torstai 26. maaliskuuta 2015

Takaosa hallintaan ja paljon jumppaa

Tällä viikolla on taas ohjelmassa Nipsun koulutreenejä Antin estetreenien ohella. Eilen tiistaina oli jo yhdet treenit ja jatkettiin samoilla teemoilla, kuin aikaisemminkin, eli että saan sen takapään hallintaan väistöillä, mutta mukaan otettiin myös avoja ja sulkuja.


Dee oli vähän jäykähkön oloinen, se sai rankemman jakson jälkeen viime viikon loppupuoliskon aika kevyttä palauttavaa hölkkäilyä ja maastoilua mm. uuden hoitaja-apulaisemme toimesta, vaikka muuten on ollut tosi kivasti avuilla ja kuuliaisen oloinen. Maanantaina ratsastin sileällä hevosen läpi, eli kokeiltiin viime viikon estepainoitteisten treenien jälkeen vähän niitä väistäviä apuja ovatko vielä olemassa ja sitten paljon siirtymisiä mm. käynti - seis - peruutus - käynti -juttuja, joissa sain hevosta taas vielä vähän paremmin kuulolle. Väistöt meni aika kivasti, vaikka eivät ne vieläkään ole sellaiset letkeät ja rennot mitä haluaisin, ja kun ne on vähän vaikeita Deelle, niin se herkästi vähän jännittyy vielä niissä. Yritin vain pitää mielessäni, etten jää vetämään kädellä, vaan Nipsun aikaisempien ohjeiden mukaan pidän käden aika matalana ja sivulla, ja käytän kättä vain sivulle ja eteen, ei taakse päin. Enkä kannattele sen päätä käsillä, vaan yritin kokoajan ajatella, että se on tasaisesti molemmilla ohjilla tuntumalla, mutta kantaa itse itsensä. Onnistuu silloin, kuin mietin vain tuota asiaa, mutta heti kun mietin ja keskityn muuhun, niin kädet unohtuu ;)



Tiistaina oli siis sitten vihdoin Nipsun valmennus. Dee oli edelleen vähän normaalia jäykemmän oloinen, mutta todella yhteistyöhaluinen ja kovasti yritti kaiken mitä pyysi. Se, että se on noin positiivisella mielellä tekemässä on itselleni tärkeimpiä juttuja - sen kanssa jos joutuu pattitilanteeseen, missä se meinaa menettää malttinsa, on minkään tekeminen suorastaan epätoivoista. Dee on luonteeltaan aika äkkipikainen ja välillä tuntuu, että sen mielestä sen ei tarvitse edes tehdä asioita joita se ei oikein osaa. "Kovaa ja korkealta" on Deen motto!

Nyt se on tajunnut tuon, että siirrän pohkeella sen takaosaa eri suuntiin ja etenkin, kun se on ollut viime aikoina vähän hitaampi vasemmalle pohkeelle, olen asian kanssa enemmän tehnyt hommia. Tänään sitten kävikin niin, että kun Nipsu lähti harjoittamaan meille avo-sulku-avotehtävää suoralla uralla, niin Dee olisi vain halunnut heittää aina takaosan vasemmalta oikealle ja se korjaaminen oikealta takaisin vasemmalle oli aluksi äärimmäisen hankalaa. Noh, on ainakin mennyt jotain perille :) Nyt pitää keskittyä siihen, että se taipuu molempiin suuntiin yhtä paljon. Ja tässä tehtävässä, jossa meidän piti siis suoralla uralla ympäri maneesia tehdä ensiksi avoa "kentästä pois päin", eli taivutus kohti seinää ja siitä siirtyä myöhemmin sulkuun, eli asetusta ja taivutusta vain vähän muuttamalla, mutta jalat pysyvät samalla uralla edelleen, huomasi, että edelleen se oikea kylki on vähän jäykmpi taipumaan. Siinä vetristelyssä on kyllä vielä paljon tekemistä, ja ehkä se jäykkyys tuntuu nyt sen takia niin isolta, kun olen näiden koulutreenien ja väistöjen, taivutusten myötä ihan oikeasti tajunnut kuinka huonoa tuo taipuminen ja letkeys hevosen rungossa on. Nipsu totesikin, että sen jalat haluaisi mennä ja siinä on hevosta paljonkin liikkumaan, mutta kroppa ei veny eikä taivu ja sitä täytyy nyt lähteä työstämään.



Kun avot ja sulut menivät vasemmassa kierroksessa jo paremmin, niin vaihdettiin suuntaa. Nipsu halusi, että pyydän tosi paljon sitä ravissa eteenpäin, että se lähtisi irtoamaan sieltä kropasta ravissa. Nyt se onkin mennyt hyvin pitkään vain pientä ravia ja normiravia, en ole oikeastaan uskaltanut pyytää eteenpäin yhtään. Taas tuli esille, kuinka jäykkä hevonen on tällä hetkellä nimenomaan kropastaan. Jalat yrittää ja pää menisi, mutta kroppa ei anna periksi. En tiedä, mielestäni se ei ole ollut noin venymätön koskaan tai sitten realismi iskeytyi vasten kasvojani nyt oikeasti... Jäin miettimään asiaa vielä nyt jälkikäteen, kun olen videota valmennuksesta selannut alusta loppuun ja yksi minkä huomion olen nyt huomannut viime aikoina, joka saattaisi vaikuttaa tuohon jäykkyyteen on ruokinta. Deelle on ilmestynyt pari valkuaispattia viimeisen kuukauden sisään ja se on myös pyöristynyt jo ehkä vähän liikaa. Olen vähentänyt sen ruokintaa todella radigaalisti, mutta nyt päätin, että lisävalkuainen jätetään kokonaan pois. Meidän heinä on niin ravitsevaa, että se valkuainen oikeasti menee nyt yli ja liika valkuainenhan jäykistää lihaksia. Onkin hassua miettiä, että jos vielä puoli vuotta takaperin Dee söi heinää niin paljon, kuin vatsa veti ja sen lisäksi syönyt vuorokaudessa 20 litraa lucernehaketta, litran turvotettuna greenlinea, johon on lisätty 5-6dl öljyä, plus vitamiinit ja kivennäiset, että nyt se saa hyvänmielen kouralliset haketta aamulla ja illalla, 1dl pellavaa turvotettuna, jotta saan siihen vitamiinit ja kivennäiset sekoitettua ja öljyä n. ruokalusikallisen - katsotaan nyt mihin se tuosta muuttuu. Tämä ruokintamuutos olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo aikaisemmin, mutta kun on tiennyt miten huono tuo on ollut lihoamaan ja pysymään hyvässä lihassa, niin se on jotenkin ajatuksen tasolla ollut vaikeaa lähteä niin paljon muuttamaan ruokintaa ja olen edennyt tosi varovaisesti ruokintavähennysten kanssa.




Tämän eteenpäin ratsastamisen jälkee olikin hetki taas hankalaa saada hevonen takaisin, mutta kun Dee rauhoittui, pystyttiin jatkamaan samaa harjoitusta toiseen suuntaan, johon se sujuikin jo paljon paremmin. Onhan tuossa vielä ihan hirveästi tehtävää, jotta hevonen käyttäisi kroppaansa hyvin ja liikkuisi "isommin", mutta nyt alkuun täytyy löytää vaan se kontrolli niihin takajalkoihin.

Tämän tehtävän jälkeen jatkettiin vielä kiemuraurilla, jossa aina kaarteessa piti heittää takaosaa väistättäen ulospäin, aivan kuin keinuttamalla takaosaa puolelta toiselle. Mielestäni tässä kohtaa alkoi tuntua meno rennommalta, letkeämmältä ja paremmalta, ehkä jopa jotain yhteistä säveltä olin havaitsevani hevosen ja itseni välillä. Vielä kun muistaisin, etten nosta kättä ja vedä taaksepäin -  se on ihan supervaikeaa muistaa ja jos siitä ei ole kokoajan joku jankuttamassa, niin taas palaan vanhoihin virheisiin. Ja niinkuin Nipsukin sanoi, että ymmärtää kyllä, että ei "huvita" sillä pohkeella ratsastaa riittävästi, kun pelkää hevosen luikahtavan taas alta pois, mutta pitäisi uskaltaa silti ja hellittää kädellä.




Vaikka on vaikeeta, ja ollaan oltu mukavuusalueen ulkopuolella nyt pidemmän aikaa, niin on tämä vaan aika koukuttavaa! Ehkä muutaman vuoden päästä voin katsella taas näitä videoita ja todeta, että ollaan kehitytty jälleen huimasti eteenpäin. Nipsu on myös ihan äärettömän hyvä valmentaja, osaa selostaa asiat hyvin ja on vaativa ja haluaa ratsukolle oivalluksia kohti parempaa työskentelyä. Olen saanut näistä treeneistä ihan hirveästi irti ja jo ensimmäisten treenikertojen jälkeen kuukausi sitten lähti homma luistamaan ihan uudella tavalla.
Torstaina jatketaan, ja en malta odottaa, sillä Nipsu kiipeää Deen kyytiin! Upeeta saada kouluratsastuksen Suomen mestari oman hevosen kyytiin!!! :)




Keskiviikkona oli vuorossa viikon tauon jälkeen hyppyjä, ja tähän teemaan sopivasti Antti rakensi meille kaksi jumppalinjaa, että saataisiin hevosta vielä lisää kropastaan auki. Jumppahommat ovat aina kivaa treeniä tehdä - siitä on hevoselle paljon hyötyä ja samalla pystyn itse keskittymään täysin siihen omaan istuntaan läpi linjan.

Saatiin monia hyviä toistoja aikaiseksi, ihan lopussa lähdin jostain syystä puskemaan liikaa pysty -linjalle ja tultiin tästä syystä pari kertaa aika lähelle keskellä sijaitsevaa isompaa pystyä. Deellä oli super paljon virtaa ja intoa, ja sai taas kaiken oman energian laittaa siihen, että sai hevosen rauhassa ja rennosti sisään linjoille. Ehkä hieman kiire oli läpi treenin hevosella kokoajan, kun se oli niin intopiukeana. Ihanaa kuitenkin huomata, että se on nyt tuollalailla hyvällä tavalla menossa esteillä, silloin sitä on kiva ratsastaa ja etäisyydet löytyvät hyvin!




Näillä jatketaan treenailua. Ensimmäinen kisastartti on edelleen avoinna, mutta toiveena olisi huhtikuun puolessa välissä startata jo jotain - ehkä metri ja kymppi jossain pienemmissä kisoissa ja sitten sen jälkeen katsoa jatkoa näiden ratojen perusteella miten jatketaan. Luulen, että kun tässä vielä pari viikkoa treenataan, niin homma alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Itselläni on ainakin palautunut jostain ihmeestä takaisin se hyvä itsevarmuus tekemiseen - se on nyt tässä vaiheessa tärkeintä!

8 kommenttia:

  1. Onpa mielenkiintoista kuulla mitä Nipsu sanoo Deestä kun on ratsastanut sillä :) Aloin miettiä tuota Deen ruokintaa; oliko siis niin ettei se saa mitään väkirehuja? Eli ainoastaan heinää ja tuon pienen pellavamäärän, vitamiinit, kivennäiset ja vähän öljyä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun omani ei saa tällä hetkellä väkirehua. Mahaongelmaiselle ponille en viitsisi väkisin tuupata väkkäreitä kun tuntuu että se pysyy hyvässä kunnossa ilmankin. Mieluummin panostan hyvään ja riittävään heinäruokintaan. Tiedän että olet paljonkin kirjoittanut näistä ruokinta-asioista ja olen ne tarkkaan lukenut, mutta en jaksanut nyt lähteä etsimään mitä väkirehua annat vai annatko lainkaan, siksi kysymys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis, se mitä nyt yleensä kutustaan sanalla "väkirehu", eli rehuseoksia, viljoja jne, niin niitä Dee ei ole syönyt kohta kahteen vuoteen ja nyt näköjään alkaa oikkuhiljaa nykyisen ruokinnan ja toki vatsan hoidon ansiosta ruuansulatus toimimaan ja ravintoaineet imeytymään kuten pitääkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nykytilanteeseen heinä on riittävän ravinteikasta, ettei kivennäisten, hivenaineiden, suolan/elektrolyyttien ja mahdollisten vitamiinien lisäksi tarvita muuta. Mutta katsotaan, tilanne varmasti muuttuu taas kun aloitetaan kisakausi. Etenkin vähänkään mahaongelmaisen hevosen kohdalla jättäisin viljat pois kokonaan ja lähtisin mahdollista energian ja proteiinin tarvetta paikkaamaan muilla ruuilla!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Heh, kiitos, puoli päätä minua, mutta Dexteri on niin nätti siinä <3 :)

      Poista
  3. Ihania kuvia teistä, Dee on todella kaunis poika :) ja kivasti selitetty tunneista, sain vinkkejä omaankin itsenäiseen treeniin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tosi kiva kuulla, että näistä saa hyötyä ja vinkkejä muutkin :) Dee kiittää kehuista!

      Poista
  4. Täytyy myöntää että nyt en aivan kokonaan jaksanut kouluvideota katsoa, mutta näin hapsittuna erilaisten väistöjen tuoma muutos liikkeeseen ja odottamiseen oli kyllä nähtävissä. Meillä kouluvalmentaja on teettänyt myös paljon väistöjä takajalkojen löytämiseksi ja tämän myötä kantovoima ja suoruus ovat kehittyneet tämän talven aikana ihan valtavasti - en kyllä lähtötilanteessa uskonut miten äkkiä se voima kasvaa ja kroppa löytää yhä laajempia liikeratoja, kun vaan jaksaa toistaa ja toistaa. Mitä enemmän käy kouluvalmennuksissa, sitä helpommaksi työskentely esteiden parissa muuttuu, ja miten paljon ja nopeasti se voikaan muuttua, kun löytää oikeat keinot ja ne ihmiset niitä jakamaan! Hyvältä vaikuttaa tää teidän valmentautumiscombo, kesää kohti vaan pää edellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D joo ei varmaan kovin montaa jaksa katsella tuota videota alusta loppuun, mutta itselleni tietenkin hyvä pitää säilössä ja muistissa. Se on totta, kun saa hevosen kropan muutenkin toimimaan, niin esteiden välissä on helpompaa kommunikoida ja myös se itse hyppy paranee, kun saa hevosta notkisteltua. Tähän olisi meidän pitänyt panostaa jo aikaa sitten, mutta olosuhteiden pakosta saatiin aloitettua varsinainen säännöllisempi treeni vasta nyt.
      Kiitos kommentistasi Emppu ja hyvää kesän odotusta sinulle ja hienolle hevosellesi myöskin! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot