torstai 11. syyskuuta 2014

Piia Pantsun estevalmennus

Ehdin ilmoittamaan meidät Piia Pantsun valmennuksiin, kun luulin meidän jääneen ulos seuramme alumestaruusjoukkueesta, muuten en olisi ihan niin nopealla aikataululla ottanut estetreenejä heti alkuviikolle sunnuntai kisastartin jälkeen.


 Mutta valmennuksen anti tuli juuri oikeaan hetkeen siltikin. Dee oli tosiaan kisaverkassa sunnuntaina Keravalla todella hankala. Se oli jännittynyt, veti ittensä tyhjäksi edestä, sinkosi jalasta, mutta sitten kuitenkin hidas jalalle. Ihme kyllä lähestymiset silloin verkassa onnistuivat ihan hyvin, mutta tämä samanlainen "hysteria" hevosessa jatkui Pantsun valmennuksessa - voin kertoa, että ratsastus oli v-a-i-k-e-a-a! Tuli paljon huonoja lehäsetymisiä, ja pitkästä aikaa itse jännityin lopulta hevosen mukana, ja 110cm radankin ratsastus tuntui niin työläältä.

Masensi ihan kauheasti valmennuksen jälkeen, kun tunsin oloni niin huonoksi ratsastajaksi. Dee näytti kaikki hankalat piirteensä, potkaisi mm. yhden esteenkin täysin kumoon...
Jo alkuverryttelyssä Dee oli niin jännittynyt, että se vain tippui tyhjäksi edestä leuka kohti ryntäitä, ja en meinannut sitä millään saada pidemmälle kaulalle (tai ylipäätään tuntumalle), vaikka se on ollut kotona jo varsin hyvä siinä ja saanut sen muotoa jo hyvin paljon kesän aikana muokattua oikeaan suuntaan.

Itseäni on mietityttänyt tuo Deen hypyn huonontuminen ja ylipäätään jalkatekniikan puute. Uskon, että se johtuu isolta osin siitä, että se kulkee usein mielellään liian lyhyenä, sehän on rakenteeltaan hyvin ryhdikäs jo luonnostaan, pitkä kaula kroppaan nähden - nuo asiat ovat olleet hankalia jo ihan ratsutuksen alkuvaiheista asti, kun on yrittänyt saada hevosta liikkumaan rennommin pidempänä. Asiaa ei ole auttanut se, että kontrolliongelmat olivat vuosi sitten esteillä oikeasti todella suuret ja itse on jäänyt kädellä vaistomaisesti vähän vetämään kuin peläten ryöstämistä, vaikka toki jonkin verran tässäkin olen parantanut, kun olen saanut luottoa hevoseen. Hypyn päällä minun pitäisi kuitenkin antaa vähän enemmän tilaa edestä, keikahtamatta kuitenkaan liikaa yläkropalla eteenpäin. Kesän aikana on alkanut nousemaan myös tunne, että nykyinen bevel bit alkaisikin olemaan nyt jo vähän liikaa/liian vahva ja olen hankkinut anatomisesti muotoillun sprengerin kolmipalan rinnalle saman valmistajan Dynamic RS -nivelkuolaimen. Sen mitä olen tuon kolmipalan kanssa huomannut hypätessä, että Dee alkaa painamaan siihen kädelle vaikka vastaakin pidätteeseen. Mietin jos tämä nivel yhtään miellyttää hevosta, saisin parannettua sillä ongelmaa, joka nyt tällä hetkellä bevel bitin kanssa menee hyppykerta kerran jälkeen enemmän siihen suuntaan, että hevonen jää jopa ihan tyhjäksi ja tätä kautta jopa toispuoleiseksi edestä.

Olin jo etukäteen ajatellut kysyä Piialta mielipiteitä kuolaimesta, mutta en ehtinyt sanoa mitään, kun hän sanoi jo alkuverkan yhteydessä, että hän vaihtaisi käyttämäni kuolaimen pois. Piia sanoi, että näyttää nyt siltä, että hevonen juoksee alta pois, mutta on pohkeen takana eikä rentoudu tukeutumaan kuolaimeen. Noh, siltähän se juuri on tuntunut, mutta en ole uskaltanut muuttaa mitään ennen kuin saan oikeasti joltain kokeneelta ammattilaiselta mielipiteen asiaan, että olenko yhtään oikeilla linjoilla ajatusteni kanssa.
Tämän lisäksi saatiin tosi paljon noottia siitä, että "minun hienossa hevosessani on kaksi eri hevosta, vasemmalle se taipuu hyvin ja on hieno, oikealle se on karsea". Dee on aina ollut heikompi oikeaan suuntaan, mutta sileällä olen saanut sitä suoristettua jo hirveästi. Nyt nykyisen estekuolaimen kanssa olen kuitenkin huomannut, että toispuoleisuus tulee uudelleen esiin ja asia vaan pahenee, kun se on niin jännittynyt, mitä se tuona valmennuskertana oli - hädin tuskin sain sitä taipumaan ollenkaan oikealle, se haluaisi lyödä takaosan sisälle päin ulkolavan ulos purren vasempaan puoleen kuolainta joka askellajissa.


 Oli kyllä hyvä, että ongelmat ilmenivät nyt noin selkeästi, sain tosi paljon apua ja oli kiva, että Piia oli innostunut keskustelemaan asioista niin paljon ratsukoiden kesken. Mutta kyllähän se masensi, kun suoritimme oikeasti niin ali riman koko valmennuksen ajan. Dee oli jännittynyt, itsekin loppuakohden jännityin. Lähestymiset oli vaikeita, en pystynyt ratsastamaan hevosta haluamaani etäisyyteen, kun se ei ollut ohjalla eikä jalalla. Vielä kun näin meidän menoa videolta, niin olin ihan maani myynyt - karseeta :/

Lyhyesti valmennuksen kulusta sen verran, että alkuverryttelyssä haluttiin tehtävän paljon siirtymisiä ensin ravin sisällä. Piia painotti, että kulmat ratsastetaan huolellisesti taivuttaen hevosta sisäjalan ympäri, hevosen tuli oikeasti likkua takaa selän yli rennosti. Laukassa tehtiin nostoja ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä, jossa jokatoisella kerralla nostettiin myötälaukka ja jokatoisella keralla vastalaukka. Ensiksi epäröin, että miten selviydymme siitä, kun ei olla ihan kauheasti edes sitä vastalaukkaa tehty, saatika että saisin hevosen nostamaan aina halutun laukan, mutta Dee teki ne kyllä ihan tajuttoman hyvin! Täytyy vieläkin ihmetellä, että miten se siinä jännityksessä sitten kuitenkin kuunteli niissä nostoissa niin hyvin, ja ne nostot oli suurimmalta osin vielä todella rauhallisia ja siistejä.

Sen jälkeen alettiin hyppäämään ympyrällä kavalettia johon piti tulla ensimmäiset kaksi kertaa normaalille etäisyydelle, sen jälkeen kaksi kertaa tuoda vähän kauempaan ponnistuspaikkaan ja viimeiset kaksi kertaa lähelle. Me ollaan Antin treeneissä tehty niin paljon niitä lähelle lähestymisiä, että siitä on alkanut tulemaan oikeasti jo ongelma itsellenikin, tuon hevosen aina liian juureen. Sain huomata, että se estesilmä nyt ei todellakaan ole riittävä, normaalietäisyyden löytämiseen meni hetki aikaa, kun aina uudestaan ja uudestaan toin lähelle. Sitten kun se alkoi onnistumaan, niin piti tuoda vielä kauemmaksi - siitä ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta lopulta saatiin vähän edistysta aikaiseksi, ja sitten ne lähelle tulemiset onnistuikin kertaheitolla... huoh... ongelmahan on radallakin meillä se, että tuon hevosta jo liikaa ja liian usein lähelle, ja se nyt ei enää 120cm radalla käy, jos tuon sen leveän okserin juureen niin, että tuntuu koko okseri ajautuvan syliin.


Kavalettien jälkeen jatkettiin tehtäviä lovan S:n muotoisella kolmen esteen pysty-okseri-pysty -linjalla, jossa oli ensimmäinen pysty - okseri väli vähän pidempi, ja toinen väli vähän ahtaampi. Okserin alla oli pelokkeena leveämpi vesimatto. Molemmat välit piti saada kuudella askeleella, eli tekniikkatehtävää hieman. Tehtävä oli meille helppo, kun ollaan tehty näitä kaarevia linjoja niin paljon oman valmentajan kanssa, että olen jo hyvin sinut pelailemaan sen kaarteen kanssa. Pidemmässä välissä pitää ratsastaa jo ennen ekaa estettä vähän enemmän "ulkoa sisälle" päin, jotta pääsee tulevan kaarteen vähän lyhyemmällä tiellä seuraavalle, jolloin laukan voi säilyttää aika normaalina, eikä tarvitse lennättää hevosta siinä välissä, jolloin tämä vauhti tekisi seuraavan tulevan lyhyen välin hankalemmaksi. Seuraavassa lyhyemmässä kaarteessa otin siis enemmän tilaa ulkoa, jotta voin taas jatkaa samalla rytmillä linjan viimeiselle pystylle. Tämä meni ihan hyvin, siitäkin huolimatta, että hevonen ei ollut ihan helpoimmalla tuulella rastastaa.


Tämän jälkeen tultiin molemmat maneesissa rakennetut sarjat pienellä korkeudella, eika pysty-okseri -sarja yhdellä laukka-askeleella ja perään kaarteen jälkeen pitkällä sivulla pysty-pysty -sarja, joka tuntui jopa vähän ahtaalta yhden laukka-askeleen väliltä. Piia halusi nähdä vain se, ettei sarjan kanssa olisi mitään ongelmaa, ennen kuin nostettaisiin rata 110cm korkeuteen.




Tähän asti asiat olivat vielä hilkulla pysyneet kasassa. Kun esteitä korotettiin, ja otettiin alkuun hyppy yksittäiselle 110cm okserille pitkällä sivulla oikeassa kierroksessa, niin en vain meinannut millään saada hevosta oikeaan kohtaan. Tuntui turhauttavalta. Jo pitkältä panikoin, että "en näe paikkaa, en näe paikka" ja esteen edessä olin jo ihan paniikissa. Näkyy hyvin videolta tuo jännittymiseni, vaikka tottapuhuen, kaipailisin yleisestikin ottaen rentoutta, parempaa kehonhallintaa ja elastisuutta siihen omaan tekemiseen ja esteistuntaan. Tultiin monta kertaa uudestaan ja uudestaan, hevonen hermostui lisää ja itse hermostuin, tuli jopa vähän sellainen epävarma olo itselleni - ja se ei kyllä koskaan ole hyvä hypätessä.


Kun lähestyminen saatiin edes jotenkin oikein, alettiin tulemaan rataa, jonka sainkin aloittaa heti ekan epäonnistuneen lähestymisen jälkeen uudelleen. En vain meinannut löytää paikkoja, hevonen oli tyhjä, jalan pohkeen takana, ja juoksi alta.
Ensimmäiselle sarjalle oltiin tulossa puolikkaaseen askeleeseen, ja lähden työntämään hevosta kohti sarjaa ja se ihan oikeutetusti kielsi sille sitten. Uusi lähestyminen ja vähän onnistuneemmin sisään, mutta itse aivan paskajäykkänä. Sarjan aikana hevonen pääsi juoksemaan kunnolla alta, ja tuli kiire tiukemman kaarteen jälkeen saapuvalle pystylle. Hevonen ei ollut oikeastaan yhtään kuulolla  sille pystylle lähestyessä, mutta sen pystyn tuleminen niin nopeasti yllätyksenä hevosellekin sai sen vähän herää kuuntelemaan ja odottamaan. Siitä suhteutettu linja, viisi laukka-askelta, pysty - pysty sarjalle, jossa olisin saanut olla niin paljon enemmän istunnalla vastaan/yläkroppa pystyssä välissä, että hevonen olisi vähän odottanut. Taas kaarteessa hevosta takaisin hallintaan, ja lähestyminen toisen kerran vesimatto-okserille, josta samainen ahdas kaarre pystylle, jota tehtiin ihan ensimmäisessä tehtävässä. Vielä viimeiseksi eka sarja toiseen suuntaan, ja se meni jo ihan ok, ja ehdin huokaista helpotuksesta, että selvittiin "hengissä", kunnes Piia huusi: "koko rata uudestaan!"
Se siitä helpottuneisuuden tunteesta, eikä se uusintasuoritus mielestäni sen paremmin mennyt, vaikka kieltoa nyt ei enää tullutkaan. Voi hemmetti kun ärsyttin, suorastaan hävettävän huonoa suorittamista! Siinä varmasti valmentajakin mietti mielessään, että miten noi on muka voinut selvitä Racing ratoja suurin osan kunnialla läpi - sillä sitä ihmettelin tämän päiväsen esiintymisen jälkeen itsekin.




Täytyy sanoa, että kyllä on taas edessä sellainen työmäärä. Eikä vähiten tuon hevosen kanssa, vaan itsenikin kanssa. Huomasin tuossa, kun tulin kahteen kertaan putkeen tuon radan, että olin aivan loppu sen jälkeen. joko kunto on liian huono, tai sitten nyt tänään noussut kuume vähän orasteli jo tuolloin, ettei ollut ihan kunnossa muutenkaan - tiedä tuota. Mutta kehonhallintaa ja elastisuutta haluan lisää. Tämä on jälleen se hetki, kun joudun toteamaan, etten voi hevoselta vaatia parempaa suorittamista, jos en kehitä ensiksi itseäni jollain oheisharjoittelulla.

Piialta saatiin kotiläksyiksi paljon puomitreeniä, ja nimenomaan sellaista, etten jää nyppimään lähelle vaan, että saisin ratsastettua hevosta pohkeesta sinne oikeisiin paikkoihin. Myös hevosen taipuisuutta ja rentoutumista pitää harjoitella lisää, että saan sen pidemmälle niskalle, mutta silti säilyttämään painon takajaloilla ja selän ylös. Kotonahan meillä on asiat jo aika paljon paremmalla mallilla, mutta selkeästi Dee hermostuu, kun samassa tilassa on useampia hevosia ja etenkin estetreeneissä en ole kyllä tottapuhuen tähän asiaan samalla tavalla painottanut, kuin mitä kotona työskennellessä.

Vaikka olinkin ihan maani myynyt, niin tämä oli juuri sellaista suoraa puhetta jota tarvitsin, jotta lähden tekemään sen ryhtiliikkeen tekemisessä. Mieltä lämmitti kuitenkin myös se, kun Piia kehui Deetä todella laadukkaaksi useaan otteeseen. Nuori hevonen ja vähän kokemattomampi/ei ammattilaisratsastaja on haastava yhtälö, mutta hienoa, että jaksan rohkeasti yrittää ja, että on se halu oppia - sitä ei voi oppia, jos ei itse lähde tekemään. Ja niinhän se on, ja kiva kuulla oikeasti huippuammattilaiselta tällaista, kun usein törmää vaan masentavaan latistamiseen täällä Suomessa: "Jätä laadukas nuori hevosesi oikeasti ammattilaiselle, se ei menisi tällöin hukkaan, kun pääsisi näyttämään todellisen laatunsa." 

Vaikka enhän minä sellaisia puheita aikaisemminkaan ole kuunnellut ;D Mutta se kannustus on silti iso juttu, että jaksaa tsempata jatkossakin vaikka olisi vaikeuksia! Olin todella tyytyväinen valmennuksen antiin, ja yritetään ehdottomasti päästä jatkossa mukaan uudelleenkin!

14 kommenttia:

  1. Voi apua, muistan ton tunteen Pian valmennuksessa jokin aika sitten, kun meinasin oikeasti kuolla kesken radan! Lämpöä oli kyllä silloin se +29 eli ei helpoin kelikään, mutta mulla oli aivan samat fiilikset oman suorittamiseni kanssa - ihan hävetti välillä..

    Mutta ei se yhtään niin kauheaa ollut kuin tekstisi antoi ymmärtää! Ihanaa kun olet kriittinen omaa tekemistäsi kohtaan, mutta älä kuitenkaan masennu - oot tehnyt superhyvää työtä Deen kanssa ja matka on vasta alussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhea, jos tuossa tilanteessa olisi ollut vielä tuollaiset lämpölukemat, niin olisin varmaan pyörtynyt :D Joo samanmoisia tuntemuksia, tuli vähän tunari olo, ja kaikillehan se sellainen olo ei ole toivottavaa, kun se saattaa latistaa oman innon yrittää, mutta onneksi itselläni tulee aina ihan ylimääräinen vaihde päälle, kun saa esim. ratsastuksessa tulee vaikeita ja haasteellisia hetkiä! Kiitos Aada! <3

      Poista
  2. Noi on ikäviä hetkiä kun saa rypeä pohjamudissa, mutta sieltä noustaan aina vahvempina ylös.
    Ite oon huomannut oman nuoreni kanssa, että aina epäonnistumisien aikana oma itseluottamus kokee hirveän kolauksen kun heti ajattelee pilanneensa hevosen tmv. :D Tsemppiä teille!! Jotta voi kehittyä paremmaksi, täytyy myös epäonnistua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tekee vaan hyvää, kun joudun tollaisiin tilanteisiin - jopa hassulla tavalla nautin siitä, kun tajuan, että oma taso on huono, koska siitä lähtee ihan älytön tsemppi päälle olla parempi!
      Kiitos, ja totta joka sana, että joskus täytyy epäonnistua, jotta voi taas kehittyä! :)

      Poista
  3. Heidii, älä oo noin itsekriittinen :D ! Paljon hyvää oli tossakin valmennuksessa ja kaikille sattuu välillä huonompia lähestymisiä jne, katse vaan ylöspäin, hienoja ootte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, minusta paljon itsekriittisemmäksi ei voi enää mennä, ilmeisesti luonteen piirre, joka välillä vähän raskaskin sellainen :D Kiitos!

      Poista
  4. En usko että valmentaja ajattelee teistä noin mitä kirjoitit. Hän kuitenkin on hevosalan ammattilainen, ja ymmärtää että aina ei ole hyvä päivä. Kyllä så tosta vielä nouset. Virheistä oppii, niinkuin sanotaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei varmaan oikeasti ajattele, mutta se oli ajatus mikä itselleni tuli meistä mieleen :D Ja monien Pantsun valmennuksista kokemuksia kuullen, Piialla ilmeisesti on vaativa tyyli - ei ole mikään turhanpäiväinen "hyvä hyvä" -opettaja, ja sellainen sitä pitää valmentajan kyllä ollakin, kunhan muistaa myös palkita ja kehua niistä oikein tehdyistä asioista :)

      Poista
  5. Täytyy kyllä samaistua muidenkin kommentojien kommentteihin, että Piian valmennukset ovat oikeasti myös fyysisesti raskaita ratsastajalle sekä pienestä itsetunnon kolauksesta saa aina vain voimaa jatkaa ja kehittää yhteistyötä hepan kanssa vaikka se kuulostaakin niin epätoivoiselta edes yrittää. Itse olen kanssa useampaan otteseen ollut aivan loppu Piian silmien edessä (talven treenit 120-130cm tasoa ja Piian valkussa en sitten edes päässyt 70cm pystyn yli mutta myöhemmin paljastui että hevonen oli kipeä) eli et ole todellakaan ainoa jonka valmennus on mennyt aivan ali riman, nimimerkillä kokemusta on ja vielä useaan otteeseen :D muutenkin Piian valkuissa oli ollut yllättävän paljon vaikeuksia myös muilla ratsukoilla täälläpäin ainakin mutta aina hän jaksaa kannustaa ratsukkoa eteenpäin ja kotiläksyt kannattaa pitää mielessä niin ongelmat kaikkoavat kuin itsestäään kunhan pääsee niitä kohtia hiomaan. Tsemppiä! Sulla on kyllä hieno hevonen ja ratsastat hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Joo helpolla ei päässyt, mutta toisaalta tällaista persuuksille potkimista minä ainakin nyt tähän hetkeen tarvitsenkin! Omat tavoitteet on niin korkealla, ettei niihin ylletä, jos ei välillä joudu oikeasti koville. Sen huomasi, että oma kunto vaatii vähän kohtousta :D Kiitos paljon kommentistasi!

      Poista
  6. Tiedän niin tunteen! Mun ja vaavin ensimmäisessä valmennuksessa Piia sanoi että vaavi liikkuu kuin 3 vuotias raakile ja seuraavalla kerralla hevonen parempi mutta ratsastan huonosti :-D Aina ollaan noustu, kuten jo tiistaina sanoin että sulla on herkkä ja vaikea hevonen! Tsemppiä, nähdään taas valmennuksissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dee on kyllä hankala sille päälle sattuessaan, mutta sitten kun se on yhteistyöhalunen ja kaikki vaan toimii, niin kaikki tuntuu todella luonnottoman helpolta :D Kiitos, ja siellä nähdään! :)

      Poista
  7. Tuo on ihan totta, joskus täytyy tulla niitä (omasta mielestä) isoja epäonnistumisia, jotta osaa hahmottaa ne merkittävimmät ongelmakohtansa paremmin. Senhän takia valmennuksissa käydään, aika turhaahan se ois jos tulis aina pelkkiä onnistumisia. Piia on tiukka tyyppi eikä juuri anna armoa, ja pari kertaa hänen opissaan käyneenä koen että on juuri sen suorapuheisuutensa vuoksi niin mahtava valmentaja.

    Tuosta kehonhallinnasta, itse olen saanut valtavasti apua pilateksesta. Kyllä muuten hahmottaa kinttunsa paremmin jo muutaman viikon jälkeen!

    -Emppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilateksesta oon kuulut tosi paljon, se voisi olla harkitsemisen arvoinen. Ja ylipäätään kuntoa täytyy saada kohennettua. Jep, ja tuo on totta, että valmennuksiin mennään nimenomaan ratkomaan niitä ongelmia, eikä pelkästään kuulemaan kehuja, ja siitä tosiaan Piiassa tykkäsinkin! :)
      Kiitos kommentistasi!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot