sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ihanaa olla taas oman hevosen selässä!


 Dee on kyllä niin speciaali hevonen minulle. Ihan kaikekseltaan, se on tullut itselleni ihan kauhean tärkeäksi ja rakkaaksi, etten olisi voinut koskaan aikaisemmin kuvitella kiintyväni mihinkään hevoseen noin paljon. Toki siinä on tietenkin taustana sekin, että on nähnyt sen syntyvän ihan livenä, vetänyt sitä etujaloista, kun ei meinannut tamma saada varsaa ulos omin voimin. Nähnyt sen nousevan ensimmäisen kerran pitkille jaloilleen. Hoipertelevan ensimmäisen kerran maitobaarille. Saanut seurata sen kasvua päivittäin koko sen elämän ajan. Ja ennen kaikkea kokenut sen kanssa ihan hirveästi. Niin, ja se että onhan se kaikekseltaan enemmän kuin hyvinkin paljon itseni näköinen, kun se on tavallaan oman kädenjäljen tulos - ensimmäinen itse alusta, aina pikku varsasta asti kouluttamani hevonen. Ja se ENSIMMÄINEN oma hevoseni.

Tällaisten taukojen jälkeen sitä muistaa taas, miten sen selässä istuminen on niin erilaista kuin minkään muun hevosen selässä. Se on myös sellainen hevonen, että kun se on kauhea ratsastaa, niin se myös on ihan jäätävän kammottava. Mutta sitten, kun se on super hyvä, niin se ratsastus on jotain ihan taivaallisen hienoa - minun mielestäni :) Silloin tuntuu siltä, että voisi vaa hymyillä kokoajan siellä selässä, ja minä ja hevonen toimitaan toistemme ajatustenlukijoina. Tulee sellainen olo, että me pystytään ihan mihin vaan!

Nyt olen kävelyjakson jälkeen noussut selkään kolmena päivänä. Kaksi kertaa maastossa kävelle, ja vähän ravipätkiä ottaen. Olen nauttinut, kuten arvata saattaa! Eilen kävin sen kanssa kentällä tekemässä vähän jotain "työn" tapaista, eli käynnissä taivuttelua ja herkistelyä taas normaali asetuksiin, eli herkäksi pohkeille eteen näin aluksi pääasiassa tasaiselle tuntumalle. Jossain vaiheessa nostin ravin ja ravailtiin vaan todella loivaa kierrosta ympäri kenttää vaihdelle suuntia. Alkuun hevonen tuntui vähän tahmealta, ja ihan ymmärrettävästi, mutta aika pian se selkeästi alkoi vertymään ja voi jestas, mitä letkeyttä siitä liikkeestä sai irti, vaikka me vaan kevyesti hölkkäiltiin! Dee ihan oma-aloitteisesti lähti pyöristämään ylälinjaa ja selkää, tarjosin sille aika pitkää pyöreää muotoa missä se vielä pysyi hyvin tasapainoisena eikä kellahtanut etuosalle. Tuntui vaan jotenkin aivan fantastiselta, vaikka todellisuudessa se olikin vain sitä... noh, hölkkäilyä. Jotenkin siitä tulee hyvä fiilis, kun hevonen tuntuu iloiselta ja halukkaalta, ja se liikkuu tyytyväisenä eteenpäin ollen samalla hyvin vastaanottavaisella tuulella kaikkien apujen suhteen. Ilahduttavaa oli myös se, että se pysyi näinkin pitkän tauon jälkeen äärettömän rentona, vaikka samaan aikaa maneesissa oli kilpailut käynnissä ja puomit kolisi ja kuulutus kuului, sekä hevosia kuhisi parkkipaikalla ja ympäristössä.

Kovin pitkää pätkää en ravaillut. Ensiksi n. 10 minuutin pätkän, sitten 10 minuuttia välikäyntejä ja taas toisen 10 minuutin pätkän, ja sitten se saikin olla siinä. Tästä tämä taas lähtee. Vielä ensi viikko jatketaan tätä pikkuhiljaa kokoajan liikuntaa lisäten. Eihän tässä kahdessa viikossa vielä ehdi kunto juurikaan laskea radikaalisti, mutta jotta ei nyt jumahtaisi liian nopeasti alusta, niin täytyy edetä maltilla. Ensimmäiset laukat suunnittelin ottavani ensi viikon alkupuolella. Tästä tämä lähtee taas! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot