maanantai 19. lokakuuta 2015

Kirpeän maanantaiaamun huipputreeni


Nyt ei voi olla kuin tyytyväinen. Palasin puolilta päivin kotiin tallilta - olin vähän auttamassa, koutsaamassa ja kuvaamassa Janitaa, kun hän ratsasti jälleen Deen sileällä. Ja saatiin kyllä niin hienoja pätkiä sieltä lopulta aikaiseksi, ja onneksi oli kerrankin kamera oikeana päivänä matkassa, että jotain näistä askelista tarttui aamun kuvaotoksiinkin!
Aikainen aamu mahdollisti myös jälleen auringon ja luonnon osalta hienot maisemat ja ympäristön - kannatti nousta aikaisin aamusta, vaikka Deekin oli kyllä talliin tullessa niin väsyneen ja unenpöpperöisen näköinen, että ei ihan heti osannut ajatella millainen liitokavio siitä seuraavien tuntien aikana saatiin esiin :D Kuvan aamu-unisesta Dexteristä löytää instagramtililtäni heidipatsi.



Alussa olenkin aina kehottanut, että Deen kanssa kannattaa aloittaa hyvin pitkällä ohjalla - antaa sille tilaa ja houkutella sitä matalaan pitkään muotoon. Tämän matalan pitkän muodon hakeminen on usein alkupäässä treeniä hankalempaa, kuin treenin lopussa. Olen kuitenkin huomannut, että juuri tällaiset, etenkin käynnissä pitkät venyttelyt ja pyöreäksi hevosen houkuttelu auttaa avaamaan ja venyttämään auki paikkoja. Aivan, kuin itse käy treenaamassa salilla - sitä aloittaa alkulämmittelyjen (esimerkiksi reippaan kävelyn) jälkeen vähän venytellen liikkelle.

Sen jälkeen jatkaa hölkkäilyä rennosti, että saa veren kiertämään koko kehossa ja tätä kautta lihakset lämpiämään. Alku- ja loppuverryttelyjen osuus ovat oikeastaan treenikerrasta ne isoimmat osat, ja näihin siis sisällytän pitkät alku- ja loppukävelyt pitkin ohjin. Itse töitä tehdään sitten ehkä se 10 minuuttia toistojen välissä antaen hevosen välillä kävellä hetken. Uskon, että tällä taktiikalla Dee on pysynyt nuoresta sisäänratsastettavasta asti aina kropastaan kunnossa ja ehjänä. Toki työ on ollut ikävuosien ja sen hetkisen tason mukaan vähän erilaista vaikeus- ja rankkuusasteiltaan.

Taivuttelujen lisäksi pitkässä muodossa on hyvää jumppaa ja vetristelyä alkuun aika loivien väistöjen tekemistä. Deen kanssa pitää huolehtia paljon siitä, että saat sen takapään "hallintaan" ja toimimaan, joten sen kanssa tulee paljon alkuun tehty kaarevilla urilla takapään väistättämistä ulospäin vaihdellen suuntaa usein. Tällainen avaa todella paljon ristiselkä- ja lannealuetta - on tärkeää, että juuri se moottori, eli takapää saadaan alusta asti vetristeltyä hyvin irtonaiseksi, sillä takapään toiminta vaikuttaa lopulta koko hevosen liikkumiseen muutenkin.


Ravissa annan Deen usein alkuun hölkkäillä omaa tahtia. Se on aluksi aina vähän tahmean ja hitaan oloinen. Jopa silloin, kun se on kipittämässä hirveätä vauhtia eteenpäin. En kuitenkaan vielä heti ensimmäisten minuuttien aikana tähän niin paljon puutu, vaan haluan hakea hyvää kevyttä tuntumaa suuhun, johon hevosen on hyvä luottaa ja rentoutua. Tässäkin vaiheessa vaihdellaan paljon suuntaa, tehdään isoja loivia kiemuroita huolellisesti taivutellen aina kaulasa koko kropan läpi. Deen tahmeus näkyy tässäkin kohtaa yleensä sellaisena, että sen kaula on ainut joka taipuu, mutta kroppa ei ole vielä kyljistä riittävästi vertynyt, että se taipuisi koko kropan läpi liikkeen suuntaan. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin aina notkistuu, kun vaihtelee suuntia ja taivuttelee sen mukaan, välillä myös jopa liikkeen suunnasta ulospäin.


 Laukka on askellajina se, mikä lopulta vetristää ainakin Deen lopulta parhaiten. En kuitenkaan halua aloittaa verryttelyä käynnin jälkeen koskaan heti laukassa, sillä hevonen on usein siinä etenkin alkuun turhankin riehakas, enkä halua, että se vielä turhan viileillä lihaksilla tekee mitän kovin isoja liikkeitä. Siksi ravin kautta olen todennut turvallisimmaksi lihasten kannalta aloittaa verryttely, kunnes se on siinä vertynyt riittävästi nostaaksemme laukan.

Laukatkin otetaan aina alkuun kevyessä istunnassa ja aika pitkällä ohjalla. Kuitenkin niin, että tuntuma säilyy tasaisena. Laukassa jatketaan taivutteluja, mutta ei niin isoin liikkein, jotta tasapaino ei horjahtele tai hevonen lähde vahingossa kaatumaan. Kevyessä istunnassa laukkailu auttaa hevosta avaamaan selkää ja liikkumaan "vapaampana". Tässä vaihessa hevonen on kuitenkin vielä aika etupainoinen, joten täytyy pitää huolta, ettei se tipu liian alas tai pitkäksi ja kompastu nenilleen. Deelläkin on luonnostaan aika pitkä ja iso laukka pienen hevosen runkoon, joten se on vaikeampaa hallita.


Alun kevyessä istunnassa laukkailun jälkeen pikkuhiljaa istutaan satulaan ja jatketaan vielä laukassa työskentelyä näin. Nyt aletaan tekemään jo pieniä siirtymisiä laukan sisällä, hevosen tulee tulla pidätteestä vähän takaisin askeleen tai parin ajaksi ja sitten se taas saa jatkaa enemmän eteenpäin. Deen kohdalla jo pelkästään istunnalla saa sitä aika paljon jo kantamaan takajaloillaan ja kevenemään edestä.

Nyt hevonen on verrytelty riittävästi ja huolellisesti. Voidaan antaa pienet välikäynnit. Sitten, kuten esimerkiksi tänään tehtiin paljon siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Siirtymisistä hoetaan aina, kuinka tärkeitä ne ovat ja kyllä sen on aina itsekin teoriassa tiedostanut. Nyt kuitenkin tämän kesän aikana, kun on päässyt tekemään enemmän tällaista hevosta kokoavampaa treeniä, on tajunnut kuinka tärkeitä nämä siirtymisten ja niiden toistojen tekeminen onkaan. Ne ovat juuri niitä tehtäviä, jotka kehittävät hevosen voimaa ja tasapainoa kantaa itsensä ja ratsastajansa - siirtää painoa siirtyminen siirtymiseltä enemmän takaosalle.

Janitan kanssa keskityttiin siirtymisien lisäksi siihen, miten hän istuu ja erityisesti kantaa kätensä, ja toimii niiden käsien kanssa. Kädellä pystyy niin helposti estämään hevosen liikkumista ja sitä luontaista ajatusta eteenpäin. Kun tekee siirtymisissä pidätteen, olen oppinut ajattelemaan, etten koskaan tee pidätettä taaksepäin, vaan pidäte on tavallaan paine, joka tulee ja otetaan pois. Itselläni on silti ihan samoja ongelmia, kuin Janitallakin. Teen liikaa kädellä töitä taaksepäin - ja myös sellaisia turhia asioita, jotka voivat saada hevosen rauhattomaksi ja epätasaiseksi, sekä etenkin kovin etupainoiseksi. Tällöin se ei myöskään voi luottaa ratsastajan käteen, ja etenkin Dee, joka on super herkkä, ilmoittaa tästä kyllä nostamalla pään taivaisiin, avaamalla suun ja mahdollisesti yrittämällä vetää ohjat ratsastajan kädestä kokonaan. Se ei kestä vetämistä ollenkaan, ja siksi sen kanssa on etenkin tullut harjoiteltua oikean tuntuman löytämistä eniten, koska on ollut pakko. Ihanteellista olisi, että voit pitkää käden edessäsi hiljaa ja vain tehdä kädellä istunnan ja pohkeiden kanssa yhteistyötä.


Tänään sitten keskityttiinkin siihen, että saadaan hevosen ja ratsastajan välillä kiva tuntuma, sekä siirtymisien kautta nostettua hevosen etuosaa askel askeleelta ylemmäksi. Hevosen tulisi kantaa ikäänkuin etuosaansa säästä ylöspäin. Tälloin se antaa takajaloille enemmän tilaa liikkua rungon alle, kun etujalat saa pois tieltä. Kun Deen saa vetristeltyä hyväksi, herää sillä aika voimakas takaosa, jolla se polkee hyvin rungon alle. Siinä käy vain herkästi sellainen nenilleen kumoon -efekti, mikäli et saa sitä kantamaan myös painoaan enemmän siellä takaosalla ja nostamaan etuosaa säästä ylöspäin. Hevosta ei tule tässäkään asiassa ratsastajan kannatella yhtään tai vetäen taaksepäin, vaan se mitä sanoin Janitallekin, että kun ottaa sen pidätteen, ei ota vastaan sitä tarjousta, minkä Deekin aina antaa - eli "okei, kanna mun päätä käsilläsi", vaan sen pitää kantaa itse oma päänsä, myös takaisin päin siirtymisissä ja uskaltaa itse kantaa ja viedä pidättäessäkin kättä jopa vähän ajatuksella eteenpäin.

Siirtymiset Deen kanssa alkaa olla kyllä jo todella kivalla mallilla, sillä se malttaa niissä jo varsin kivasti, sekä pysyy todella hyvin pehmeänä läpi siirtymisien. Etenkin Deen kanssa on ollut hirveästi vaikeuksi laukasta raviin siirtymisissä, joissa se on aina aikaisemmin kovasti jännittynyt ja haluaa vetää ohjat pois käsistä, ja lähteä kouhottamaan tuhatta ja sataa pois alta. Nyt se kantaa jo itsensä siirtymisien läpi, pysyy rentona ja pyöreänä. Se on ihan mahtavaa nähdä, kuinka sulavasti ja hyvin se hallitsee jo kroppansa ratsastajan kanssa, sillä se on ollut sille aina kovin vaikeaa. Vielä näin sivusta katsoessa etenkin huomasin, että täytyy kiinnittää vielä lisää huomiota siihen, että se malttaa jäädä raviin siirtyessäänkin odottamaan. Se vaivihkaa vähän saattaa hienon ja rauhallisen siirtymisen jälkeen lähteä kauhomaan eteenpäin. Mielummin vaikka pari mitättömäpää odottavaa raviaskelta, ja siitä sitten eteenpäin, kuin se, että se lähtee juoksemaan ja sen saa sitten ottaa myöhemmin taas voimakkaammin kiinni. Nämä on näitä ikuisuusprojektieja tämän hevosen kohdalla.

Loppua kohden saatiin todella hienoja pätkiä sekä ravissa, että laukassa. Tämä on näitä juttuja, mitkä Dee on alkanut ymmärtämään vasta tämän kesän aikana - eli se alkaa oikeasti kantamaan takaa eteen ja ylöspäin! Ei yhtään hullumman näköinen tämä minun estehevonen näillä hetkillä! :) Vaikka kyse ei ole kovin pitkistä pätkistä vielä, niin voidaan silti olla super tyytyväisiä. Etenkin, kun tällaista saadaan aikaiseksi ensimmäistä kertaa, kun siellä selässä on joku muukin kuin minä!

Alla kuvia tämän päivän "maalista", johon treenin aikana päästiin


Janita ratsasti tänään kyllä niin hyvin! On ihan mahtavaa opettaa ratsastajia, jotka rohkeasti uskaltavat lähteä sieltä omalta mukavuusalueelta pois yrittämään uutta ja kuuntelevat neuvot niin tarkkaan, ja haluavat parhaansa mukaan yrittää toteuttaa niitä neuvoja. 

Samalla tällainen on itselleni super kehittävää - harvoin opetan ketään oikeastaan kunnolla omalla hevosellani ratsastamisessa, kun yleensä ei päästä edes siihen tilaan, että hevonen olisi riittävän rento lähteäkseen tekemään mitään vaativampaa. Nyt, kun näki sivusta sen, mitä minullekin valmentajat ovat aina sanoneet ja näin ne hevosen reaktiot maasta. Deen kohdalla usein olen niin lähellä sitä, että harvoin saan ymmärrykseeni ihan läpikotaisin sitä, mitä tarkoitetaan milläkin tehtävällä ja ohjeella. Nyt, kun pääsin ohjeistamaan toista varsin itseni kanssa saman tyylistä ratsastajaa ratsastamaan tuolla hevosellani - ja näin, kuinka ne asiat tosiaan toimii, niin on taas niin paljon selkeämmät ajatukset itselläänkin tuon hevosen ratsastamisesta.

En kyllä malta odottaa taas, että pääsee itse treenaamaan kunnolla! Onneksi kuitenkin Deen liikutusasiat ovat nyt näin hyvällä mallilla ja kaikki on alkanut lähteä sujumaan - sen myötä oma stressitasokin tuon eläimen kanssa on laskenut huomattavasti ja voin vihdoin huokaista sekä olla tyytyväinen näkemääni :)

Huomenna Antti hyppää jälleen Deellä, joten heppa pääsee ilahduttavan nopeasti taas tekemään sitä, mistä se tuntuu kaikista eniten tykkäävän.

16 kommenttia:

  1. On siinä kyllä yö ja päivä eroa kun sieltä maasta joku kertoo mihin kiinnittää huomiota. Itsekseen sitä aina tyytyy niin herkästi katselemaan maisemia ja tehdä asiat niin että kaikilla on kivaa ja rentsiä. :-) hyvä kun laitoit hommiin taas, katotaan kuinka kipeenä paikat huomenna kun en saanutkaan vaan letkistellä ja lauleskella :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :D saa niin paljon enemmän vielä irti koko treenistä, kun helposti sitä itse jää mukavuusalueelle. Mutta ei siinä hyvänmielen hölkkäilyssäkään mitään vikaa ole ja sitä Dexteri useimmiten tarvitseekin :)

      Poista
  2. Minäkin "opetin" eilen erästä kaveriani, kun hän ratsasti hevosellani. Todella opettavaista, vaikken mikään ratsastuksenopettaja oikeasti olekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Heidikään:)

      Poista
    2. Juu ei siihen ratsastuksenopettajan papereita tarvita opettaakseen ja neuvoakseen tietyllä tasolla asioita, etenkin kun tietää kuinka omaa hevosta kuuluu ratsastaa. Mutta opettaminen on ihan super hyödyllistä monesti itselleenkin. Joutu miettimään vielä tarkemmin miten ja miksi, jotta toinen pystyy ymmärtämään asian.

      Poista
  3. Vahan magee toi viimenen ravikuva! Vaikka onkin vahan kuolaimen takana niin takajalat ainakin pelaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä muuta sano! Tuosta näkee hyvin mitä olen pitkään toitottanut, kun olen kertonut tuon hevosen alkavan käyttää vatsalihaksiaan liikkuessaan! :)

      Poista
  4. Dee on kyllä niin hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se kyllä on sellainen kultakimpale! <3

      Poista
  5. Minkä merkkinen toi untuvatakki on?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen merkki kun D brand sweden ! Löytyy esim zalandolta kun etsii nimellä eskimo jacket :-)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Eikö! Saatiin niitä väläyksiä todisteeksi. Joku päivä tuon liikkumista voikin ihastella uudella tasolla pidemmän aikaa, kun voimaa saadaan taas lisää! :)

      Poista
  7. Mikä heinäverkko Deellä on? Etsin omalle yöksi karsinaan verkkoa ja toiveena olisi, että yksi verkko riittää, eikä heti tarvitse ostaa uutta :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot