perjantai 2. lokakuuta 2015

Voi huokaus...


Eilen Deellä meni sitten ihan lopullisesti kuppi nurin eri ratsastajien kanssa ja ajoittain näytti siltä, että se haluaa ratsastajansa selästä alas. Se oli niin vihainen, silmät pyöri päässä, kuin hedelmäpelissä. Välillä singottiin eteen, välillä ylös, sitten potkittiin taakse, ei nosta laukkaa... Sain palautetta Deestä, että se on jopa aavistuksen röyhkeä persoona, jolla on aivan liian iso ego. Se on erittäin hankala ratsastaa ja haluaa tapella joka asiassa vastaan, eikä anna periksi milliäkään. Tiedän hyvin, että se on sellainen, että jos lähdet väärällä asenteella liikkeelle, vaaditaan vaikeita asioita, liian paljon ja liian voimakkaasti heti, niin tappeluksihan hommat menee. Olen todella surullinen nyt. Ja Dee on hyvin hyvin loukkaantunut, eikä alkanut edes normaaliin tapaan syömään treenin jälkeen karsinassa heiniään :( Mössö sentään maistui normaalilla ruokahalulla. Tallimestarimmekin on jo pariin otteeseen viimeisen kuukauden sairaslomani aikana sanonut, että Dee on nyt jotenkin kärttyisempi, kuin normaalisti - tätä en tosin ole itse huomannut käydessäni hevosta hoitamassa, se on ollut aina iloinen, kun saavun paikalle.

Oli virhe suunnitella paljon erilaisia ratsastajia sen selkää, ja tänään peruutin Antin estehypyt sen kanssa, koska se ei kestä nyt edeltävän päivän jälkeen taas uutta kuskia - vielä vähemmän haluan, että se yhdistää yhtään kurjaa oloaan esteisiin. Toisaalta minulle sanottiinkin eilen, että ehkä sen olisi syytä alkaa oppimaan siihen, että eri ihmisiä menee sillä. Mutta kyllä se sietää uuden ihmisen selässä, jos se kokee kuskin selässään miellyttäväksi. En itse pidä Deetä röyhkeänä. Vaikea se toki on, kun se on niin jumalattoman herkkähipiäinen - enkä mielestäni tätä sanoessani koskaan ole asiaa suurennellut.

Välillä mietin, että mitä tuon eläimen kanssa oikein tekee. Ei sitä koskaan saisi myytyäkään, kun se on tuollainen... Toisaalta minulle se on maailman paras hevonen, pidän siitä kovasti - kaikkine vaikeuksienkin jälkeen. Deen jälkeen monet hankalat hevoset tuntuvat itselleni helpoilta ratkaista, on joutunut niin paljon miettimään tekemisiään tuon kanssa, kun se reagoi jokaiseen liikkeeseen jollain tavalla.

Kaiken aikaa sitä nyt taas silti miettii, että olenko tehnyt tuon hevosen kanssa jotain niin totaalisen väärin, että se on tuollainen kuin on. Ja mitä olen tehnyt niin väärin? Meillä yhdessä yhteistyö on toiminut koko ajan paremmin ja paremmin. Mutta sitten taas palaan esimerkiksi nyt vuosi taaksepäin, ja katson videota, kun vierasratsastaja tekee 6 -vuotiaalla Deellä ensimmäisellä ratsastuskerrallaan 130-140cm tason tehtäviä - Dee oli todella tyytyväinen tähän kuskiin ja menoa oli aivan huikaisevan hienoa seurata.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tämä lohduttava video hevosesta, joka ehkä kuitenkin vaatii vaan ymmärrystä ja extra herkkyyttä toimiakseen. Tässä siis tämän vieraan ratsastajan alla ensimmäistä kertaa, ja voi sanoa, että näiden kahden välillä yhteistyö toimi.



39 kommenttia:

  1. Voi Heidi, tosi ikävä lukea tällaista.. :( Mie jotenkin mietin, omaa herkkää tammaa seuranneena ja myös siun blogia paljon lukeneena, että entä jos olette tavallaan molemmat oikeassa, sinä ja se kanta että D on röyhkeä? Mietin tässä sitä, että D on varmasti yhden ihmisen hevonen, siinä mielessä että sen varmaan täytyy luottaa ja tuntea olonsa hyväksi kulloisenkin ratsastajan kanssa jotta se osaa rentoutua ja antaa itsestään. Sinut se tietää, sinulle sen ei "tarvitse" olla röyhkeä. Mutta mitä jos muille vieraille, kun sattuu selkään joku jonka tyyli ei ehkä D:lle sovi tai muuta, se on röyhkeä? Ei varsinaisesti röyhkeä mutta voiko D paikata jotain luottamuksen puutetta/epävarmuutta uutta ratsastajaa kohtaan sillä että se ns. nostaa keskarit ja sanoo että meeppä yksinäs. En tiedä, onko mitään apua jos hevoselle nakellaan eri ihmisiä selkään ja pakotetaan herkkä hevonen hermostumaan uudelleen ja uudelleen. Varmasti tekisi hyvää että jokaisella hevosella menisi useampi ihminen, mutta herkkien kanssa se ei varmasti ole ihan niin yksiselitteistä, että kenet sinne laittaa. jotenkin en jaksaisi uskoa, että D olisi kaikille vieraille röyhkeä.. kun tuota videotakin katsoo.

    Tämä oli tällaista tuumailua, ja olet varmasti tuumaillut samoja asioita. Vaan tuumailimpa kuitenkin :) Tsemppiä!

    - Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa tuumailua, ja juu juuri vähän saman tyyppisiä kuin itselläni. Ja kyllähän se kieltämättä röyhkeältä näyttää, kun se alkaa pistää hanttiin oikein tosissaan. Mietin jopa hetken itsekseni, että onpa sillä munaa jatkaa taistelua vielä kerta toisensa jälkeen. Mutta kun Deen kanssa on opinut sen, että taitseluun sen kanssa ei kannata lähteä, et koskaan voita sitä.

      Ja sepäs siinä onkin, että toisten kanssa se tulee vallan hyvin toimeen, kuten videolta näkee - okei niitä ihmisiä on tosi paljon vähemmän. En edes aina osaa sanoa, mihin se sen mieltymys perustuu. Ratsastaja voi olla mies tai nainen, josta se pitää.

      Poista
  2. Maksimissaan olet tehnyt väärin sen, ettet ole alusta asti säännöllisesti laittanut selkään vieraita. Hevosen kannalta lienet tehnyt oikeastaan paljon oikein: jos muuten kärttyinen hevonen on iloinen kun tulet sen luo ja reagoi kiukulla vieraisiin kun sun kanssas on tyytyväinen, eiköhän se hevonen ole tyytyväinen tapaasi toimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, olisi alusta asti pitänyt laittaa muitakin selkään aika ajoin, ja kyllä siellä on välillä joku käynytkin, mutta tottapuhuen ei sinne ole ollut monellakaan sillon alkuvaiheessa kauheasti hinkua, kun se oli vähän holtiton silloin 3-4 -vuotiaana :D
      Varmasti noin onkin, Deen takia olen joutunut miettimään ja muuttamaan toimiani useasti, kun tajuan, että nyt teen jotain sen mielestä väärin ja huonosti. Samoihin asioihin ei kyllä useinkaan törmää muiden hevosten kanssa, yksi tamma jota ratsastin muutamaan otteeseen vuoden alussa muistutti käytökseltään hyvin paljon Deetä ja sen kanssa tulinkin hyvin juttuun. Tämä on hyvä muistutus kyllä siitä, että hevosia on niin paljon erilaisia, että niitä on mahdoton laittaa yhteen muottiin.

      Poista
  3. Ikävä juttu, itsellä myös herkkähipiäinen tammamainen ruuna jolle ei sovi lähteä alkuun ratsastamaan hirveän voimakkaasti tai pyytää heti sille vaikeita asioita. Kun sen puolelle pääsee niin sitten kyllä toteuttaa kaiken pyyntöjen mukaan. Tälläkin heittää helposti kuppi nurin, nykyään ei onneksi niin pienestä, mutta kyllä on kysynyt omaa mielenhallintaa :D tämä onneksi useimmiten rauhoittuu kun ottaa ympyrälle kevyessä ravissa ja yrittää tehdä siitä mahdollisimman hitaan. Videossa oli muuten todella upea hyppy erityisesti toiseksi viimeiselle okserille, hieno on hevonen ja olet hyvää työtä sen kanssa tehnyt!! Ei oo aina helppoa sumplia noiden herkkisten kanssa eikä varmaan ole ollut helppo (ilmeisesti?) ensimmäinen itse alusta kouluttama hevonen luonteeltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin samanlaiselta tapaukselta. Näitä pitää lähestyä aika pehmeästi, muttei kuitenkaan epävarmana. Erittäin herkkä, mutta jämäkkä ratsastaja pitää olla. Siinä onkin aikamoinen yhtälö, johon on itsekin joutunut oppimaan. Silti en aina oikein tiedä, miksi se valikoi tiettyjä ratsastajia. Tämä Deen selässä käynyt ratsastaja ei nyt kuitenkaan ole sieltä kovimmasta päästä. Toisaalta sen selässä voi käydä jokin iha aloittelija, joka ottaa tukea suusta tasapainottaakseen itseään, eikä se tästä sitten suutahda yhtään. Toisaalta, ei siltä vaaditakaan silloin hirveästi muuta kuin kärsivällisyyttä selässä nököttävään kuljetettavaan.

      Ei tosiaan ole ollut helppo, mutta kyllä sitäkin antoisampi, vaikka aina näinä hetkinä lyökin hetken päätä seinään. Sisäänratsastettavia minulla on ollut useita ennen Deetä, ja muutamia uudelleen koulutettavia, mutta Dee on tosiaan ensimmäinen varsasta aikuiseksi asti projekti, joten on tässä ollut aika paljon opeteltavaa itselleni eikä turhan helpolla ole päässyt, ja tuskin tulee jatkossakaan pääsemään :)

      Poista
  4. Mä ekana vaan mietin sitä, että kaikki ei vaan sovi kaikille. Ei ole Deen, eikä myöskään sinunkaan vika, että jonkun toisen ratsastustyyli ei sovi/miellytä Deetä itseään. Tai jotenkin aattelisin myös Deen fiiliksiä, että ei voi vaan kaikkia "miellyttää" nöyränä ja olla protestoimatta jos tuntuu pahalta. Vertaisin tätä ehkä toisiin ihmisiin (on vähä ehkä tyhmä) mutta kaikkien kanssa ei vaan tule toimeen, vaikka kuinka haluaisi :D Joku toinen tyyli sopii toiselle paremmin, kuin toiselle, aina ei vaan synkkaa. Ehkä se sama aaltopituus löytyisi ennen pitkää, mutta onko se sitten tarkoituksenmukaista, jos toinen ei vaan hyväksy, en tiedä. Pientä omaa pohdintaa tässä, mutta uskon ja luotan siihen että Deen kanssa löytyy se oikea reitti mitä pääsette tässäkin asiassa kulkemaan, vaikka nyt tuntuukin varmasti hankalalta kaikki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, toisaalta musta on kiva, että toi hevonen kertoo aina heti, että jos joku ei sitä miellytä. Silloin ei tule koskaan tehtyä mitään asiaa lian pitkään väärin tai sen mielestä epämiellyttävällä tavalla, kun ei vain voi. Ja pakkohan tämä tosiaan olla vain sen mieltymyksistä kiinni, kuitenkin sillä kyllä säännöllisesti menee hoitajat hölkkäilemässä ja maastossa. Ja vaikka voisi kuvitella, että tässä olisi syynä se, että se toimii tytöillä siksi, että he eivät pyydä siltä mitään, niin ei se kaikkien kanssa ole tässäkään asiassa toiminut - joten tarkkaan saa katsoa, että kenet sinne päästää, edes hölkkäilemään ja kevyesti maastoilemaan.

      Poista
  5. Kuulostaa, että vierasratsastaja hyppäsi kyytiin ja isot egot kolisivat yhteen :/ kaikkien tyylit ei sovi kaikille hevosille ja tuo video on hyvä esimerkki siitä, että vieraskuski voi oikealla asenteella saada Deestä hienoja juttuja ulos! Ja olihan se siellä Hollannissakin vieraan alla jatkuvasti ilmeisesti ongelmitta..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvin sanottu, ei mahdu kaksi isoa luonnetta välttämättä samaan tilaan. Ja juu, Hollannissa sille löytyi sopiva ratsastaja, ei se tosin sielläkään kaikkien kanssa toiminut.

      Poista
  6. Täällä samanlainen tapaus 😄
    Niin se vain on, että kaikki hevoset eivät sovi kaikille. Opiskelen tällä hetkellä ratsuttajaksi Saksassa ja meillä on tallissa eräs nuori (3v, reilu 4kk satulan alla) hevonen, joka on välillä ihan mahdoton. Minä olen sen alusta alkaen ratsastanut sisään, eivätkä muut käyneetkään sen selässä pariin ekaan kuukauteen. Minun kanssani ei ole koskaan mitään ongelmaa, mutta muiden kanssa se saa ns. paniikkikohtauksia, lähtee juoksemaan ympäriinsä kuin päätön kana, ihan yhtäkkiä. Silloin ohjaus ei toimi lainkaan. Pari viikkoa sitten se veti kyljelleenkin ratsastajan kanssa kun maa oli sateen jälkeen märkä, eli menee aika vaaralliseksi. Muiden kanssa pelkää kuollakseen kun ratsastaja hyppää pois selästä, mutta minun kanssani vain nukkuu... Lista on pitkä 😁 Niin ne jotkut ovat herkkäsieluisia! Kannattaa vain välillä heittää uutta ratsastajaa selkään, esimerkiksi maastoon tai jonnekin, missä meno on jo valmiiksi rentoa ja mistä hevonen tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti osittain asiat on niin, että ne oppivat turvautumaan siihen tuttuun ihmiseen, jonka kanssa töitä tekee. Kaikkien kropan hallinta ja fysiikka on erilainen, niinkuin luonteetkin. Joidenkin kanssa kohtaa, joidenkin kanssa ei. Luulen, että tässä oli nyt alla sitä lisästressiäkin, kun sillä on melkein joka päivä mennyt eri ihminen, niin tämä oli vain sellainen kirsikka kakun päälle ja viimeinen niitti.
      Ja juu, maastossa sillä on käynyt tietyt luottotyypit, joiden kanssa homma on pelannut ja ollut näin myös turvallista. :)

      Poista
  7. Ymmärrän hyvin harmituksesi mutta en olisi hirveän huolissaan tai harmissaan hieno ja herkkä hevonen sinulla! Vertaan omaan tammaani joka myös on siinä mielessä samanlainen että ei toimi millään kaikilla ratsastajilla. Sama tilanne kuin sinulla ettei sinne selkään nuorena ollut hinkua ja vähiin on jääneet muut kuskit. Nyt kun tamma on 11 niin sietää paljon paremmin vieraankin kuskin, mutta ei esimerkiksi nosta laukkaa, jää paikalle jumittamaan jos ei kuski osaa sen mielestä pyytää oikein. Toinen ratsastaja taas toteaa että tämähän nostaa laukan ihan ajatuksella! Se on paljon kiinni myös ratsastajan herkkyydestä. Kaveri joka on enemmän kouluratsastaja totesi hevosesta, että kyllä se antaa ratsastaa ja tekee vaikka mitä, mutta totesi myös että sen tuntee että tietyssä tilanteessa kun se ahdistuu ja jos jäät pressaamaan niin sitten ollaan kahdella jalalla. Tappelun saa kyllä aikaiseksi jos vaatii liian paljon liian pian.
    Halusin vain toivottaa Tsemppiä ja usko itseesi! Et sinä ole hevosta pilannut, kaikkien tyyli vain ei sovi kaikille. Herkillekin hevosille löytyy ne omat kuskina :)
    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, ja itse luulen, että tässä on nyt vielä taustalla kuukausi, jolloin sitä on ratsastanut paljon eri ihmisiä, sitten toissapäivänä tilanne vaan kärjistyi kovasti.

      Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  8. Ei vaan kaikkien tyyli sovi kaikille. Monet kouluratsastajat on niuhoja ylisuorittajia joille käy sellaiset hevoset joilta joko se oma tahto on nujerrettu tai ne kestää sen jumputuksen..itse katson että hevosella saa olla egoa koska sen pitäis joskus esteradallakin omata riittävästi itseluottamusta selvitä esteistä vaikka se pilotti ois ihan kahvilla. Mulle riittää että hevonen menee minne haluan ja sitä vauhtia kun haluan. Siitä en neuvottele mutta jos siltä vaaditaan enemmän kun mitä se sinä.pvänä pystyy antamaan niin en pidä.sitä pahana että se sen kertoo. Sitten tehdän vähän toisenlaista treeniä. Pitkä maastokävely voi sinä.päivänä olla parempi..oma 5v toimii kyllä positiivisella ratsastajalla mutta osaa pistää kampoihinkin. Ego kasvaa kun ikää tulee mutta se ei ole ikinä yrittänyt minua karistaa kyydistä ja aina tekee mun puolesta parhaansa. Ikinä en ole sitä kaltoin kohdellut ja vaatinut muiltakin sen oikein kohtelemista. Se näyttää fiiliksensä mutta siksi onkin niin hyvä. Jos joku on vialla ei tarvi arvailla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa tuohon sanoa, uskon myös että on paljon eri luonteisia hevosia olemassa ja hevosia, jotka tarvitsevat erilaista ratsastusta. Ja tottakai se koulutuskin näkyy, mihin se hevonen on tottunut. Deen emän puolelta on kyllä tiedossa, että on aavistuksen "hankalaa" ratsastettavuutta ja luonnetta takana, ja sen saman kyllä pystyn näkemään tässäkin hevosessa. Mutta elämä on sen kanssa hirveän helppoa, kun löytää yhteisen sävelen ja sitten tulee sellainen olo, että tässä on hevonen joka tekee ja kulkee ajatuksella :D

      Poista
  9. Voi huokausten huokaus! Olipa ikävää, että näin kävi. :-(

    Dee on varmaan hämillään tilanteesta, kun sinä Heidi et olekaan pilottina koko ajan. Vaikka varakuskeja on Deen satulassa satunnaisesti käynytkin, on tämä ymmärtääkseni ensimmäinen kerta kun olet pidempään ratsastamatta Deellä? Hevosethan rakastavat rutiineja, ja nyt Deen rutiineja on pakon edessä jouduttu muuttamaan. Rutiinit luovat turvallisuutta, ja Dee tavallista herkempänä yksilönä kenties kokee että hänen elämäänsä on nyt järkytetty liikaa kerralla.

    Ymmärrän, että sinua harmittaa ja epäilet itseäsi, mutta unohda se. Dee on aina iloinen sinut nähdessään, ja sehän on kaikkein tärkeintä! Olen Sonjan kanssa samoilla linjoilla, että ihan niin kuin ihmisten välillä myös ihmisten ja hevosten välillä eivät kaikkien kemiat kohtaa. Eikä onneksi tarvitsekaan. Kieltämättä minäkin mielelläni osaisin lukea kaikkia hevosia "automaattisesti" ("vaistonvaraisesti") ja ratsastaa niillä kaikilla yhtä hyvin mutta kun en osaa! Toisten kanssa se yhteinen sävel löytyy nopeammin ja helpommin, joidenkin kanssa vaikeimman kautta pitkän, pitkän ajan kuluessa - ja joidenkin kanssa ei koskaan.

    Dee näyttää mahtavalta videolta - ole ylpeä ja onnellinen hienosta hevosestasi! Olen blogisi välityksellä saanut sinusta sen kuvan, että olet positiivinen taistelijaluonne joten selviät tästäkin - ja Deekin selviää. :-) Vaikka tuntuu pahalta, opit tästäkin vastoinkäymisestä jotakin uutta.

    Kannustavin terveisin,
    Maarit L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Deellä ollut pidempi jakso, mm. puoli vuotta kun se oli Hollannissa treenissä ja itse kävin vain välillä siellä treenaamassa. Mutta sielläkin sillä oli oma ratsastaja, jonka kanssa sillä synkkas parhaiten. Kaikkien kanssa se ei sielläkään toiminut. Omalaatuinen kaveri, jonka ajatuksen juoksusta on välillä hankala päästä jyvälle :) Mutta Dee kyllä rakastaa rutiineja, niinkuin yleensäkin hevoset.

      Ja juu, kyllä sitä hetken murehtimisen jälkeen taas lähtee ratkomaan ongelmia ja asioita :) Kiitos kivasta ja kannustavasta kommentista!

      Poista
  10. Tulipa kyllä mieleen, että miksi ihmeessä Deen selässä ei säännöllisesti ole käynyt eri ratsastajia, kun olet kuitenkin tiedostanut sen herkkyyden? Dee hyppäsi kyllä todella hyvin tuolla videolla! Itse sinun tilanteessa olisin ehkä jonkun muun laittanut kisaamaan hevosella esteitä (ammattilaisen), jolla olisi enemmän kokemusta ja näin ollen hevonen voisi nykyään olla itsevarmempi hyppäämisen suhteen ja ehkäpä sietää myös sitä vierasta ratsastajaa paremmin, kun et olisi jatkuvasti ainut joka hevosella menee? :) Harmillinen tilanne, mutta herkkä hevonen + ei vaihtuviin ratsastajiin tottunut.. Ei tullut yllätyksenä. Toivottavasti saat jonkun Deelle sopivan ratsastajan, kunnes oma sairaslomasi loppuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluaa itse (opetalla) laittaa nuoren hevosen niin ei sen ammattilaisen menon katselu paljon auta.. :) Jokainen ammattilainenkin on joskus aloittanut siitä ensimmäisestä nuoresta. Ja onhan Dee ollut pariinkiin otteeseen ottamassa oppia siellä Hollannissa.

      Poista
    2. Miten voit kouluttaa nuorta, jos et ole itse sillä tasolla? Jos (huom. Jos) Deestä olisi haluttu parempi, varmempi ja isompien luokkien hyppääjä, olisi ratsastajan pitänyt olla näin herkän hevosen kanssa hevosta kokeneempi. Missään nimessä en väitä, etteikö Heidi olisi taitava ja jostain ne ammattilaisetkin ovat aloittaneet. Kuitenkin joskus täytyy myöntää, milloin on hevosen edun mukaista laittaa kokeneempi hyppäämään (edelleen, mikäli siitä oltaisiin haluttu isompien luokkien hyppääjä). Toki Deellä ja Heidillä on vielä paljon aikaa kehittyä kohti isompia luokkia ja toivotaan että molempien itsevarmuus esteillä kasvaa! :)

      Poista
    3. Ensimmäinen anonyymi: ai mitenkö voin? Koska koulutan vain, siitäkin huolimatta että epäilijöitä meidän matkan varrella on ollut enemmän, kuin riittävästi :) Minulla ei ole koskaan ollut varaa ostaa valmista lahjakasta hevosta, jolla olisi ponnua riittävästi omiin tarpeisiini. Ostin varsan tamman vatsasta itseäni miellyttävistä vanhemmista itse omalla työllä tehdyllä rahalla juuri kun täytin 19 -vuotta, takana pääosin ratsastuskouluaikaa ja niitä sisäänratsastettavia. Aika hyvin se on tähänkin asti sujunut, vaikka minunhan ei pitänyt osata varsaa kouluttaa ratsuikään asti ollenkaan, saatika sen sisäänratsastuksen jälkeen jatkokouluttaa ollenkaan, että sillä voisi koskaan olla mahdollisuutta pärjätä missään, puhumattakaan siitä, että se ikinä starttaisi ikäluokkatasolla muiden laadukkaiden suomalaisten nuorten hevosten seassa (tarviiko tässä vaiheessa sanoakaan sitä, että jos tällaista ihmettä osattiin mitenkään kuvitella, niin minua ei siellä selässä oletettu nähtävän) ;) on sitä ennenkin epäilijöille näytetty, että väärässä ovat.

      Mä en ole koskaan uskonut siihen, että se olisi mitenkään hevosen "edun" näkemistä, että laitan sen ammattilaisen ratsastettavaksi kokonaan, vaikka olisihan se helppo tie tehdä hevonen itselle. Hevonen ei osaa ajatella asiaa niin, että se kovin harmittelisi, jos sen kapasiteetti ei minun kanssani pääsisi täysiin oikeuksiinsa. Mutta kun sitä pitäisi osata ratsastaa itsekin, ja se on jännä, ettei jotkut vieläkään tiedä sitä, että ratsastamaan ei opi, kuin itse ratsastamalla.

      Ja vielä tuosta, Deen selässä on käynyt kyllä vuosittain erilaisia ratsastajia, joidenkin kanssa toimii, joidenkin kanssa ei yhtään. Treenattava nuori hevonen nyt on vain sellainen, että sitä ratsastaa sen oma ratsastaja pääsääntöisesti. Juuri juttelin Deen emän pitkäaikaisen omistajan kanssa, joka muistutti taas minua siitä, että emä Iita on aivan samanlainen ollut - Dee on selkeästi emänsä poika, eikä sitä luonteenpiirrettä noin vain muuteta, edes kouluttamalla.

      Poista
    4. Missään tapauksessa en tarkoittanut pahalla sinua kohtaan ja minun kantani oli nimenomaan, että JOS hevosesta oltaisiin haluttu isompien luokkien hyppääjä (nopeammin siis) olisi se ollut ammattilaisen alla helpompaa. En vähättele yhtään osaamistasi, kyllähän sen nyt hevosesta näkee, että teillä synkkaa ja sujuu hyvin pääpiirteittäin vaikka molemmilla toki on opittavaa, mutta kukaanhan ei ole täydellinen ja kaikilla riittää oppimista ratsastuksesta, hevosista ylipäätänsä! Toki, niinkuin sanoit, hevonen ei sitä harmittele, että kuka siellä selässä on ja mitä luokkia menee. Mutta edelleen, jos Deestä olisi haluttu isompien ratojen ratsu, olisi tie ammattilaisen kanssa ehkä ollut helpompi. Tätäkään ei voi varmaksi sanoa, sillä kaikki ammattilaisetkaan ei sovi kaikille hevosille. Harmittaa hieman, että ilmeisesti ymmärsit kommenttini täysin väärin. Mitään pahaa en sinulle halunnut, enkä todellakaan väitä etteikö Dee olisi hieno hevonen tai sinä hyvä ratsastaja. Te olette hyvä pari, ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ihailen sinua halustasi kehittyä hevosen kanssa, vaikkei se aina helpoimmasta päästä olekaan. :) Toivottavasti tämä selvensi edes hieman, ettei tarvitse noin "hyökätä" kimppuun. Uskon, että tähän sinun vastaukseesi vaikuttaa myös se, että kun on ollut paljon epäilijöitä, niin ehkä sitä tulee itse herkemmäksi ottamaan puolustuskannan. Mene ja tiedä, ruudun toiselta puolelta kun on mahdoton lukea ihmisen ajatuksia ja millä mielellä kukakin kirjoittaa ja mitä! Tsempit kuitenkin ja edelleen toivon, että saat Deelle jonkun sopivan ratsastajan sairaslomasi ajaksi!

      Poista
    5. Tottakai se varmasti olisi vähän eri tasolla ja tilanteessa jos siellä Meredith Michaelis-Beerbaum olisi laittanut, eihän kukaan sitä ole väittänytkään, etteikö näin olisi. Uskon kuitenkin, että pystyn tästä ajan kanssa tekemään itselleni 130cm ehkä jopa 140cm tason hevosen tuon elämän aikana - joku muu olisi sen jo varmasti vienyt sille tasolle, mutta haluan oppia tekemään tuon tasoisia hevosia itse. Sen jälkeen varmasti pystyn Torstin kanssa jo taas parempaan suoritukseen, sitten taas seuraavan hevosen kanssa parempaan jne jne. Näin opitaan ratsastamaan. Näin opitaan kouluttamaan hevosia. Tekemällä rohkeasti itse ja uskomalla itseensä. Vaikka välillä tulee epäonnistumisia, välillä tuntuu, että lunta tulee tupaan roppa kaupalla. Mutta kuuluu lajiin. Kuuluu mielestäni elämään.

      En ole koskaan oppinut saamaan mitän ilmaiseksi, ei ole ollut vanhempia jotka ostavat ponit, hevoset, autot, pelit ja vehkeet. On pitänyt tehdä itse töitä, ja niitä hanttihommia pitkääkin päivää, että on varaa tähän kaikkeen. Pitänyt luopua aika monesta muusta asiasta, että voi pitää hevosta, saatika treenata. Kai se siitä johtuu se sinnikkyys yrittää aina uudelleen ja uudelleen, vaikka välillä tuntuu, että tarpoo suossa. Mutta ne ei koskaan voita, jotka ei vaikeuksien jälkeen uskalla vielä lähteä yrittämään, pätee elämässä ihan noin yleensäkin. Tätä olen täällä bloginkin puolella usein kommentoinut teille, joiden sävy kirjoittaa on enemmän ja vähemmän tuomitseva.

      Ja ei, en ottanut mitenkään pahalla. Jos olisin kokenut kommenttisi jotenkin erityisen törkeänä (haukkumista, nimittelyä ja mitä näitä nyt tässä matkan varrella on ollut, joissa ei ole tarkoitus enää puhua asioista vaan haukkua erityisesti minua), niin en olisi julkaissut kommenttia ollenkaan. Halusin ehdottomasti sanoa oman kantani tähän ja siksihän tämä kommenttiosio täällä on, että voi vuorovaikuttaa ihmisten kanssa, jotka selkeästi haluavat tuoda omia näkökantoja asioihin.

      Kiitos tsempeistä, ja minusta on kiva jos kommentoidaan asioista rehellisiä omia mielipiteitä. Ne eivät ole koskaan väärin, kunhan ne tuodaan asiallisesti esille ja jätetään muu ylimääräinen turhanpäiväinen pelleily ja riidan haastaminen pois. Hevoset ovat eläimiä, jotka nostattavat ihmisissä tunteita, etenkin hevoset, jotka ovat sitä omaa kädenjälkeäsi - niistä on tullut todella henkilökohtaisia ystäviä, joista voi välillä olla ylpeä ja välillä ei :)

      Poista
  11. Miten tutun kuuloista! Voi miten helppoa elämä olisikaan mikäli hevonen olisi ongelmaton. Topanga on aivan kamala herkkis ja kesällä kun sillä ratsasti viikon eräs tuntematon niin sen jälkeen joutui paikkailemaan tilannetta monen viikon ajan. Ratsastaja ei sinänsä tehnyt mitään väärää, mutta kun Topanga jostain ahdistuu ja selässä on vieras ratsastaja niin kenelläkään ei ole kivaa sen jälkeen. :/ Jännä lukea, että D menee vihaiseksi. Kuulostaa melkein pelottavalta! Topanga "onneksi" vain ahdistuu, jää paikalleen pomppimaan ja menee täysin lukkoon. Mutta toisaalta se on ihan mielettömän rasittavaa ja tosiaan vaatii paljon varovaista korjaamista pitkän aikaa jos on päässyt tällainen episodi syntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Dee oli ihan raivona :( Ei kiva. Mutta oli se seuraavana päivänä jo rauhoittunut ja hyväntuulinen oma itsensä, onneksi. Että siinä mielessä edistystä, aikaisemmin se on voinut olla loukkaantuneena muutaman päivän vielä jälkeenkinpäin ja sitten sitä on ollut ihan mahdoton ratsastaa itsekään enää.

      Poista
  12. Vanha suokkiruunani oli mitä helpoin ja mahtavin hevonen ratsastaa - tosin vain minulle. Koulutin sen ravurista ratsuksi itse ja olin ratsastanut sillä varmaankin nelisen vuotta ennen kuin ensimmäistä kertaa keksin laittaa jonkun muun selkään. Ruunaressukka ahdistui ja säikkyi eikä loppujen lopuksi suostunut siirtymään kentän portilta enää mihinkään. Tilannetta lähdin purkamaan sillä, että ratsastin ensin itse ja sitten loppukäyntien ajaksi nappasin jonkun vieraan selkään tallustelemaan vaan pitkin ohjin. Vuoden päästä ensimmäisestä vieraasta ratsastajasta, ruuna jo puksutteli iloisesti kenen tahansa kanssa.

    Nykyinen tammani on todella herkkä tapaus (paljon herkempi kuin edellinen ruunani), mutta siellä on alusta alkaen käynyt myös muita ihmisiä kyydissä, eikä tämä ole vaihtuvista kuskeista kovinkaan ihmeissään. Toki kun herkkä on niin laittaa kyllä vastaan jos vieras ihminen ratsastaa tamman mielestä epäoikeudenmukaisesti, mutta saman se tekisi minullekin jos alkaisi turhasta kurmuuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole ihan sellaista, että tuo olisi vain minun kanssa ok, kyllä se toimii tosiaan, kuten videostakin näkyy, muidenkin kanssa. Mutta selkeästi vaatii jonkun tietyn tyyppisen ihmisen selkäänsä, mikä se ihmistyyppi sitten on, niin en ole oikein osannut vielä löytää siihen mitään tiettyä muottia :) Mutta hermostuu ja jännittää kyllä näköjään kun kuukauden ajan liian monta erilaista ja erintyyppistä ihmistä selässä, vaikka kuinka tulisi pääosin heidän kanssa toimeen.

      Poista
  13. Teet asiat todella hevoslähtöisesti ja tällaista laadukasta blogia nuoren hevosen laitosta on todella mukava lukea :) Ehkä aikakin jossain vaiheessa tasaannuttaa hevosta hieman, jos kuitenkin joidenkin ratsastajien kanssa hevosella natsaa jo nyt? Paljon tsemppiä sinulle ja Deelle (ja Torstille)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon todella, että aika tasaannuttaa, koska on se jo nyt tasaantunut ihan hirveästi vaikkei siltä aina näyttäisikään :) Mutta selkeästi tällainen pidempi jakso, jossa menee paljon eri ihmisiä eri päivinä, pyytää samoja asioita vähän eri tavalla ja eri vaativuusasteella sai sen hermostumaan. Kiitos paljon! Dee tarviikin tsempit, mutta luulen, että Torsti on niin eri maata, että se tulee pärjäämään elämässä helpommin xD

      Poista
  14. Mielestäni on todella väärin sanoa tässä hevosta röyhkeäksi !!! Faktahan vaan nyt on se, että toiset hevoset ovat herkempiä ja tarvitsevat erittäin pätevää ratsastusta toimiakseen! Tilanne on tietenkin todella ikävä kun et itse pääse nyt ratsastamaan mutta eihän se hevosen vika ole, jos muiden ratsastus tuntuu siitä epämukavalta. Vikahan on aina silloin satulan päällä eikä alla.. Tietysti Dee on melko valikoivaa sorttia, mutta toiset hevoset vain ovat. Toivottavasti löydät jonkun kärsivällisen apurin, joka jaksaa opiskella hevosesi nappulat ja tutustua siihen! Mielestäni teet itse mahtavaa työtä hevosesi kanssa ! Pikaista paranemista ja tsemppiä ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no joo tavallaan väärin, mutta ymmärrän miten ratsastaja hevosta halusi kuvailla - sitähän se jopa on meinaan, jos asiat ei mene niinkuin se haluaa. Hollannissa Deen treenaaja totesikin, että Dee on niin johtaja -luonteinen, mutta samalla herkkä, että sen kanssa pitää olla pelisilmää onnistuakseen. Että monen muun hevosen kanssa helpommalla pääsisi, eikä tällainen luonteepiirre ole välttämättä se ihanteellisin. Mutta Deessä on niin paljon hyviä asioita, että sen kanssa kannattaa yrittää :) Kiitos paljon!

      Poista
  15. Dee on todella hieno ja herkkä hevonen. Teet asiat hänen kanssaan mielestäni oikein ja suurella sydämellä ja herkästi. Voimakasotteinen ja vaativa ratsastaja ei Deelle selvästikään sovi. Häntä pitää ilmeisesti ratsastaa herkästi ja tunteella. On totta, ettei Deetä voi varmasti kenelle tahansa myydä, mutta kohdalle voi joskus osua myös juuri se oikea ostaja, se herkkä ratsastaja joka on valmsi näkemään yhtäpaljon vaivaa kuin sinä Deen eteen.

    Esim Nipsun ratsastustyyli on aika voimakas ja vaativa. En kiistä etteikö hän osaisi ratsastaa ja kouluttaa hevosia sekä maasta käsin valmentaa ja opettaa teitä mutta Deen selkään hän ei ehkä ole se parasmahdollinen ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan pitänyt Nipsun ratsastusta mitenkään erityisen voimakkaana, hän ratsastaa mielestäni todella johdonmukaisesti selkeä päämäärä mielessä käyttäen erilaisia tehtäviä päämäärän saavuttamiseksi - tämä oma huomioni, näin lyhyellä ajalla, mitä hänen valmennuksissaan olen käynyt. Myös valmennuksissa haetaan pieniä, kevyitä, mutta nopeita apuja oikeaan aikaan. Ne toimivat kyllä ainakin minuun ja Deehen yhdessä ratsukkona, mutta en osaa yhtään sanoa, miksi Dee veti noin kovat hernarit tästä ratsastuskerrasta... ehkä siinä tosiaan oli jo taustalla se kytenyt stressi siitä, kun niin moni eri ihminen on sitä ratsastanut kuukauden aikana, että sitten sen ratsastajan kanssa, joka vaati enemmän, koko kytenyt stressitila vaan levisi käsiin.

      Ja totta, muutaman henkilön kanssa Dee on ollut super tyytyväinen ja toiminut upeasti, joten ehkä peli ei ole ihan niin toivoton! :)

      Poista
  16. Herkät hevoset ovat sekä siunaus että kirous samassa paketissa. Herkkä helpommiin "kangistuu kaavoihin" eli tottuu vakituisen ratsastajansa tapoihin ja tyyliin eikä helposti ymmärrä ainakaan kovasti erilaista ratsastustyyliä. Herkkä vetää sitten ne heinäkorret sieraimiinsa syvälle ja sitä voi tulla myös tulta syöksevä lohikäärme niitä korsia pois puhallessaan.
    Herkän eteenpäin vieminen on taitolaji. Sellaisen kanssa oppii varmasti erilailla erilaisia asioita, lisäksi jotkut ovat niin herkkiä, reaktiivisia, tai mitä vain, että loppuelämä niiden kanssa on hiukan totuttelua "uuteen". Ne kun tahtovat saada kipinää vähän kaikesta mikä ei kuulu niiden normaaliin arkeen. Iän kanssa useimmat tasaantuvat. Tai sitten eivät.

    Sehän se ongelma sitten onkin, kun itse ei pystykään ratsastamaan. Olisiko mahdollista saada hevosella vakituisempi lainakuski tai laittaa se vaan lomalle. Juoksutusta ja kävelylenkkejä. Tuleeko liian pitkä tauko?

    Nyt vuosikausien tauon jälkeen nautin tästä omasta, tasaisesta nuoresta hevosestani. Enää ei taitoni riittäisi hyvin herkkään hevoseen. Helpommalla pääsee vanhoihin nahkoihin syntyneen kanssa. Silti haluan, että silläkin käy vieras selässä säännöllisesti. Läpiratsastuksen ja tottumisen takia.

    Paranemista, teitä on ollut kiva seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuvailit todella osuvasti Deetä tuossa! Ja tosiaan, itselläkin on ollut ihan hirmuisesti vaikeuksia tuon kanssa, että miten sitä kuuluisi ratsastaa - pelkästään sen sisäänratsastaminen 3 -vuotiaana on ollut vaikein hevonen, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Mm. ensimmäisellä selkäännousukerralla tultiin selästä niin kanveesiin, että ei toista, ja toisella kerralla homma odotetusti oli vieläkin hankalampi, kun sen ekan kerran sieltä jo tippui - siihen yhdistettynä Hollannissa oritestiin huippukuntoon treenattu nuori hevonen, niin se "taistelu" kesti ikuisuuden, kunnes se rauhoittui ja totesi, ettei se ehkä kuolekaan tähän asiaan.

      Minulle ehdotettiin sitä, että voisin nyt tämän loppuajan ohjas-ajaa, juoksuttaa ja irtojuoksuttaa vaan sitä. Se voisi olla ihan hyvä idea, ja sitten käyttää kerta viikkoon meidän estekoutsia selässä hypyyttämässä sitä, Antin kanssa Dee pysyy suht rentona verrattuna moneen muuhun - ehkä esteratsastajilla on muutenkin niin paljon rennompi ote hevosiin, että niiden kanssa homma tuntuu yleistäen pelittää paremmin :)

      Kyllä sitä itsekin nauttii noista helpommista nuorista ihan kauheasti, mitä tässä sivussa tehnyt ja tavallaan sitä ei toivo ihan näin herkkistä tapausta enää toista eteen, mutta tähän kohtaa elämässäni Dee on täydellisen vaativa opettaja minulle, en voi tämän jälkeen kovin pahoin epäonnistui muiden nuorien kanssa :D

      Poista
    2. Minulla on ollut pari Deen tyyppistä hevosta, ainakin sellaisen kuvan olen hevosestasi saanut. Oma ja ratsutettava. Olihan se upeaa kun yhteistyö alkoi sujumaan. Kunhan ensiksi edes pysyi selässä...
      Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, ehkä helpompaa teille molemmille. Dee saa olla rennommin ja sinunkaan ei tarvitse huolestua niin.

      Tsemppiä.

      Poista
  17. kerroit että sinulla ei ole vanhempia jotka ostaa hevoset jne. olisi maksaneet kaiken. kiinnostaa ihan, että mitä työtä teet, jotta sinulla on varaa maksaa kahden hevosen ylläpito ja siihen päälle vielä oma elämisesi? vai maksaako nyt joku muu? ja ei tietenkään tarvii tarkasti kertoa mitä teet työksesi, vaan esim. millä alalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut kaupanalalla siitä asti kun olen saanut töitä tehdä. Välissä on ollut omaa toiminimeä hevosalalla sivussa ja sen jälkeen taas palannut kaupanalalle. Nykyisin taas hevosalalla. Eli ei todellakaan mitään salaista kultakaivosta, ja paljon joutuu vitkuttelemaan ja välillä miettimään hyvinkin tarkkaan mitä voi tehdä ja mitä ei. Varsan hankinta olisi jäänyt unelmaksi, jos avopuoliso ei olisi innostunut tästä hevoshommasta jollain tasolla itsekin.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot