoittamista, me ainakin tuetaan teitä taustalla (vaikken aina muistaisikaan kommentoida) kyllä ihan kympillä, sulla on hieno hevonen ja ihana asenne sekä hevosharrastukseen että tähän bloggaamiseen! <3 Tsemppejä treeneihin! :)

    http://teamhallanvaara.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten totta, mitä ekassa lauseessa sanoit! Jännä, että suoraan puhuminen asiallisesti koetaan niin paljon halveksuttavampana, kuin se, että joku toinen tulee sinulle jonkun kolmannen osapuolen asioita haukkumaan selän takana! Kiitos Tiina kivoista sanoista, rohkaisi kyllä tämän paskanjauhannan jälkeen kummasti ja kiva, että edes joku on ottanut minut ja bloggaamiseni sillä tavalla millainen kuva itselläni tästä omasta tekemisestä on! :)
      Kiitos, ja hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta sinulle! <3

      Poista
  4. Asiaa kirjoitat, vaikken tiedäkään mihin nimenomaiseen keskusteluun viittaat tässä - ehkä parempi näin =) Kateellisuus ja ilkeys ovat kaksi asiaa, joita on vaikea näissä muutenkin pienissä piireissä ymmärtää. Yhteistyö ja kannustaminen hevosihmisten välillä olisi iso edistysaskel. Pieniä pilkahduksia sellaisesta on onneksi näkyvissä, mutta vielä on matkaa esim. länsinaapurin tasolle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, et menettänyt yhtään mitään vaikka et ko. keskusteluun koskaan törmännytkään :) Mutta jokatapauksessa kylmää kyytiä minulle siellä annettiin, mutta onneksi tilanne on jo rauhoittunut ja toivottavasti vastaavaan tilanteeseen en enää joudu, mikä kyllä saattaa olla turha toivo, kun näin julkisesti bloggaajana esiintyy :) Minusta on kuitenkin kiva, että minulle on tullut uusia mukavia ja reilun oloisia kavereita, sinä mukaan lukien, tämän bloggaamisen kautta ja minusta tämä on hauska harrastus, sekä tykkään lukea muidenkin samanhenkisten blogeja, joten toivottavasti kukaan ei näistä latistajista lannistu ja lopeta kivaa harrastusta saatika menetä toivoaan omaan hevosen kanssa treenaamiseen! Kiitos Mira kommentistasi :)

      Poista
    2. *siis toivottavasti kukaan LATISTETUISTA ei lannistu, latistajat vois kyllä lannistua :DD

      Poista
  5. Hieno kirjoitus :) tärkeintä loppupeleissä on kuitenkin se että uskoo siihen mitä tekee ja on itselleen rehellinen. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on totta ja itseensä uskomisen ja itselleen rehellisenä olemisen yritän aina pitää päällimäisenä mielessä aina jokaisella elämän osa-alueella, vaikka välillä usko itseensä onkin kyllä koetuksella :) Kiitos tsempeistä!

      Poista
  6. Ihana postaus Heidi. Osaat todella hyvin pukea tunteet sanoiksi, luin joka sanan ajatuksella.
    Todella harmi, miten meidän kahden keskustelu sai aikaan kamalan sodan.
    Sinun blogisi pysyy lukulistallani silti jatkossakin, koska ymmärrän sinua, et sinä ole paha ihminen.
    Olet ihminen joka sydämestään täydesti rakastaa hevostaan, olet avoin niin onnistumisille, kuin epäonnistumisille,
    jaat omat fiilikset julkisesti lukijoiden kanssa, kerrot kantasi ja mielipiteesi avoimesti.
    Totta on, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta minusta sinä olet ihana ihminen.
    Haluan jatkossakin seurata aktiivisesti sinun ja Deen elämää ja kehittymistä.
    Tiedän, että te pääsette vielä pitkälle. Kovin monella ei riitä pokka selvittää asiaa juurta jaksaen, mutta sinä teit sen.
    Se kertoo ihmisestä paljon. Tapahtunut oli täynnä väärinkäsityksiä ja ihmiset ymmärsivät toisiaan todella väärin.
    Onneksi on vielä paljon niitä ihmisiä, jotka jaksavat kannustaa ja olla tukemassa vaikeina aikoina.
    Sinulla on upea hevonen, jonka kanssa sinulla on todella hyvät mahdollisuudet kehittyä, mikä sen parempaa. Lisäksi sinulla vielä tarvittavat taidot ratsastuksessa, sekä hoitamisessa. Ympärillä upeita valmentajia.
    Ollaan ylpeitä ja onnellisia meidän upeista hevosistamme, ne ovat meidän tärkeimmät opettajamme.
    Super hyviä treenejä hienolle ratsukolle!







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että et itse pahoittanut mieltäsi tuosta "draamasta" liikaa ja jatkat kaikesta huolimatta blogini seuraamista :) Tarkoitus ei todellakaan ole häätää ketään lukijoita omalla käyttäytymisellä pois! Ja ei hätää, minulla ei ainakaan ole mitään kaunaa sinua kohtaan kannettavana ja uskon että ymmärsin alun perin tarkoituksesi kommentoimisessa olevan pelkästään hyvää jonka vaan itse saatoin ymmärtää väärin, jonka jotenkin yritin kääntää asiallisesti oikein päin.. Tosi paljon tsemppiä sinulle hevosesi kanssa myöskin, ja jos joskus jossain kisoissa tai missä tahansa satutaan törmäämään ja tunnistetaan, niin moikataan! :)

      Poista
  7. Minusta on ollut todella hienoa lukea teidän taipaleen onnistumisista ja vastoin käymisistä. Yksi lempi blogeistani ja toivon että saan seurata tätä kautta taivaltanne vielä pitkään. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kike! <3 Näitä kommentteja on aina ihana saada, vaikka kirjoitteleekin pitkälti asenteella itselleen, niin on mahtavaa kuulla välillä lukijoilta palautetta ja kiva aina kuulla, jos minun tekstejä odotetaan, se kannustaa jatkamaankin kirjoittamista :)

      Poista
  8. Tsempit sulle! En ole myöskään ko. keskustelua nähnyt, mutta antaa toisten räksyttää ja hienoa, ettet anna sellaisten lannistaa! Tässä juuri eräänä päivänä törmäsin tutussa ympäristössä henkilöön, joka ei viitsinyt edes tervehtiä vaikka suoraan hänelle moikkasin. Aiemmin ko. henkilö on sanonut, ettei jaksa harrastuksissa muille hymyillä, kun töissä pitää tehdä sitä koko ajan. Pisti minut miettimään, että on todella surullista, että toisilla on elämä niin huonossa jamassa, että pitää hymyjen ja ystävällisyyden määrää säännöstellä, kun ovat niin rajallisesti käytettävissä. :o Mutta joo, meistä on moneen junaan ja niin pois päin... Onnea ja menestystä sulle ja Deelle tulevaisuuden koitoksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhea, tuli heti mieleen eräs tuttu henkilö minulle, joka on samaa sanonut, että ei jaksa työpäivän päätteeksi hymyillä, jutella mukavasti tai välillä edes tervehtimään meitä muita... Onhan itsellänikin välillä päiviä, jolloin esimerkiksi tallilla tykkään puuhailla ihan omissa aatoksissani enkä ole kaikkein sosiaalisimmalla tuulella, mutta kyllä yritän aina muistaa käyttäytyä muita kohtaan silti kunnioittavasti. Kiitos paljon kommentistasi - sinun kommenteistasi jää aina mukava mieli itselleni :)

      Poista
  9. Pakko sanoa, että tämä postaus on täynnä pelkkää asiaa! En käsitä noita ihmisiä, jotka haukkuvat ja arvostelevat heille tuntemattomia ihmisiä vain sen takia, että toinen on tehnyt virheen. Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa ja olen saanut sinusta täysin samanlaisen käsityksen kirjoitustesi perusteella kuin mitä tuohon postaukseen kirjoitit itsestäsi. Olen myös henkilökohtaisesti saanut tosi paljon apuja ja motivaatiota jo pelkästään lukemalla blogiasi. Mielestäni postauksesi
    ovat siitä todella ihania ja mielenkiintoisia, koska tunnut vilpittömästi haluavan jakaa tietoasi muille kertoen omista kokemuksistasi - ja myös tekemistäsi virheistäsi. Tuollainen toiminta on mielestäni ihailtavaa, ja monen olisi syytä ottaa mallia! Ottaen huomioon myös millaisen työn olet blogin perustella tehnyt Deen terveyden ylläpitämiseksi, ei kenenkään pitäisi kyseenalaistaa tai saati arvostella tekemiäsi virheitä, vaan keskittyä siihen että haluat oppia niistä ja hankkia lisää tietoa. Suomalainen "perusluonne" kuitenkin etsii negatiivisia asioita ja hautaa positiivisia. Siinä olisi paljon kehittämisen varaa. Kuitenkin todella paljon tsemppiä Deen kanssa, kuin myös omaan jaksamiseesi! Toivottavasti hevosen maha pysyy nyt kunnossa ja muutenkin terveenä tulevaa kautea ja tulevaisuutta silmällä pitäen! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milja kivoista sanoista! Surullisinta on se, että ilmeisesti nämä haukkujat tekevät sitä siksi, että saavat siitä kieroutuneella tavalla mielihyvää itselleen päästessään loukkaamaan muita, niin se vaan on :/ Olisi hienoa pystyä kääntämään heidän asenteitaan toisin päin ja opettamaan ymmärtämään, että ihan juuri päinvastaisella positiivisella asenteella saisi paljon helpommin hyviä fiiliksiä itselleen elämässä, katkeroituminen ei kannata. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta viisautta on se, että keskittyy sitten henkilöihin joista pitää sekä tietyissä tilanteissa osaa kunnioittavasti käyttäytyä niitäkin henkilöitä kohtaan joista ei niin pitäisikään ja näin ollen ylläpitää sitä omaa hyvää mieltä. Kiitos, sitä toivon minäkin, että nyt hepan maha pysyisi kunnossa, ainakin kaikkeni yritän sen eteen tehdä! Hyvää kesän odotusta sinulle :)

      Poista
  10. Tärkeää asiaa! Etenkin hevosblogeissa joidenkin on vain pakko etsiä jokaisesta asiasta jotain negatiivista tai lukea jokin negatiivinen ajatus rivienvälistä, vaikkei siellä välttämättä edes mitään lukisi. Joillakin on myös tarve ymmärtää tekstin sisältö aina väärin, vaikka tekstin sisältö tarkoittaisi jotain hyvää. Itse en ymmärrä tätä kohua, minkä aiheutti eräs vastauksesi erään lukijasi kommenttiin - mun mielestä siinä kohtaa kärpäsestä tehtiin siellä eräässä laadukkaassa keskustelufoorumissa härkänen ja ne "nyt loppu nelivetojen lukeminen" -kommentit olivat aika.... Dramaattisia... :D Lisäksi tämä Hippola-kortin mukaanottaminen, eli että olisit jollain tapaa huono ihminen edustamaan yhteisöllistä heppamediaa, oli aika heikko esitys. Kyseisen väitteen kun pystyy kumoamaan jo sillä, miten laadukasta tekstiä blogiisi tuotat ja miten mukavasti käyt vuoropuhelua myös lukjoidesi kanssa.

    En ole koskaan ymmärtänyt ongelmaa siinä, että jos jonkun naama, hevonen tai kirjoitustapa ei miellytä, niin minkä vuoksi blogissa on ylipäätänsä edes käytävä? Tai minkä takia siitä on tehtävä elämäntehtävä, että saa päivä toisensa jälkeen ilmaistua negatiivisen mieltymyksensä blogin kirjoittajalle, joka kuitenkin kirjoittaa blogia ILOKSEEN. Etenkin suosituilla hevosbloggaajilla, kuten sinulla, on oltava aika kova nahka, jottei negatiiviset kommentit pääse vaikuttamaan harrastamisen ja bloggaamisen iloon.

    Tsemppiä Heidi ja jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tsempeistä! :)
      Itselleni tuli mieleen sellainen, että varmaan patoutuneet energiat purkaantuivat siellä ulos, kun nykyään minun blogiini ei voi enää nimettömänä ladella ihan mitä sattuu, kun olen pyrkinyt pitämään tämän kommenttiosion asiallisena paikkana, eikä minään sotatantereena...

      Monelta näyttää myös unohtuvan se, että Hippolaa edustaessani myös ennenkaikkea edustan blogatessa ITSEÄNI omalla nimelläni, tällöin myös toivoisi näinkin rankan palautteen julkisesti antavien ihmisten kommentoivan omalla henkilöllisyydellään. On raukkamaista piiloutua ties minkä piste-nimimerkkien taakse ja haukkua sieltä tietämällä, ettei joudu minkäänlaiseen vastuuseen vaikka suoltaisi mitä näppäimistöltään.

      Kiitos sinulle vielä todella mieltä lämmittävistä sanoista, ja ihanaa oli tosiaan huomata kuitenkin, että teitä tyytyväisi omilla kasvoilla positiivisen palautteiden antajia on näinkin paljon, arvostan teitä tuhat kertaa enemmän, kuin niitä nimettömiä "kritiikin" antajia!

      Poista
  11. Se on juuri näin Heidi. Valitettavasti Ruotsissa tuntuu tilanne olevan täysin samanlainen. Riittää, että vilkaisee Tyra Sjöstedtin eilistä kirjoitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :/ Noh, se on kyllä sanottava, että negatiivinen ilmapiiri tuntuu leviävän paljon helpommin, kuin se positiivinen. Harmi, että näin on.

      Poista
  12. Äärettömän hyvä kirjoitus! Ihailen sinun kirjallista ulosantiasi ja kykyäsi pukea ajatukset sanoiksi. Blogiasi on aina yhtä mielenkiintoinen lukea, sillä tekstiisi jää koukkuun, vaikka asia toisinaan itselle vieraampi onkin. Ihailen positiivista energiaasi ja reippauttasi!
    On aika vääriä kuvia sinusta ihmiset saaneet, jos ylpeäksi ja itsekeskeiseksi ovat sanoneet! Toisin sanoen, he eivät ehkä ole paneutuneet teksteihisi kunnolla? Koska minulla ainakin on sinusta ihan eri kuva, mitä yllä olevista teksteistä päättelin muiden sanoneen! Minusta sinä olet ihanan analyyttinen kirjoittaja ja kirjoitat aina suurella antaumuksella (moni bloggaaja ei niin tee)! Sinulla on selvästi innostusta sinua kiinnostaviin asioihin ja se innostus kiinnostaa varmasti suurintaosaa meistä lukijoista! Et todellakaan ole itsekeskeinen! Minusta ihmisestä ei tee itsekeskeista ne seikat, että ihmisellä on tietoa asioista, jotka kiinnostaa ja sitä tietoaan jakaa. On ihailtavaa, että joku jakaa tietojaan! Eihän sditä tietenkään aina voi samaa mieltä kaikista asioista olla, mutta silloin kuuluu keskustella asiasta asiallisesti ja kertoa omat seikkansa toista loukkaamatta.

    Joo kannattaa pysyä poissa foorumeilta, niihin tuntuu aina kasaantuvan ne henkilöt jotka ei itse saa aikaiseksi ja joilla ei ole muuta tekemistä, kuin yrittää ymmärtää kaikki asiat väärin ja paasata sitten asioista oman katkeruutensa vuoksi..

    Oikein aurinkoista kevättä sinulle ja Deelle ja oikeastaan koko teidän "tiimille", teidän tuotoksia on ilo ihailla ja tekstejäsi aina yhtä mielenkiintoinen luken! Jatka vaan samaan malliin, sillä täältä löytyy varmasti paljon ihmisiä, jotka arvostaa sinun panostustasi blogaamisen suhteen!
    Hippolaan on kyllä löytynyt hyvät blogaajat! Pidän monista teistä ja se tuntuukin semmoiselta hyvänmielen hevosyhteisöltä, tsemppiä kaikille teille siellä ja toivotaan että alkaisi suomen hevosihmiset enemmän ottaa mallia tuommoisesta positiivisen energian meiningistä!! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin itsekin, kun luin niitä, että miten minusta on voinut saada tuon kuvan, että olisin jotenkin itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, koska pystyn ihan rehellisesti sanomaan, etten sitä kyllä missään määrin ole enkä haluakaan olla, ja jos joskus olen antanut sellaisen vaikutelman, niin se ei ole ollut kyllä missään määrin tarkoitukseni! Ehkä tosiaan jatkossa minun kannattaa olla lukematta tuollaisia, pääsen itse helpommalla niin.

      Kiitos Taru, meidän koko tiimi ja perhe Deen ympärillä kiittää, ja kiitos ihanista sanoista, tämä vaan saa vahvistusta sille, että ehkä bloggaamiseni ei ihan turhaa kuitenkaan ole vaikka välillä sellainen tunne kyllä kieltämättä hetkeksi saattaa tulla! Hyvää kevättä sinulle ja mukavaa huomata, että olet blogini parissa viihtynyt niin pitkään! :)

      Poista
    2. Hyvän blogin äärellä viihtyy mainiosti! Vähän pitäisi minun lukijana panostaa kommentointiini, mutta täällä ollaan hengessä mukana ja lukijana tunnen vastuuta siitä että tämmöisinä hetkinä pitää yhtä lempiblogaajistani muistaa kannustaa! :)

      Poista
  13. Tää on todella hyvä kirjoitus. Oon muutamassa heppablogissa törmännyt siihen, että itse bloggaajalla lähtee innostus koko blogin pitämiseen, kun rohkeasta oman mielipiteen (tai virheen) esittämisestä ainoa palaute on negatiivista. Tää sun kirjoitus sai kyllä ajatuksia ilmoille jos jonkinmoista, ylipäätään koko hevostelukulttuurista Suomessa, kuin myös hevosbloggaamisesta. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksei ihmisille voi olla mukava. (tarkoitan tällä esimerkiksi anonyymejä kommentoijia). En tiedä, välillä tuntuu, että osa lukijoista/kommentoijista ihan "tahallaankin ymmärtää jotain väärin" ja siitä saa "sodan" aikaiseksi. Tää voi olla myös mun omassa päässäni, mutta tällainen on tullut mieleen. :D

    Sun blogi on yks mun lemppareista, juurikin sen takia, että esität ja kerrot rohkeasti omat mielipiteet, sekä myönnät virheesi. Siitä se kehitys oikeasti lähtee, kun myöntää virheensä ja niistä ottaa opiksi. Jos ei koskaan myönnä niitä, niin tuskin oppiikaan.

    Itse oman hevosharrastukseni parissa törmäsin ratsastuskoulussa siihen, kuinka kamalaa ja jopa raadollista huomion hakeminen ja kilpailu keskenään tallilla on. Yleinen periaate oli se, että se joka on eniten tallilla saa eniten huomiota ja niitä "vaikeimpia hevosia" alleen, pääsee edustamaan tallia kisoihin yms. Tottakai itselläkin oli hurjan kova halu kehittyä ja päästä "sisäpiiriin", mutta mielestäni tällainen kilpailu on uskomatonta. Ehkä mulla ei silloin ollut sitä motivaatiota siihen, mutta jälkeenpäin oonkin ajatellu, että ehkä yritin niihin vääriin "piireihin". :D Ymmärrän sen, että joissain on talenttia enemmän kuin toisissa ja on enemmän aikaa/rahaa, mutta hevosharrastus on mielestäni niin antoisaa, että jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus kehittyä. Tää sivuaa nyt hieman tätä sun kirjoittamaa aihetta, mutta se tuli tässä mieleen siitä, kun kirjoitit, että miksi ei voitaisi tehdä yhteistyötä toistemme kanssa ja auttaa toisiamme. Mulla on sellanen olo, että omalla paikkakunnallani valikoitiin se seura, eikä oltu halukkaita kaikkia opettamaan/opastamaan.

    Kiitos tästä kirjoituksesta - pisti miettimään kaikenlaista ja avasi omia silmiäni, vaikken itse bloggaakaan :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot