perjantai 30. toukokuuta 2014

Jumping Ypäjä 2014

Olen venytellyt tämän postauksen julkaisua pari päivää, kun ollaan ihmetelty ekan päivän videon kohtaloa, joka otettiin sellaisella paremmalla kameralla (samalla, millä otettiin Korpikylän videot). Kamera nimittäin herjaa jotain, ja pyytää alustamaan muistikortin eikä näytä muistikortin sisältöä, vaikka video vielä Ypäjällä näkyi. Tosin en itse ole koko videota nähnyt kertaakaan, joten hyvin paljon muistin varassa nyt mennään.

Juuri saavuttu Ypäjälle perjantai-iltana




Jokatapauksessa oli ihan huippu kiva reissu! Ja ensimmäinen kunnollinen kisaviikonloppu meille yöpymisineen kaikkineen. Kunnon helteiset kesäkelit hemmotteli tällaista kesäfania ihan täysillä, joten ylipäätään suoritusten lisäksi kisapaikalla ja omalla "leirialueella" oli kivaa nautiskella ja seurailla vilskettä. Myös Dee viihtyi Ypäjän tallissa ja se viime viikkon huonosti syötyjen päivien jälkeen rupesi suorastaan ahmimaan ruokaa - eli heinä maistui, ja se myös joi todella hyvin. Naurettiinkin kavereitten kanssa, että toisilla on näin päin, että hevonen alkaa lihoamaan kisareissuilla :D Se myös tuntui nauttivan kisahälinästä ja heinän napostelun ohella seurasi tarkkaavaisena muiden hevosten kuntoonlaittoa ja meininkiä, sekä vaikutti äärimmäisen rennolta - hyvä niin! Selkeästi huomaa, että Deelle todellakin on parempi vaihtoehto yöpyä monen päivän kisareissuilla kisapaikalla, kuin että kuljetettaisiin sitä edes takas kodin ja kisapaikan välillä. Dee ei tykkää oikein trailerissa matkustaa, se tahtoo oman heppa-auton... ;D

Lauantai -aamu koitti. Meillä oli matkassa groomimme ja tallimestarimme Tiian kautta asuntoauto, jossa yövyimme - oli tosi luksusta ja mukavaa! :) Kävin kuuden aikaa aamusta hilppasemassa autolla Deen tallille antamaan sille aamuheinät ja hakkeensa ja palasin siitä sitten itse aamupalalle takaisin leiriin ja pienen kisajännityksen valtaamana vaihtelemaan vaatteita. Siitä sitten parin tunnin päästä takaisin tallille laittaa heppaa kuntoon, sillä 6 -vuotiaiden hevosten Racing Trophy -luokka alkaisi klo: 09:00. Huomasin kävellessäni Deen selästä kisapaikalle, että se erittäin sille epänormaaliin tapaan pelkäsi jokaista risua ja kiveä matkan aikana, joten taisi pientä heppaa vähän ihmetyttää tällainen epänormaali järjestys kisapäivänä. Normaalistihan me tullaan paikalle trailerilla, laitetaan heppa kuntoon ja mennään verkkaamaan - ja siinä se tietää jo, miten homma menee, mutta tämä oli sille uusi kokemus ja Ypäjä iso paikka ja paljon lähtöjä, joten nuorelle hevoselle uusi kokemus saattaa olla aina jännittävä.


Juhlakentän kupeeseen päästyämme Tiia ja Timo piti huolen Deestä verkkaa odotellessa, kun itse seurailin 7 -vuotiaden ratoja ja yritin pitää hermot kasassa. Se mikä oli helpottavaa, niin jopa 130cm esteet näyttivät omaan silmään pieniltä, Korpikylässä radat olivat massiivisempia. Mutta päivän rata itsessään oli kyllä vähän omituinen nuorten hevosten radaksi - paljon tiukkoja käännöksiä, ja tiukan kaarteen jälkeen monta kertaa lyhyellä lähestymiselle (ja nuorelle hevoselle vähän yllätyksenä) joku vaikeampi tehtävä - kuten okseri-pyst -sarja. Eli sujuvuudesta ei tietoakaan, onneksi ollaan Deen kanssa tehty paljon teknisesti haastavampiakin tehtäviä treeneissä, mutta onhan se eriasia suorittaa tehtäviä kotona n.80-100cm tasolla, kuin kisatilanteessa 120+cm, tasolla).

Verkassa Dee tuntui hermostuneelta, mutta en noteerannut siinä alkuun mitään erikoista. Ensimmäisen kerran tajusin hevosen olevan tänään todella epävarmalla tuulella, kun ekan kerran lähestyin verkassa verkkapystyä, joka olli ehkä max. 80cm korkuinen, ja Dee stoppasi jo monta metriä ennen pystyä tuijottaen kauhuissaan sitä :D Otin uuden lähestymisen ja lähdin enemmän kannustamaan ja tukemaan sitä lähestymisessä ja sitten ne hypyt saatiinkin kaikki suoritettua. Tosin todella monelle verkkahypylle huomasin lähestyttäessä Deen alkavan ihan viime metreillä jarruttamaan, eli se ei kyllä imenyt normaaliin tapaan esteille yhtään ja jouduin alkuperäisen ponnistuspaikan muuttamaan viimehetkellä uudelleen, kun askeleet muuttuivat niin radigaalisti. Pari hyvääkin hyppyä isommalle okserille kuitenkin saatiin ja olin ihan ok mielin lähdössä radalle - ajatuksena näillä mennään mitä ollaan saatu.

© Aada Lätti

© Aada Lätti

Rata menikin sitten aika samoissa meiningeissä. Ekaa estettä lukuunottamatta Dee kyttäsi jokaista estettä ja sain tosi paljon kannustaa sitä lähtemään hyppyihin. Muutenkin tuntui, että se oli aavistuksen pohkeen takana ja oli vähän hankalaa ratsastaa sitä, kun hevonen ei ollut yhtään sellainen, mitä se yleensä on ollut ratsastaa. Ei yhtään niin sujuvaa, kuin Korpikylässä, mutta valmentajamme Antin sanojen mukaan ei huonoakaan tekemistä ja omaan ratsastukseen sain olla tyytyväinen, koska jeesasin hevosta joka hypyssä niin paljon spookailusta huolimatta. Se ainut este, eli radan ensimmäinen este, okseri ylitettiin todella rennosti ja kivasti, mutta se sitten olikin se ainut este josta otettiin myös puomi matkaan :D että taidettiin sekin tulla vähän liian rennosti... Tuloksena tältä radalta 4 vp tuosta yhdestä puomista, kun arvosteluna oli A.1.0. Tuloksena ok, mutta rataan ja hevoseen en ollut tästä spookailusta johtuen niin tyytyväinen, vaikka iloinen kuitenkin, että se rohkaistui jännityksestä huolimatta suorittamaan radan alusta loppuun. Tästä radasta ei siis ole toistaiseksi videota julkaistavana, mutta jos jossain vaiheessa sen saan, voin lisäillä vielä jälkikäteen.

(Olen saanut kisarissulta paljon hyppykuvia, kiitos miljoonasti kaikille kuvanneille - me happy! :))

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

Tässä radan eka este, okseri jolta otettiin puomi mukaan. © Emmi Iivonen

© Emmi Iivonen

© Emmi Iivonen

Noh, eikun ajatuksena "huomenna uusi päivä ja uudet kujeet". Illalla ratsastin Deen vielä toisen kerran ja tein laukassa paljon siirtymisiä, jossa siis lähetin sen kunnolla eteen ja otin takaisin kiinni, ja taas eteen sekä takaisin kiinni. Dee tuntuikin loppua kohden ihan jo super kivalta ja se oli kuulolla. Ihan kauhean pitkään en viitsinyt sitä rasittaa, että paukkuja riittää seuraavaan aamuun. Päivät ovat olleet kuitenkin todella kuumia, melkein 30 astetta lämmintä, joten siinä jo itsessään on hevosella jaksamista! Seuraavat kuvat ovatkin siis tältä iltaratsastukselta.






Reenin jälkeen kukat naamaan :)


Nautittiin myös vielä ilta-auringosta ja kisoista, mm. hurrattiin, kun meidän koutsi voitti avoimen 130cm luokan liian helpon näköisesti :D



Seuraavana aamuna aikalailla samanlainen ohjelma, kuin edeltävänäkin ja ei aikaakaan, kun olin jo tutustumassa päivän rataan. Rata oli tänään ehdottomasti loogisempi ja mukavemman oloinen. Ainoastaan perusradalla sarja, joka oli myös perusradan vika este, oli haastavassa paikassa - suhteutetun välin ison okserin jälkeen 90 asteen kulmassa aika lyhyellä valmistelulla ja taas haastava okseri - pysty yhdistelmä yhden laukka-askeleen välillä. Ajattelin kuitenkin, että isolla kentällä minulla on tästä huolimatta hyvin paljon normaalia enemmän aikaa valmistella hevonen tulevaan sarjaan, kuin mitä esimerkiksi meillä on ollut koko talven "ahtaassa" maneesissa treenatessa, joten en ottanut tätä ongelmaksi.


Seuratessa 7 -vuotiaita hevosia, joilla siis oli tämä sama rata, huomasin, että sarjalla on ongelmia heilläkin, mutta toisaalta osa selvitti sen helpon näköisesti, joten päätin olla ajattelematta asiaa liikaa ja meneväni sillä ajatuksella, että ratsastan laukkaa nyt jalasta paljon enemmän eteenpäin esteiden välillä, mitä edeltävänä päivänä tein ja yritin verkassakin löytää hyvän tuntuman. Verkassa jostain syystä Dee kuitenkin otti tuona päivänä normaalia poikkeavasti todella kuumaa muista hevosista, se oli jotenkin todella ahdistunut ja jossain vaiheessa sillä meni ihan kuppi nurin ja rupesi vain peruuttamaan ja potkimaan taaksepäin... siinä yritin pysyä itse rauhallisena vaikka verkkavalvoja ottikin asiakseen alkaa karjumaan ja huutamaan meille jostain syystä... huh, oli kyllä hermojen pitävyys oikeasti koeuksella. Hypyt onneksi sujuivat paremmin kuin edeltävänä päivänä, vaikka vieläkään en löytänyt jotenkaan samanalaista normaalia tuntumaa ja eräs ystävällinen mieshenkilö verkan aidalla auttoi minua saamaan hevosen takaisin ajattelemaan eteenpäin heittämällä takaa päin hiekkaa - että voi hemmetin hevonen :D Siitä sitten vaan radalle.

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Hanna Heinonen

© Hanna Heinonen

© Hanna Heinonen

Dee tuntui huokaisevan helpotuksesta, kun se pääsi verkka-alueelta pois ja ravailtiin siinä suhteellisen rennosti kierrellen eri esteitä edeltävän ratsukon suorittaessa rataa. Normaalisti olen aina näyttänyt hevoselle sarjan, mutta mitä ihmettä nyt tein... no ravailin vain ohi ja olin unohtanut koko sarjan, huoh... Pian tuli meidän vuoro  ja homma lähti kivasti käyntiin, vaikka taas ekalle tuli vähän laiska hyppy ja puomi kolahti, mutta pysyi tällä kertaa kannattimillaan. Toisena esteenä oli normi kokoinen okseri, jolle tultiin pohjaan, kun unohdin ratsastaa sillä suunnitelmalla minkä olin alunperin päättänyt. Okserilta suora linja pystylle meni jo sujuvammin ja sitten pitkällä lähestymisellä isompi okseri, joka sekin meni ihan kivasti. Mietin jo tuossa vaiheessa, että nyt sujuu jo huomattavan paljon paremmin kuin eilen. Päästiin 25m suhteutetulla pysty - okseri suoralle linjalle, jossa pystylle tunsin Deen taas ekan kerran vähän jännittyvän, mutta kuitenkin hyppäävän vielä skarpisti siitä mihin toin sen, ja päätin pystyn jälkeen laittaa jalkaa vielä vähän lisää kiinni kohti okseria, jotta sama rytmi säilyy. Tälle okserille tuli kuitenkin eilisen päivän kaltainen epäröinti ja ei tultu haluttuun paikkaan, mutta isolla hypyllä vielä yli. Okserin jälkeen yritin skarpata ja vähän rohkaista hevosta kääntäen vasemmalle ja yrittäen suoristaa huolellisesti ennen sarjaa. Kaikki tuntui menevän ihan hyvin viime metrill asti, josta olin itse lähtemässä hyppyyn, kun Dee teki hetken epäröinnin, ei lähtenytkään mukanani, mutta lähti sitten kuitenkin, mutta ponnaten pelkästään ylöspäin ja suoraan takapuomin päälle. Otin siinä heti alas laskeuduttuamme hevosen kiinni, jotta se ei rymistä b -osaakin. Koin rymistelyä tärkeämmäksi tuolla hetkellä ottaa sarjalle lähestyminen kokonaan uudelleen. Kun okseri oli kasattu uudelleen, otin uuden lähestymisen. Tunsin, että Deen itseluottamus oli nyt kokenut pienen kolauksen ja se oli todella epävarma. Maiskutin ja kannustin sitä paljon koko sarjan läpi ja jotenkin me se suoritettiin, kehuin hevosta paljon, jotta sille ei jäisi paha mieli. Olin ihan tyytyväinen kuitenkin rataan, vaikka sarjalle kävikin näin. Koko touhu oli huomattavaa parannusta edelliseltä päivältä ja vaikka edellisen päivän rata oli vähän turhankin yllätyksellinen nuorille hevosille, niin Dee ei tuntunut siitä ottaneen nokkiinsa ja lähti rohkeammin toisena päivänä liikkeelle. Tuloksena siis toisen päivän radasta 8vp ensimmäisestä vaiheesta.

© Hanna Heinonen

© Aada Lätti 

© Aada Lätti 

© Aada Lätti 

Taputuksen hepalle hienon tsemppauksen jälkeen © Hanna Heinonen




Eli sellainen reissu tällä kertaa. Ei mitenkään voi sanoa, että olisin pettynyt, mutta kyllähän Kervan ja Korpikylän kisat antoivat suhteettomankin suuret odotukset myös Ypäjälle. Kuitenkin pitää muistaa, että tällä tasolla olemme vielä aika alkutekijöissä, joten pitää antaa aikaa ja armoa. Ypäjä ei myöskään suurella kisa-alueellaan ole mikään helppo paikka kokemattomalle nuorelle, joka ei ole koskaan kokonaista viikonloppua kisoissa yöpyen viettänyt. Kaikki tämä on meille vain hyvää kokemusta jatkoon.



Jatkoksi päätinkin ottaa Kirkkonummella parin viikon päästä 12.pvä alle metrin ja 110cm radat, jotta Dee pääsee tekemään tähän väliin jotain helpompaa ja se saa ehkä kolahtaneen itseluottamuksensa takaisin ennalleen. Seuraavat Racing -startit ovat kuitenkin vasta kesäkuun lopulla Salossa, joten sinne on aikaa treenata. Ennen Kirkkonummen startteja on kuitenkin myös luvassa ylihuominen Hippolan esteklinikka, sekä seuraavalla viikolla otetaan Antin silmien alla taas normi treeniä - puhuttiin vähän, että tehdään erilaisten sarjojen kanssa nyt tähän väiin töitä.

Vaikkei Ypäjällä ihan odotettua tulosta tehtykään, niin reissu oli tosi kiva ja odotan innolla seuraavia kisaviikonloppuja! Kiitos Team Eurohorsesille hyvin toimivien kisojen järjestämisestä!

8 kommenttia:

  1. Tosta kamerasta tuli mieleen, ku mulla kävi pari viikkoo sitten semmonen juttu, että olin vahingossa lukinnut sen muistikortin sivussa olevan napin semmosen asentoon, että kamera ei näyttänyt videoita. Eli kannattaa tarkastaa se muistikortti jos vika on siinä ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos neuvoista, täytyykin yrittää vielä ihmetellä mikä siinä yhtäkkiä on!

      Poista
  2. Vitsi, miten paljon ootte menneet eteenpäin! Dee vaikuttaa sitä kyvykkäämmältä mitä enemmän se kehittyy, mielenkiintoista nähdä mitä siitä vielä tulee. Ja mikä luotto sillä on suhun, se näkyy tänne asti - wau! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sen kyvykkyys on kyllä hämmentänyt itsenikin, nyt en enää osaa sanoa mihin sen skouppi loppuu tai ainakaan minulla ei ole taitoa nähdä sitä vielä... Kiitos Mira kivoista sanoista, mulle onkin tärkeintä tuon hevosen kanssa, että se uskaltaa luottaa muhun 110%!

      Poista
  3. Ylpeä saat olla itsestäsi ja hevosestasi ja harmitella et saa yhtään, koska upeasti olette kehittyneet ja pärjänneet kovassa seurassa (eikö nuorten hevosten luokat kuitenkin ole ammattilais-painotteisia osallistujiltaan). Mahtavaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää paikkaansa, ja siitä kyllä olenkin todella ilonen, että ei tarvitse tuossakaan seurassa yhtään häpeillä :D Kiitos lotta kannustavasta kommentista! :)

      Poista
  4. Moikka! Löysin tosta teijän sunnuntai päivästä vähän materiaalia Juha Ruutsalon Youtube kanavalta! Tässä videossa noin kohdassa 44:50 näkyy vähän Deen riehumista verkassa ja noin kohdassa 53:40 toi teijän rata (minkä kyllä tännekkin jo linkkasit).
    Pakko sanoo että tästä hevosesta todellakin kuullaan vielä! Ootko muuten ajatellu että lähettäisit Deen vielä jossai kohtaa hollantiin ratsastukseen? Tai että itse lähtisit sen kanssa sinne treenaan? :)
    Tää sun blogi on muuten ihan paras! Mun aina nimittäin pakko lukee bloglovinista ensimmäisenä kaikista uusista postauksista sun kirjotukset! Ihan parasta lukemista aamupala pöydässä! :D
    Tseppiä kauden koitoksiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, kävinkin heti etsimässä sieltä myös sen meidän lauantain raan videon, kun sitä en ole itsekään nähnyt ja ei se ulospäin näyttänytkään niin spookilta, miltä selkään tuntui :D
      En varmaan enää Deetä lähetä yksistään treenattavaksi Hollantiin, mutta ajatuksissa ja unelmissa olisi, että jos lähtisi sen kanssa yhdessä vielä treenaamaan mikäli se vain on mitenkään mahdollista :)
      Ihanaa kuulla tällaista palautetta, kannustaa kyllä kirjoittamaan jatkossakin, kun tietää, että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä jotka odottavat tekstejä oikeasti! Kiitos kommentistasi ja tsempeistä, sekä hyvää kesän jatkoa sinulle!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot