keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vastauksia kera Torstin kuvien

Tällä kertaa tuli ensimmäistä kertaa tosi vähän kysymyksiä - johtuneeko siitä, että itse jos kukin on vähän kesälomilla ja hiljaiselo näkyy vähän joka saralla, ei aina täällä bloggaajan puolella pelkästään. Ei se kuitenkaan mitään, kiitos kaikille teille kysymyksiä jättäneille! Kyllä näillä jaarittelun taidoilla pystytään kirjoittelemaan aiheesta kuin aiheesta hyvinkin pitkästi... heh :)

Samalla tekstiä kuvittaa viime viikon torstaina otetut loput kuvat 7 viikkoisesta pikkumies Torstista. Päivä päivältä olen vain tyytyväisempi orivalintaan ja siihen, että lopulta saatiin varsa maailmaan! Torstin kautta itselläni herää taas kaikenlaisia haaveita ja unelmia, mitkä on jäänyt Deen kohdalla toteutumatta.Mutta nyt niiden kysymysten ja vastausten pariin.


Oletko jo miettinyt Torstin kohdalla, mistä aloitat kouluttamisen? Meneekö samalla kaavalla, kuin Deen kohdalla, luonnollisesti Torstin ehdoilla?

Torstin koulutushan on käytännössä alkanut jo. Tässä vaiheessa aihepiirit vaan pyörivät hyvin arkisissa askareissa ja käsittelyissä eli jalkojen nostelua, riimun pukemista päähän, taluttamista ja ylipäätään sitä, että varsa tottuu ihmisen kosketteluun eikä jännitä sitä. Torsti vaikuttaa Deehen verrattuna todella paljo helpommalta tapaukselta, se ei ole niin herkkis ja se ottaa tosi rennosti kaikki uudetkin asiat - tällainen luonteenpiirre tottakai helpottaa jatkossakin koulutusta. Mutta uskon, että vuosien varrella oma kokemus on karttunut jo niin paljon, että sekin helpottaa. Asiat eivät ole samaan aikaan itselleni, sekä varsalle uusia vaan pystyn olemaan aika varmoin mielin ja ottein tekemässä, koska tiedän mitä teen ja kuinka varsa kehittyy.
Samalla, kun on saanut Deen kouluttaa alusta asti itse ja tehnyt niitä virheitä, niin osaa tehdä asioita toisin, mutta myös omat työt hevosalalla ja varsoja sekä nuoria käsitellessä on kasvattanut myös kokemusta sekä taitoa. Vielä on paljon opittavaa ja ehkä kaikista tärkein muistettava eläimen kuin eläimen kanssa on muistaa se, että ne on yksilöitä ja toisille toimii toinen ja toiselle toinen, jolloin pitää osata muuttaa toimintatapoja sen mukaan, mikä toimii ja mikä ei.

Ajallisesti koulutus menee samalla tavalla, kuin Deen kanssa. Eli 1-2 -vuotiaana totutus suitsiin ja kuolaimiin, ehkä juoksutusvyöhön, kuljetustreeniä lisää, irtohypytystä ynm. Sitten 2-3 vuotiaana enemmän valmistelua ratsunhommia varten, eli juoksutus, jossa opetellaan ääniavut. 3 vuotiaana satulaan totutus, sisäänratsastus, jolloin opetellaan käynti, ravi, laukka, seis ja kääntyminen ratsastaja selässä. 3-4 -vuotis talvena sitten aletaan valmistautumaan mahdollisesti tulevaan ekaan ikäluokkakauteen eli esteissä noviisiluokkiin. Mutta tosiaan, kaikki hevosen ehdoilla, mutta tämä nyt on se pääpiirteittäin oleva ideaalisuunnitelma, jos varsa kasvaa normaalisti ja pysyy terveenä, eikä näin ollen mitään hidasteita tule matkan varrelle.

Torstin kanssa on se kiva puoli nyt, että koska se on FWB ja ennen kaikkea Hippoksen hyväksymästä isästä, se pääsee osallistumaan kaikkii Hippoksen näyttelyihin, kuten esimerkiksi Kasvattajapäiville sekä Kyvyt Esiin - tilaisuuksiin. Ne ovat hyviä retkiä varsan koulutuksen kannalta. Deen kanssa kierrettiin sitten lopulta Match Show -näyttelyissä, kun ei päästy esimerkiksi Kasvattajapäiville osallistumaan.


Mitä merkkiä suosit Deellä, entä itselläsi?

Riippuen tavarasta, mutta loimissa on istuvimmat ja kestävimmät olleet tähän mennessä Horsewaren ja Dyonin loimet. Suitsissa meillä on parempina suitsina Dyonin suitset, jotka ovat olleet kyllä ihan super laadukkaat, ja samalla merkillä mennään mm. rintaremmeissä jne. Mutta sitten kotisuitsina olen todennut, että Hööksistä löytyy myös erittäin kestäviä ja mukavan pehmeällä nahalla valmistettuja halvempia tuotteita - nekin ovat edelleen monen vuoden jälkeen kuin uusia, kun vaan jaksaa huoltaa joka käyttökerran jälkeen. Ei valittamista.
Satuloissa olen tykännyt Equipesta ja Butesta, laadukasta nahkaa ja istuvuus ihan omaa luokkaa, jossa löytää itsekin super hyvän asennon istua ja tuntuvat istuvan myös moneen selkään.
Back on Trackin tuotteet, esim. verkkoloimi on sellainen tuote mistä en ikinä luovu - se on Deen kanssa ollut pelastava ja helpottava asia monissa tilanteissa ja olen tyytyväinen, että sen hankintaan aikanani panostin.

Omissa varusteissa Spooks saa ison plussan hyvästä hintalaatusuhteestaan. Animonhousut istuvat todella hyvin, mutta niiden kestävyys ei kyllä saa kiitosta ainakaan täältä - liekö sitten huonoa tuuria näiden kanssa. Kauniit ja mukavat housut päällä jokatapauksessa. Silti housuissa ääni menee edelleen Pikeurille, samat housut olleet jo monta monta vuotta ja monet pesut käyneet läpi ja edelleen ovat kuin uudet, ei rispaannu eikä kulu.

Saappaita ei tällä hetkellä ole, joskus sitten, kun on varaa investoida laadukkaisiin. Tällä hetkellä mennään jo ties kuinka monetta vuotta Hööksin nahkaisilla kengillä ja varsilla, niin arjessa kuin kilpailuissakin. Sanotaan näin, että kengät saavat ainakin ison plussan istuvuudesta ja kestävyydestäkin. Ostin toiset samanlaiset, kun edeltävät monen käyttövuoden jälkeen kuluivat pohjasta puhki - oli vähän kävelykilometrejä niille kertynyt :)

Pääsääntöisesti ostan aika harvoin varusteita itselleni, hevosen varustus ja muu menee aina edelle, jolloin omat kamat on aina vähän mitä on, kunhan kuitenkin istuu päälle. Pikkuhiljaa sitä investoi, kun pystyy... ja sanonta köyhällä ei ole varaa halpaa pitää kyllä paikkaansa. Sitä haluaa kerralla panostaa sitten sellaisiin varusteisiin, jotka säilyttävät kuntonsa useita vuosia hyvänä.


Oletko hypännyt Deellä maastoesteitä? Jos et, niin haluaisitko?

Jos maastossa ylitettyjä puunrunkoja ja kotitallin maisemissa lahonneita ja metsittyneitä pieniä alas- ja ylöshyppypaikkoja sekä pikkuportaita ei lasketa, niin en ole. Mielessä on ollut, että menisi joskus vaikka Keravan maastoesteradalle treenailemaan ja tutustumaan esteisiin, tekisi Deenkin rohkeudelle varmasti hyvää. Mutta ei minusta kenttäratsastajaa tule. Perus esteratsastus on minun juttuni :) Turvallinen olo lähestyä isompaakin estettä, kun tietää, ettei se ole kiinteä vaan tarvittaessa hajoo osiin, jos jokin menee pieleen.


Milloin sait Deen?

Ostin maitovarsan tamman vatsasta kevättalvella 2008. Toukokuussa 12 pvä. syntyi kaunis ruunikko pitkäsääri Dee, eli se on ollut minulla ihan syntymästään asti.

Kauanko olet ratsastanut?

Aloitin ratsastuksen Enjalantallilla Keravalla 9 -vuotiaana ja siitä asti on tulut ratsastettua säännöllisesti, kokoajan enenevissä määrin, vaikka isäni ennusti (ja toivoi), että viimeistään teini-iässä tämä harrastus jää unholaan. Mutta ihan pikkuisesta asti heppahulluna ollut tyttö ei varmaan pääse tästä kipinästä ikinä eroon. Hevoset ovat kiehtovia edelleen ja näen niissä niin paljon mahdollisuuksia ja iloa tuomaan elämääni, että en lopeta tätä ikinä. :)

Milloin sait ekan oman hevosesi, kuka se oli? (kuva)

Dee, eli Darklord, on ensimmäinen oma hevoseni. Kuvia löytyy koko blogi pulloillaan Deestä, joten en nyt erikseen tähän sitä laita.

Montako omaa hevosta sinulla on ollut yhteensä?

Kaksi, 7 -vuotias Dee ja tämän kesäinen maitovarsa, Deen pikkuveli, Torsti.

Onko sinulla koskaan ollut vuokrahevosta?

Ei ole ollut koskaan vuokrahevosta. Deen maitovarsa-aikoihin ylläpidossa reilun puolen vuoden ajan minulla oli silloin 9 -vuotias KWPN -tamma Omanda (i. Glennridge), jotta pääsin treenaamaan säännöllisesti osaavammalla hevosella. Omanda oli tosin vasta itsekin kyseisenä vuonna varsonut, joten käytännössä tuo aika menikin sen kunnon kohotukseen, kunnes oli pakko luopua siitä taloudellisista syistä. Muuten olen aina ratsastanut ystävien hevosilla sekä tehnyt paljon sisäänratsastuksia nuorilla 2,5-3 -vuotiaille hevosille.


Onko sulla jonkinlaisia tallirutiineja, ja jos on, niin millaisia?

On paljonkin. Itseasiassa jokainen päivä alkaa olemaan aika rutiiniluontoista. Nyt viimeaikoina on alkanut muodostumaan päivärutiiniksi Deen hoidon suhteen seuraavanlaisia asioita, kuten aamulla klo: 06:00 n. 40 minuutin aamukävelylenkille.
Ratsastan tai liikutan Deen iltapäivällä, aamupäivän se on ollut tarhassa. Laitan greenlinemössön turpoamaan, jonka annan hevoselle vasta illalla ennen tallin sulkemista.
Treeniin iltapäivällä, oli se minkälaista hyvänsä, teen aina vähintään 20 minuutin alku- ja loppukäynnit maastossa, varsinaiset treenit sitten kentällä/maneesissa (maastopäiviä lukuunottamatta).
Rankkojen treenien (esim. esteet tai laukkamaasto) jalkojen kylmäys pakastettavilla kylmäyssuojilla. Hevosen huuhtelu haalealla vedellä jokaisen treenin jälkeen, jossa on tullut hikeä pintaan.
Varusteet putsaan, pesen ja tarvittaessa rasvaan joka käytön jälkeen.
Illalla ennen tallin sulkua heinäverkon täyttö ja greenlinemössön lisäravinteineen hepalle. Joskus myös Dee tarhaa myös vielä illalla lisää, mutta riippuu siitä miten on oma aikataulu antaa myöden tai saanko apukäsiä. Iltakävelyt kuuluivat pitkälle viime keväästä tähän kesään meidän rutiineihin, mutta nyt olen yrittänyt noita iltapuuhia ulkoistaa muille, jotta saan itse enemmän aikaa muihin asioihin, ja nautitaan yhteisestä kävelykenkistä sitten aamuisin.

Kauan sinulla menee Deen luona per kerta?

Ratsastus- /treenikerralla menee 2-3h. hoitotoimenpiteineen - riippuen vähän mitä tehdään, kuinka rankasti, saanko apukäsiä avuksi jne.


Muuttaako Torsti samaan talliin Deen kanssa, kun se on vieroitettu?

Ei muuta. Tuomarinkartanon kaltainen ratsastuskeskus ei ole varsan paikka, vaan sen kuuluu kasvaa rauhassa laumassa maalla kavereiden kanssa ja opettelemaan siellä hevosen käytöstapoja, liikkua vapaasti mahdollisimman paljon jne. Torsti jää siis maalle kavereiden kanssa laumaan leikkimään ja kasvamaan aikuiseksi nuoreksi hevoseksi :)

Miksi juuri KWPN?

Varmaan osittain siitä syystä, että Deen kasvattajat olivat perehtyneet hollantilaisiin hevosiin erityisesti. Mutta päädyin myös heidän varsan ostamaan, koska pidin itsekin hollantilaisen kasvatuksen tuloksesta ja tuotoksista sekä halusin laadukkaan varsan itselleni kisakäyttöön ja viemään minua eteenpäin. Sittemmin Hollannista ja KWPN -kantakirjasta on tullut ennestään tutumpia Deen kautta. Dee rekiströitiin KWPN -kantakirjaan siksi, että sen isä ei ollut hyväksytty Suomessa FWB -kantakirjaan, mutta sen sijaan omaa jalostusluvan KWPN -kantakirjassa.
KWPN on yksi maailman johtavimmista kantakirjoista niin este- kuin kouluhevosjalostuksessa, siellä on osattu tehdä hyviä valintoja jo pitkään käytettävässä hevosmateriaalissa. Sieltä voi itsekin oppia paljon, mutta niin voi toki myös muista isoista hevosmaista ja heidän kantakirjoistaan.


Oletko joskus jännittänyt/pelännyt hyppäämistä? Toisinsanoen, onko esim. tippumisen jälkeen jäänyt kammoa ratsastukseen/hyppäämiseen? Kysyn tätä siksi, että olen itse TODELLA arka esteiden suhteen (en ole paljoa hypännyt, enkä siis myöskään sitä hommaa osaa = jännittää). Mielestäni olet esteillä/hevosen selässä todella varman oloinen ja se on ihailtaivaa :)

Kiitos paljon :) No kyllä jännittäviä aikoja on ollut, etenkin kisoissa saattaa jännittää uudelle tasolle nousu tai vaikeampi rata, jonka juuri on kävellyt. Kotitreeneissä ns. "pelkoa" esteille on tuoneet viime keväänä oma epävarmuus, joka johti moniin tekemiini etäisyysvirheisiin, koska en uskaltanut tehdä päätöstä esteelle lähestymisen suhteen ja jätin hevosen yksin. Tällöin tuli huonoja lähestymisiä ja/tai stoppeja, jotka tuovat lisää epävarmuutta/jännitystä, mikä tietenkin välittyy pikkuhiljaa hevoseenkin.

Mutta osaavan ja oikeahenkisen valmentajan kanssa itsevarmuuden pystyy nopeasti kohottamaan, kun tehdään sopivan haastavia tehtäviä sopivilla korkeuksilla. Ei saa mennä liian isoa, jos pienetkään korkeudet eivät onnistu. Kun pienillä esteillä alkaa rytmi ja varmuus löytymään, ja pääsee tekemään riittävästi toistoja ja välillä ylittämään jopa itsensä ja omat taidot haastavammilla ja teknisemmillä tehtävillä, niin siitä se itsevarmuus ja muutenkin varma olo löytyy! Tällä hetkellä Deen kanssa on löytynyt hyvä "flow" esteiden ja muunkin ratsastuksen suhteen, joten olo on todella varma, vaikkei kisatulokset esimerkiksi viime Savonlinnan reissulta sitä antaisi olettaa.

Pari hyvää neuvoa siis ovat hyvän itselleen ja hevoselleen sopivan estevalmentajan löytäminen ja toistojen ja taas tuhansien toistojen tekeminen. Puomit ja kavaletit eivät rasita hevosta samalla tavalla, kuin kunnon hyppääminen, joten niillä kannattaa tehdä paljon myös itsenäisesti treeniä, että tulee sellainen rutiini ja estesilmä kehittyy - oppii ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen oikein lähestymisissä.

Onnistumiset kasvattavat itseluottamusta ja varmuutta, mutta epäonnistumisiakaan ei saa pelätä - koska ne kuuluvat tähänkin lajiin ja niitä tulee ihan kaikille vähän väliä. Täkeintä on, ettei jää ongelmia ratkomaan yksin vaan saa asiantuntevaa ja kannustavaa apua säännöllisesti! Tsemppiä hyppytreeneihin, kyllä se sieltä lähtee pikkuhiljaa jännitys helpottamaan, kun vaan ottaa härkää sarvista kiinni! :)


Kiitos vielä kaikille kysymyksiä jättäneille henkilöille ja toivottavasti taas tätäkin blogia on helpompi seurata, kun tietää kirjoittajasta ja tautoista/ajatuksista vähän enemmän! :)

Loppuun vielä pakko laittaa kuva esteistä, jotka löytyvät Torstin, Iitan ja Mimmi-ponin laitumelta. Meidän tuleva estelupaus Torsti se käy askartelemassa esteet makuuasentoon - lupaavaa eikö? :'D

6 kommenttia:

  1. Hei! En ehtinyt lähettää tätä kysymystä postaukseen, mutta kysyn nyt :) Aijotko ruunata Torstin, miksi/miksi et ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla, että siitä aikanaan tulee ruuna, mutta katsotaan nyt ensiksi minkälaiseksi se kasvaa ja olisiko mitään mieltä näyttää sitä jossain oriina :)

      Poista
  2. Hei,

    Itse olen suunnitellut ostavani myös tuo BoT verkkoloimen ja olenkin saanut tallilaiselta kokeilla tuommoista, huomasin että meillä olkoin hiekoilemaan lavan sen kanssa hyvin nopeasti, onko sinulle ollut tämmöistä ongelmaa? Käytätkö loimien edessä patjaa suojana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi on ihan normaalia, että hikoilua ja kuumotusta esiintyy, koska verenkierto kiihtyy. Sen vuoksi käytön alkaessa saattaa tuntea jopa jotain kipuja ja ihon herkkyyttäkin, joten kannattaa aloittaa totutus ihan pienissä pätkissä. Esimerkiksi Deellä ei edelleenkään voi käyttää kyseistä loimea vuorokautta putkeen, koska reagoi siihen niin voimakkaasti. Yön yli on totutusajan jälkeen oikeastaan tosi passeli aika meillä loimen käyttöön. Deen kanssa tuo on ollut helppoa testata, kun se on niin herkkä joka asialle. Ja juu, käytän sellaista paksua pintelipatjaa siinä loimen edessä pehmentämässä :)

      Poista
  3. Yks kysymys vielä jälkikäteen: Kuinka monta tuntia sulla kuluu päivässä yhteensä tallilla ja miten onnistut rytmittämään päiväsi töiden, ratsastuksen ja Deen hoidon, Torstin luona käymisen ja parisuhteen hoitamisen suhteen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3-4 tuntia päivässä, riippuu miten paljon teen itse ja kuinka paljon olen delegoinut apulaisille :) Tottakai kaikki pitää suunnitella, ja jos meinaa keretä, niin ei nukuta puoleen päivään eikä puoleen aamuakaan. Torstin luona käyn sitä moikkaamassa n. 1-2 kertaa viikossa, jotka yritän suunnitella Deen tai omille vapaapäiville esimerkiksi, jolloin on heti enemmän aikaa päivästä. Parisuhteesta ei tulisi kyllä yhtään mitään, jos poikaystävä ei olisi myös kiinostunut tästä hommasta edes jonkin verran myös :) toki sitten ei kyllä ole kauheasti aikaa (ja rahaa) muuhun ylimääräiseen aktiviteettiin, esim. leffassa meidän on yritys käydä viimeiset 2kk ja syömässä ravintolassa viimeisen vuoden aikana, eikä vieläkään olla keritty tai pystytty tätä järjestämään... mutta ei meidän parisuhde ole kiinni tällaisista asioista, riittää, että viihdytään toistemme seurassa, oli aktiviteetti mikä tahansa ja täytyy pystyä olemaan erossa, välillä ei nähdä viikkoon esim toisiamme ollenkaan töiden takia jne. Nämä on näitä elämän valintoja, joita joutuu tekemään, jos haluaa esimerkiksi tässä harrastuksessa/lajissa saavuttaa joskus jotain. Hevoset on meille jo enemmän elämäntapa, kuin harrastus, ja se tietty vaikuttaa kaikkeen asennoitumiseen jo paljon. :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot