lauantai 21. marraskuuta 2015

Koulutreenit jatkukoon - Nipsun kouluvalmennnus pvä 1

Tällä viikolla olen taas päässyt hevosen selkään. Viime viikko menikin oikeastaan selkäni takapakkia hoidellessa. Pari ensimmäistä päivää pienen tapaturman jälkeen se oli todella kipeä, mutta onneksi kivut helpottuivat sen jälkee aika nopeasti, ja nyt päästiin taas jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Tai ei ehkä ihan, sillä en saanut Deelle kipupäivieni ajaksi ratsastajaa ja päätin sitten, että se saa kävellä, juosta liinan päässä ja tarhailla pääosin. Sunnuntaina se pääsi hoitajan kanssa maastoilemaan, ja oli ollut jälleen aika reipas, mutta ihan hallinnassa kuitenkin. Maanantaina oli Antin treenit, josta ei valitettavasti ole mitään materiaalia. Tehtiin taas paljon tekniikkahommia, paljon kaarevia teitä, vinolähestymisiä, innaria, kavaletteja jne. Dee oli super super villi - se ei meinannut pysyä nahoissaan. Kyllä edeltävä kevyt viikko näkyi ja tuntui vähän liiankin hyvin. Ei saatu kyllä samallaista rentoa meininkiä aikaiseksi, mitä edeltävällä hyppykerralla, mutta toisaalta oli kivaa, että se oli noin imemässä nyt esteille. Se halu mennä kohti estettä on aina parempi, kuin se, että se jää vähän tyhjäksi ja sitä saa kannustaa.


Pitkästä aikaa päästiin sitten tiistaina Nipsun silmien alle. Viime kerrasta onkin varmaan joku puolivuotta aikaa, koska viime treenipätkällä en päässyt itse osallistumaan selkäni vuoksi.

Nipsu kyseli meidän menoa ja meininkiä alkuun ja kerroin, että vauhtia taas piisaa. Eli se Deen kanssa olevat ikuisuusongelmat: odottaminen, odottaminen ja vielä kerran odottaminen - ja nimenomaan se odottamisen uupuminen. En voi lähettää esimerkiksi sitä eteenpäin ilman, etteikö se juoksisi sen jälkeen jo alta ja "jarrutusmatka" venyisi useisiin kymmeniin metreihin. Tähänhän se meidän parin viikon takainen kouluratatkin kosahti, kun piti ensimmäisen kerran laukassa vähän päästää eteenpäin, niin eihän se sieltä enää takas tullut ja koko laukkaohjelma pipariksi. Samat ongelmat esteillä. Jos annan hevosen edetä, en saa sitä enää helposti kiinni. Laukassa sen kokoamiskyky ja voima ei vaan selkeästi vieläkään ole kovin vahvaa, joten sitä täytyy nyt vaan itsepintaisesti treenata ja vahvistaa pikkuhiljaa. Kokoaminen ei ole ollut koskaan Deen vahvin puoli ja en ehkä ole itsekään osannut opettaa sitä alusta asti oikeaan suuntaan.

Aluksi tehtiin ravissa ja käynnissä pitkään töitä siirtymisien kanssa. Käynnissä piti tehdä niin hidasta ja pientä käyntiä, kuin suinkin. Minun piti itse pyytää hevoselta jokaista askelta eteenpäin ja hevosen odottaa jokaista pyyntöäni ottaa se askel eteenpäin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta erittäin hankalaa tämän hevosen kanssa. Ravissa sama juttu. Jos hevonen lähtee juoksemaan, teen samantein pidätteen, mutta muistan hellittää hevosen reagoidessa oikein - silläkin uhalla, että se heti hellityksestäni lähtee taas itsenäisesti alta eteenpäin. Sitten täytyy vain korjata uudestaan, mutta en saa tehdä sitä, mitä nyt teen, että jään pitelemään sitä pitkäksi ajaksi peläten, että kun hellitän - hevonen karkaa alta. Täytyy muistaa siis aina aina aina se myötäys, ja näiden toistojen kautta hevonenkin pikkuhiljaa vahvistuu ajatukseltaan siitä, että sen halutaan odottavan.

Laukan sisällä tehtiin siirtymisiä. Näihin tarvitaankin paljon apua, sillä laukassa tämä meidän ongelma näköjään korostuu eniten ja näin ollaan sitten myös siellä esteiden seassa pulassa. Minun piti lähettä Dee pitkillä sivuilla eteenpäin, ja alkuun pysäyttää se pitkän sivun loppuun ja jos se painoi vasten kättä, otettiin pari askelta peruutusta ja taas uusi laukannosto. Näissä Deellä ei meinannut kärsivällisyys yhtään riittää. Se ei pysty vaan ymmärtämään, että kun se kerran saa kiihdyttää eteenpäin, että sen jälkeen sen pitääkin jo pysähtyä - saati peruuttaa. Mutta kun hevonen alkoi näiden pysähdysten ansiosta jo odottamaan, niin jatkettiinkin vain siitä, että kokosin pitkän sivun päässä laukkaa.

Hirmu hankalaa, mutta Nipsulla on aina niin kiva tyyli opettaa - näissä valmennuksissa ei tarvitse pelätä epäonnistumista, koska valmentaja on aina valmis kertomaan erilaisia neuvoja asioiden korjaamiseen ja palautteen saa heti pienestäkin puolikkaasta askeleesta tai liikkeestä oikeaan suuntaan. Vaaditaan paljon ja mennään usein mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta valmentajalla on hyvä ote ainakin minuun rohkaista kokeilemaan jotain uutta ja epämukavan oloista asiaa, koska on lupa epäonnistua uudestaan ja uudestaan, kunnes huomaakin, että on taas tajunnut jotain uutta ja hevonen on taas asteen verran parempi. Koukuttavaa! Dee on ainakin tuon odottamisen suhteen mennyt kaikesta huolimatta tämän vuoden puolella hirveästi parempaan suuntaan. Samalla olemme saaneet sen liikkeeseen enemmän elastisuutta ja muutenkin paljon apua hevosen notkistamiseen, joka vaikuttaa suuresti hevosen hypyn laatuunkin jo.

Tein pienen videon 17. pvä tiistain treenistä, jossa näkyy hyvin miten hevonen sen odottamisen kautta alkaa liikkumaankin paljon rennommin, luottavaisemmin ja paremmassa tasapainossa. Sekä laukassa, että ravissa tuon pystyy näkemään hyvin.



Eihän tämä ole vielä tietenkään lähelläkään sitä, miltä sen kuuluisi näyttää, mutta meidän menoa pidempään seuranneet tietävät mistä ollaan lähdetty, ja kuinka pohjalla olemme välillä käyneet ja miten paljon kehitystä siitä on tapahtunut. Siitä kehityksestä olen niin iloinen, ja se antaa aina lisää motivaatiota treenata jatkossakin huolellisemmin ja enemmän!

21 kommenttia:

  1. Tosiaan, teidän menoa pidemmän aikaa seuranneena tää klippi veti melkein sanattomaksi. Dee on niin upeassa kunnossa, kerrännyt hyvin massaa koko runkoonsa ja sun ratsastus mennyt myös valovuoden eteenpäin! (Ei siis sillä, ettetkö olisi aiemmin ollut taitava, mutta nyt vaikutat olevan entistä taitavampi, ainakin tämän hevosen kanssa) ;)Liikkeeseen tullut todella kivasti lisää swinggiä, etenee sopivasti, mutta askel ns. viipyy myös ilmassa aiempaa selkeämmin... Keep up the good work Heidi, sulla on hieno hevonen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Täytyy kyllä itsekin sanoa, että näiden koulutreenien myötä olen löytänyt ihan uusia ajatuksia ratsastaa ja ennen kaikkea rohkeutta lähteä ratkomaan vaikeita asioita! :) Ja juuri tuohon askeleeseen on tullut hirveästi aikaa jo, toivottavasti sitä saadaan vielä kehitettyä lisää parempaan suuntaan ja muutenkin painoa taas enemmän takaosalle jne. Kiitos kannustavasta kommentista! :)

      Poista
  2. Onko Deen harkkaravissa vaikea istua? Vaikuttaa ihan mun hevosen ravilta. Istut siellä ihan superhyvin, mutta sen työn minkä todennäköisesti teet siellä näkee pään liikkeestä silloin tällöin, esim videon lopussa. Ole ylpeä hevosestasi ja nosta nenä pystyyn! ;) hienoa menoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihan kohtuullisen kauhea istua, en tiedä mikä siinä on, kun ravi ei ole kuitenkaan mitään äärettömän isoa... Toki tuossa lopussa tuntui, että keskivartalolihakset huutaa hoosiannaa, kun on vähän kunto päässyt itsellä tippumaan parin kuukauden aikana :D Kiitos paljon!

      Poista
  3. Ei voi muuta sanoa, kuin että iso vau! Dee näyttää olevan tosi kivassa kunnossa ja sun ratsastus on tosi siistiä, vaikka taukoa onkin selän takia ollut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Yllättävän hyvältä tuntuu ratsastaa nyt, vaikka pitkää taukoa ollutkin! Ehkä tehnyt ihan hyvää hetkeksi "irtaantua" koko hommasta ja lähteä taas uudella innolla tekemään! :)

      Poista
  4. Kun eteenpäin meno ei ole ongelma niin miksi kannukset varsinkin kun ne tekevät hevosesta tyytymättömän?
    Miten noilla Nipsun tunneilla, keskitytäänkö niillä korjaamaan ratsua vai ratsukkoa?
    Dee on hienossa kunnossa, kisatauko on tehnyt sille sekä kropalle että korvienvälille hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Eihän se sitä tarkoita, että vaikka hevonen mielellään kulkisi paljon eteenpäin itse, että se olisi kuitenkaan pohkeen edessä. Lisäksi kokoamisessa tarvitaan yllättävän paljon enemmän jalkaa, kuin kättä, jolloin ainakin itselleni olen todennut kannuksen tuoman avun ajoittain erittäin tarpeelliseksi, siksi ne ovat jalassa mukana, vaikkakaan 90% ajasta koko ratsastuskerralta en edes käytä niitä. Tässä videossa ei kyllä kertaakaan Dee esittänyt tyytymättömyyttään kannuksesta.
      Nipsu korjaa aika paljon ratsastajan tekemisen, istunnan ja apujen käytön kautta hevosta ja keskittyy siihen, että saadaan hevonen kulkemaan rennommin, kuuliaisemmin ja kantamaan itseään ajan mittaa paremmin. Olen kyllä tykännyt hirveästi, kun on selkeä punainen lanka mitä tehdään ja mihin pyritään :)

      Poista
  5. Todella hyvän näköistä menoa videolla!

    VastaaPoista
  6. Hieno Dee! Onko teillä joku korvanappisysteemi vai huutako Nipsu ohjeet ns. koko maneesille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo korvanappiin tulee ohjeet. Kätevä laite, huomaan myös itse keskittyväni entisestään tekemiseen, kun joku puhuu ohjeita suoraan korvan juuressa :D

      Poista
    2. Tämä maalaistollo harrastelija ei ole ikinä kuullutkaan tuollaisista korvanapeista :D pitääkö ratsastajan itse hankkia omat valmennuksia varten vai miten?

      Poista
    3. Valmentajilla on ne yleensä mukana

      Poista
    4. Jep, valmentajalla on yleensä tällainen laite :) Säästää valmentajan ääntä ja helpottaa tunnin pitoa, vaikka samaan aikaan olisi paljon muutakin härdelliä ympärillä.

      Poista
  7. Wau, hienon näköistä menoa!! Super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Tästä on taas hyvä jatkaa kyllä! :)

      Poista
  8. Hienoa katsottaavaa! Mikä musiikki sinulla on videolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Musiikki on Lindsey Stirlingiä!

      Poista
  9. Voi miten hieno Dee! :) Mikä kuolain oli nyt käytössä? Katsoin, että välillä availi suutaan jonkunverran ja jäin miettimään kuolainta

    VastaaPoista
  10. Luin tossa Anna Kärkkäisen esittelyä, ja ajattelin heti, että kylläpäs muistutatkin häntä! Jotenkin samanlainen asenne huokuu teksteistä, vaikka Annalla onkin - ainakin vielä - aika paljon enemmän kilometrejä.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot