tiistai 12. elokuuta 2014

Sunnuntain totaali epäonnistuminen Lappeenrannassa

Sunnuntaina sitten homma romahti ekan kerran ihan kunnolla käsiin. Onhan tällaisia pieniä aavistuksia ollut aina välillä huomattuna aikaisemmin, ja olenkin miettinyt, että Deestä on tullut kyllä harvinaisen anteeksiantavainen, kun se ei ota nokkiinsa mun isoja virheitä. Nyt en tehnyt mielestäni kisaradoilla mitään isoja arviointivirheitä lähestymisissä (vaikka esim sunnuntain eka kielto oli kyllä ihan täysin oma mogani, kun en ollut riittävän hereillä), mutta aikaisemmissa kilpailuissa Savonlinnassa molemmilla radoilla ja Kemiön ekan päivän radalla tein, ja nyt ne sitten heijastuvat näissä kisoissa vielä selkeämmin.

Sunnuntaiaamuna Dee näytti pirteältä ja tyytyväiseltä!


Antti oli auttamassa meitä taas verryttelyssä, mikä on ihan todella tärkeää minulle - vaikka Antti vitsailikin, että on parempi ettei hän jatkossa taas tule häiritsemään meitä verkkaan, kun menee aina paljon paremmin radalla kun huolehdin verryttelyistä itse :D Noh, mutta ehkäpä juuri siinä se ongelma onkin ollut, että olen tehnyt muutamia epäonnistuneita verryttelyitä viime kisoissa, ja sitten en ole saanut sitä keskittymistä radalle. Nyt oli kiva, kun sai vain keskittyä siihen hyppäämiseen ja tekemiseen, kun joku muu hoiti aikatauluttamisen ja hyppyjen määrän valikoinnin, ja verkkaesteiden korkeudet. Aikaisemmin olen koko kauden verrytellyt jonkun minua ennen starttaavan ratsukon peesissä, kun olen verrytelyssä yksin.

Dee tuntui sunnuntaina kaikista parhaimmalta ratsastaa, se oli jo heti aluun ravin nostaessa todella kuulolla ja pohkeen edessä. Laukassa pystyin tekemään jo jopa suunnanvaihtoja niin, että vaihdan laukkaa, kun normaalisti Dee kuumenee niistä niin paljon, että parempi että pidän aina laukoissa suunnanvaihdosten välissä hetken kävelytauon, jolloin hevonen vähän rauhoittuu. Hypyt sujuivat hyvin, kunnes Antti nosti okseri yli ratakorkeuden ja rupesin tekemään jsotain syystä lähestymisessä liikaa, enkä keskittynyt. Siinä tuli pari huonoa lähestymistä, jotka Dee hoiti lopulta kotiin, mutta olisiko nämä nyt olleet sitten ne ratkaisevat hypyt mistä Dee sitten radalle mennessä oli pahoittanut mielensä? Otettiin näiden okserien jälkeen vielä pysty ennen radalle menoa, ja yhtäkään puomia Dee ei ottanut verkassa alas, eli se oli todella varovaisen tuntuinen.

 © JB Kuvaus

Radalla lähtöluvan saatuamme keskityin siihen, että saan paremman laukan heti alkujaan alle, sillä edeltävän päivän lähdössä olin liikaa jarru päällä tulossa ensimmäiselle esteelle, jonka vuoksi se puomikin varmaan tuli. Nyt laukka oli kaarteen läpi kunnossa ja tultiin hyvään paikkaan, mutta mitä?! Dee teki todella laakan hypyn ykköselle, ja se verkassa nähty varovaisuus oli tipotiessään. Käännyin oikein katsomaan ykkösen jälkeen taakseni, että ihanko totta me otettiin TAAS ykköseltä puomi mukaan! Siinä sitä mielessäni ärsyyntyneenä en edes ehtinyt tehdä liikaa seuaavalle isolle okserille, ja siihen tultiinkin todella hyvin. Dee teki taas vähän varovaisemman hypyn, mutta nyt kun katon taas videota, niin huomaan, että se jostain syystä taas jättää takajaloistaan hypyn kesken, eikä ojenna yhtään taakse. Sen jälkeen oli vuorossa mitoissaan oleva pysty kulmasta, verkasta pois päin, jossa vielä radan kävelyssä mietin, että tässä tiukemmassa kaarteessa ennen pystyä on pakko säilyttää huolella se laukka, jotta seuraava suhteutettu väli sujuisi sarjalle.
No mutka sujuikin vielä suht hyvin, mutta kun olin suoristamassa kohti pystyä, niin Dee jostain syystä rupesi kyttäämään sitä ja en tehnyt yhtään mitään asialle... annoin sen kytätä kahden laukka-askeleen verran ja ratsastin jalalla vasta siinä vaiheessa, kun hevonen oli jo päättänyt pysähtyä esteen eteen - EI NÄIN! Vaikka paikka sinänsä olisikin osunut, niin enhän minä voi jättää sitä hevosta yksin ja etenkin pitää reagoida itse heti, jos tällaisia tilanteita tulee, eikä vain matkustaa.

Tästä sitten Dee otti viimeisenkin niitin sille, että se sanoi "Kiitti, mulle riitti". Tultiin pysty uudestaan, sain sen siitä vielä yli, vaikka vähän vastahakoiselta se nyt tuntui ja sitten sarjan a-osalle tuli kielto, se ei ollut enää yhtään tekemässä yhteistyötä kanssani. Vaikka vielä toisen kerran yritin lähestymistä sarjalle ja arvioin lähestymisenkin ihan oikein, niin Dee ei ollut enää haluakas. Harmitti ja harmittaa ihan sikana! Tiedän, että nämä on omia virheitä, jotka nyt kostautuu. Dee on nimittäin muuten ihan super kiva ratsastaa, joten en usko, että sillä nyt olisi mitään terveysongelmia tms. Olen vaan pettänyt sen luottamuksen nyt pari kertaa, ja se sanoi sopimuksensa toistaiseksi irti.


Otin verkassa vielä yhden pystyn, joka meni taas tosi hyvin ja sen jäkeen juteltiin vähän valmentajan kanssa tapahtuneesta, join vettä ja aloitin loppuverryttelyn. Kyllähän se fiilis oli hetken aikaan todella harmistunut, mutta aika pian siitä pystyin usean videonkatsomistoiston jälkeen selkeyttää ajatuksiani.


 Nyt on se hetki, kun pitää laskea kilpailutasoa alemmas, ja luulen, että hypätään muutamia yksipäiväisiä kisoja loppu vuoden metrin ja kympin tasolla - vaikka se tuntuisi kuinka helpolta tahansa, niin me tehdään nyt sillä tasolla töitä. Lisäksi olen liian pitkään antanut anteeksi itselleni jopa metrin tasolla lähestymisvirheitä, kuten perjantain warm up -radalla tokalle vikalle tultiin aivan puolikkaaseen askeleeseen ja Dee ratkaisi sen sitten lähtemällä kaukaa hyppyyn. Tällaisia ei saa enää tulla, vaan ne radat pitää olla ehjiä ja hyviä joka hypyltä - ja siihen täytyy nyt vaan keskittyä.


 Lisäksi tulevana talvikautena meinaan panostaa koulutreeniin enemmän. Keväällä, kun kävin Nooran valmennuksissa muutamia kertoja, niin saatiin hevosta ihan muutamalla kerralla niin paljon irtonaisemmaksi, että hypytkin oli rentoja estetreeneissä näiden sileänhommien jälkeen. Nyt ei olla oikeastaan sileän hommia päästy kunnolla työstämään kisojen ja muiden lomien lomassa ollenkaan viimeisen vajaan kahden kuukauden aikana, ja jotenkin pystyn huomaamaan sen myös siinä, että hevosen kroppa ei tästä syystä ole myöskään pysynyt elastisena ja irtonaisena.

Antin kanssa keskitytään entistä enemmän siihen mun tekemiseen esteharjoittelussa ja samalla sitten Deen ja omaa päätä takaisin kasaan. Deen käytän nyt seuraavan kuukauden sisään klinikalla raspauksessa ja yleisessä terveystarkastuksessa, haluan varmistua kuitenkin siitä, ettei jaloissa ole mitään sanomista, vaikka mitään päällepäin näkyvää en kyllä ole havainnut.

Tästä tätä täytyy pikkuhiljaa lähteä purkamaan ja ongelmia ratkomaan. Täytyy lohduttautua sillä, että kaikki nämä tehdyt virheet ovat opettaneet minua ratsastajana niin hirveästi, että vaikka tylsältä tuntuukin, niin ainakin voin sanoa olevani taas kokemuksista viisaampi. Ja onhan meillä ollut ihan näitä paria viime kisaa lukuunottamatta aika epätodellisen onnistunut kausi, ottaen huomioon, että tämä on meidän ensimmäinen yhteinen ehjä kisakautemme, jolloin olemme päässeet starttaamaan enemmän kuin muutaman kerran.



 *Lappeenrannan kisareissun kaikki tekstit yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa* 

17 kommenttia:

  1. Vaikkei kisat menneetkään kovin hyvin ootte silti huippu pari! Sun ratsastusta on aina kiva katsoa ja myönnät omat virheesi, etkä syytä hevosta. Uskon että pääsette vielä taas siihen moodiin missä olitte alkukaudesta :)

    Mulle tuli viime kisoissa tutuksi hylkääminen ku molemmilta radoilta viimmestään kolmannelta esteeltä kiellettiin ulos... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentista!!! :) Haluan kehittyä mahdollisimman hyväksi, ja sitä kehitystä ei tapahdu, jos omista virheistä aina keksii jonkun tekosyyn tai jonkun muun syytettävän kohteen. Täytyy olla rehellinen itselleen ja miettiä ja punnita, jotta pääsee ratkaisemaan tilannetta. Mä en ole pitkään aikaan joutunut tällaiseen kieltelyyn tottumaan, joskus nelivuotiaana Deellä oli esteuransa alkuvaiheilla niin jännää, ettei se mennyt puominkaan yli :D

      Poista
    2. Mulle on tuttua jo tuo puominkin ylittämättömyys.... :D viime talvi meni koko ajan kiellellen, heppa alkaa olla sen verta vanha ja viisas että jos häntä ei kaikki ratkaisut miellytä, niin on sitten tekemättä mitään. :D

      Poista
  2. Vitsi teidän uraa on mahtava seurata, harmi että nyt kävi näin :/

    Itsellä oli aiemmin ratsastettavana nuori hevonen ja meillä tuli välillä samanlaisia ongelmia. Hyppäsimme tuolloin usein kaksi luokkaa päivässä. Ensimmäinen luokka menikin aina hyvin, mutta toisessa heppa saattoi kieltää ulos, jos olin vähänkin mokaillut ensimmäisessä.

    Ethän ole kokeillut jalustimien lyhentämistä ja enemmän ohjan antamista esteellä? Se voisi kenties auttaa Deetä avaamaan takajalkoja paremmin? Sivusta katsottuna näyttää välillä ettei D pääse käyttämään koko kroppaa, kun edestä hyppy jää vähän vajaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että ei Deellä loppupeleissä vielä ole oikein täyttä kuntoa monen päivän kisoihin, mutta kokoajan se on kuitenkin parantanut, eli voi todeta, että kunto nousee kohisten kaiken aikaa. Jalustimien lyhentämistä itseasiassa yritin tuossa keväämmällä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, satula vääntää jalan sitten niin eteen tuoliasentoon - tarttisin varmaan omalle persukselle pienemmän satula, tai ainakin satulan missä olisi lyhyemmät siivet... Täytyy talven aikana tuota hyppyä vähän tutkailla, Dee osaa hypätä kyllä ihan hyvinkin, mutta jos yhtään mistään kropasta kinnaa, niin se jättää hypyn vähän kuin kesken. Saisin kyllä kieltämättä vähän enemmän antaa tilaakin edestä, iso ongelma onkin se, että nyt on menty liian pitkään käsijarru päällä.

      Poista
  3. Kyllä se siitä, itse olen nyt käynyt läpi samanlaisia tunteita: olen pettänyt eri tilanteissa luottamuksen hevoselta niin, että nyt saa tehdä töitä, että yhteissävel löytyy uudelleen. Koulutreeniä ei missään tapauksessa saisi laiminlyödä, meillä se ainakin aiheuttaa heti selättömiä hyppyjä ja jumittuneita lihaksia :/ TSEMPPIÄ! Ja pää pystyyn, hyviä ratoja alle ja uuteen nousuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saisi ei, koulutreeni on vaan näin kisakaudella vähän hankala enää sovittaa mukaan viikko-ohjelmaan, kun pitää huolehtia myöskin niistä palauttavista jaksoista ja lepopäivistäkin. Koulutreeni pitäisi tehdä kunnolla talvella, mutta meillä meni talvi lähinnä ihmettelyyn, että mikä hevosta vaivaa ja varsinainen treeni aloitettiin huhtikuussa, niin lähtökohdat ovat olleet vähän vaillinaiset jo alunalkaen. Toivottavasti nyt päästään keskittymään siihen treenaamiseenkin :) Kiitos hirmuisesti tsempeistä, ihanaa, että taas on näin paljon porukkaa elämässä hengessä mukana!

      Poista
  4. Ylä- ja alamäkiä, se kuuluu tähän lajiin. Sulla on oikea asenne enkä epäile hetkeäkään, etteikö homma alkaisi luistaa pian taas entistäkin paremmin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuuluu ja yllättävän paljon sitä on kasvanut ihmisenä käsittelemään pienet vastoinkäymiset, ja ottaa ne enemmänkin haasteena tekemään enemmän ja paremmin töitä :)

      Poista
  5. Sulla on todella ihailtava asenne, en useinkaan pysty samaan, vaan menee ainakin pari viikkoa siihen, että "toivun" siitä epäonnistumisesta. Sen voin kyllä sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu. Kun amatöörinä ratsastaa nuorta hevosta, se ei ole todellakaan helppoa, vaan aivan hemmetin vaikeaa. Muista, että olette jo ajat sitten päässeet tämän kauden tavoitteeseen ja se on jo itsessään ihailtava suoritus, varsinkin kun kyseessä on ihan itse kouluttamasi hevonen.

    Yhdyn Miran kommenttiin - tämä oli yksi kisa ja näitä sattuu kaikille, pian se ylämäki taas alkaa. Kukaan ei voi olla täydellinen tässä hommassa, ammattilaisillekin tulee joskus tilanteita, että pitää ottaa askel taaksepäin. Paljon tsemppiä treeneihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, pelkästään ulkoiset paineet amatöörinä nuoren hevosen selässä tuntuu olevan tuplaten isommat, kuin ammattilaisella - onneksi osaan jo nykyään ohittaa nämä tällaiset paineistukset, sillä niihin on jo tottunut, kun ihan pikkuvarsan ostosta ja kouluttamisesta lähtien näitä paineita on saanut sietää, niin ne alkavat olemaan arkipäivää. Ja sekin on totta, tavoitteet on oikeastaan ylitetty, en uskonut meidän hyppäävän tätä nuorten hevosten sarjaa koko kauden läpi, saatika ollenkaan - se oli vielä helmikuussa hyvin kaukaiselta tuntuva unelma :)
      Kiitos tsempeistä, ja hei, mun on pitänyt sulle soitella siitä kuolaimesta! Otanpa itseäni niskasta kiinni :D

      Poista
  6. Minäkin meinasin kommentoida tuota sun loistavaa asennetta! :) Itsehän en ole päässyt vieläkään yli siitä omasta vuoden takaisesta romahduksesta :D Yritin bongailla sua kisoissa, mutta et sattunut kohdalle, toisin kuin miehesi joka tuli useamman kerran vastaan. Enkä nähnyt ainuttakaan teidän rataa, on se kumma miten kiireiseksi sitä itsensä saa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D No teillä romahdukseen liittyi sitten lopulta tuokin, kun hevonen joutui pidemmälle sairaslomalle, niin epäilemättä siinä on motivaatiot ja kaikki koetuksella. Ei ole helppoa, kun alla on vain se yksi hevonen ja kaikki tavoitteet on sen harteilla, jos olisi enemmän ratsuja niin yhden pois pelistä tippuminen hetkeksi aikaa ei olisi niin paha juttu. Hitsi, olisi ollut kiva nähdä ja näköjään sinäkin starttasit näissä kisoissa, ihan mahtavan näköinen poni! :D

      Poista
  7. Jos nämä kisat on ensi vuonakin, niin oletko tulossa? :) Olette Deen kanssa aivan huippu pari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aivan varmasti, hyvin järjestetyt ja kiva meininki. :) Mikäli siis vaan meille sopivia luokkia on, en ole varma hypätäänkö nuorten luokkia enää ensi vuonna. Kiitos paljon! :)

      Poista
  8. Harmi että nyt kävi näin :( ootte kuitenki huippupari, ehkä kisaväsymys painaa jo molempien päälle? Tsemppiä tulevaan ja kiva kun postailet :) www.iddejacoda.blogspot.fi ps. Voisitko laittaa videoiden alle linkin youtubeen siihen videoon kun en saa kännykällä auki muuten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan vähän kisaväsymystäkin havaittavissa, onhan tämä ensimmäinen kunnon kisakausi ja rankka nuorelle. Kiitos palautteesta, lisään linkit videoihin! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot