tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kerttu viime viikonloppuna


Kertun kanssa jatkettiin siirtymisien harjoittelua läpi viikonlopun. Perjantaina ohjasajoin sen, ja se teki jo tosi hienosti laukannostoja molempiin suuntiin. Taas hehkutan tätä treenimuotoa, mutta se on oikeasti tosi hyvä harjoitusmuoto esimerkiksi nuorille hevosille, joille pitää vaikka opetaa jotain uusia juttuja tai hevosille, joiden kanssa pitää tehdä toistoja juurikin niille vaikeiden asioiden parissa. Ohjasajossa pääsee vaikuttamaan hevoseen lähes samalla tavalla kuin ratsastaen, mutta hevoselle on helpompaa, kun se en ei tarvitse kannatella ratsastajan painoa selässään, joka kuitenkin aina jonkin verran muuttaa koko hevosen tasapainoa liikkuessa. Ohjasajossa monesti myös saa vanhemmista hevosista ihan uusia vaihteita esille, kun ne pääsee liikkumaan ilman ratsastajan tahatonta häiritsemistä selässään!

 Lauantain treenejä Kertun kanssa

Lauantaina kipusin sitten taas Kertun kyytiin. Laitoin myös kentälle yhden puomilinjan 21 metrin välillä, jota treenasin myös Deen kanssa enne kisoja. Tähän oli Kertun kanssa tarkoitus vain saada suoralla hevosella se normaali 5 askelta, plus tietenkin saada hevosen keskittymistä vielä paremmin työntekoon puomien avulla. Kerttu on todella riippuvaisen oloinen muista hevosista, ja pitää aikamoista ääntä, jos jää yksin talliin,  tarhaan tai kentälle, ylipäätään kaikki kentän ympäristössä tapahtuva liikehdintä saa hevosen keskittymisen samantein herpaantumaan, joten välillä se keskittyminen eritoten on tämän tamman kanssa ongelma töitä tehdessä. Omasta mielestäni tässäkin on ratkaisuna se, että hevonen pitää opettaa työntekoon, ja se lähtee siitä, että työskentelypätkät pidetään lyhyinä ja kiitetään sitä siitä, kun se on tehnyt hyvän pätkän täysillä ajatukset niissä tehtävissä, joita sille teetetään. Hommat pitää osata lopettaa ajoissa hyvään suoritukseen ja jatkaa sitten seuraavana päivänä, kuin että jäisi tällaisen vihreän hevosen kanssa jyystämään liian pitkiksi ajoiksi. Ajan mittaan työskentelypätkien kestoa voi sitten pidentää. Kunnon kohotuksen puolesta pitkäkestoista liikuntaa pitää sitten harrastaa maastoissa retkiä tehden. Tämän vuoksi juuri ensimmäiset pari kuukautta Kertun aloittaessa kunnolla ratsutreenit elämässään, se on enimmäkseen keskittynyt maastossa kunnon kohotukseen ja nyt kun kuntoa alkaa olla töiden tekemiseen, niin nyt voidaan teetättää kentällä intensiivisemmin ja näin sen pitäisikin mielestäni aina tehdä. Huonokuntoisen hevosen pakottaminen töihin kentällä on hevoselle epäreilua ja jos ei muuta fyysisiä terveysongelmia ilmene, niin sen motivaatio työskentelyyn saadaan ainakin tällä tavalla hyvin nopeasti kadotettua, ja valitettavasti tällaiseen toimintaankin vähän väliä joutuu törmäämään. Siksi esimerkiksi en enää pystyisi viemään hevostani tallille, jossa ei ole kunnolla maastoilumahdollisuuksia... noh, lähtipä ajatus rönsyilemään, mutta näitä on ihan hyvä käydä läpi - ehkäpä joku saa vinkkejä ja ideoita oman hevosensakin liikunnan suunnitteluun.


Puomiväli tuli aina nappiin viidellä laukka-askeleella molemmista suunnista ja Kerttu tuntui skarpilta ja yllättävän rennolta. Se ylipäätään liikkui lauantaina tosi hienoja pätkiä niin ravissa kuin laukassakin, joten selkeästi se oli saanut jotain ahaa -elämyksiä edeltävän päivän ohjasajossa liikkumisesta. Puomisuoran olin asettanut selkeästi uran sisäpuolelle, jossa haasteena on tällaisen hevosen kanssa sen suorana pitäminen. Jos samaa harjoitusta tehtäsiin uralla niin, että hevonen saa tukea kentän laidoista/aidoista, niin se olisi heti helpompaa, mutta samalla siinä ei pääse korjaamaan hevosta, kun vinous ja ohjan sekä pohkeen välillä kulkemisen puutteellisuus ei käy samalla tavalla ilmi.

Kertun suoristamista varten olen myös muutamia askelia alkanut väistättää sitä, jota tee tosi paljon nykyään myös Deen kanssa, eli käännän lyhyeltä sivulta aikaisemmin pitkälle sivulle, selkeästi ainakin pari metriä ennen kulmaa, ja sitten suoristuksen jälkeen väistätetään se muutama metri pitkän sivun uralle. En tee Kertun kanssa tämän pidempiä väistöpätkiä vielä, kun se ei niitä ole kauheasti tehnyt ja väistävän pohkeen ymmärtänyt muutenkin vasta hiljattain.


Lauantain treenit sujuivat siis kivasti. Kerttu laukkasi molempiin suuntiin tosi kivasti, teki hyvät nostot ja aina oikein. Vielä ne on voimattomia, ja se saattaa vähän nousta nostossa edestä ylös ja jännittyä, mutta yritän vain keskittyä noston läpi itse istumaan rennosti suorassa ja pitämään tasaisen tuntuman suuhun jalalla tukien. Oikealle noston jälkeen Kerttu selkeästi korjaa tasapainoaan lisäämällä vauhtia, mutta nyt se tuli tosi kivasti jo pidätteestä takaisin ja rauhoittui laukan kanssa tasapainoiseen normaaliin harjoituslaukkaan. Meidän tallin kumerouhepohja on vähän raskas alusta noin ylipäätään, joten senkin takia noissa laukkatreeneissä pitää olla malttia, ettei vedä hevosta hapoille. Vasemmassa laukassa Kerttu jaksaa paljon pidempään kantaa itseään, kuin oikealle, eli vasen on ehdottomasti sille vahvempi suuntaan. Toisaalta se on oikealle paljon suorempi ratsastaa ylipäätään, vasemassa kierroksessa niin ravissa kuin laukassakin lavan karkaamista esim kaarteissa ulos täytyy kokoajan vahtia.


Sunnuntain ennen omia kisojani olin ajatellut teetättää Kertulle vielä vähän takaosaa voimastavaa treeniä pienillä kavaleteillä ja niiden edessä olevilla apupuomeilla. Kerttu oli alusta asti selkeästi "väsyneemmän" tuntuinen, joka ilmeni siinä, että keskittyminen oli vaikeampaa ja hevonen ei jaksanut kantaa itseään yhtä hyvin kuin edeltävänä päivänä.



Laukannostot kuitenkin väsymyksestä huolimatta onnistui taas aina oikein, vaikka entistä voimattomampia ne oli. Tein todella nopean verkan, ravia ja laukkaa isoilla ympärillä ja usein suuntia vaihtaen.




Sitten aloin tulla kahdella diagonaalilla olevia kavaletteja, eli vähän niinkuin kahdeksikolla, joissa oli edessä apupuomi n. 2,8m päässä. Tulin aluksi sisään ravissa ja näin saatiiinkin molempiin suuntiin todella teräviä ponnistuksia, mutta väsyminen alkoi painaa todella pian laukassa toustojen myötä ja sen myötä taas keskittyminenkin tammalla herpaantui ihan totaalisesti kaikkeen muuhun kuin itse työn tekoon. Pari kertaa tultiin niin rämistellen kavaletit, etenkin oikeasta kierroksesta ja lopetinkin heti siihen, kun sain hevosen edes vielä yhden kerran skarppaamaan vähän ponnistuksessa.




Nyt viikonlopun jälkeen Kerttu on vain kävellyt, hölkkäilly ja tarhaillut, eli ollut tosi kevyellä, että saa palautua rauhassa. Se myös kengitettiin uuteen kenkään. Huomenna jatketaan taas hommia sen kanssa. Nyt ehkä viikonloppuna sunnuntaista huomasi, että sunnuntain treenipäivä saattoi olla ehkä vähän liikaa, ideaalimpi olisi ollut ottaa tuohon väliin vaikka tunnin maastoilureissu lyhyiden ravi- ja laukkapätkien kanssa, mutta nämä on niin näitä asioita, joita oppii soveltamaan kunkin hevosyksilön kohdalla vaan tekemällä. Kuitenkin olen tyytyväinen viikon tehokuuriin noiden laukannostojen osalta, ne saatiin hyvin lyhyessä ajassa takaisin reilaan!

2 kommenttia:

  1. Kerttu alkaa näyttämään ainakin kuvien perusteella tosi hyvältä verrattuna niihin ensimmäisiin kuviin! Massaa ja muotoa saanut kivasti, oot hyvää työtä tehnyt sen kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon kohotuksen ja ruokintapuolen on hoitanut sen omistaja, joten kaikki kunnia siitä hänelle :) Itse olen vain näitä teknisiä ja uusia juttuja treenailemassa Kertun kanssa, ja viemässä sitä ylipäätään taitotasoltaan eteenpäin, mutta tosiaan se on lihasta alkanut saamaan hyvin! Vielä kun saisi tuon mahan pienentymään :D

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot