lauantai 23. toukokuuta 2015

Hyvä viikonloppu Korpikylässä

Olen todella tyytyväinen tähän viikonloppuun kilpailuiden osalta. Nyt saatiin selkeästi asioita taas eteenpäin, omaa varmuutta siihen tekemiseen onnistumisien kautta ja mikä parasta, Dee hyppäsi ihan todella hienosti koko viikonlopun! Kaikki virheet, mitä tuli, on ihan 100% omaa vikaani - hevonen teki tasan niinkuin pyysin tekevän tai jätin pyytämättä. Se oli paljon paljon rennompi, kuin mitä muutama viikko takaperin Riders Innissä ja kummatkin 110cm luokat Dee oli jo niin hyvässä vireessä ja innoissaan menossa! :)


Sekä perjantaina molemmissa eli metrin sekä kympin luokissa, ja tänään tämän päivän 110cm luokkaan mahtui tosiaan yksittäisi omia virheitä. Ilman niitä olisimme esimerkiksi tänään sijoittuneet, mutta kuten sanotaan "jos jos -sanaa ei olisi, niin lehmätkin lentäisi", niin tämä sopii hyvin tähänkin hetkeen. Hyvä se on jälkikäteen jossitella.

Perjantaina metrin luokassa radalla olin vähän muissa maailmoissa, kun juuri kun olin kävelemässä verryttelyhallista valmistautumaan kilpailukentän reunalle, niin meidän takaa laukkasi ihan läheltä ratsukko ja Dee ahdistui siitä niin paljon, että se huitaisi takajalallaan, ja osuin ohittavan ratsukon ratsastajaa pohkeeseen. Harmitti tosi paljon, kun Dee oli muuten ollut koko verkan ajan nyt super rento, hypyt sujuivat ja mitään poukkoilua tai potkimista ei esiintynyt. Olin jo ehtinyt mielessäni tyytyväisenä todeta, että Dee on nyt niin paljon rennompi verkassa, kuin aikaisemmissa kisoissa ja olin tosi tyytyväisenä lähdössä radalle. Noh, välikohtaus jäi harmittamaan, se sai Deen rentoutumisen katoamaan sen siljan tien ja radalla vain mietin sekä harmittelin tilannetta, vaikka hevonen oli jo tilanteesta rauhoittunut. Lopulta toin perusradan lopussa ihan puolikkaaseen askeleeseen Deen sarjan a -osalle ja siihen tuli kielto. Olisihan se siitä yli päässyt, mutta tein ratsastuksellisesti virheen siinä, etten tehnyt mitään ratkaisua, joten oli Deeltä ihan oikeutettu teko. Hyvä vaan, että se vähän muistuttaa mua, ettei ihan miten sattuu paikat näin pienilläkään käy, vaan pitää keskittyä ja ratsastaa.



Onneksi tälle osumaa saanneelle ratsastajalle ei sattunut pahemmin. Nyt vaan mietin, että mitä muuta voin vielä tehdä näissä verkkatilanteissa, kun punaista rusettiakaan ei hevosen hännässä huomioida? Ymmärrän ja tiedän, että moni laittaa rusetin vain saadakseen enemmän tilaa verryttelyssä - joka toisella se rusetti sieltä verkasta tuntuu löytyvän. Kenellä se rusetti pitää ottaa tosissaan ja kenellä ei. Mutta tarkoittaako sekään sitä, että jos rusettia ei ole, ettei tarvitsisi vieraiden hevosten ohi kulkiessa jättää turvallisen matkan tilaa? Eläimiä nämä ovat, ja itse en ehtinyt kissaa sanomaan, kun tilanne vain tapahtui. Itse olen nuorien kanssa ja etenkin orien kanssa paljon puljatessa oppinut, että koskaan hevosten kanssa ei saa ruveta niitä inhimillistämään, olemaan liian huoleton ja pitää olla sillä tavalla varovainen, ettei näiden usein 500 kiloisten eläimien kanssa oikeasti käy vahinkoa.
Deen kanssa tämä verryttelyssä käyvä ahdistus on kasvanut sitten viime vuoden, jolloin meidän päälle pari kertaa toinen ratsukko tuli. Dee ei ole muutenkaan mitenkään kovin innostunut muista hevosista, ja verryttely on meille oma haasteellinen suoritus itse kisasuorituksen ohella - tuntuu, että nykyään jännitän sitä verryttelyä enemmän, kuin itse suoritusta juuri tämänlaisten tilanteiden mahdollisuuden takia. Toivomme todella, että ainakin meidän kohdalla kanssakilpailijat ottavat sen meidän hännässä olevan punaisen, normaalia vielä isomman rusetin tosissaan. Itse toki yritän pitää silmät auki joka suuntaan ja ennakoida tilanteita parhaani mukaan ja pysytellä aina hyvän välimatkan päässä muista, mutta kun verkkatilanteessa on usein jopa toistakymmentä muutakin ratsukkoa, niin ihan joka tilannetta ei voi itse hallita, vaan siinä toivoo harkkintakykyä ja varovaisuutta muiltakin ratsukoilta.

Seuraavan luokan verkkaan mentäessä Deen edeltävän verkan rentous oli tipotiessään. Se oli jo taas aika paljon jännittyneempi ja jännittyi jokaisesta lähestyvästä hevosesta. Pari kertaa se yritti lähteä takajalat viuhtoen poukkoilemaan ja onneksi sattui tilanteet etenevän sillä tavalla, että oltiin siinä hyvässä omassa tilassa hyvän matkan päässä muista verryttelevistä ja uskalsin sitä vähän siinä alkaa ojentamaan, ettei tuollainen käytös sovi lainkaan. Oli hyvä, että pääsin sitä nyt komentamaan noissa tilanteissa, koska se selkeästi meni parin kerran jälkeen jakeluun ja ylimääräinen pelleily loppui. Jos muita ratsukoita on kovin lähellä, en uskalla käyttää jalkaa juuri lainkaan välttääkseni uusien tilanteiden synnyn. Siksi tätä on tosi hankala kotona treenata, koska siellä ei koskaan tule sitä hetkeä ja tunnelmaa, mikä kisoissa tulee ja Dee ei käyttäydy noin, muutakuin kilpailuissa verryttelyssä.
Hypyt rupesivat taas sujumaan, ja Dee tuntui voimakkaalta, terävältä ja äärettömän varovaiselta verkkahypyissä. En ottanut kuin ehkä 4 kertaa pystyn aina korottaen 120cm korkeuteen asti ja sitten kolme hyppyä okserille, jota en halunnut nostattavan kovin isoksi, jotta saadaan vaan hyvä fiilis hypyistä. Paikat osuivat ihan täydellisesti ja Dee oli super hyvin kuulolla.

Radalle päästyämme yritin samaa fiilistä lähteä hakemaan sille ensimmäiselle esteelle, eli odotan paikan näkemistä ja ratsastan sitten siihen. Noh, ei se aloitus lähtenyt ihan niin hyvin käyntiin. Huomasin yhtäkkiä, että se paikka meni jo ja jäin vielä nyppimään hevosta lähemmäksi ykkösenä olevaa okseria. Siitä kuitenkin puhtaasti yli ja loppu rata meni todella hienosti! Olen ihan äärettömän tyytyväinen tähän rataan. Kolmoselle leikkasin vähän reittiä, sillä kyseessä oli aikaluokka ja ajattelin, että saadaan edes muutama sekunti säästettyä siinä, kun en muuten viitsinyt antaa hevosen liian paljon laukata. Deellä on niin matkaavoittava laukka, että sellainen perus reipas rytmi riittää jo ihan ok aikaan. Olin niin onnellinen, kun viimeisellä linjalta ja viimeiseltä okserilta suoritettiin vielä puhtaasti - me saatiin kauden eka nolla rata! Ja vielä ihan hyvällä radalla (sitä ykköstä lukuunottamatta)! Jes!




Olin todella yllättynyt, että meidän aika riitti niin pitkään ihan kakkos tilallekin tässä runsaslukuisessa luokassa. Lopulta kuitenkin sijoituksemme oli kuudes , ja päästiin palkintojen jakoon, joka on jotenkin Deen itseluottamukselle ja egolle hyvää pönkitystä ;) Se on aina niin ylpeänä noissa tilanteissa ja vaikuttaa vielä reissun jälkeenkin jotenkin erityisen tyytyväiseltä itseensä. Niin, ja puhumattakaan siitä, että teki hyvää minulle itselleni, että saatiin tällainen onnistuminen, joka vielä palkittiin hyvällä sijoituksella! Erittäin tärkeä sijoitus siis meille kaikkien viime aikaisten vaikeuksien jälkeen - hyvillä mielin lähdettiin kotimatkalle sekä valmistautumaan vielä seuraavaan päivään.


Perjantaina illasta kävin vielä kävelylenkillä maasta Deen kanssa, hieroin sen selän läpi ja sitten vain odottelemaan seuraavaa päivää.


Lauantaina ei tarvinnut olla niin aikaisin kisapaikalla, joten Dee ehti hyvin tarhaillakin klo: 06-09 ajan, kunnes pakattiin auto, puunattiin hevonen ja lähdettiin matkaan.
Tänään ei jännittänyt enää yhtään niin paljon, kuin edeltävänä päivänä. Nyt alkoi taas kisajännitys olla sitä normaalia hyvää tasoa eli hyvä pieni jännitys aina paikallaan, mutta ei sellainen överi, mitä mulla selkeästi on ollut nyt tänä vuonna. Dee oli myös äärimmäisen hyvän tuulisen ja rennon oloinen. Se oli nyt se oma itsensä, joka tykkää lähteä kisoihin ja on siellä rauhallinen ja keskittynyt. 
Verkkakin sujui tosi kivasti, kun se oli niin cool. Ehkä se edeltävän päivän paras terävyys oli hypyissä kadoksissa, mutta edelleen hevonen halusi olla todella varovainen ja oli irti puomeista. Hyvä homma! 

Luvassa oli taas 110cm aikaratsastusluokka. Radalla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tehdä pieniä teitä, vaan hyvän ajan saadakseen pitää uskaltaa vaan laukata. Tiesin, että Deen kanssa ei tarvitse alkaa kaahaamaan, voidaan mennä perusreippaasti ja se riittää jo sijoituksiin. Se on vaan niin nopea ja ketterä :) 

Radalla olin todella rauhallinen ja keskittynyt ja homma lähti tosi hienosti liikkeelle. Ykkönen puhtaasti hyvästä paikasta, kakkoselle hyvään paikkaan ja siitä kolmoselle puhtaasti. Nelosena olevalle isommalle okserille hieno hyppy, josta kaartaen tiukemmin radan ensimmäiselle sarjalla. Sarjalle hyvin sisään ja ulos. Mietin sitten siinä, että hyvältä tuntuu. Ja tadaa - unohdin ratsastaa sinne seuraavalle pystylle! Josta tuli ihan oman ratsastamatta jättämisen muodosta puomi mukaan. Harmi homma, mutta ihan ansaittu minulle - ei niin ansaittu Deelle, joka yritti kaikkensa ja oli niin innokkaana menossa. Tältä pystyltä onneksi kokosin itseni nopeasti, ja kaarevalla suhteutetulla linjalla hyvä hyppy okserille, tosin hevonen ehkä aavistuksen pitkänä. Sieltä okserilta taas aika lyhyt lähestyminen mutkan jälkeen okseri - pysty -sarjalle, siinä ponnistus jäi vähän ulos ja en oikein saanut hevosta suoristettuakaan, mutta radan toinen sarja puhtaasti. Toiseksi viimeiselle esteelle tultiin tosi kivasti ja sujuvasti. Ja viimeiselle jäin jostain kumman syystä katselemaan Racing -tekstejä siellä esteen juuressa... mulla on selkeästi nyt joku ongelma sen kanssa, että en saa pidettyä keskittymistä loppuun asti vaan rupean kesken radan miettimään kaiken maailman "kummin kaiman siskon kalan omistajan verhoja" tyylillä... huoh. Dee oli kuitenkin todella hieno ja innokas, ja halusi vaan suorittaa vielä sen vikan okseri suurella sydämellä. Ja kumma kyllä, pystyi sen selvittämään tuolla tiikerin loikalla vielä puhtaasti. Rakastan tota hevosta! Ja ihanaa, että se on taas noin innoissaan tästä hommasta eikä välitä, vaikka kuski ei aina olekaan ihan kartalla! Maaliin siis lopulta 4 -virhepisteellä ja hyvällä ajalla, joka puhtaalla suorituksena olisi riittänyt tässäkin luokassa tosiaan toiseen sijaan. Mutta tuo puomi oli kyllä niin "ansaittu" minulle, ja olisi ollut tuolla viimeisellä aihetta toisellekin puomille. 



Harmittaa toki Deen puolesta, etten pysty aina olemaan sen rohkeuden ja innokkuuden arvoinen. Mutta jostain ne opit on otettava ja kehitystä on kaikenaikaa kuitenkin havaittavissa. Ja noita yksittäisi virheitä lukuunottamatta nyt täytyy todeta, että näillä Korpikylän radoilla noin pääpiirteittän on minulta ollut parempaa ratsastusta, kuin mitä yhdelläkään viime kauden radalla. Sitä täysosumaa odotellessa siis, jolloin kaikki menee kohdilleen! Ennen kaikkea Deen hyppy on taas parantunut ihan kauheasti - sen hyppykaari on jo aika hyvä ja viime vuodesta sen jalkatekniikka on selkeästi parantunut. Näitä on kiva huomata - vaikkei treenitalvi mennytkään ihan putkeen.
Joten olemme kyllä niin ärrettömän tyytyväisiä  tähän viikonloppuun! Aletaan pikkuhiljaa pääsemään vireeseen ja oma usko meihin nousee.

Kiitos myös meidän taustatiimille, jotka potkaisivat tätä hermoilevaa kuskia perjantaina vähän persuuksille - se auttoi :D

Kesäkuun alulle on vähän hankalaa löytää mitään järkeviä kisoja, mutta en haluaisi pitää melkein kuukauden takoa kisoista nyt, kun vihdoin päästiin vauhtiin, vaan pitäisi sitä rutiinia saada tasaisesti edelleen. Katsotaan mennäänkö sitten starttailemaan jotain seuratason kilpailuja tähän väliin ja aluetason kalenteriakin täytyy tutkailla löytyisikö sieltä jotain meille. Jokatapauksessa 110cm radoilla jatketaan ja ehkä varovaisesti uskallan toivoa, että päästään taas palaamaan niille 120cm radoillekin heinäkuussa, jos kaikki menee hyvin ja homma etenee :)

8 kommenttia:

  1. Ootte kyllä kehittynyt ihan kamalasti lyhyessä ajassa mitä en ole päässyt blogeja lukemaan! Ihan huikeeta, onnea myös hienoista radoista! :) Deen laukkakin näyttää nyt jotenkin paljon pyöreämmältä ja hypytkin menee ihan erilailla omaan silmääni mitä muistelen niiden olleen! Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, että kehitys näkyy muillekin! Itsekin ehkä vähän yllätyin positiivisesti näkemästäni :) kiitos!

      Poista
  2. Voi että sulla on kyllä upea hevonen! Ei voi muuta kuin ihailla Deen komeutta ja sinun taitojasi ratsastajana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Vaikka on tässä itsellä vielä aika paljon kehitettävää että voisi sanoa itseään taitavaksi :)

      Poista
  3. Nykyäänhän tuon punasen rusetin kanssa toimimisesta edellytetään sitä, että sen kantaja väistelee muita. Sain Hangosta itse siitä palautetta, että minun pitää muita väistellä eikä enään toisinpäin mutta mielestäni takaanta päin tulevia on vaikea väistää, varsinkin silloin jos toisen hevosen pää on tamman lautasilla ja sieltä sitten tuli tietenkin aika napakasti monoa...

    Mutta onnea sijoituksesta ja tsemppiä tulevaan! Sulla on ihana blogi ja mahtava hevonen!(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että olet käsittänyt stewardin sanat väärin. On varmasti tarkoittanut sitä, että punaisen rusetin kantajan täytyy samanlaisella varovuudella pitää välimatkaa muihin ratsukoihin mitä toivoon muilta ratsukoilta myöskin. Monihan kuvottelee, että kun lyö punaisen rusetin häntään, niin voi itse ratsastaa verkassa miten haluaa, mutta muiden on vain väistettävä. Yhtä lailla jokaisella on siellä vastuu, ettei vaaratilanteita synny :) mutta vahinkojahan näiden eläinten kanssa voi siitä huolimatta käydä.

      Poista
  4. Tuon lauantain 110cm radan vika hyppy, voi vitsi miten hieno! Vaikka vähän naftiin paikkaan, mutta siitä kyllä näki että Deellä on ponnua mennä vaikka mitä! Se varmaan ajatteli, että "hitsit, jumpataan nyt sitten urakalla" :D

    VastaaPoista
  5. Onnea sijoituksesta! Ja onpa hyvät värit rusetissa ;)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot