tiistai 8. heinäkuuta 2014

Savonlinna Opera Games / 2

Tähän tekstiin laitankin sitten racing sarjan päivät, eli lauantain ja sunnuntain.


Lauantai-aamuun heräsin sillä mielellä, että nyt täytyy taas ottaa heppa "kontrolliin" edellispäivän reippaammasta uusintatemmosta. Sinällään ihan ajatuksena oikein, mutta käytännössä lähdin ihan väärin asiaa toteuttamaan.

Dee oli lauantaina ehdottomasti vielä paremman tuntuinen, kuin perjantaina. Se oli verryttelyssä niin skarppi, mutta paljon rennompi. Se teki todella hienoja hyppyjä ja kaikki tuntui helpolta. Radan kävelyssä sai todeta, että radalla oli paljon tehtävää, suhteutettuja välejä yksi toisensa perään. Pikkaisen rupesi siinä sitten jännittämään. Onneksi esteen koko tuntuu nykyään todella "pieneltä", ettei sitä tarvitse miettiä ja pystyy muutenkin luottamaan, ettei olla tällä tasolla lähelläkään Deen kapasiteetin äärirajoilla.

Radalla kaikki lähti hyvin käyntiin. Radan ensimmäinen este oli pienempi okseri verryttelyaluetta kohden ja sille saatiin hyvä paikka, ja lähdettiin muutenkin hyvällä tempolla liikenteeseen. Mietin, että "jes, hyvin lähtee"... mun pitäisi ihan oikeasti lopettaa nuo tuollaiset ajattelut ja keskittyä siihen suorittamiseen ja miettiä asioita sitten suorituksen jälkeen!
Kakkospystylle sitten en nähnyt paikkaa riittävän ajoissa, ja kun sen näin, jäin siltikin vielä pitelemään edestä vaikka olisi pitänyt ratsastaa jalalla. Tultiin siihen ihan juureen, ja siitä jo heti yksi puomi matkaan. Pystyn jälkeen oli kaareva linja isolle trippelille ja ihan saman jutun tein, kuin kakkoselle - voihan hemmetti sanon minä! Trippelillie tultiin myös ihan juureen, ja kun kyseessä ei ollut ihan pienimmästä päästä oleva, niin siinä sai hevonen pelastaa ihan toden teolla, että pääsi puhtaasti siitä yli. Pakko oli kiittää tuon seivaamisen jälkeen hevosta, kun se on niin rohkealla tuulella ja ennakkoluulottomasti etenee, meni miten meni.
Tämän jälkeen skarppasin ja ratsastin enemmän jalalla kohti tuntumaan ja kappas, niin se paikatkin lähti löytymään. Kaikki menikin siitä lähtien hyvin, kunnes tultiin toiseksi viimeiselle okserille ja taas jäädyin totaalisesti - en todellakaan tiedä miksi. En nähnyt paikkaa ja jäin pitelemään, toin juureen ja siitä okserilta sitten takapuomi matkaan. Radan viimeinen pysty sitten taas hyvin ja radalta maaliin 8vp kanssa. Kyllä harmitti, että ratsastin nuo pari kohtaa noin huonosti, koska hevonen itse tuntui ihan SUPER hyvältä!


Harmitus oli hetken aikaa kova taas, mutta kerta kerralta videota läpi katsoessa muistin taas huomauttaa itseäni, että tämä on taas hyvää ratakokemusta ja opin itse rata radalta ratsastamaan paremmin! Se, että ylipäätään pääsimme tänä vuonna starttaamaan ikäluokkakisoissa on jo voitto itsessään. Mutta tottakai sitä pyrkii täydellisyyteen ja niitä racing -pisteitä olisi mukava saada, mikäli halajaa mukaan syksyn finaaliin. Ennen Savonlinnaa olemme olleet ranking -listalla sijalla 27, kun 20 + saman pistemäärän omaavat pääsevät finaaliin. Tälläkin radalla meillä olisi ollut ihan täydet mahdollisuudet ne nollat tehdä, kun hevonenkin tuntui niin superhyvältä... noh eikun nokka kohti seuraavaa päivää, ja tiesin heti, että seuraavana päivänä muista taas ratsastaa enemmän sillä jalallakin.

Suorituksen jälkeen kävelytettiin Dee hyvin, pestiin se, siivottiin karsina, ja jätettiin karsinaan syömään päivä sapuskoja, kun päätimme itse käydä vaihtamassa vaatteet shortseihin ja palata takaisin kisapaikalle seuraamaan muita luokkia - oli kuuma! Mutta tottakai, kun sain vaihdettua shortsit jalkaan ja tultiin kisapaikalle, niin alkoi sataa kaatamalla vettä, ukkosti, tuuli ja sää muuttui yhtäkkiä niin jäiseksi! Samaan aikaan katselin forecan ja ilmatieteenlaitoksen sivuilta, että joo-o Savonlinnassa pitäisi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta... hyvin piti taas säätiedotukset paikkaansa... Kyllä me 130cm Lady Champion luokasta katsottiin varmaan puolet, kunnes oli pakko todeta, että oli niin jäässä ja läpimärkä shortseissa ja topissa, että eiköhän palata majapaikkaamme.

Iltapäivästä/illasta, kun sää oli muuttunut onneksi takaisin kesäisen aurinkoiseksi käytiin Reetan kanssa kävelyttelemässä Deetä, löydettiin kahlauspaikka muutaman kilsan matkan päästä kisa-alueesta, missä käytiin jalkoja vähän kastamassa. Dee vaikutti iloiselta ja rennolta. Se jotenkin nauttii ihan kauheasti tällaisista kisareissuista - hassu hevonen :D










Sunnuntaina sitten uudella ajatuksella ratsastamaan ja parantamaan edellisen mogia. Tein taas lyhyen verkan, joka selkeästi sopii tosi hyvin Deelle silläkin uhalla, että se olisi radalla vähän kuuma. Jo verkassa keskityin enemmän lähestymisissä ajatuksena pohkeella eteen päin, kuin että nyppisin laukkaa pois ja vaikka hevonen tuntui selkeästi jo vähän väsähtäneeltä, ja ei niin enää terävältä, niin se teki kuitenkin tosi hyvää työtä.

120/130cm radalle lähdettyä löysyys näkyikin heti siinä, että ekalla esteellä kolahti vähän, Dee teki taas sellaisen löysän laakan hypyn, mutta heräsi kuitenkin tämän jälkeen. Onneksi puomi ei tullut alas. Itse ratsastin nyt tosi hyvin ja aivan eri asenteella kuin edeltävänä päivänä. Homma tuntui helpolta, vaikka rata oli haastava - siinä oli paljon tehtävää! Ja kaikki sujuikin aina siihen asti, kun radan viitos esteeltä, pystyltä kohti kolmoissarjaa oli 22m väli. Ajatus oli tässä vähän odottaa, ja siihen olisi mennyt tosi sujuvasti 5 askelta näin, mutta jonkun aivopierun sain pystyllä ja lähdin ratsastamaan heti sen jälkeen eteenpäin, kunnes mietin: "mitäs ihmettä mä nyt teen??!" Tämä ajatuskatkos maksoi meille kaksi pudotusta. Väli jäi siis ahtaaksi tästä syystä, ja oletin Deen ottavan viime aikoina tapansa mukaan sellaisen pienemmän puolikkaan askeleen ennen kolmoissarjan ensimmäistä estettä, mutta yllätyksenä tulikin, että se jättikin tämän tekemättä ja lähti hyppyyn ihan älyttömän kaukaa! Siinä ei ollut mitään toivoa päästä puhtaasti yli, kun itsekin jäin ihan jälkeen hypyssä. Dee jatkoi vielä toisenkin osan yli ja edelleen olin poissa tasapainosta. Olin varma, että kolmososalle se pysähtyy, koska tilanne tuntui jo niin mahdottomalta, joten olin ajatuksena keräämässä ohjia ja pysäyttämässä hevosen, mutta jo valmiiksi jäljessä ollessani olin niin hidas ja Dee ponkaisikin vielä siihen kolmososalle oma-aloitteisesti, ei sitä haitannut vaikka itse killuin siellä kyydissä ihan pulassa! Siinä vaiheessa oli lähellä, että lentäisin selästä! :D huhuhuh, ja voi rähmä! Niin hyvin lähti liikkeelle homma ja yhden ajatuskatkoksen takia homma levähti ihan käsiin!

Deetä se ei näyttänyt haittavan, se jatkoi ihan hyvillä mielin eteenpäin ja siinä itse keräillessäni itseäni jatkettiin radan jäljellä olevat kaksi estettä ilman ongelmia loppuun. Eli toiseltakin päivältä 8vp... vähän harmittaa, mutta kyllä se oppi on vaan jostain otettava. Yritän siis ottaa opikseni jokaisesta virheestä, jotta olisin fiksumpi taas ensi kerralla. Savonlinnan racing -radat olivat teknisesti vaikeimmat radat, mitä nyt on racingeissä meidän kohdalle osunut, mutta silti pidin näistä radoista, koska ne oli haastavuudesta huolimatta loogiset ja järkevät, sekä opettivat paljon.



Savonlinnan kisatunnelmaa


Oli myös opettavaista katsella muiden ikäluokkien menoa samalla radalla, porukka ratsasti todella hyvin ja lähestulkoon poikkeuksetta jokaisen ratsukon yhteistyötä oli kiva seurata! Katselemalla muiden ratsastusta voi myös oppia paljon.

Racingit eivät menneet siis ihan nappiin omalta osaltani, mutta hevonen tuntui taas niiiiiiin hyvältä, että en voi olla kehumatta sen rohkeutta ja asennetta koko touhuun!
Onneksi saatiin yksi jättionnistuminen perjantaille, niin näitä paria rataa lukuunottamatta oli mahtava fiilis koko kisoista ja lähdettiin hyvillä mielin kohti kotia! Nyt ollaan keskitytty alkuviikko palautumiseen ja ensi viikolla aletaan taas suunnata katseita seuraavaan kisaviikonloppuun, joka käydään Kemiössä!


12 kommenttia:

  1. On sulla kyllä niin rehellinen ja ihana hevonen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on <3 ja hassuinta tässä onkin se, että alunalkaen se ei todellakaan ole ollut noin itsevarma :D

      Poista
  2. Tiäks mitä tulee ku yhistää huippuhevosen ja tosi taivatan ratsastajan? No te kaks, tietysti :D Vaiks tää ei mennykkään niin putkeen ni eihän ne kaikki voi ain ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, ihanaa kiitos Anni kivasta kommentista! Parhaamme aina yritetään ja virheistä pitää oppia, mutta hevonen on tosiaan huippu ja itsekin vielä tässä treenaan lisää! :)

      Poista
  3. Pakko kommentoida, että sulla on ihana ja ihailtava asenne epäonnistumisiin! Tällaisena itseruoskintaa harrastavana tyyppinä on usein vaikea muistaa, että virheistähän toden totta oppii. Oli kyllä melkoinen tuo kolmoissarja, hienosti skarpattu sen jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa niiden epäonnistumisien käsittelyyn on oppinut, kun se ei auta, että niitä jää soimaamaan ja itkemään, vaan pitää käydä asiat järkevästi läpi vaikka vähän ottaakin aina päähän, ja ottaa opiksi, koska nuo virheet on siinä mielessä niin arvokkaita, että ne on ne hetket mistä oppii kaikista eniten! Ja se, että oppii epäonnistumisien keskeltä huomaamaan ne hyvin menneet osat myöskin :) Noissa radoissa oli paljon hyvää, mutta ne pari virhettä maksoi sitten siinä, että puomeja tuli matkaan.

      Poista
  4. Hui tuo kolmoissarja! :o Hienosti kuitenkin pysyit selässä. Ja niinhän se vaan menee että virheistä oppii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken kyllä siinä c -osalla jo mietin, että nyt ehkä saatan jalkautua täältä :D Todellakin, eikä virheitä pidä pelätä tehdä saatika myöntää, jokainen niitä tekee ja se ei ole mitään ihmeellistä!

      Poista
  5. Tää oli kiva postaus kun oli muitakin kuvia :) ! Harmittaa paljon teidän puolesta , mutta ihanan näköistä kun kiität hevosta radalla jos tulee huonosti esteelle ja pääsee yli. Ja muutenkin sun ratsastus on tosi siistiä ja autatte toinen toisianne. Ois kiva oppia joskus yhtä hyväks ratsastajaks kun sä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille on kyllä tämän kevään aikana kehittynyt Deen kanssa niin vahva side, että luulen pelkästään sen ansiosta, että se ei ota nokkiinsa vaikka itse selässä mogailisinkin :) Kiitos Inka ihanasta kommentista, ja paljon vaan harjoittelua, niin kyllä se palkitaan aina!

      Poista
  6. Hienoa ja helponnäköistä menoa radoilla, kaikesta huolimatta! Deelle ei nuo korkeudet näytä tuottavan vaikeuksia :D Virheistä oppii, ja sulla on niin mahtava asenne tähän touhuun :) Tästä on hyvä jatkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä itsekin mietin taas, että nuo korkeudet ovat Deelle kyllä äärimmäisen helppoja - ihan hienosti se "selvisi" kuitenkin 120cm kokoisesta kolmoissarjasta ja halusi vielä siitä yrittää, vaikka vauhti oli jo nollassa ja tilanne vähän epätoivoinen :D

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot