tiistai 27. lokakuuta 2015

"Harva ratsastaja tietää, kuinka hyviä hevosia meillä syntyy tässä maassa"

Super mielenkiintoinen suomalaisen ratsastajan/kasvattajan/hevosen omistaja Stella Hagelstamin haastattelu HIHS:n Hippoksen ja FWB -hevosten ständiltä viime viikonlopulta. Ja ei voi kuin myötäillä ja yhtyä hänen sanoihin. Hagelstam kertoo mielestäni todella hyvin ja laajasti suomalaisesta hevoskasvatuksesta, josta ajoittain tuntuu olevan osalla meillä suomalaisilla vähän nykypäivänä väärä, ns. vähättelevä, kuva.

Olen käynyt loppu kesästä katselemassa ystäväni mukana kotimaisia maitovarsoja, ja nimenomaan puoliverivarsoja ja jonkin näköinen yleiskuva on jo suht pienestä otannasta saanut. Samoin toki kokemusta on omista varsakaupoista 7 -vuoden takaa, kun lähdin tekemään kauppoja vielä syntymättömästä Deestä. Kasvattajat ovat olleet super ystävällisiä ja kohteliaita, meille mm. näytettiin yhdessä paikassa heidän oma jalostusoriinsakin niin karsinassa, kuin liikkeessäkin, kunnes sen jälkeen pääsimme näkemään kyseisen oriin jälkeläisotantaa, mitä heillä tänä vuonna on siitä syntynyt. Mielestäni tällainen on ihan loistavaa palvelua ja ennen kaikkea hirmuisen opettavaista. On aika mageeta kuunnella eri ratsukasvattajien ajatuksia omasta kasvatuksesta ja ratsuhevosista yleensä - heillä kun tuntuu olevan ihan älytön tietotaito, josta imeä oppia itsekin.

Ja ennen kaikkea, että meille on oltu todella kohteliaita ja halutaan esitellä varsat hyvin, ja kertoa niistä ja vanhemmista kaikki, niin itse varsamateriaali on ollut todella hyvää ja laadukasta. Olen käynyt varsahuutokaupoissa ulkomailla, seuraan ja katselen paljon joka vuosi varsahuutokauppojen myyntivideoita, olen käynyt Suomen EBEF -tilaisuudessa Ypäjällä muistaakseni lähes joka vuosi, joten jonkinlainen ymmärrys sekä koulu- että estevarsoista on kehittynyt, että pystyy vertailemaan ja näkemään kokonaiskuvan. Ja se kokonaiskuva on se, että vaikka meillä on ehdottomasti yli puolet vähemmän kasvatusta, niin se on tänä päivänä kansainväliselä mittakaavalla täysin vertailukelpoista ulkomaisen kasvatuksen kanssa ja materiaali paranee vuosi vuodelta kokoajan.

Huomaan nyt tässä, että olenkin enemmän painottunut maitovarsoihin ja niiden katselemiseen, kuin vanhemman hevosotannan, mutta aika harvoin juuri 1-2 -vuotiaat näyttävät itsestään oikeaa kuvaa, tai sellaista, että niitä kannattaa kesken epäedullisen kehitysvaiheen arvioida millään tavalla. Sitten taas oripäivät on ollut hyvä tapahtuma nähdä juuri 3 -vuotiaaksi kääntyneitä oreja, joskin Suomen oripäivillä ei aina ole ollut kovin paljon otantaa, eikä pelkästään suomalaista kasvatusta tietenkään. Sen jälkeen, etenkin kun on Deen kanssa kiertänyt nuorten hevosten esteluokkia, on tullut nähtyä ja seurailtua 4-7 -vuotiata hevosia - vielä, kun kilpailuissa järjestäjät oppisivat esittelemään kuuluttaessa hevosten suvut, niin olisi vähän helpompi seurata ja vertailla hevosia katsomosta käsin...

Vaikka olenkin vielä aika vihreä ja amatööri näiden ratsuhevoskasvatusten ja sukujen kanssa, niin silti tässä vuosien saatossa on löytynyt sellainen oma ajatus ihanne hevosesta ja siitä, minkä linjaiset hevoset ovat eniten omaa silmää miellyttäneet. Ja tottakai kiinnostaa kokoajan oppia lisää. Sitten viimeistään, kun olen lähestymässä eläkeikää, olen kasvattamassa omalla tilalla estehevosia, ja muutaman omakasvatin verran haluan tukea jotain nuorta lahjakasta esteratsastajaa ja näin antaa oman panokseni tälle urheilulle, hehheh - haaveita pitää olla :D

Mutta nyt siihen videohaastatteluun, jossa Katja Ståhl haastattelee kouluratsastaja Stella Hagelstamia suomalaisesta ratsuhevoskasvatuksesta


9 kommenttia:

  1. Mä en henkoht. Ymmärrä sitä vähättely, etenkin estehevosten kohdalla. Olen aitiopaikalta katsonut ja nähnyt Pöllänen, eli nykyisin ballymore eustacen uran alkuvaiheet, sen ensimmäiset kilpailut ja kaikki. Oli kasvattamalla oikein laittaa se käsiin, josta se pääsi etenemään sinne missä se nyt on. Suurin ongelma suomessa on se, että hevosen ostajat ostavat nuoren itselleen, useimmat jää käsiin, joissa lähtökohtaisesti niillä ei ole mahdollisuutta kehittyä huipulle, vaikka sinne voisi olla mahdollisuus jos tilaisuus annettaisiin. Kasvattajille taas ei ole resursseja hoidella kasvattejaan ammattilaisten käsiin ja odotella 6 vuotta maksan ammattilaiset tekemään vatsasta urheiluhevosen.

    Tiedän, että omakin, tosin kouluratsu, voisi olla vaikka ja missä, jos sille antaisi mahdollisuuden, mutta olen sen ostanut itselleni omaan harrastamiseen, en pelkäksi rahareijäksi toisen ratsuksi. Siksi se on tasolla millä nyt on, eikä varmasti koskaan ole kykyjensä äärirajoilla, mutta se ei toisaalta hevosta haitanne. Ja valtaosalla on sama tilanne, varsa ostetaan itselle ratsuksi. On toki totta, ettei jokaisessa varsassa ole kykyä ja ainesta, mutta niitä on joka kantakirjassa. Suurin ongelma fwb hevosen kohdalla vain on se, ettei ne koskaan pääse näyttämään kykyjään kyvyt esiin katselmia pidemmälle. Se ei tee hevosista huonoja, eikä ole niiden vika. Vika on meissä ihmisissä, meidän taidoissa, taloustilanteessa ja rahan puuttumisessa. Jos olisi rahaa, laittaisin mielelläni nuoren pariksi vuodeksi oikeasti ammattilaiselle, joka tekisi siitä kisavalmiin voittajan pieniin ja suuriin luokkiin, jonka jälkeen itse voisi vain ajella valmiilla Ferrarilla.

    Mä olen niin fwb ihminen, kuin voi olla. Kaksi omaa ollut ja seuraavakin on sellainen. En minä saisi muun kantakirjassa hevosta yhtään sen paremmaksi ja toisaalta harrastajatkin tarvitsevat laadukkaita ratsuja ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävettävän paljon kirjoitushäröjä saa tabletti aikaan :D

      Poista
    2. Heh, arvasin, että nyt on taas automaattinen sanansyöttölaite, sama homma myös oman puhelimen kanssa - vaikea kirjoittaa :D Mutta kyllä tuosta silti asian selvän sai helposti, kiitos pitkästä kannanotosta!

      Ja niinhän se on, että varmasti meidän kaikkien hevoset olisivat vähän eri mallilla, jos se olisi koulutettu jonkun tosi ammattilaisen/kv -ratsastajan toimesta, mutta mielestäni on myös hienoa, että harrastajat satsaavat laadukkaisiin hevosiin ja opettelevat ratsastamaan näillä itse, näin myös ratsastuksen taso nousee. Omalla kohdallani voin sanoa, etten olisi puoliksikaan sitä ratsastajana ilman Deetä, ja tiedän, että tämän kesäinen varsa opettaa taas lisää sellaisia asioita, mitä en vielä osaa. Joskus voin ehkä olla Suomen mittapuulla sellainen ihminen, joka pystyy näyttämään hevosen kuin hevosen edukseen esimerkiksi nuorten karkeiloissa - who knows :)

      Ja tosiaan, ei se kantakirja kerro sitä, että pysyisit ratsastamaan sitä hevosta paremmaksi. Onhan Deekin suomalaista kasvatusta, se ovisi ihan hyvin olla FWB ensirekisteröity, jos se aikanaan olisi ollut mahdollista, mutta se rekisteröitiinkin maailman johtavaan kantakirjaan KWPN -kantakirjaan, ei se kantakirja ja syntymämaa ole silti muuttanut tuota itse hevosta yksilönä suuntaan tai toiseen. Eli olisiko tuo nyt sitten huonompi, jos se olisikin saatu rekisteröityä FWB hevoseksi? Joidenkin mielestä kyllä, mikä onkin hassu kuvitelma.

      Poista
  2. Moi! Kuinka nopeasti aloit liikuttaan Deetä kevyesti kun pääsit klinikalta, ja sait hoito-ohjeet vatsahaavaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ihan normaalisti jatkettiin liikutuksia tähystyksen ja vatsahaava diagnoosin jälkeen. Deen kohdalla on kaikista tärkeintä, että sillä pysyy arki normaalina, se saa riittävästi vaihtelevaa liikuntaa, jotta stressitasot pysyy alhaalla. Ainoastaan tietysti tähystyspäivänä tehtiin vaan kävelylenkkejä, mutta jo seuraavana päivänä ratsastettiin normaalisti. Meidän hoitava eläinlääkäri perusteli tämän asian mielestäni hyvin: jos vatsahaavahevonen jätetään lääkityksen ajaksi lomalle, ja sen kanssa ei tehdä normaalia treeniä ollenkaan, ja se lääkityksen jälkeen palautetaan taas treeniin, on tässä kohdassa suuri vaara vatsan ärtymiseen uudelleen, koska arki muuttuu ja treeni kovenee. Mielummin pidetään liikutus mahdollisimman samanlaisena, saa käydä valmennuksissa jne, jotta lääkityksen lopettamisenkaan jälkeen ei tulisi mitään stressaamista aiheuttavia muutoksia elämään.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta!! :)

      Poista
  3. Kiitos hienon ja mielenkiintoisen haastattelun jakamisesta! Ja kiva lukea myös omista, erittäin hyvistä kokemuksistasi kasvattajien luona. Tämäkin "tätituntiratsastaja" haaveilee vielä joskus omistavansa FWB:n... Isot taputukset Heidi sinulle siitä, että haaveilet antavasi takaisin tälle lajille joskus tulevaisuudessa. Eihän meillä ole mikään hätä tässä maassa, jos useampi nuori ajattelee samoin kuin sinä!

    Hyviä hevoshetkiä! Rapsuttelut Deelle! (Andrew McLeankin suositteli rapsuttelua!)
    Maarit L. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina ihmetellyt, miksi useampi ei ajattele niin, että siinä vaiheessa kun omat kilparatsastelut alkaisi jäämään vähän taka-alalle, ei panostaisi tähän urheiluun tuolla tavalla. Musta olisi ihan mahtavaa panostusta ja urheilussa mukana pysymistä tällainen harrastusmuoto :) Ja samalla tukisi suomalaista ratsastusta muutenkin.

      Kiitos paljo Maarit, Dee rakastaa rapsutteluja ja meillä on aina etenkin liikutusten jälkeen oma pitkä rapsutteluhetki, josta se pitää :)<3

      Poista
    2. Suosikkiratsuni fwb-tamma on myös hyvin perso hellittelyille. Onpa käynyt niinkin että "nopea" harjaus on kestänyt tunnin kun tamma oli sitä mieltä että vielä "vähän" voisi rapsuttaa. Ihana hevonen! Hihii... :-)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot