lauantai 17. lokakuuta 2015

Pimenevien syysiltojen pohdintaa

Nyt, kun ei oikein saakaan edes tehdä mitään, niin on ollut ihan kauheasti aikaa mietiskellä - ihan kaikkea.

Kipeytin selkäni uudestaan tuossa viikko takaperin. En tiedä johtuiko se siitä, että sain potkun polveeni ja tätä kautta kroppa sai taas eitoivotun tärähdyksen, vai siitä, että olin aloittanut ratsastuksen Deellä. Joka tapauksessa kipujen palaaminen sai minut pysähtymään, ja vakavoitumaan oikeasti. En halua pitkittää tätä nyt enää yhtään enempää. Haluan takaisin töihin. Haluan ratsastamaan ja treenaamaan. Nyt on vielä hyvä hetki lepäillä, kun talven treenit on vasta tuloillaan ja tätä hetkeä voi käyttää hyväksi vaikka hevosen vuosihuoltoihin ja tarkastuksiin, sekä mahdollisiin hoitoihin. Mutta jos tämä jatkuu pitkälle talveen, niin se olisi jo kolmas treenitalvi, joka meillä menee pilalle tai eitoivotusti.

Hyvän tuulinen Dexteri. Sillon sillä on paljon asiaa. Jos hevonen osaisi puhua ihmisten kieltä, niin tämä puhuisi taukoamatta :D

Tottakai tämä, että en itse ratsasta, vaikeuttaa Deen liikunnan suunnittelua. Se kun tuli todistetuksi, että stressinhän se tuosta jo ehti kehittää, kun arkiliikunta ja -ohjelma muuttui kuitenkin niin paljon ja radigaalisti. Nyt on sitten pitäydytty kahdessa ihmisessä, sekä meidän hoitaja käy maastossa hölkkäilemässä silloin tällöin. Janita ratsastaa hevosen sileällä, pitää hevosen vetreänä ja tekee puomijumppaa ynm. Viime puomijumppaa en ollut katsomassa, mutta tämän hevosen kohdalla on jännää se, että voit melkein arvata sen samaisen päivän iltana tai seuraavana päivänä hevosen hyväntuulisuudesta, että viimeisin treeni on onnistunut ja se on rentoutunut! :) Puomijumpan onnistumisesta toki sain kuulla Janitalta itseltäänkin, että hyvin oli mennyt ja oli saanut hevosen super relaksi. Taas sai myös nähdä, miten paljon tällainen onnistunut liikuntakerta vaikuttaa lähipäiviinkin, kun seuraavana päivänä ohjasajoin hevosen. Dee liikkui meinaan ihan maagisen upeasti! Ja se oli niin iloinen liikkuessaan ja haluasi tehdä - oli energinen ja pirteä, mutta samaan aikaan rentoutui helposti ja oli niin "läsnä". Sitä sen liikkumista oli ihana katsoa, se näytti niin sulavalta ja mahtipontiselta samaan aikaan. Näki, että nyt on paikat vetristelty ja elämä on taas hetken aikaa super ihanaa senkin mielestä. ;)

Hetkeksihän se jäikin, sillä kun olin saanut hevosen ohjasajettua, lastattiin hevonen traileriin ja lähdettiin ajamaan tosiaan Hyvinkäälle vatsan tähystykseen.
Tämä on ollut sunnitteilla jo viime keväästä, että kontrolli olisi hyvä tehdä nyt syksyllä kesän treenien ja kisojen jälkeen. Mutta sen puhelimen kouraan sain siinä vaiheessa, kun näin tullesani tallille ihan omin silmin, kun Deellä oli taas vähän paha olo ja sitä kiukutti ihan kauheasti. Tallimestarimme oli jo edeltävän kuukauden asiasta välillä maininnut, että hevosen ilme on vähän synkempi ja kärttyisempi ajoittain. Mutta en sitä itse huomannut, kuin vasta nyt, koska se on ollut aina niin hyvällä tuulella kun saavun paikalle ja kauhean mielissään, kun hoitelen sitä ja annan sille nyt paljon aikaa, kun ei kerta ole kiire mihinkään.
Tuona iltana, kun saavuin talliin moikkasin tuttuun tapaani Deetä heti ensimmäisenä, ennen kuin lähden hakemaan harjoja ja muita kamppeita. Iloisen korvat höröllä olevan hevosen sijaan sain murhaavan mulkaisun ja sitten se jatkoi kiukuttelua itsekseen, pyöri karsinassa levottomasti, potki seiniä ja välillä pysähtyi vain tuijottamaan eteensä tyhjän näköisenä. Se paha olo, minkä tuo hevonen näyttää ja sen näkeminen omin silmin saa omankin olon huonoksi. Huoli kasvaa ja kurkkuun nousee pala, jota ei saa nielastua takaisin alas sinne mistä se siihen nousi.

Tuo paha olo jäi vain sen iltaiseksi, en nähnyt vastaavaa enää sen jälkeen ja hevonen oli taas aina tallilla sitä käydessäni hoitamassa hyvän tuulinen ja iloinen, ja tosiaan pari viimeistä päivää ennen klinikkareissua se oli ihan super hyvällä tuulella. Jos hevonen voisi hymyillä, niin tuolloin tuntui, että Deen hymy ylsi sen korviin asti. Klinikalle päin ajaessani pohdinkin ääneen, että veikkaan vatsasta löytyvän jotain tuoretta, mikä on tullut tässä ihan viimeisen kuukauden aikana ja samalla luulen, että vatsa muuten on varmasti parempi, kuin koskaan aijemin sitä mennessämme tutkimaan.

Eipä diagnoosi siitä siis paljoa eronnut. Kaksi hyvin hyvin pientä punertavaa tuoretta läiskää löytyi, iho ei ole mennyt rikki. Eläinlääkäri totesikin, että nämä on jo niin pieniä, että ei voi kauhean merkittävästä löydöstä puhua, mutta tämän hevosen kohdalla nämä ovat varmasti ne, mitkä siitä on tuntunut ikävältä. Muuten vatsan tilan näkeminen oli ihan mahtavaa, sillä vatsa on selkeästi alkanut nyt toimimaan oikein! Sen seinämät oli täynnä sellaista suojaavaa limakalvoa, mitä siellä pitäisikin olla. Viimeisen kahden vuoden aikana, kun tämän hevosen vatsaa on tutkittu, ei vastaavanlaista limaa ole ollut koskaan yhtään, seinämät ovat ollee ns. "paljaat ja kuivat", mitä ne eivät saisi olla ja mikä kertoo sen, että hevosne omat vatsan suojamekanismit eivät toimi. Lisäksi mutenkin alue, joka on ollut aikaisemmin ärtyneen oloinen ja näitä nykyisiä useita paljon isompia haavoja täynnä oli nyt kaunis ja siisti, ei jälkeäkään niistä aikaisemmista vaurioista. Se oli niin hienoa nähdä! Jotenkin antoi hirveästi toivoa siihen. Olemme menossa oikeaan suuntaan koko ajan ja kaikki se panostus mitä tuon hevosen eteen on tehty ei ole ollut turhaan. Loppuraporttiin eläinlääkäri olikin kirjoittanut kommentin loppuun, että kaikena kaikkiaan vatsa ei ole aikaisemmin koskaan näyttänyt näin hyvältä.

Deellä on ollut viime kevättalvesta asti 24h/7 15kg slow feeding -heinäverkko karsinassa, joka on ainakin tämän hevosen kohdalla osoittautunut todella tärkeäksi.

Eli niitä kahta pientä pikkurillin pään kokoista kohtaa lukuunottamatta hyvältä näytti. Lääkitystä otettiin nyt kuitenkin 3 viikon edestä. Kontrollia ei lähdetä tekemään, koska tiedetään, että hevonen vastaa lääkitykseen ja näin pieniin vaurioihin se 3 viikkoa on varsin riittävä aika parantumiseen. Jatkossa täytyy pitää aina varastossa protonipumpun salpaaja -lääkkeitä varmuuden vuoksi, etenkin jos on tiedossa jokin streessava tilanne tulossa, niin voidaan lääkkeillä auttaa tilanteen yli selviämisestä. Jonain päivänä voidaan uskaltaa toivoa, että vatsa rauhoittuu kokonaan, kun se saadaan riittävän pitkäksi aikaa rauhalliseen tilaan ilman ärsykkeitä ja näin vatsahaava voisi olla meidän kohdalla historiaa. Toivossa on hyvä elää :) Mutta tottakai realistisesti ajateltuan luulen, että tämän hevosen kohdalla nämä vatsajutut tulevat olemaan mukana kuvioissa jossain määrin aina. Mutta jos ne saadaan pidettyä aisoissa muun elämänrytmin, ruokinnan ja olosuhteiden myötä, unohtamatta sitä ennakointia hyvissä ajoin, niin että hevonen pysyy tyytyväisenä ja iloisena, niin sekin on jo ihan riittävä maali meille.

Klinikkareissun jälkeen Dee on käynyt hoitajan kanssa kävelyllä maasta, Janita ratsasti sen sileällä ja sitten eilen perjantaina Antti tuli toiseen otteeseen hyppäämään sillä. Meni kyllä niin hyvin! Dee oli tosi innostuneen oloinen, ja se pääsi tekemään yksittäisi vähän isompiakin hyppyjä ja tuli ihan sellainen olo, että nyt kun se ei ole hypännyt kunnolla kohta kahteen kuukauteen pikkuhyppyjä lukuunottamtta, että se on kerännyt taas ihan uudenlaista voimaa siihen sen ponnistukseen. Sellaisia leiskautuksia sieltä tuli, että ei voi olla kuin tyytyväinen! Se on hienoa katsottavaa, kun tuo hevonen lähtee tosissaan hyppäämään ja kun siitä näkee silloin, että se on intoa täynnä ja uhkuu voimaa ja energiaa. Vaikka aina tuntuu, että katson tuota eläintä hyvinkin kriittisin silmin ja välillä aliarvioin sen kykyjä, niin tuona hetkellä Antin ja Deen hyppyjä seuratessani tuli taas pitkästä aikaa se tunne, että tuossa pienessä pippurisessa ja herkässä hevosessa on kyllä potkua niin paljon. Pieni hyppypaussi on siis tehnyt vain hyvää, luulen!

Antti ja Dee perjantain 16.10.2015 estetreenissä

Kun hypyt menivät noin kivasti, vähän suunniteltiin, jos Antti menisi parin viikon päästä Riders Inn:iin hyppäämään Deen kanssa luokan tai kaksi. Sehän on ollut sille se mörkö-paikka ihan alusta asti, ja voin ihan myöntää, että nyt viimekertaisen jälkeen viimeistään itsellenikin on tullut kyseisestä paikasta vähän henkinen ongelma, joka ei ainakaan hevosta auta jatkossa tsemppaamaan siellä.  Antin kokemuksella, rutiinilla ja paremmilla ratsastustaidoilla voitaisiin antaa Deelle mukava kokemus hienosta Riders Innistäkin - olisihan se nyt kiva, että niissä hienoissa puitteissa meidän "nirppanokka" pystyisi suorittamaan omalla tasollaan joku päivä, vaikka se pohjan hiekka hevosen mielestä luonnottaman valkoista onkin :)
Tekisi myös itselleni hyvää nähdä pitkästä aikaa, miten joku muu ratkaisee ongelmia kisatilanteessa tuon kanssa ja nyt kun en pysty mitään muuta kehittävää tehdä, niin toisen paremman ratsastajan ratsastus omalla hevosella on se ainoa asia, millä kehittää sitä omaakin ajatusta koko hommasta.

Semmoista löpinää tähän väliin. Voisi kuvitella, että olisin nyt super masentunut tilanteestani, mutta en ehkä niinkään voi asiaa kuvailla. Harmittaa toki, ettei pääse ratsastamaan ja treenaamaan, mutta asialle nyt ei voi mitään ja näin jatketaan kunnes olen oikeasti kunnossa. Eniten olen nyt tyytyväinen, että tuli käytyä tuossa vatsakontrollissa ja tila näyttää niinkin hyvältä, mitä uskalsin jopa kaiken viime kesäisen hevosen kehittymisen johdosta vähän odottaakin. Ei meinaa malttaa odottaa, että päästään yhdessä taas kehittymään lisää ja alkaa suunnittelemaan ensi vuoden kuvioita :)

Ja ensi viikolla onkin jo Helsinki Interantional Porsche Horse Show sekä 4 Your Horse -hevosen hyvinvointifoorumi, joten tulee tässä tekemistä ja ihmeteltävää arjen keskelle onneksi lisää itsellenikin! Huippua! :)

8 kommenttia:

  1. Miten Dee pysyy noin hyvässä kunnossa, vaikka sillä on käytännössä vapaa heinä (mikäli siis oikein ymmärsin)? Ja varmaan se syö myös jonkinsortin täysrehua tai kauraa. Tuskailen oman hevosen kanssa, joka syö huomattavasti vähemmän heinää ja vain litran pari kauran korvikkeena olevaa täysrehua ja on lihonut virtahepomaiseen muotoon. Liikutus on tietysti tärkeä osa kaikkea ja hevonen liikkuukin 5krt/vko tunnin jokaisella kerralla ja hikoaa vähintään satulan alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Deellä on vapaaheinäruokinta. Slow feeding verkko hidastaa syömistä niin paljon, että hevonen syö käytännössä tällä hetkellä ihan saman määrän heinää, kuin mitä se söisi normaalista neljään ruokintakertaa jaotellessa. Pelkäsin alkuun myös sitä, että hevonen alkaa lihoamaan holtittomasti, mutta pientä pyöreyttä vatsan seutuvilla lukuunottamatta ainakin tällä hevosella paino on pysynyt hallinnassa. Toki tosiaan liikunnan määrä on hyvin tärkeä, pitkät kävelylenkit ovat niitä, mitkä kuluttavat eniten rasvaa samalla, kun kohottavat tehokkaasti hevosen, kuin vierellä reippailevan kävelijänkin kuntoa. Aineenvaihdunnan hyvänä ylläpitämisen olen huomannut todella tärkeäksi siinä, ettei hevonen lähde turpoamaan holtittomasti. Ja siihen on tosiaan keinoina riittävä päivittäinen liikunta, hyvä laatuinen karkearehu sekä hyvästä nestetasapainosta huolehtiminen. Dee on alkanut ainakin juomaan nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella hyvin, ja se on todella tärkeätä koko elämistön toiminnan kannalta, johon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

      Näkemättä ja tuntematta hevostasi yhtään enempää, niin voisin kuvitella, että käytössäsi oleva täysrehu on turhaa energiansaannin kannalta. Sen lisäksi voi hyvin olla, että se ei saa riittäviä kivennäisiä ja hivenaineita tuolla litran-pari ruokintamäärällä, sillä usein noissa täysrehuissa voi olla todella suuret syöttömäärät täyttääkseen tuon tarpeen - riippuen toki myös siitä teidän heinästä, kuinka paljon hevonen saa tarvittavia ravinteitä siitä. Lähtisin kokeilemaan täysrehun sijasta jotain kivennäis- ja vitamiinivalmistetta tuohon heinän rinnalle, ja jättäisin kaiken muun ylimääräisen rehun pois. Sen lisäksi huolehtisin, että hevonen varmasti juo riittävästi mm. liikunnan jälkeen ja myös talvella kylmemmilläkin ilmoilla.

      Hikoileminen ei kerro kauheasti hevosen kunnosta tai sen tekemän työn rankkuustasosta, koska kuten me ihmisetkin, myös hevoset hikoilevat eri tavalla. Jos saat hevosellesi järkättyä jotenkin perus päivittäisen ratsastuksen lisäksi toiseen päähän vuorokautta jo puolenkin tunnin kävelytyksen edes osalle päivistä, niin se voisi olla myös hyvä juttu. Harva hevonen, jos mitkään niistä (ryhmässä tarhailevia oreja ehkä lukuunottamatta), liikkuvat edes laumassa tarhatessa riittävästi ulkoillessa ilman siihen liittyvää tarvetta (kuten esimerkiksi juoma- ja heinäpaikan eri sijaintia, jolloin joutuvat liikkumaan heinän ja veden välillä). Hevoset ovat hyvin mukavuudenhaluisia, kuten mekin :) Ja vaapaapäivinä kävisin tekemässä pitkät kävelylenkit, enkä jättäisi kokonaan seisomaan - näin toimin Deen kanssa. Toki meillä tähän täytyy panostaa jo sen vuoksi, että tarhailuajat ovat lyhyitä ja en halua seisottaa hevostani yhtään liikaa.

      Tässä muutamia ajatuksia, jotka heräsivät mieleeni, toivottavasti auttoi :)

      Poista
  2. Olisitko voinut tehdä joskus postausta Deen ruokinnasta? Tai oletko joskus sellaisen tehnyt? :) Minulla on herkkävatsainen tamma ja tarvitsin jonkinlaisia vinkkejä hyvän ruokinta yhdistelmän löytämiseen. t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä onkin toivottu niin paljon, että laitetaan käytäntöön. Olen joskus aikaisemmin ruokinnasta kirjoittanut, mutta siitä taitaa olla aikaa jo toista vuotta, joten päivityksen paikka on tarpeen :) Yritän toteuttaa tämän kuukauden sisään!

      Poista
  3. Mukavaa että asiat alkavat sujumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Vaikeudet meinaa aina totaalisesti pysähdyttää, mutta sitten kun homma lähtee luistamaan, niin voi olla taas tyytyväinen :)

      Poista
  4. Osaan niin samaistua tilanteeseesi, itsellänikin on herkkävatsainen hevonen, jonka vatsan terveyttä koitan ylläpitää kaikin mahdollisin keinoin. Omepratsolipastan jälkeen annoin stressitilanteissa eli kisoissa Antepsin -lääkettä joka suojaa vatsapeitteitä. Mitä vatsahaavalääkettä Dee sai nyt kolmen viikon kuurina?
    Blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkävatsaisia on aika paljon lopulta, olen huomannut. Usein herkkävatsaisuus johtuu jostain hetkestä, kun vatsa on joutunut ei toivottuun tilaan. Meillä vatsaongelmat alkoivat 4 -vuotskesänä Vihdissä sen hetkisessä tallissa, jossa hevosen ympäristö ei ollut Deelle lainkaan sopiva ja sitten viimeinen niittä kaikelle tällä oli viisivuotis keväänä, kun hevonen sai kuljetuskuumeen Hollannista Suomeen tullessa ja oli tämän johdosta 3-4 vuorokautta syömättä ja kunnolla juomatta. Sen jälkeen ollaankin jouduttu varsinaiseen oravanpyörään, josta tunnutaan vihdoin olevamme pääsemässä ulos!

      Meillä on toiminut hyvin Gastrogard -valmiste ja siitäkin puoli tuubia vuorokaudessa on ollut riittävä määrä. Antepsinia syötetään siinä ohella myös, auttaa tosiaan tulehdustiloihin ja suojaamaan vatsaa. Antepsinissa on kuitenkin käsittääkseni doping -varoaikaa 4 vuorokautta, joten sitä ei voi ennen kisoja, ja kisojen aikana käyttää, enkä usko, että se olisi ratkaisukaan mihinkään. Sen sijaan omepratsolia meinaan syöttää jatkossa kisojen läpi Deellä, tämä on nykyään sallittua ratsatuskilpailuissa, mikä on vain hyvä juttu. Uskon, että muutaman kerran, kun kisoissa syötetään tuota, voidaan pikkuhiljaa sekin jättää pois, kun hevonen uskaltaa alkaa kisatilanteissakin enemmän relaamaan ilman pelkoa, että vatsassa tuntuu ikävältä.

      Kolme viikkoa siis syötetään nyt tätä omepratsolia sekä antepsinia, sen jälkeen aina tarvittaessa ennaltaehkäisevästi, mikäli tiedetään tulevan jotain stressitilanteita jne. Tärkeintä olisi nyt saada vain vatsan tilan kehittymään edelleen parempaan suuntaan. Uskallan toivoa, että vatsaongelmat olisivat historiaa joku päivä. Herkkävatsainen tämä ei kuitenkaan aina ole tosiaan ollut.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot