sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin! osa 1

Noniin, kysymyksiä tuli ihan ennätysmäärä tähän blogiin! Osaan olen joskus aikaisemminkin vastannut, mutta vastailen nyt uudelleen, koska lukijamäärät ovat varmaan taas edelliskerran kyselyhetkestä kertaantuneet jonkin verran. Jaoin nämä vastaukset myös kahteen osaan helpottaakseen lukemista.


Ja haluan nyt ihan aluksi vastata yleisesti, sillä teidän, että monia kiinnostaa aina hevosihmisten rahapolitiikka, kun kyseessä ei ole mikään halpa harrastus edes yhden hevosen kanssa, saatika että lähdetään toista varsaakin tekemään, että siitä huolimatta en ihan kauhean mielelläni omista työkuvioista, raha-asioista, tilitiedoista ja henk.koht. yksityiselämästä (joka siis on kaikkea muuta kuin tähän blogiin kirjoitan, mitä ylipäätään haluan tänne kirjoittaa tai mikä tänne blogiin kuuluu). Mutta sen verran voin sanoa, että kuten pari postausta aikaisemmin kirjoitinkin, niin itselleni tämä ratsastus"ura" on jouduttu kokoamaan hyvin pitkän kaavan mukaan, kun ei ole ollut vanhempia ostamassa ja kustantamassa hevosen hankintaa sekä sen ylläpitoa, ei valmennuksia ja kulkuvälineitä, niin joo kyllä tässä töitä joutuu tekemään ja välillä oikeasti tilanne on se, että syödään nuudelia ja näkkäriä suurinpirtein seuraavaan palkkaan asti, mutta hevonen hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista ja se saa kaiken tarpeellisen mitä se tarvitsee. Nämä asiat ovat vain valintakysymyksiä. Itse en ole käynyt arkivaatteita shoppailemassa pariin vuoteen, taikka käynyt juhlimassa kolmeen vuoteen. Ulkona ei käydä syömässä, ulkomaan lomamatkoja saa vain unelmoida, ei pääse kyllä vahingossakaan pröystäilemään millään, toinen meidän autoistakin jouduttiin myymään, kampaajalla en ole käynyt puoleentoista vuoteen, hammaslääkärillä kuuteen vuoteen jne. Että, joo, ei meillä(kään) ole mitään rahapuuta olemassa, mistä vaan tarvittaessa seteleitä noukitaan ja muuten vaan tsillaillaan, väillä ihan ihmetyttää mistä minun kohdalla tällaisen ajatuksen on voinut saada aikaiseksi :D Ja lisäksi edelleen - tämä kaikki mitä tähän mennessä on saatu hankittua ja toteutettua on yli kymmenen vuoden työn tulosta, eli kaikki ei vaan ole tipahtanut taivaasta yksi kaunis päivä. Varsaprojektin toteutuminen ei olisi onnistunut, mikäli avopuolisoni ei olisi myös tässä harrastuksessa tiiviisti mukana - tämä on meidän yhteinen juttu tänäpäivänä, ja kiitos hänelle kaikesta tuesta ja spontaanista innosta tätä hullua harrastusta kohtaan kaikkien vaikeuksienkin jälkeen! Ja mihinkään en muuttaisi tätä tilannetta, en myöskään osaa olla kateellinen kenellekään toiselle, joka on saanut paremmat lähtökohdat hevosharrastukselleen, sillä olen todella kiitollinen jo kaikesta olemassa olevasta ja oikeasti se on ollut vain äärimmäisen hyvä ja antoisa juttu, että kilpaluikäisen hevosen omistamisen saamiseen on joutunut odottamaan ja tekemään töitä näin kauan - olen oppinut tässä ajassa niin paljon sellaista mitä ei muuten voisi oppia ja arvostus kaikkea tätä kohtaan on nyt todella korkealla, kun on alunperin oppinut siihen, ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Mitä tulee ajankäyttöön, niin EDELLEEN hevosen asuminen naapurissa on helpottanut ajankäyttöasioita hyvinkin paljon. Minulle vapautui tämän muuton johdosta pari tuntia vuorokaudesta aikaa (enkä edes halua mainita niitä bensakuluja, joita ei enää ole). Siinä ylimääräisessä ajassa ratsastaa helposti hevosen toiseen kertaan päivässä, eikä hevosen luona pikaisesti toiseen kertaa vuorokaudessa käyminen ole sen aikaavievempi juttu, kuin suihkussa käyntikään. Talli aukeaa aamulla klo 05:00 ja sulkeutuu illalla 22:00, niin kyllä sitä ehtii. Nämä on järjestelykysymyksiä ja taas päästään siihen, että toiset käy vapaa-ajallaan näkemässä kavereita, istumassa iltaa, ehkä syömässä ulkona tai leffassa, niin itse käyn tallilla, jos mahdollista. Vapaata saan silloin, kuin luottohoitajani Janita käy hoitamassa ja touhuamassa Deen kanssa.

Tässä siis selvitystä yhteisesti tähän aihepiiriin, joka ei kyllä varsinaisesti kuuluisi yhtään kenellekään, mutta jonka ymmärrän mietityttävän aina jokaisen bloggaajan kohdalla, joka julkisesti hevosharrastuksestaan kertoo.


Sitten niihin muihin kysymyksiin! Yritän taas parhaani mukaan kattavasti vastata! :)

Jazy17. joulukuuta 2014 20.36
Missä opiskelit hevoshierontaa? Osaisitko suositella paikkoja missä kannattaisi opiskella sitä (siis pelkästään hevoshierojaksi)?

Eläinlääkintäkoulu Weterissä, koulua järjestetään myös uudellamaalla. Tuo paikka on ihan varteenotettava koulu, mutta itseäni vähän harmitti se, että liikaa käytettiin aikaa "hippeilyihin", eli kengättömyyteen, kuolaimettomuuteen, homeopatiaan ja itse hieronta ja muu hevosen anatomian opiskelu jäi tuolloin vähän taka-alalle. Toki oli hyvä käydä laaja-alaisesti hevosta läpi, koska et voi vain hieroa hevosta jos et ymmärrä hevosta laaja-alaisesti muutenkin ja ihan mielenkiintoista kuulla eri koulukuntien mielipiteitä asioista, mutta itse olisin halunnut enemmän ammattitaitoista opetusta itse hierontaan. En myöskään ollut ihan vakuuttunut, että koulun mielestä koulun läpikäynyt hieroja olisi kaiken oppinut valmis hieroja, koska itse voin sanoa oppivani hevosista ja hieronnasta päivä päivältä lisää, ja mitä enemmän opiskelee asioita, sen enemmän tajuaa kuinka paljon on vielä opittavaa. Lisäksi hierontaa, niinkuin ratsastusta ja itse hevosta kokonaisuutena ei opi yhtä kurssia käymällä. Mutta ehdottomasti kannustan käymään hevosaiheisia koulutuksia, jos yhtään kiinnostaa! Kaikesta voi oppia lisää ja saada sitä omaa tietotaitoa nostettua. Muista kouluista ei ole minkäänlaista tietoa.


Miten huolehdit Deen hyvinvoinnista? Esim. Kylmäätkö jalkoja, hierotko, laitatko selänlämmittimen ja koska teet näin?

Ennen kaikkea, että vuorokaudessa perustarpeet on taattu, eli: laadukas heinä, oikeanlainen ruokinta, riittävä ulkoilu ja vaihteleva kehittävä liikunta hyvillä pohjilla. Nämä asiat pitäisi olla kunnossa mielestäni jokaisella hevosella, toki sitten riippuu yksilöstä mille sopii mikäkin juuri ruokinnoissa ja liikunnassa. Sitten tietenkin hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kuunnella hevosta ja sen vointia päivittäin, olen heti varpaillani kun huomaan hevosen olevan haluton tekemään tai kiukkuinen - Dee näyttää hyvin herkästi olotilansa, mikä helpottaa asiaa paljon. Raskaiden treenien jälkeen (kuten hyppäys, laukkamaastot) kylmään hevosen jalat aina pakastettavilla kylmäyspatjoilla, jotka olen kokenut parhaimmaksi kylmäysmuodoksi, mutta myös muulloin aina vaan kun on aikaa kylmäilen jalkoja liikunnan jälkeen n. 20min per jalka. Kylmäyksen jälkeen lämpöpintelit jalkoihin. Pyrin hieromaan nykyyään Deen viikottain vapaapäivien ohessa, se rentouttaa lihaskireyksiä, lisää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa  ja pysyn paremmin kokoajan perillä mahdollisista orastavista ongelmista, jos niitä on tulossa ja olemassa. Hieronnan avulla ymmärrän myös paremmin, miksi joskus jotkut liikkeet ovat hevoselle hankalempia suorittaa, joten pystyn ratsastamaan hevosta sen mukaan. Tsekkaan kyllä päivittäin hevosen selän ja jalat nopeasti läpi aina ennen ratsastusta/liikuntaa. Rankkojen treenien jälkeen olen viimeaikoina laittanut aina talliloimen alle back on trackin verkkoloimen, se edesauttaa tosi hyvin pitämään verenkiertoa yllä ja hevonen ei ole seuraavana päivänä ihan niin tukossa, vaikka oltaisiin kovaan tehty edeltävänä päivänä hommia. Muutoin tietenkin hevosen perushyvinvointiin kuuluu säännöllinen hyvin tehty kengitys, hampaiden raspaus, rokotukset, loishäädön suorittaminen tarpeen mukaan sekä ainakin treenattavilla hevosilla kerta vuodessa yleinen terveystarkastus, jossa katsotaan hevosta läpi ja hoidetaan mahdollisia hoidon tarpeessa olevia asioita.

Dee tohtorin vastaanotolla 

Mistä varsaprojektin lähtöisin? Miksi valitsit emäksi juuri iitan? Onko dee viettänyt koskaan vähän pidempää saikkua? Miten on kisavuosi mennyt? Mikä on sinun ennätyksesi esteillä? Entä deen? Minkä tasoisia olette (sinä ja dee) parasta deessä? Miten hommat ovat edenneet riston kanssa? Miten vietät vapaa-aikaasi? Tässä nyt pari :D

 Varsaprojekti on lähtöisin oikeastaan Deestä ja siitä innostuksesta kasvattaa oma varsa, ja Iitahan on Deen emä, ja pidän Iitan jälkikasvusta, ja minulle on tarjoutunut tähän mahdollisuus saada Iitasta vielä toinen varsa. Ensimmäisen kerran tätä toista yritettiin vuonna 2010, mutta ei tärpännyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin oli tilanne, että jos sen varsan Iitasta haluaa, niin nyt se on tehtävä. Tamma alkaa olemaan jo sen ikäinen, että mahdollisuudet käyvät vähiin. Toivotaan nyt, että sieltä se hieno terve varsa putkahtaisi ensi keväänä! 

Kisavuosi on mennyt ihan super hyvin! Enemmän kuin osasin odottaa. Dee kilpaili ikäluokissa, ja teki useita hienoja suorituksia, ja saatiin kivasti myös sijoituksia kaudella, ja siistejä ratoja, joten en voi olla muutakuin iloinen ja tyytyväinen!

Oletan, että ennätyksellä viitataan hypättyyn estekorkeuteen? Yksittäisenä molemmilla 140cm, ratana minulla 120-130cm ja Deellä 130-140cm, mutta meidän tasomme on kyllä siinä 120cm tasolla yhteensä, ja nyt talvella yritetään vakiinnuttaa tätä ja nousta ensi kaudella taas. 

Deessä parasta on... vaikea sanoa. Varmaan se, että me tunnetaan toisemme aika hyvin ja se on rakas minulle kaikkine puutteineenkin. Parasta Deen kanssa on kyllä hyppääminen, ja myös maastossa laukkaaminen, nautitaan niistä molemmat! :)

Riston kanssa hommat etenee kivasti. Se on hirveän tasapainoinen ja sillä on kaikki askellajit todella vahvoja. Nyt ollaan aloitettu sen kanssa säännöllistä hyppäämistä selästä käsin, ja siinä on vielä aika paljon hieomista, kun se ei oikein uskalla vielä mennä samalla luottavaisuudella, kuin mitä se irtohypytyksessä menee. Mutta kerta kerralta se parantaa ja kehittyy. Ikänsä puolesta sillä ei viitsi vielä kovin paljon tehdä, joten rauhassa edetään.

Vapaa-aikaa vietän sillon, kun sitä on (ja jos talleilua ei lasketa) niin kotona ja luen aika paljon, käyn Veeti -koirani kanssa lenkillä :) ja nukun... siitä kaverit välillä vähän kuittailee, kun aina mulle soittaessa olen joko tallilla tai nukkumassa, kun on vapaalla. Ja tottakai tälle blogille uhraan vapaa-aikaa myös jonkin verran, kirjoittaminen on mukavaa ja terapeuttista, ja saan tehdyistä treeneistä paljon näin irti.


onko dee unelmiesi hevonen? oletko tehnyt ratsastushistoriastasi postausta? jos et haluaisitko tehdä? kuka hevonen on vaikuttanut eniten itseesi ratsastajana? entä kuka opettaja?

 Kyllä Dee taitaa olla unelmieni hevonen. Se on juuri se hevonen, josta olen ihan pikku tytöstä asti unelmoinut! Sellainen, jonka kanssa on ihan omalaatuinen ystävyyssuhde, ja jonka kanssa edetään elämässä yhdessä :)

En ole tehnyt ratsastushistoriastani postausta, mutta voisin kyllä sellaisen joskus tehdä!

Dee on vaikuttanut eniten itseeni ratsastajana, koska se on elämässäni ainut hevonen, jonka kanssa on tehty ja koettu kaikista eniten. Koen, että Deen sisäänratsutuksen jälkeen olen kehittynyt ihan hirveästi ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä!

Opettajista kaikista eniten hyppyhommissa on ollut tärkeänä vaikuttajana Antti Jurvanen, jonka opissa joskus n.12-13 -vuotiaana opin enemmän hyppäämään ja aikojen saatosa hyppäämään vähän isompaa, sekä kilpailemaan. Hollannissa sain Alexandra van der Peijliltä niin arvokasta oppia vuonna 2013, että ne ovat vaikuttaneet omaan ratsastukseeni ja hevosten treenaamiseen sen jälkeen ihan valtavasti. Toki kaikilta opettajilta oppii jotain, tällä hetkellä Karin valmennuksissa huomaan oppineeni rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta todella paljon. Pantsun valmennuksissa oppii olemaan entistä pikkutarkempi ja tekemään huolellista pohjatyötä, ja nyt syksyllä olenkin näihin asioihin yrittänyt keskittyä erityisesti, jotta saan omasta ratsastuksestani tehokkaampaa ja parempaa.

 Deen kanssa Hollannissa

Mikä kamera sulla on? Mikä on suurin hyppäämäsi este? Paras valmentaja vuosien varrelta? Lempi tuotemerkit hevoselle ja ratsastajalle? :)

 Kamera on Nikonin 3100D tai joku tällainen erittäin aloittelijatason harrastejärkkäri, joka on ollut meidän tarpeisiin todella hyvä kamera!

Tuohon korkeimpaan hyppäämäni esteeseen vastasinkin ylempänä, eli 140cm ja parasta valmentajaa en osaa valita. Hollantilainen valmentaja avasi kyllä niin paljon silmiä, että ehkä hän, vaikka itse valmennuskertoja nyt ei ole muihin valmentajiin verrattuna samanlaista määrää.

Lempituotemerkki ratsastajalle riippuu vaatekappaleesta. Housuissa tykkään Animoista ja Pikeurista, molemmat istuu ihan täydellisesti, ovat mukavat päällä ja tuntuvat kestävän. Paidat, takit, kengät jne, tulee ostettua aina vähän mitä milloinkin. Kypärässä olen tykännyt hirveästi tuosta mun CO wellington classicista, joka on ollut minulla jo viimeiset seitsämän vuotta ja nyt tilauksessa ollut Antareksen kypärä on tulossa näihin aikoihin, ja se oli päässä kokeillessani ihan super ihanan kevyen ja ilmavan tuntuinen.
Hevoselle myös vähän riippuu varusteesta, mutta satuloissa tykkään eniten Equipesta, muuten nahkatuotteissa Dyon on ollut ihan ykkönen aina suitsista lähtien, ovat laadukasta nahkaa ja kestävät kauniina vuodesta toiseen. Loimissa olen todennut monia merkkejä testaillessa, että Deelle parhaiten kestävimmät ja istuvimmat loimet löytyvät Horsewarelta.


Olen lukenut blogiasi lähes alusta alken ja tämä on tälläkin hetkellä ainut jota jaksan säännöllisesti seurata! Todella mielenkiintoisia juttuja kaikin puolin ja teidän kehitystä Deen kanssa (ja muiden blogissa esiintyneiden hevosten kanssa) on ollut kiva seurata! Itsekin olen kiinnostunut nimenomaan hevosten ja eläinten täysivaltaisesta hyvinvoinnista ja terveydestä.

Kysymykseni on vähän asiaton ja ymmärrän jos et halua vastata, mutta näin opiskelijana minua kiinnostaa miten rahoitat harrastuksen ja ylipäänsä Deen elämän? Ja toinen varsa vielä tulossa lisää. Aiemmassa postauksessa kerroit että käyt usein kaksi kertaa päivässä tallilla niin mietin, että käytkö ollenkaan töissä tai teetkö kevyempää työpäivää? Onko sinulla jotain koulutusta tai mitä olet suunnitellut tekeväsi tulevaisuudessa työksesi?

Muistan myös että teillä on koira joka ei kuitenkaan ilmeisesti juuri kulje tallilla mukana (?). Onko vaikea järjestää aikaa koiralle työn/opiskeluiden ja aktiivisen tallilla käymisen ohella? Itsellänikin on koira ja mietin miten saisin yhdistettyä täysipäiväisen opiskelun ja uudelleen alkavan hevosharrastuksen ilman että koiralle tulisi kohtuuttomia aikoja yksin...

 Tosiaan tähän kysymykseen vastasinkin jo heti tuossa alussa. :) Vastaan vielä noihin, mihin en jo vastannut, eli minulla ei ole muita koulutuksia kuin hevoshierojan koulutus. En tiedä mitä teen tulevaisuutena työkseni, toivottavasti pääsääntöisesti hevosten parissa.

Ja ei tosiaan Veetiä voi tallilla pitää mukana, kun tallilla ei saa pitää koiria vapaana turvallisuussyiden vuoksi. Mutta Veeti harvoin on yksin, että sille on onnistunut hyvin kuviot niin, että sillä on lähes aina seuraa ja jos ei ole, niin se tulee autossa mukana, ja joskus se on T:n mukana myös ollut töissä apulaiskoirana :)

 Herra koira hepulin vallassa x)

Miksi käytät jatkuvasti kannuksia, varsinkin hypätessä, jolloin jalka pääsee kaikista eniten heilumaan ja vahingossa osumaan hevosen kylkiin? Toivoisin perusteellista vastausta, sillä kannuksien käytölle on aina varsin pätevä syy.

Mihin perustuu väite, että juuri hypätessä kannus osuisi vahingossa eniten kylkiin? Kannuksia ei tule käyttää, jos ei hallitse omaa kroppaansa, tai ainakaan Deen kanssa ei tulisi mitään sellaisen ratsastajan kanssa, joka vahingossa kannuksella tökkisi. 
Kannukset ovat minulla jalalle lisävaruste, jolla tarvittaessa pystyn tehostamaan jalalla tehtyä apua. Etenkin esteillä Dee on usein niin kuuma, että sen kanssa kannuksen olen todennut hyväksi ja miellyttävämmäksi, kuin ilman. Se, että kannus on jalassa, ei tarkoita sitä, että sitä välttämättä tarvitsisi kertaakaan käyttää treenin aikana tai, että se olisi jonkinlainen väline joilla on tarkoitus vahingoittaa hevosta. Kaikkein tärkeintä on näissä varusteasioissa se, että hevonen on perusavuilla ja sen perusratsastus on kunnossa. Sen jälkeen voidaan lähteä hienosäätämään.


Mitä sille Zorrolle kuuluu mitä ratsastit ennen laatuponikisoja oisko ollut viime vuonna? En oo koskaan bongannut että käytkö kouluvalmennuksissa ollenkaan? Jos käyt , kuka sua valmentaa? Kuinka pitkä olet ?

Zorrolle kuuluu kuulemma hyvää, sillä on poniratsastaja, joka starttasi sen kanssa mm. amatöörisarjaa HIHS:ssä tänä vuonna ja päässyt muistaakseni aluevalmennusrenkaisiin. Enemmän Zorron kuulumisia voi lukea omistajansa Miljan blogista!

Olen käynyt Noora Peltolan silmien alla treenaamassa sileäntyöskentelyä. Ei ole löytynyt sopivaa ammatikseen tekevää koulukoutsia meidän tarpeisiin, ja Nooran kanssa ollaan saatu ihan muutamalla kerralla hevoseen niin paljon positiivista aikaiseksi, että en koe syytä kouluvalmentajan etsimiseen tällä hetkellä.

Olen 160cm pitkä.

Nooran silmien alla viime keväänä, Dee oli niin hieno ja tuolloin tuli hyviä uusia fiiliksiä, joita ollaan sen jälkeen saatu vakiintumaan useamminkin!


Ootko koskaan aatellut omistavasi suomenhevosta? Tai ponia? :D Ootko koskaan kisannut kenttää? Minkälainen olisi sun unelmien talli, jos saisit itse suunnitella sen ja sen pihapiirin, kentän, maneesin yms? :) Tuntuuko susta koskaan, että hevosen omistaminen jotenkin "rajoittaisi" sun elämää? Lomareissujen tekemistä ts muita juttuja. :D

Itseasiassa olen ajatellut! Olisi mahtavaa omistaa liinaharjainen laadukkaasti liikkuva suomenhevonen. Ehkä joskus :) Ponia en ole ajatellut omistavani, paitsi ehkä sitten, kun on omia lapsia niin niille sitten ehkä.

Kenttää en ole koskaan kisannut, ensi kesänä voisi olla kiva käydä kokeilee - vaikka Risto -ponilla ;)

Unelmieni talli olisi siisti ja järkeväisti suunniteltu kaikki karsinoiden, lantaloiden, kuivike- ja heinävarastojen kanssa, tallissa olisi ruokinta-automaatteja helpottamassa päivien rutiineja, ja isot hyväpohjaiset tarhat. Tottakai siellä pitäisi olla erinomaiset puitteet hevosten treenaamiseen eli hyväpohjaiset kenttä ja maneesi, juoksutusympyrä, kävelykone ja edes lyhyt huollettu "maastopätkä", jossa pääsee ottamaan laukkavetoja. Muuta maastoilumahdollisuudet olisivat kyllä aika tärkeät myös. Tallin pihapiiri olisi kivetetty ja alueella riittävästi maata kesäksi laitumille. Ehkä myös varsapihatto? :D Pihapiiri olisi helppohoitoinen, mutta tyylikäs.

Kyllä sellainen fiilis välillä on, että hevosen omistaminen rajoittaisi elämää, koska niinhän se pakostikin meidän elämäntilanteessa tekee. Täytyy tehdä valintoja, joita ilman hevosta ei tarvitisisi miettiä. Mutta en silti koe tätä elämäntilannetta mitenkään huonoksi, vaan nautin tästä kyllä, muutenhan sitä hevosta ei varmasti olisikaan.


Seuraavat vastaukset tulevat ennen joulua! Kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille :)


7 kommenttia:

  1. Tämä nyt olisi varmaan tuohon kysymyspostaukseen pitänyt jo laittaa, mutta mitä Dee söi kun se oli varsa (0.5-3 vuotiaaksi asti)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tämänkin kysymyksen voin vielä laittaa mukaan :) Vastauksia tulee lisää joko huomenna tai tiistaina!

      Poista
  2. Hei osuipa silmään, kannattaa käydä hammaslääkärissä! :D Nimerkki 10 vuoden taukoa ja löyty kivat 7 reikää. Yksityisellä haluan käydä ja siellä se olikin sen about 100euroa/reikä ja edelleen on pari hoitamatta kun ei raaski käydä laittamassa loppuja. Sori vähän out of topic, heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D no niinhän sitä kannattaisi, ja aina sitä miettii, että no ens kuussa tai ensi keväänä, KUN on rahaa, niin kummasti se raha aina uppoaa hevosen tarpeisiin. Onneksi on se tilanne, että hampaat ainakin näin tuntuvat ja näyttävät olevan kunnossa, niin en ole ottanut stressiä asiasta :D

      Poista
  3. Todella hyvä, että avasit talouspolitiikkaa, koska nuoret tytöt jotka lukevat blogeja haaveilevat omasta hevosesta, tajuamatta ollenkaan kuinka paljon se syö aikaa ja rahaa. Ja tuntuu, että tänä pävänä hevosharrastus on jollain tapaa statussybloli. On merkkivaatetta, älyttömän kallista hevosta, yms. eikä silti ole koskaan rahasta puutetta. Kenellä se oikeasti menee niin? Mielikuvia on varmasti mukava ylläpitää :D Olin todella iloinen lukiessani tuota kirjoutuksen ensimmäistä osaa, koska monen hevosenomistajan kohdalla asiat menee oikeasti noin. Ja sillon kun on unelmien hevonen (ja vielä rakas mies, joka on mukana harrastuksessa) jonka kanssa tulee ne parhaimmat onnistumisen hetket, mahtavia ahaa- elämyksiä ja vaikka ihan vaan sitä tavallista arkea, ei edes muista, ettei ole käynyt Thaimaassa kuuteen vuoteen :D

    Ihanaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2015 teille kaikille! :)

    Terveisin: toinen, joka ties millon on viimeksi kampaajalla käynyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mä kans vähän ajattelin, että tuntuu monella olevan aika utopistisia käsityksiä hevosen ylläpitämisestä. Toki on oikeasti paljon ihmisiä hevospiireissä, jotka hevosten lisäksi kykenevät tekemään kaikkea muutakin eikä hevoset rajoita taloudellista tilannetta kovinkaan paljoa, mutta on myös meitä, jotka joudumme oikeasti laskemaan joka euron, tekemään töitä pidemmän kaavan mukaan, luopumaan aika paljosta ja jokainen kaupassakäyntikin pitää suunnitella aika tarkkaan. Mutta kuten sanoin, en valita tilanteesta ja en ihan liian usein jaksa unelmoida etelänmatkoista, kun se unelma on tuo hevonen ja sen kanssa tehdyt suunnitelmat ja niiden toteuttaminen :)

      Kiitos sitä samaa sinulle ja kiva kun jaksoit kommentoida! :)

      Poista
  4. Mulla oli yhdessä vaiheessa kova palo saada talliin oma ihana rauhallinen harrasteluhevonen, mutta luovuin ajatuksesta juurikin ajankäytön ja rahan takia. Totesin, etten yksinkertaisesti halua olla hevosenomistaja tarpeeksi, että olisin valmis luopumaan niin paljosta. Siksi vuokraan; olen vielä niinkin onnekas, että olen löytänyt vuokrahevosen jota rakastan, ja jonka omistajien kanssa minun on helppoa sopia asioista :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot