tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hippolan esteklinikka

Nyt kun tuossa noita videopätkiä yhdistelin yhdeksi kokonaiseksi videoksi, niin harmitti etten tajunnut ohjeistaa T:tä ottamaan normaalista valmennuksesta poikkeuksellisesti mahdollisimman paljon mukaan valmentajan kommentteja, meinaan meidän nuorten hevosten ryhmää vetävällä valmentajalla  Johanna Mikkolalla oli tosi paljon hyödyllisiä vinkkejä nuorten hevosten kanssa tehtävään estetreeniin ja tehtäviin, sekä erilaisiin esteisiin. Noh tuossa videolla näkyy nyt kuitenkin, että miten minulla ja Deellä meni vaikka Johkun kommentit ja neuvot olisi varmasti teidän katsojien ollut kiva kuulla kokonaisuudessaan :) Ensi klinikalla sitten taas viisaampana! ;) Niin, ja tosiaan, alku ravailuista on vielä meidän kameralla videokuvaa, mutta sitten loppuikin akku (unohdin näköjään ladata sen, höh) ja loput pätkät ovatkin sitten huonolaatuisempia iPhone 5:lla otettuja pätkiä - toivottavasti noista nyt kuitenkin näkee ja kuulee jotain!


Mutta kuten vähän sunnuntaina paljastelin lyhyillä päivän kuulumisilla, niin täytyy vielä sanoa, että tämä Hippolan järjestämä esteklinikka "Tekniikasta ratalaukkaan" oli oikein onnistunut ja antoisa, juuri sellainen kun se oli suunniteltukin olevan eli paljon vinkkejä kaiken tasoisille ratsukoille ja ratsastajille omaan ratsastamiseen ja treenailuun. Runsaasti neuvoja erilaisiin ratatehtäviin eri tasoisille ja ylipäätään erilaisille hevosille ja ratkaisuja jokaisen hevosen ja ratsukon omiin henkilökohtaisiin ongelmiin.

Meidän nuorten hevosten porukasta valitettavasti Kaisa ja Parsa joutuivat jäämään pois, joten meidän nuorten hevosten ryhmä kutistui kahteen ratsukkoon eli minuun ja omaan 6 -vuotiaseen Deeheni sekä Team Crazy -blogin Ciaan ja 5 -vuotiaaseen KWPN -ruunaan Eskoon.
Emme ehkä olleet ihan perinteinen arkipäivän nuoret hevoset esimerkki, kun molempien hevoset on jo jonkin verran kilpaillut ja tälläkin hetkellä kilpailevat nuorten hevosten luokkia omalla ikätasollaan, joten sinällään jo aika kokeneita nuoria, mutta Johku demostroi meillä paljon juttuja, miten tehtäviä tulisi lähteä aloittamaan raa-alla nuorella, esimerkiksi 4 -vuotiaalla vähän hypänneellä hevosella.

Aluksi itsenäisen verryttelyn jälkeen jatkettiin vielä yleisön silmien alla ja Johkun selostaessa lisää veryyttelyä ravaillen ja laukaten. Johku tahtoi meidän molempien hevosten kulkevan pidemmällä kaulalla ja saamaan ne vielä enemmän rentoutumaan. Täytyy kyllä sanoa, että Dee on ihan nyt kevään aikana rentoutunut todella paljon jo, ja ei enää jännitä niin kamalasti tällaisia vieraita tilanteita, mutta vieläkin on paljon tehtävää, että saisin sen alusta asti liikkumaan avoimemmassa muodossa ja hitaammassa temmossa. Sain Johkulta mm. palautetta ravissa keventämisestä aivan samoja asioita, mitä Hollannissa valmentajamme Alex painotti vuosi sitten keväällä minulle myöskin, että minun pitää omalla kevennyksellä ja istunnalla saada hevonen odottamaan, eikä niin mihin ajaudun helposti, eli lähden keventämään Deen tahtiin ja Dee virkeänä ja eteenpäin liikkuvana hevosena kiirehtii kokoajan lisää ja lisää minun kevennellessä sen mukana. Eli ei näin, hevosen tulee seurata minua. Tähän täytyy kiinnittää taas enemmän huomiota kotitreenissä!

© Susanna Niemi

Alkuverryttelystä jäi mieleen myös se, että Johku painotti, ettei kannata heti alkuun lähteä tekemään suunnan vaihdoissa laukanvaihtoja, koska ne paineistavat nuorta hevosta liikaa, kun vaihdot eivät ole niille vielä välttämättä niin itsestään selvä asia. Tämä on ajatus mitä olen itse ajatellut aikaisemmin myös, Dee kiihtyy vaihdoista ihan turhaan, joten olen yrittänyt tehdä laukassa vaihdot aina käynnin kautta, jotta saan sen odottamaan ja tekemään laadukkaamman noston uuteen suuntaan. Ne vaihdot siitä sitten rauhoittuvat ajan kanssa, kun voima ja tasapaino paranevat.
Lisäksi arkuverkassa meidän istuntaan kiinnitettiin huomiota, ja saatiin kiitosta kropan linjasta aina olkapäistä jalkoihin, mutta käsien kanssa molemmilla on korjattavaa, jotta olisimme mahdollisimman pehmeitä kädellä. Itselläni on viimeisen talven aikana perisynti ranteiden vääntyminen kieroon parantunut ihan mielettömästi, mutta edelleen samainen ranteiden vääntely saattaa esiintyä ajoittain, etenkin silloin kun hevonen jännittyy. Lisäksi pitää keskittyä siihen, että kyynerpäästä olisi suora linja käsien kautta ohjaa pitkin hevosne suuhun, jolloin käsi on kaikista vakain ja pehmein.

Radalle oltiin laitettu vesimattoa ja muita pelokkeita, ja tällaisten erikoisesteiden lähestymistapaa nuorella hevosella käytiin läpi. Mm. erilaisia esteiden alle sijoitettavia laatikoita ja muita härpäkkeitä Johku neuvoi lähtemään alkuun nuorella hevosella treenaamaan niin, että pelokkeet ovat ensiksi esteen sivuilla ns. johteina, ja hyppy hypyltä niitä tuodaan keskemmälle estettä, jolloin lopuksi ne on ihan esteen alla ja nuoren täytyy ylittää tämä peloke yläpuolelta. On tärkeää tehdä kaikkien tällaisten uusien asioiden opettelu vähitellen ja hevoselle aikaa antaen, jotta niistä tulee luottavaisia. Dee ja Esko tosin ovat hypänneet jo kisatilanteissa erilaisia esteitä, joten nämä eivät olleet niille ongelma, vaikka alkuun sateenkaariväriset laatikot alkuverkatessa kyseisen esteen ohi Deetä vähän epäilyttikin. Dee on siitä ihana hevonen, että vaikka se esteitä ympäri kierrellessä saattaa niitä vähän kytätä, niin siinä vaiheessa kun tullaan pelottavaa estettä kohti, se ei enää yleensä pelokkeita kyttäile vaan keskittyy yhtälailla tulevaan hyppyyn, kuin mihin tahansa normaaliin puomiesteeseen.


Tultiin muutamia yksittäisiä esteitä, kunnes lopulta tultiin pikkuinen rata, jossa oli yhden laukka-askeleen välinen sarja, sekä yksi suhteutettu suoralinja porttipystyltä 22 metriä okserille, eli normaali 5 laukka-askelta. Ekalla kerralla radan ratsastaessa läpi Dee vähän ihmetteli tätä porttipystyä ja se ei lähtenytkään siitä paikasta hyppyyn, kuin olin itse lähtemässä, eli siinä tuli sellainen pieni kommunikaatiokatkos meille, mutta muuten meni todella kivasti ja sujuvasti - Dee tuntui todella rennolta katsomosta, väenpaljoudesta, äänentoistosta ja ylipäätään vieraasta paikasta huolimatta, mikä on kiva juttu, kun viime Ypäjän reissulla se oli vähän kyttäävällä ja jännäävällä tuulella! :) Tultiin vielä radan jälkeen uudestaan korjaten tämä porttipysty - okseri -välinen suihteutettu ja se demoaminen oli sitten meidän osalta siinä.

 © Susanna Niemi

Oli kivaa, että rankkojen Racing -ratojen jälkeen sai tehdä jotain todella leppoisaa ja helppoa erilaisessa tilanteessa, kuin normaali kisatilanne ja luulen, että katsojatkin saivat uusia ajatuksia jonkin verran nuorten hevosten hypyyttämisestä!


Meidän ryhmän päätyttyä oli pakko ikuistaa värilliset kaksoisolennot Esko ja Dee, joista olikin jo aikaisemmin pari kuvaa jo esillä - huom, me kuskit ei oltu sovittu etukäteen paidan väriä :D


2 kommenttia:

  1. Saitko sen kameran toimimaan?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran selvitettiin, että tän videokameran muistikortissa ei ole nappulaa, se on sellainen vähän isompi muistikortti. Täytyy yrittää hankkia jostain muistikortinlukija lainaan, jos videot sais sitten sen kautta ulos! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot