sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Väsymys painaa

Nyt täytyy sanoa, että hevosella painoi edeltävä pitkä kisariessu parin viikon takaa, sillä se ei ollut koko kisoissa lainkaan niin "innostuneen" oloinen, mitä Savonlinnassa se jaksoi olla jokaisena päivänä. Siihen vielä päälle itselläni monta päivää jatkunut ja tälle sunnuntaipäivälle voimistunut migreeni + oma väsymys, niin yhdistelmä ei hyvä. Sanoin jo aamulla, että oma olo on niin heikko nyt, että ei huvittaisi sinne radalle mennä, kun ei ollu minkäänlaista energiaa, mutta jotnekin siinä sitten lähti tsemppailemaan, kun aamu lähti etenemään Kemiössä.


Ja tottakai sitä sitten radan haastavuutta ja massiivisuutta kauhistelujen jälkeen sai vielä lisätsempin päälle, että nyt lähdetään oikeasti tekemään parhaamme! Minulla on sellainen ihme ajatusmaailma, että mitä enemmän haastavuutta sen enemmän skarppaan - yleensä.


Dee kuitenkin vaikutti vähän "noivealta" kuntoon laittaessa, ja verkassakin se käyttäytyi tosi siivosti kyllä, mutta oli vähän sellainen laimea ollakseen Dee. Jos se on oikein innoissaan lähdössä radalle, niin se kyllä kuuntelee minua, mutta se ei meinaisi malttaa innostumistaan ja hipsuttelee sellaista pikkuraviakin mielummin kävelyn sijaan. Nyt se oli enemmän sellainen, että käveltäessä oli tosi löysä ja ylirauhallinen, ja sitten taas tehtäessä ei oikein ollut halukas yhteistyöhön ja painoi jonkin verran käsille, mitä se ei ole vähään aikaa tehnyt. Siihen päälle oma päänsärky, joka tykytti silmien välissä, niin soppa on valmis. Ja ainiin, verkassakin sain tajuta, että enää oli kolme ratsukkoa jäljellä ennen kun minut huudetaan radalle valmistautumaan ja en ollut vielä ottanut YHTÄKÄÄN hyppyä! Oli siis ilmeisesti jäänyt aika monta pois välistä - toi jos mikä on karsea tunne, ja vaikka normaalisti pystyisin vielä tämänkin tilanteen selvittämään, niin nyt pakka vaan hajosi ihan käsiin. Verkassa paljon huonoja hyppyjä, pari ihan hyvääkin. Oma ajatus ei toiminut ja joka ikisellä alastulolla se etujalkoojen maahan tömähtäminen tömäytti kyllä hyvän vihlovan kivun omassa pääkopassakin. Ei tullut kauhean hyvää fiilistä, ja sit vaan radalle odottamaan ja nollaamaan ennen omaa suoritusta.


Yritin vielä siinä omaa vuoroani odottaessa saada Deetä enemmän takaosalleen ja kevenemään edestä, ja aavistuksen siinä onnistuinkin, mutta vastahakoiselta se tuntui.

Lähtöluvan saatuani yritin vielä siinä ennen ensimmäistä estettä huolehtia siitä, että Deen laukka olisi temmokasta takaa ja hetken jo tuntuikin ihan hyvältä. Sain hevosen tuotua hyvään paikkaan ykköselle ja se nousi ihan hyvin, mutta mitäh...?! Takajalat laahaten etupuomi mukaan! En jäänyt asiaa sen enempää ihme kyllä miettimään, varmaan vaan pääkipu esti ajattelun ja suuntasin energiat mielummin lähestyvään kakkosesteeseen, johon tultiin taas ihan nappipaikkaan. Mutta MITÄ!?!?! Sama takajalkavirhe, Dee tuntui olevan ihan pois pelistä. Vielä lähestyminen kolmoselle, joka oli iso okseri ylämäkeen ja Dee ei sitä varsinaisesti katsonut tai kytännyt, mutta se vain tuntui kertovan, että se ei nyt jaksa ja pysähtyi. En halunnut sitä paineistaa yhtään, enkä olisi kyllä itsekään kyennyt, oli niin huono olo ja päätin sillä sekunnilla, että keskeytän radan, mikä olikin varmasti todella järkevää. Iso rata ja pitkästi vielä edessä, kun alkukin oli noin takkuilevaa, niin ei ole mitään mieltä yrittää väkisin.


Verkassa kävin hyppäämässä vielä yhden kerran jonkun 110cm kokoisen okserin ja loppuverkkasin ja kävelytin hevosen. Kyllähän tässä harmittaa ihan sairaasti, mutta ollutta ja mennyttä taas ja koen silti että tein fiksun päätöksen. Tunnen hevosen niin hyvin ja se tuntee myös minut, tiedän, että kun sillä on kaikki kohdallaan, niin se tekee ihan kaikkensa, vaikka kuskikin olisi sitten puolikuntoinen.

Toivon nyt tietenkin, ettei ole mitään vakavempaa kuin väsymys. Otin liian vähän heiniäkin mukaan reissuun, joten jouduin lainaamaan vähän kaverilta (kiitos Cia!<3), ja silti tuntui, että oli liian vähän - yleensä meillä on ihan liikaa sitä heinää, mutta se onkin T:n pakkauksia ne, nyt avopuolisko ei ollut mukana reissussa, joten en osannut pakata yhtään niin hyvin heiniä mukaan. Dee syö vielä kisareissuilla jotenkin puolet enemmän, kuin kotona, sen ruokahalu on matkoilla ihan käsittämätön! Sitten mietin, että kun se oli molempina öinä nyt kaatanut vesisangon, että arvoitukseksi jää kuinka kauan se on ollut aina yössä ilman vettä. Dee juo myös yleensä aika paljon, joten kaikki tällainenkin voi vaikuttaa vireystilaan, vaikka toki ämpärijuotolla pitkin päivää kera omenamehujen ja elektrolyyttien yritettiin huolehtia sen nestetasapainosta.


Nyt täytyy koko ensi viikko seurailla ja muistaa juottaa aina liikunnan jälkeen vielä erikseen. Huolettaa heti, kun Dee on vähänkään huonompi/huonotuulisempi. Lisäksi joudun varmaan taas pyytämään kengittäjän katsomaan sen kavioita, kun en tiedä mitä toiselle etukaviolle on tapahtunut, kun se on aivan kuin läsähtänyt/lohjennut ulos kengästä ulkosyrjältä, ja sitä ei kyllä ollut aikaisemmin havaittu, kuin vasta tänään. Kengityksestäkään kun kuitenkaan ei ole aikaa, kuin sen pari viikkoa, joten liian pitkästä välistäkään ei tosiaan ole kyse. Deellä vielä on pysynyt viimeaikoina aina kaviot hyvin mallissaan...

Katsellaan ja mietitään. Toivottavasti saadaan asiat kuntoon ja oma mieli rauhoittumaan ennen Lappeenrantaa. Sitä ennen kuitenkin ladataan akkuja ja lomaillaan.


*Kemiön kisareissun kaikki tekstit yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa*
 

4 kommenttia:

  1. Uskon, että oli järkevä jättää rata tuohon :) Katselin tuota aikaisempaa postausta radankävelystä niin se kyllä vaikutti tosi haasteellisesta. Mielummin näin, että voitte molemmat nyt taas hengähtää ja sitten myöhemmin katsoa tilannetta uudelleen ja lähteä kummatkin reippampina seuraaviin kilpailuihin :) Toivottavasti Dee nyt juo ja syö kotona hyvin ja hevosen väsymys johtuu näistä sinun kertomistasi asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, samoin tosiaan ajattelin. Ei ole tarkoitus nyt tässä vaiheessa testata hevosen itsevarmuutta liikaa, vaan vaalia sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Uskon, että Deestä voisi olla myöhemmin isompiakin luokkia hyppäämään, mutta siihen sen pää ja sydän täytyy olla mukana, ja silloinhan ne ei ole, jos nyt vaadin liikaa siltä. Nyt se on syönyt ja juonut tosi hyvin kotona, ei mitään väsymisen merkkejä havaittavissa, joten toistaiseksi voin huokaista helpotuksesta! :)

      Poista
  2. Varmasti viisas valinta jättää rata tuohon jos oma vointi ja hevosen vire tuntui normaalia huonommalta. Toivottavasti parin viikon kisatauko tekee terää ja pääsette molemmat hyvissä voimissa kohti Lappeenrantaa! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen kyllä tyytyväinen päätökseeni, tein mielestäni oikein hevosta kohtaan. Haluan, että sillä on kivaa ja hauskaa radalla, väkipakolla ei kovin pitkään hevosta kehitetä eteenpäin. :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot