tiistai 22. syyskuuta 2015

Laatuponikisat 2015

En edes tiedä, miten tätä koko päivää lähtisi purkamaan. Tekisi mieli vaan huutaa, että ihanaa! Poni oli ihana! Erika oli ihana! Meidän tiimi on ihana! Kaikki tehty työkin on ollut ihanaa! Tolta kuulosti varmaan puheeni, kun lehteen minua haastateltiin ponista Laatuponikisoissa paikanpäällä. Eihän siinä tilanteessa osaa mitään muuta kuin hehkuttaa maasta taivaaseen tuota mustaa hurmuria, joka kerta toisensa jälkeen sulattaa olemuksellaan jokaisen sydämen :D Enkä kyllä usko, että se hurmaaminen tähän jäi - tuosta ponista kuullaan vielä lisää. Toivon, että pystyn antamaan sille siihen mahdollisimman hyvät eväät, jotta lapset pääsevät sen kanssa valloittamaan joku päivä kilpakentät. Ainakin vuoden 2015 Laatuponien tulos ei jättänyt kovin kylmäksi. Sai vihdoin todeta ihan hyvällä omalla tunnolla, että kyllä sitä on jotain tullut tehtyä oikein. Ja tämä antoi kyllä niin paljon energiaa ja motivaatiota jatkaa eteenpäin uusien haasteiden kanssa!


Aamu lähti suht aikaisin liikkeelle. Lähdettiin seiskan pintaan Erikan kanssa ajelemaan kohti Hämeenlinnaa, Risto omistajineen tulisi omalla kyydillä paikan päälle. Ristolla oli ohjelmassa heti yhdeksältä rakennearvostelu, sen jälkeen vähän odottelua ja klo: 10:30 estekoe ja sitten puolen päivän aikoihin askellajikoe. Oli tosi hyvä, että nämä osakokeet olivat juuri tässä järjestyksessä. Rakenteessa poni näyttää parastaan, kun sillä on vielä ihan tuoretta energiaa. Esteillä poni on vielä sen verran raaka, että siihen se tarvitsee riittävän energina näyttääkseen hyvää hyppyä ja sitten taas se on luonnostaan niin super liikkuja, että vaikka se olisikin jo vähän väsynyt, niin se pystyy näyttämään laatunsa. 

Vaikka Ristolla on kunto kohentunut viime keväästä paljon - tiesin, että se tulee olemaan jo vähän väsynyt koulukokeessa, joten verryttelyt piti pitää oikeasti ihan minimaalisen lyhyinä. Pitkän radan ratsastus noin pienellä ponilla on lopulta aika pitkä homma, ja se vaatii vielä voimaa ja tukea antavaa ratsastusta kuskilta. Siksi olikin tärkeää, että kaikki tehtävä aikataulutettiin suht tarkasti, ei yhtään liikaa kävelyä ja ylimääräistä verkkailua, mitä oli pakko. Ylimääräisen ajan poni sai syödä heinää kopissa.
 Pientä murhettahan tämä tiukka ja nihkeä aikataulutus verryttelyjen suhteen aiheutti sen vuoksi, että selkään oli menossa kuski, joka ei ole koskaan ponin selässä ollut. Siinä täytyy olla aika kylmät hermot pilotilla, kun sanotaan, että sinulla on 5-10 minuuttia aikaa tutustua 4 -vuotiaaseen raakaan poniin ja sitten vaan radalle hyppäämään. Tiesin silti, että Erika jos kuka pystyy onnistumaan ja tekemään hyvän suorituksen Riston kanssa. Risto on toki helppo ja mukava ratsastaa, ja sen ratsastettavuutta on nyt syksyn mittaan saatu kokoajan paremmaksi, ja sen verran mitä olen käynyt Erikan tekemän hevosen selässä - tiesin, että meidän ratsastustyylit eivät ole liian eroavia toisistaan, että poni hämmentyisi uudesta kuskista vieraassakaan ympäristössä. Silti tilanne on aina haastava niin kuskille, mutta ennen kaikkea nuorelle ponille. Tämä mittasi kyllä samalla todella paljon Riston hyvää luonnetta, miten mutkaton ja luottavainen siitä on kasvanut! Kuten sanoinkin, ihan ketä tahansa ei tuonne kyytiin olisi uskaltanut päästää ja myöskään, jos olisi joku toinen nuori kyseessä - ei tällaista temppua olisi pystynyt tekemään. 


Rakenteesta Risto sai viime vuotta paremmat pisteet - tälläkertaa yhteispisteet 7,600. Ristohan ei ole mikään rotunsa malliyksilö liian sporttisen ulkonäkönsä vuoksi. Rotutyypiltään welsh C -ponit ovat luustoltaan paljon vahvempia ja muutenkin kookkaampia. Risto on jäänyt hyvin pienikokoiseksi ja kevyeksi rotunsa edustajaksi. Se nyt ei tietenkään urheilulliselta näkökannalta ole lainkaan huono asia. Jos jalostuksellisesti asiaa haluaa katsoa, Risto voisi olla ihan mahtava yksilö ratsuponijalostukseen, mm. pienien puoliveritammojen sulhoksi...


Rakenteen jälkeen Risto tosiaan pääsi koppiin odottelemaan rauhassa. Estekokeen alkamiseen oli vielä tovi aikaa, joten ehdittiin katsella muita poneja ja alkavaa askellajikoetta. Sunnuntaina Laatuponikisoissa oli siis vuorossa 4- ja 5 -vuotiaat ratsain ja ajaen esitettävät ponit. Poneja on saanut ilmoittaa joko askel- tai estepuolelle, tai sitten molempiin, kuten meidän tapauksessa. Risto on lahjakas molemmilla suunnilla ja sitä on treenattu monipuolisesti, joten se kannatti ilmoittaa molempiin kokeisiin vaikka onhan siinä urakkaa noin nuorelle yhdelle päivälle. Keväällä käytiinkin Savijärvellä kokeilemassa samanmoinen urakka, eli koulu- sekä estestartti kera rakennearvostelun, jolloin pystyttiin vähän näkemään miten se sen hetkisen kuntotason kanssa selviytyy tehtävästä - ja jonka jälkeen oli helpompi lähteä valmistautumaan tähän koitokseen. Vaikea sanoa, kumpi laji tulee olemaan jatkossa sen vahvempi osa-alue, mutta liikkuminenhan sille kyllä on varsin helppoa ollut aina ja tuo sen hyppylahjakkuus on käynyt ilmi nyt vasta myöhemmin, kun sitä on alettu irtohypyttämään sekä ratsain hyppäämään.

Poni otettiin ulos kopista n. 20 minuuttia ennen estekokeen alkamista, 10 minuutissa poni kuntoon ja kävelemään ja sitten 10 minuuttia aikaa verryttelyyn sekä kuskin ja ponin toisiinsa tutustumiseen. Verkassa olin mukana auttamassa tottakai ja neuvomassa, jotta nappulat löytyisivät mahdollisimman nopeasti ratsukon välillä. Riston kanssa saa olla tosi tarkka aina alkuun, ettei se jää yhtään pohkeen taakse, koska sitten se on vaikeaa tuoda esteille. Kun sen saa hyvin pohkeen eteen, lähestymiset sujuu kuin itsestään. Se on vielä vähän hidas reagoimaan eteenpäin, ja on perus orimaisen tahmea, mutta sitä sen jalalle reagoimista on saatu parannettua jo hyvin paljon viime keväästä ja se on jo huomattavasti kevyempi ratsastaa. 
Tänä syksynä olen huomannut, kun poni on saanut voimaa itsensä kantamiseen niin, että se antaa ns. "valheellisen" kuvan siitä herkästi ratsastajalle, että olisi pohkeen edessä, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Poni meinaan kulkee jo niin kivasti itsellään eteenpäin säilyttäen tasapainonsa, että sitten huomaatkin ensimmäisissä lähestymisissä, että reaktiota jalkaan ei olekaan ja se saattaa hyytyä kaarteissa. Niin kävi kaikesta huolimatta nytkin, vaikka ehdin varoitella asiasta. Verkkahyppyjä sai ottaa radalla ennen omaa suoritusta sekä radan ykkösesteelle, että neloselle, jotka molemmat olivat diagonaaleilla sijaitsevia esteitä.
Ensimmäisessä lähestymisessä Risto oli pohkeen takana ja siihen se sitten hyytyikin, ja pysähtyi esteen eteen. Erika pyysi, että huutelen neuvoja tarvittaessa hänelle radallekin, ja tässä vaiheessa kehotinkin käyttämään raippaa pohkeen taakse, mikäli se ei reagoi jalkaan. Tällaisten kanssa ei saa yhtään jäädä pungertamaan sitä liikettä sieltä, tai saat jatkaa pungertamista loppuun asti. Yhden kerran napakka huomautus raipalla laukannostossa jalan taakse ja poni lähti heti ihan toisenlaisella ajatuksella eteenpäin. Sen jälkeen homma lähtikin rullaamaan todella hienosti!

En oikeasti itse muista juurikaan itse suorituksesta yksityiskohtia, enkä ottanut yhtään kuviakaan, vaikka se kamera kaulassa roikkuikin - jännitin niin paljon suoritusta, etten varmaan ikinä hevosen selässä itse jännitä samalla tavalla! Ehkä se on juurikin siinä, että tällaisessa tilanteessa kaikki on omalta osaltani vähän "herran haltuun" enkä voi vaikuttaa enää suorituksen onnistumiseen itse mitenkään. Mutta kaikki meni todella hienosti! Ensiksi ratsukko suoritti hyvin helpon radan pienenä ja sitten alle 130cm säkäisten ponien vaatimusten mukaan 60cm tasolla, eli varsin helppoa Ristolle, mutta tottakai sitä jännitti miten se kulkee vieraan ihmisen alla - sillä ei ole ennen tätä kukaan muu esterataa suorittanut, joten jännäksi meni :D

Erään lukijan toivomana sain Erikalta vielä kirjallista kommenttia, mitä hän miettii suorituksestaan:

"Esteille verkkasin todella lyhyen ajan, mikä tietysti kuulostaa aika hurjalta, koska olin ponin kyydissä ensimmäistä kertaa. Tässä vaiheessa mitään ei kuitenkaan enää voi muuttaa, joten oli vain testattava kaasu ja jarru ja katsottava miten poni muuten pysyy jalkojen välissä. Ponia ei myöskään kärsinyt väsyttää liialla verkalla, koska edessä oli vielä kouluosuuskin. Radalle mennessä kuuntelin Heidin neuvot ja ne olivatkin kullan arvoisia. Riston laukka tuntui selkään etenevältä mutta niin kuin Heidi osasikin sanoa etukäteen, piti sen laukata siitä vieläkin enemmän. Tämä tulikin esille kieltona ekalle verkkaesteelle koska Risto oli hieman pohkeen takana ja jäi vähän ihmettelemään. Risto on orimaiseen tapaan hieman hidas jalalle ja käytinkin seuraavan laukan noston jälkeen raipan ja laukka lähti rullaamaan paremmin. Hyvä päätös oli myös nostaa peppu ylös ja istu alas vasta muutama askel ennen ponnistusta. Verkkahypyt sujuivatkin mun osalta vaan fiilistellessä sen laukan "tuntua". Nuoren kanssa kun vaan on uskallettava laukata esteelle, sen kummemmin tuollaista ponia ei voi lyhentää. Ainut vaihtoehto on siis ratsastaa eteen, jos jotain täytyy tehdä kohti estettä.. Radalla esteet olivat Ristolle oikein hyvän kokoisia, n.50cm. Poni hyppäsi 5 esteen mittaisen radan alust asti varmasti ja hyvällä fiiliksellä. Olin myös tyytyväinen omaan tekemiseen - pääsin sujumaan kaikille esteille ja paikat löytyivät hyvän laukan ansiosta. Hypyt tuntuivat pyöreiltä ja erityisesti molemmilla oksereilla Risto väläytti mielettömän hienoja hyppyjä. Vikalla kierroksella Risto kolautta yhden puomin tokalta pystyltä alas, mutta korjasi kolmannelle okserille niin hyvin, ettei sen tarvinut tulla mitään enää uudestaan. Parannettavaakin jäi. Risto olisi saanut pyrkiä laukassa hieman paremmin kohti tukea ja lähteä jalasta sähäkämmin eteen, mutta muuten olin poniin todella tyytyväinen. Ponilla oli mieletön keskittyminen, vaikka tammoja oli vieressä ja kuski oli aivan vieras."

Olimme tehneet pieniä muutoksia ennen tätä päivää ponin satulointiin. Mietiskelin jo tovin aikaa, miksi ponin hyppy on ollut viime aikoina aavistuksen normaalia huonompaa kaikin puolin. Ei missään nimessä mitenkään super huonoa, mutta kun se oli jo tuossa yhdessä vaiheessa vielä 3 viikkoa sitten ihan käsittämättömän hyvä ja väläytti sellaisia hyppyjä kerta toisensa perään, että tottakai niitä jää sitten kaipaamaan. Tulin siihen tulokseen, että satula on jäänyt ponin selkälihasten kehittymisen myötä leveäksi - kyllä, vaikka luulisi asian olevan juuri päin vastoin, niin selkälihasten malli on vissiinkin niin paljon erilaisempi (ns. soikeampi), että lopulta satula on vähän jopa leveä ja valuu näin aavistuksen lavoille. Asia saatiin korjattua lampaankarvalla hyvin ja nyt satula pysyä omalla paikallaan sekä lavoille jää tilaa, ja sen huomasi hypyissäkin. Risto uskalsi paljon paremmin käyttää selkää hypyissä suorituksen aikana, eikä jättänyt etujalkoja hitaaksi yhtään, mitä se tuossa parisen viikkoa ehti olla. Silti vielä se viimeinen terävyys ehkä vähän jäi, mutta olimme hirmuisen tyytyväisiä suoritukseen - Erika hoiti homman kotiin varsin rutinoituneesti ja tyylikkäästi! En oikeasti uskaltanut toivoa näin hienoa suoritusta ja uskoin, että Risto saisi ihan mukiinmenevät pisteet hypyistään tällä suorituksella.

Noh, ei osattu ihan arvata, että pisteet ylittivät kirkkaasti yli 9 pisteen - tekniikasta ihan huikeat numerot lähennellen 9,5 pistettä (en enää muista tarkkoja pisteitä) ja estekokeen kokonaiskeskiarvo 9,433 ja yleisvaikutelmasta 9,300 pistettä!!! Siinä kyllä leuka loksahti lähes pois paikoiltaan - ihan käsittämättömät pisteet ja sanalliset arviot... vieläkin pistää haukkomaan henkeä. Olen niin tyytyväinen, niin ällistynyt ja niin onnellinen. Tässäkin vaiheessa taas pakko kiittää Erikaa upeasta esittämisestä, poni pääsi näyttämään osaamisensa sinun kanssasi!

Ennen askellajikoetta saimme tiedon, että Risto on 4 -vuotiaissa paras esteponi yhteispistein 8,778 (jossa siis nuo rakennepisteet pudotti jonkin verran keskiarvoa)! Tässä vaiheessa jo omistajienkin kanssa todettiin, että ihan sama mitä loppusuoritusten ja tulosten käy, tämä on jo ylittänyt kaikki odotuksemme!


Askellajiosuuteen verkatessa ehkä vähän arvioitiin liikaa aikaa. Olisi pitänyt ottaa huomioon sateiden jäljiltä ulkokentän raskas pohja, joka vei hyvin nopeasti Riston mehut liikkumisesta. Radalle mennessään se oli jo parhaan teränsä todellakin menettänyt, mutta suoritti kuitenkin todella tasaisen varmasti, teki mm. hienot laukannostot molempiin suuntiin, etenkin oikealle ja laukka muutenkin rullasi kaikesta huolimatta ihan hyvin. Keskiaskellajit olivat vähän laimeat, laukassa paremmat. Käynti oli vähän jännittynyttä, eikä riittävän selän läpi ja jäi tämän takia lyhyeksi. Askellajiosuudessa Risto ei näyttänyt parastaan, mutta kaikki tekijät huomioon ottaen suoritus oli todella hyvä ja Erika auttoi radan läpi parhaan osaamisen mukaan.

Erikakin totesi radan jälkeen, että olisi voinut mennä suoraan radalle ilman sen kummempia hölkkäilyjä, mutta mites tätäkään osasi ajatella - etenkin, kun mietittiin, että kuski saa vielä viimehetken tunnustella loputkin vaihteet poniin ja kokeilla ne keskiaskellajit... jotka jäivät tosiaan sinne verkan puolelle. Mutta me olimme koko tiimi tässä vaiheessa niin onnellisia jo koko päivään, että ei tällaiset pikkuseikat enää haitanneet. Poni suoritti kuitenkin hyvin ja kuuliaisesti väsymyksestään huolimatta! Hyvillä mielin poni odottamaan koppiin estepuolen palkintojenjakoa, joka käytäisiin sitten, kunnes 5 -vuotiaat esteponit saadaan arvosteltua loppuun.

Tässä Erikan kommentit askellajikokeesta ja radan tunnelmista:

Kouluosuutta varten tein verkassa jälleen vaan askellajit läpi sekä muutaman keskiravin ja nostot molempiin suuntiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin hyvin voinut mennä radalla muutaman ravikierroksen jälkeen. Pohja oli kammottavan upottava ja Riston paras tehokkuus jäi verkkaan. Poni kuitenkin yritti radalla parhaansa ja esiintyi tasaisesti ja edukseen. Selkeitä onnistumisia olivat ensimmäinen pituushalkaisija, jossa poni oli todella suora, toinen keskilaukka sekä perusravityöskentely. Laukat nousivat ihan hyvin, mutta etenkin oikeassa laukassa Risto olisi saanut selkeämmin kääntyä ulkojalasta. Keskiaskellajeihin olisin halunnut selkeämmät erot ja käytinkin radalla olevaa raippaa naputtelun voimin avuksi, jotta sain Ristosta enemmän liikettä ulos. Myös käynti olisi saanut olla matkaavoittavampaa, nyt en saanut selkää joustamaan tarpeeksi ja askel jäi lyhyeksi. Poni oli radan lopptervehdykseen tultaessa niin loppu, ettei se meinannut lähteä enää edes kävelemään pysähdyksestä ulos radalta. Noin suuriliikkeinen pieni poni on upea ilmestys, mutta sen liikkuminen on sen verran raskasta noin märällä pohjalla, että yhtään en ihmettele sen väsähtämistä. Upeasti se kuitenkin tsemppasi loppuun asti ja liikkui melko ryhdikkäänä läpi ohjelman.

Alla video askellajisuorituksesta. Tulee ihan kylmät väreet vieläkin, kun katson tuon radan, vaikkei se todellakaan ole parasta Ristoa väsymyksen vuoksi.


Tämän jälkeen alkoikin tulosten sellainen tykitys ettei mitään rajaa. Askellajituomareilta tuli paljon kiitosta hyvin esitetystä ja hyvin tehtäviin valmistellusta ponista. Laukasta he palkitsivat eniten, ravista totesivat, että jäi vähän vaisuksi, mutta siitä näkee sen laadun. Käynti jäi 7 arvosanaan ymmärrettävästi. Lopulta askellajipisteet reilu 8 pistettä keskiarvosanana nostivat Riston myös 4 -vuotiaiden askellajikokeen kärkeen! Ihan älytöntä! Fiilis oli niin upea, on edelleen! Tämän jälkeen saatiin myös aika pian tietää, että Risto on koko kilpailun paras esteponi ja näin voitti tämän vuoden Estechampion 2015 tittelin! Tässä vaiheessa ei enää osannut sanoa mitään, teki mieli itkeä onnesta :') Kaikki viime vuoden työ palkitaan näin ruhtinaallisesti. En voi kylliksi kiittää sitä, että kasvattajaomistajat ovat luottaneet minuun ja antaneet upean poninsa työstettäväkseni, kiitos siitä vielä näin julkisesti teille - tämä on taas yksi hienoimpia kokemuksia tähän mennessä hevosurallani ja motivoi hirveästi jatkamaan!



Näin siis Risto kruunattiin Laatuponikisojen Estechampioniksi vuonna 2015, voittaen suveneeristi kaikki 4- ja 5- vuotiaat ponit yhteiskeskiarvolla 8.778!


Pian tämän jälkeen saimme myös vahvistuksen, että Risto ei ollut askellajikokeessa pelkästään oman ikäluokkansa paras, vaan koko kilpailun paras kouluponi - eli näin ollen myös Askelljicahmpion titteli vuonna 2015 meni Riston nimiin! Tuntuu niin hölmöltä kirjoittaa tätä, ei vaan nyt taas yhtään pysty uskomaan kaikkea todeksi. Me ei todellakaan tultu tänne hakemaan voittoa, vaan haluttiin ponille arvostelut tänä vuonna hyvinkin kokeneilta tuomareina toimivilta henkilöiltä ja toivottiin, että varakuskin kanssa Risto pääsee esittämään edes jotain sen taidoistaan. Aina olemme tienneet, että tämä poni on speciaali. Niin vaan kävi, että vaikkei sitä ihan viimeistä silausta poni näyttänytkään, niin se riitti siihen, että Risto tyhjensi koko palkintopöydän Erikan kanssa! Uskomatonta - huh!

Hoyard's Tyson, eli Risto, palkittiin vuoden 2015 Laatuponikisojen Askellajichampiona yhteispistein 8,044!


Kiitos meidän koko tiimi! Kiitos kasvattajalle Jenita Laitiselle, sekä ponin omistajaperheelle Mikolle, itse viralliselle omistajalle Konstalle, pikkuisille ala-asteikäisillä Lilalle ja Hiipalle, jotka ovat ahkerasti Ristolla maastoilleet. Kiitos ystävälleni Janitalle, joka on auttanut kaikessa, mm. antanut maastoseuraa, ponin pesussa ja muussa puunaamisessa - sekä ponin kampauksen viimeistelyissä. Kiitos Lauralle ja Sofialle ponin oheisliikuttamisesta ja hoidosta treenien ympärillä! Kiitos avopuolisolleni Timolle tietenkin, että jaksaa pyöriä ylipäätään mun heppatreeneissä mukana - satoi tai paistoi, ja ikuistaa hienoja kuvia ja tärkeää videomateriaalia! Ja erityisesti kiitos Erikalle, joka rohkeasti otti vastaan hullun ideani ja haasteen esittää tämä poni ilman, että ennen kisapäivää oli koskaan oriin selässä edes istunut!

Nyt minä parantelen selkäni kuntoon ja sen jälkeen jatketaan yhtä maltillisesti, kuin tähänkin asti hienon Risto -ponin treenejä ja työstämistä sekä aletaan vähän vilkuilemaan ensi vuoden koitoksia, jolloin poni on jo 5 -vuotias! :)

34 kommenttia:

  1. Paljon onnea! Upea suoritus ponilta ja Erikalta :) Mahtavaa työtä olette tehneet ja ihanaa että se palkitaan :)

    On tuo poni vain komea!! <3

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Ihanaa saada välillä tunnustusta omalle työlle, kyllä jaksaa taas tehdä - muidenkin hevosten kanssa :) Kiitos!

      Poista
  2. Aivan mahtavaa!!Risto on kyllä todella upea pikkuponi ja vielä järkipäinen. Toivottavasti siitä on joskus tulevaisuudessa poniratsastajille loistava kisakaveri! Älyttömän paljon onnea koko porukalle! !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se, sen luonne on niin mahtava, ettei sitä voi siinä asiassa liikaa kehua! :) Kuinka moni 4 -vuotias poniori tekee kiltisti laukkamaastojakin 7 -vuotiaan kanssa ilman mitään ylimääräistä?! Tällaisia näiden ponien kuuluisi olla. Ja välillä samanlaista järkevyyttä toivoisi isojen ratsuhevostenkin puolelle. Kiitos paljon onnitteluista!

      Poista
  3. Aivan meni kylmät väreet itelläkin kun tätä tekstiä luki ja katsoi ton videon! :')<3 Siis ihan mahtava suoritus ja hieno päivä ollut teille kaikille!! :)

    VastaaPoista
  4. Luultavasti tyhmä kysymys mutta pitääkö askellajikokeessa esittää joku tietty koulurata vai vaan tietyt asiat (käynti, ravi, laukka, keskiaskellajit) mutta itse saa päättää missä ja miten esittää ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyh, tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan! Joo on ennalta sovittu kouluratsastusohjelma, jonka jokainen suorittaa. Arvostelu on kuitenkin erilainen, siinä ei varsinaisesti niin katsota pisteissä tapahtuvia asioita ja pisteytetä niitä, vaan ennen kaikkea yleisesti arvostellaan ponin askellajien laatua, ratsastettavuutta, yleisilmettä ja esiintymistä. Tänä vuonna oli kouluohjelmana pitkän radan FEI ohjelma 4 -vuotiaille hevosille 2005, jonka sitten kaikki 4- ja 5 -vuotiaat tekivät.

      Poista
  5. Niin upeaa mahtavaa ja hienoa! Ihanaa! Onnea tuhannesti kaikille. :) <3

    VastaaPoista
  6. Mihin lehteen tulee juttua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en nyt ihan väärin muista ja pahasti valehtele, mutta olisiko ollut Hevoset ja Ratsastus -lehti? Olin sillä hetkellä niin täpinöissäni, että aika moni informaatio meni vähän ohi ajatusten :D

      Poista
  7. Mahtavaa työtä olet tehnyt kun tämmösiin suorituksiin poni ylsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Pakko olla tyytyväinen, ja tällainen tunnustus antaa todella paljon potkua jatkaa töitä hevosten kanssa sillä omalla tyylillä, minkä olen huomannut toimivaksi! :)

      Poista
  8. Paljon onnea! Mikä musiikki sinulla on askellajikokeen videossa?

    VastaaPoista
  9. Älä nyt pahadtu, mutta uskon että Risto menestyi näin hienosti juuri sen vuoksi että kuskina oli taitava ja kokenut kilparatsastusta paljon harrastanut nainen joka tietää miten esittää hevonen tuomareille koska tietää mitä tuomarit haluavat nähdä. Tämä on varsinkin askellajeissa ensiarvoisen tärkeää. Sinun kanssa risto juoksee, oli se hiukan kireinen videollakin, mutta kuitenkin aivan eri mittakaavassa, kuten tuloksesta näkyy. Tämä olkoon oppikirjaesimerkki siitä miksi nuoria hevosia esittävät ammattilaiset kisoissa ja kissanristiäisissä. Onnea ponin omistajille, hieno poni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, selvä :D Onni onnettomuudessa siis, että loukkaannuin, enkä päässyt esittämään ponia huonosti ;) Ja juu, en pahastu. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, ja jos sinun mielestäsi tämä on nyt oikea tilanne tulla moittimaan, niin olkoon niin!

      Poista
    2. Ylemmän anon kommentin tarkoitusperä jäi ihmetyttämään? Pieni videoiden tarkastelu kertoo, että ponin tahti kaikissa askellajeissa on TÄYSIN sama Erikalla ja Heidillä. Tietääkseni suomessa ei löydy yhtään hevosten tai ponien esittäjää, joka sitä ammatikseen tekisi. Blogin perusteella ponista on tarkoitus tehdä lasten urheilu-poni kilpailuihin, joten en olisi itsekkään lähtenyt tuomaan ulkomailta esittäjää ponille. Mutta kuitenkin paljon onnea upeasta ponista tasapuolisesti omistajalle, kasvattajalle, ratsuttajalle ja esittäjälle! Hienoa nähdä tälläisiä kotimaassa kasvatettuja ja koulutettuja poneja.

      Poista
    3. Ei ole mitään tarkoitusperiä. Kylmä totuus on että Erika kilpailee melkein joka viikonloppu molemmissa lajeissa, useilla hevosilla. Hänellä on ratojen ratsastukseen rutiini jota ei voi syntyä jos ei kilpaile kuin kerran kesässä ja silloinkin omalla hevosella.
      Erikan kokemusta kilpailijana ei voi vähätellä hevosen tulosta katsottaessa, vaan näille ihmisille jotka jaksavat kilpailuttaa vieraita hevosia viikonloppu toisensa perään tulee antaa riittävä arvostus. Ei ne tulokset tyhjästä tule.

      Poista
    4. Miksi tässä nyt juuri pitää yhtään ketään alkaa arvostelemaan keskenään, ja arvuuttelemaan paremmuusjärjestykseen? Kyllä ponin taustajoukoilla on jonkinnäköinen käsitys miten poni esitetään edukseen, ja minua ei siihen hommaan olisi alunperinkään pyydetty, jos minusta ei siihen olisi. Se, että minulla ei ole kilpailtavia hevosia joka viikonlopulle, ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi riittävää kokemusta ja ratsastuskilometrejä alla noin muuten. Toivotaan, että tulevaisuudessa kisastarttejakin saan enemmän alle ja niitähän ei valitettavasti keräänny ilman, että hevosten ja ponien omistajat antavat siihen mahdollisuuden.
      En ymmärrä, mikä on tarkoitusperäsi myöskään tulla tällaisista asioista tänne blogin puolelle julkisesti tappelemaan? Saat olla ihan rauhassa mitä mieltä haluat, ja jos haluat lisää keskustella kanssani hevosten ja ponien esittämisestä ja ratsastamisesta, niin olehyvä ja laita minulle yv:nä viestiä facebookissa tai sähköpostissa. Keskustelen mielelläni! :)

      Poista
    5. Eikä tässä nyt kukaan voi itseään ammattilaiseksi kutsua toistaiseksi, mutta "ammattimaisella" asenteella halutaan jokainen hevonen yrittää tehdä hyväksi ja siinä Riston tapauksessa onnistuttiin tänä vuonna kaikinpuolin!

      Poista
    6. Ensimmäisen anonyymi kommentoijan hevossilmää ei ainakaan kovin ammattimaiseksi voi kehua. Poni todella menee molemmilla n.90 askelta/min ravia. Altajuoseminen siis pelkkä väsynyt provo yritys. Jollain taitaa ottaa koville toisten menestys.

      Poista
  10. Aivan mieletön poni! Onnittelut, olet tehnyt Heidi upeaa työtä Riston kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora, olen itsekin kovin tyytyväinen!! :)

      Poista
  11. Koskahan tämä tulee myyntiin tai saako tästä nyt jo kysellä jostain? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa tähän vastata muutakuin, kannattaa olla ponin kasvattajaan yhteydessä. Kaikki on varmasti aina myynnissä kun hinnasta sovitaan ;)

      Poista
    2. Ei Ristoa saa viedä Heidiltä pois! :( Tietysti jos itselläni olisi tietoa ja taitoa viedä nuorta eteenpäin niin varmaan ryöstäisin pankin... Mutta ehkä kaikkea kaunista ja hienoa ei tarvitse omistaa, voihan niitä vain ihailla ;)

      Poista
    3. Nooh, kaikkien ei omien hevosten ja ponien kanssa täytyy alusta asti asennoitua siihen, että ne tulee ja joskus saattavat mennä :) Itselleni tärkeintä on, että hevosten omistajat saavat selkeän hyödyn siitä työstäni, oli se sitten mikä tahansa - joko esim. myynti tai tässä tapauksessa ensisijaisesti siirtyminen lasten kilpaponiksi.

      Poista
  12. Vau!!! Hurjasti onnea koko tiimille! On se vaan upea!!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot