sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pantsun valmennuksissa - ratsasta jalasta eteen!

Pitkästä aikaan pääsimme mukaan Pantsun valmennuksiin, jotka järjestettiin tällä kertaa uudessa Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä. Ihan mielettömän hieno ja iso paikka - vau! Viime Pantsun valmennuksesta onkin vuosi aikaa, sillä aloimme käymään niissä vuosi sitten syksyllä ja vaikka vaikeeta oli jo silloin, tykkäsin Piian tyylistä opettaa ja ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Ihan huippu hyvät kaksi intensiivistä valmennuspäivää! Ja tämä tuli nyt niin tarpeeseen, sillä sain huomata, että esteiden kanssa ollaan kyllä menty oman ratsastustaukoni kanssa todella paljon takapakkia - jälleen.


Suurimmat ongelmat olivatkin siinä, että Dee oli ihan super jännittynyt ja peloissaan uudessa paikassa. En ymmärrä, mistä sille on nyt viimeisen vuoden aikana tällainen pelokkuus tullut?!? Muistan, että ensimmäiset isot spookailut alkoivat Aromaan valmennuksissa vuoden alussa, sen jälkeen seuraava isot spookailut olivat Riders Inn:ssä Hyvinkäällä. Muistan, että olin tuolloin ihan ymmälläni, että mistät ämä kaikki nyt johtuu. Sen jälkeen Riders Inn:stä on tullut kerta kerran jälkeen paikka, jossa hevonen vaan pelkää ja samalla myös monet muut kisat ovat menneet pipariksi ylimmäräisen jännityksen takia. Kaikki värikkäät esteet, erilaiset estemateriaalit, pohjien värierot ja kentän laidalla tapahtuva härdelli saa tuon hevosen ihan suunniltaan. Tällä hetkellä torstain ja perjantain aikana sain vain todeta, että hevonen on äärimmäisen epävarma kaikesta.

Torstaina oli ensimmäinen päivä ja Dee oli jännittynyt kuin viulunkieli. Se pelkäsi jo kaikkea valmiiksi maneesin ulkopuolella, mutta kun pääsimme maneesiin sisälle, niin sitten vasta pienen hevosen silmät laajenivatkin lautasen kokoisiksi ja puhinaa aiheutti niin maneesissa hyörivät ja töitä tekevät remonttimiehet, kuin esteet, hevoset ja ihmisetkin. Olikin hirmuisen "helppoa" yrittää saada hevosta rennommaksi, kun samaan aikaan maneesin laidoilla sirkkelöidään, pamautellaan naulapyssyillä ynm. erinäistä rakennustöiden aiheuttamaan kolinaa... Ei sillä, näytti ettei muiden hevoset reagoineet näihin juurikaan. Ja tulipahan ainakin siedätystä kaikenlaiseen muuhun elämään taas Deellekin. Liekö se silti pelästyi taas vähän lisää vai oliko tuosta hyötyä. Itse yritin pysyä vaan mahdollisimman rentona ja tukea hevosta kädellä ja jalalla, ettei sille tule olo, että se on ihan yksin.


Kerroin Piialle meidän viime vuodesta lyhyesti kaikkine uusine takapakkeineen ja omine vammoineni, ja sainkin kuulla heti alkuverryttelyn aikana, että selkäni on tällähetkellä niin jäykän ja liikkumattoman näköinen, että sen liikkuvuuteen minun täytyy alkaa tekemään töitä nyt pikkuhiljaa, jotta se ei jää tuollaiseksi. Toki osaltaan selkävyö, jota nyt olen käyttänyt kaikessa fyysisessä tekemisessä, "lukkiuttaa" selkää ja lantiota tiettyyn asentoon, mutta ilman sitäkään en pysty tällä hetkellä tekemään vielä mitään. Ei sillä, että olisin muutenkaan luonnostani kovinkaan elastinen kropastani, se onkin oma ikuisuusongelmani - pitäisi saada rutiini joka iltaisiin venyttelyihin. Sen hetken aina jaksan alkaa venytellä ja tehdä töitä tämän asian eteen, kunnes kiireessä asia taas unohtuu ja jää taka-alalle ja huomaankin yhtäkkiä, etten ole venytellyt varmaan puoleen vuoteen yhtään... Omasta kropasta ja fysiikasta minun pitäisi pitää niin paljon parempaa huolta. Olisiko tässä ensi vuodelle uuden vuoden lupaus...

Aloittaessamme ensiksi ravissa kolmen puomin yli Dee jo hidasti niille - oujee. Sen jälkeen voltilla olevalle puomi - kavaletti - puomi -linjalle ensimmäisten lähestymiset jäivät niihin lähestymisiin, yli emme menneet kuin vasta kolmannella kerralla, kun suorastaan vaadin, että nyt mennään yli vaikka paikaltaan. Teknisen pienen radan eriosia lähdettyämme tulemaan lähes jokaiselle esteelle Dee pysähtyi kyttämään ainakin kerran, jos toisenkin. Ainoastaan yksi yksittäinen okseri ja sarja jostain syystä meni "pienen" rohkaisevan ratsastuksen takia ensi yrittämällä. Kun lähdettiin tulemaan rataa korotettuna, Piia vaan jo totesi, että rata tullaan menemään läpi sitten vaikka este kerrallaan, mutta se mennään. Rata saatiin läpi yhdellä kiellolla ja siihen oli sitten hyvä lopettaa. Ei ollut järkevää enää hinkata enempää, kun oli tulossa vielä seuraava päivä, jolloin voimme jatkaa yön hengähdystauon jälkeen.


Piian kommentit olivat ensimmäisen päivän jälkeen ihmettely, mitä Deelle on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ja ettei se tuollainen ollut vuosi sitten. Mutta voi kyllä, tästä oli jo pientä aavistusta vuosi sittenkin ja kaikki lähti menemään talven treeneissä huonoon suuntaan. Siitä sitten kesällä nuo pelästymiset kisapaikalla ja oppimiset, että parin kiellon jälkeen estettä ei enää tarvitse hypätä. En kuitenkaan olisi uskonut, että Deen reagoi nyt näin voimakkaasti kaikkeen. Se oli kuin pelokas nelivuotias ensimmäistä kertaa ulkomaailmassa vedettyä sen ensiksi jostain ladon takaa esiin... Oi voi.

Toinen asia, mistä tuli nyt kovasti noottia: me olemme ottaneet nyt liikaa laukkaa pois. Dee laukkaa takaperin, ratsastan liikaa kädellä. Nyt pitää saada hevosta enemmän jalasta eteen, laukkaamaan eteenpäin! Sitä ei ole oikein edes tajunnutkaan, kuinka sen laukka on kuin huomaamatta kuollut pienemmäksi, kun sitä on koottu, koottu ja vielä kerran koottu nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana ihan kunnolla. Piia toivoi enemmän kuitenkin etenemistä, laukkaa kaarteista, laukkaa eteenpäin pohkeesti kohti estettä, eikä lähestymisiä liian lähelle esteitä, mitä olemme taas Antin treeneissä tehneet aika paljon viime aikoina.


Toivoin kuitenkin, että seuraavana päivänä Dee olisi ollut jo vähän rauhoittuneempi, mutta väärässä jouduin myöntämään olevani. Kova tuuli ja erilaiset työvälineet, laitteet, liehuvia liinoja jne. oleva piha täynnä odottellessamme maneesiin pääsyä oli tällä kertaa liikaa Deelle ja se avopuolisoni talutuksessa hypähti pelästyessään taaksepäin erään jos toisenkin kerran, ja yhdellä nykäisyllä meidän "pyhät" Dyonin suitset levisivät palasiksi - kyllä, nahka repesi poikki poskihihnasta niin, että kuolaimet tippuivat suussa. Siinä Dee hetken oli aivan paniikissa loikkimassa ties mihin, mutta onneksi jähmettyi lopulta paikoilleen, ja juostiin hakemaan trailerista riimu päähän äkkiä, että saadaan hevonen jotenkin takaisin kiinni. Sen jälkeen ihmeteltiin suitsia, miten ne voikin noin pienestä mennä palasiksi... kun kuitenkaan ei ole kyse mistään halpissuitsista, ja näitä on oikeasti käytetty säästeliästi ja hoidettu joka käytön jälkeen asianmukaisesti. Voiko enää päivä huonommin alkaa, kun luotto- ja suosikkimerkkini Dyonkin pettää näin? :/ *huokaus*

Ja vastaus kysymykseen: kyllä voi. Saatiin lainaksi suitset valmennusta varten ja juuri, kun olimme ne saaneet puettua hevoselle päälle ja lähdettyäni katsomaan sisään maneesiin, mikä edeltävän ryhmän tilanne on, alkoi taas tapahtua. Oven sulkemisesta meni tuskin minuuttiakaan, kun kuulen mieheni huutoa pihalta ja pamahdin samantein sydän kurkussa takaisin ulos katsomaan mitä tapahtuu. Tuuli oli kaatanut juuri Deen nenän edessä roskapönttöjä ison kasan, jossa samalla työmieheltä tippui metalliputket parin metrin päässä aiheuttaen hirmuisen ryminän. Samaan aikaan maneesin takaa tuli toisesta suunnasta perävaunullinen rekka ja Dee hyppää kynttilänä pystyyn kauhusta rekan nokan edessä, kun joka suunnasta tulee kaikkea. Rekan kuljettajalla oli onneksi tilannetaju hallussa, sillä hän samantein pysäytti ja sammutti kulkuneuvon. Voi venäjä, miten se on nyt alkanut noin pelkäämään - ihan kaikkea???

Yritä nyt siinä sitten nollata tilanteen oman pään sisällä. Hoin vain: "älä anna tämän vaikuttaa tulevaan tuntiin, nollaa ajatukset, nollaa ajatukset...", sillä oma hermostuminen nyt tässä vaiheessa ei auttaisi asiaa ollenkaan, saatika hevosta rauhoittumaan.


Edeltävän päivän neuvoa muistellen yritin lähteä alusta asti enemmän rasastamaan eteenpäin. Mutta kun katsoin videolta jälkikäteen valmennuksen, ymmärrän täysin miksi Piia pyysi kerta toisensa jälkeen lisää laukkaa ja vielä kerran lisää laukkaa. Koska eihän me laukattu ollenkaan! Miten tämä onkaan voinut kääntyä näin päälaelleen? En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tämän hevosen kanssa olisi ongelma, ettei edetä eteenpäin riittävästi. Toki tietenkin jalasta eteenpäin liikkuminen on täysin eriasia, kuin se, että hevonen juoksee ratsastajan alta vauhdilla eteenpäin...

Toinen asia, mitä olemme jo sileällä saaneet paremmalle tolalle, on tuo muoto. Se on aivan liian lyhyt kuitenkin aina estetreenissä, etenkin jos hevonen pääsee jännittyneeksi. Minun pitää uskaltaa antaa ohjaa siltikin ja lähteä hakemaan sitä tuntumaa uudestaan pidemmällä ohjalla. Hevosen jännittyessä se on kuitenkin äärimmäisen haastavaa. Tulee sellainen olo, että hevonen käpertyy itse nippuun mun syliin ja minun on etsittävä sieltä se tuntuma, minkä se tarjoaa. Jos annan ohjaa, ei muodolle tapahdu mitään, mutta sen sijaan ohjat roikkuvat kuin pyykkinarut ja näin ei ole enää tuntumaa ollenkaan. Tässä vaiheessa pitäisikin siis uskaltaa ratsastaa lisää jalasta eteen. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tekee mieli heittää ohjaa pois ja antaa jalkaa hevoselle, joka  on kaiken aikaa sen oloinen, että se on valmis sinkoamaan ihan mihin tahansa ilman suuntaan... Mutta se on vain tehtävä, jotta tästä oravanpyörästä nyt päästäisiin. Piialta tuli kaikissa väleissä muistusuta tästä, että uskallan työntää nenää eteen, ratsastaa jalasta eteen, kaulaa pidemmäksi. Kyllä se auttoi. Viimeaikoina olemmekin liikaa vain keskittyneet siihen takaisin tulemiseen, lyhentämiseen, kokoamiseen ja kiinni ottamiseen.


Kaikesta huolimatta toinen päivä sujui jo vähän paremmin. Kahdelle esteelle tuli kielto, toinen oli samanlaista hevosen spookailua, toinen oli isommalle punaiselle okserille nyppiminen aivan esteen pohjaan lähestymisessä, josta hevonen lähti vielä kyllä hyppyyn ja pääsi puhtaasti ylikin, mutta joutui tekemään niin paljon oman mogani vuoksi töitä, että seuraavalla lähestymisellä samaiselle esteelle hevonen halusi antaa palutteen itselleni tuosta lähestymisestä ja pysähtyi. Sen jälkeen pääsin onneksi korjaamaan ja samalla rohkaisemaan hevosta. Paikat sinällään pystyin nyt ratsastamaan paljon helpommin, kun oli edes sen piirun verran ajatusta enemmän laukkaa eteenpäin. Kyllä se niin vain on, että jos sitä kunnon laukkaa ei ole, ja hevonen ei ole pohkeen edessä, niin etäisyyden näkeminen on todella vaikeaa! Kun laukka on kunnossa, tai edes vähän sinne päin, niin kaikki alkaa sujumaan enemmän kuin itsestään.


Juuri, kun oli lähtenyt suht kivasti hevonen jo rentoutumaan, tuli maneesin päätyyn huomioliivillinen sähkömies asentamaan jotain maneesin laidalle. Tuo keltainen huomioliivi tosiaan herätti totaalisesti Deen huomion ja se oli taas hetken päästä super jännittynyt, ja yhden esteen jälkeen laskeutumisessa olisi ollut hyvät mahdollisuudet taas erkaantua ratsastaja hevosestaan. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt - nyt ei saisi kyllä tippua kovin pian uudestaan tuon selän takia.

Saatiin rata kuitenkin loppuun ja jätettiin hyppääminen siihen ja sain jatkaa loppuajan töitä pyörien sähkömiehen sijaitsevassa päädyssä laukassa, jotta saan hevosen rennosti ohittamaan kohdan.


Edistystä saatiin toisena päivänä tehtyä ensimmäiseen päivään verrattuna ja Piia sanoikin, että nyt alkoi taas hevosessa näkyä imua esteelle. Itseäni kuitenkin ihmetyttää, että mistä tuo johtuu tuo hevosen jatkuvasti ajan mittaan kasvava pelko kaikkeen ympäristöön? Tästä olen tehnyt huomiota ihan kotona ratsastaessa - tuntuu, että enenevissä määrin hevonen on säikympi kaiken aikaa kuin koskaan aikaisemmin, vaikka ainahan tuo on ollut herkkä ulkoisille ärsykkeille. Eniten se katsoo edelleen erilaisia värejä ja sävyeroja. Jo pelkästään maastossa maanpinnassa tapahtuva "sävyero" maamateriaalissa saa hevosen suunniltaan. Heijastinliivilliset hevoset ja ihmiset ovat kammottavia, värikkäät esteet kamalia. Nyt sitten sattuneista syistä myös enemmän ohi tai kohti ajavat autot aiheuttavat liikaa jännitystä. Onko tämä opittua käytöstä ja monien sattumusten sarjan summa? Vai jotain muuta?

Alla video kahden päivän Pantsun treeneistä. Ensimmäisenä päivänä siis myös suoritettiin kokonainen rata, mutta halusin nyt tiivistää ja vähän ns. "korostaa" ongelmia laittamalla vain epäonnistumisia/kieltoja. Toisena päivänä kieltoja tuli vain ne kaksi, joten sinällään voi olla ihan tyytyväinen lopputulokseen - saimme asioita parannettua ja ratkottua. Kokonaistilanteeseemme en ole tyytyväinen ja siihen haluan löytää ratkaisun, vaatii se sitten mitä tahansa.




Ihan ensiksi haluan poissulkea ajatuksen, että hevonen olisi nyt kuitenkin jostain kipeä. Vatsa on hoidettu nyt kuntoon, sen voi jättää kokonaan pois laskuista. Mutta voisiko vatsahaavan alunalkujaankin aiheuttaa jokin kipu? Jalat ovat tutkittu ja kuvattu moneen moneen kertaan, ja siinä asiassa voi onnekseni todeta, että tämän hevosen jalat ovat rautaa. Sen sijaan olen aina hokenut Deen selän ongelmalliseksi, ja aina jotenkin yhdistänyt selän jumiutumisen siihen, kun vatsa alkaa oireilemaan. Mutta mitäs jos se olisikin toisin päin? Eli vatsahaava uusiutuisikin siitä, että hevoselle on selässä jotain vikaa? Aihetta tähänkin epäilyyn on, sillä Hollannissa Dee mm. meni ympäri hevosautossa ja satutti itsensä ja oikean lonkkansa siinä rytäkässä. Kuviteltiin selviävämme säikähdyksellä, mutta selvittiinkö oikeasti... selkää tuolla ei ole koskaan tutkittu sen enempää tarkemmin. 

Toinen mitä mietin on tuo sen pari vuotta sitten haavoittunut silmä. Oireileeko se jotenkin ja näkeekö se sillä jotenkin kummallisesti, tai jopa huonosti? Tämä selittäisi sen, että hevonen on ihan ääriherkkä erilaisille väreille ja sävyjen tuijottamiselle. Ulkoisesti silmässä en näe omalla silmällä mitään muutosta, eikä hevonen sitä mitenkään siristele, mikä olisi mm. merkki kivusta.


Oli mikä oli, nyt haluan ainakin poissulkea nämä ajatukset. Jos mitään ei löydy, on syytä vain todeta, että olemme vain moganneet riittävän monta kertaa ja hevosen itseluottamus on mennyt ja sitä täytyy rakentaa takaisin. Ja jokatapauksessa sen itseluottamusta täytyy lähteä rakentamaan takaisin ennemmin tai myöhemmin. Luovuttaa en meinaa ja tiedän, että tästäkin selvitään. Itseasiassa, vaikka tilanne on kaikekseltaan tottakai ikävä, niin se on samanaikaisesti äärimmäisen mielenkiintoinen, johon haluan löytää ratkaisun. Sen jälkeen voin taas todeta oppineeni lisää hevosista ja ratsastamisesta.

Tällä hetkellä asiaa lähdimme ratkomaan niin, että sain eläinlääkäriltä kipulääkekuurin, jonka syötän vatsansuojalääkkeen kanssa saman aikaisesti (jotta vatsa ei ärsyynny tästä kipulääkkeestä). Jos hevosen käytös muuttuu, sen ratsastettavuus ja kaikki tämä käytös muuttuu jotenkin radigaalisti, voin olla varma, että kipu on syy mikä aiheuttaa tämän käytöksen. Siinä tapauksessa kivun syytä lähdemme selvittämään. Jos mikään ei muutu sen kummemmin, aloitetaan intensiivinen treeni ja aletaan käymään tiuhaan muilla talleilla treenaamassa, jotta hevoselle tulee taas uusistakin maisemista sellainen hyvä rutiini. Hyppyjä otetaan mahdollisimman paljon, enimmäkseen jatkaen pienillä esteillä, välillä korottaen toki ja sitä kautta saadaan varmuutta. Erityisesti pitää siinä vaiheessa muistaa nuo Piian sanat: Ratsasta jalasta eteen!

Kiitos postauksen kuvista Taru Arolalle!

74 kommenttia:

  1. Moikka Heidi! Harmillisia ongelmia :( Viisasta pohdintaa sinulta kuitenkin jälleen ja on hienoa, että tarkistutat hevosen terveyden ensimmäisenä, etkä vain suoraan päättele ongelmien johtuvat mokailuista. Ratsastin itsekin monta vuotta hevosta, jonka voin kirjoitustesi pohjalta sanoa olevan hyvin samanlainen kuin Dee; herkkä ja reaktiivinen. Hevonen alkoi vuosien myötä spookailemaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Ensin käytöstä ilmeni vain uusissa paikoissa ja "oikeasti pelottaville" asioille, kuten kaahaileville moottoripyörille ja kaatuileville roskiksille. Käytös kuitenkin paheni ja lopulta spookailua alkoi olemaan kotitallillakin aivan normaaleille asioille, mitä hevonen oli nähnyt miljoona kertaa. Pistin ongelman vatsaongelmien piikkiin, mitä hevosella löytyi ja vatsaa hoidettiin uudestaan ja uudestaan kunnes vihdoin alkoi näyttää sen suhteen paremmalta. Spookailu kuitenkin jatkui, vaikka hevosen vatsa pysyi kunnossa ja se oli fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Aloin itsekin miettiä tulisiko hevonen tutkituttaa muutenkin, esimerkiksi silmien osalta, jotta saisimme syyn spookailuille. Hevonen jouduttiin kuitenkin lopettamaan tapaturman johdosta, joten syytä emme saaneet koskaan tietää. Itse olen kuitenkin kallistunut siihen, että hevosen silmissä olisi ollut jotain vikaa, vaikka ne päällisin puolin näyttivätkin hyvältä. Nämä ovat niitä tilanteita kun toivoisi, että hevoset osaisivat puhua :/ Tsemppiä teille kovasti! :) - Emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa samanlaiselta jatkumolta käytöksen suhteen kuin meilläkin. Spookailu on vaan etenkin nyt viimeisen vuoden aikana lisääntynyt ja nyt sitten alkoi heräämään epäilys, että mitä jos kaikki ei ole hyvin. Pitkään sitä syyttelee aina itseään ja omia mogiaan, mutta joskus tällaiselle käytökselle saattaa olla jokin fyysinenkin syy tai ainakin se kannattaa tosiaan poissulkea ensin, ja sitten lähteä enemmän ratkomaan ongelmaa. Kiitos tsempeistä ja kokemuksen jakamisesta! :)

      Poista
  2. Toivon, ettei siitä ole kyse, mutta minulle tuli tuo huono näkö ensimmäisenä mieleen. Huononäköisestä hevosesta ei ole kokemusta, mutta edesmennyt koirani alkoi näön huonontuessa säikkymään valon ja varjon vaihteluja, saattoi oikein säpsähtää, jos autolla ajaessa ohitettiin vaikka joku tolppa josta tuli äkillinen varjo. Pidän kovasti peukkuja, että kyse olisi aivan muusta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä parin päivän kipulääkekuurin aikana voi jo varovaisesti todeta, että kivusta tämä ei ole kyse, mutta silmät ja näkökyky sen sijaan alkaneet epäilyttämään entisestään. Nimimerkillä: tänään pompittu pakoon auton ajovaloja ja heijastettua tötteröä tietystä suunnasta, mistä valo siihen parhaiten heijasti. Sen sijaan myrskytuuli ei saanut hevosessa mitään reaktiota tai sydämen tykytyksiä...

      Poista
    2. Kerron tänne nyt oman kokemukseni, en lukenut kaikkia kommentteja, eli voi olla et joku muukin on näin jo kertonut.
      Omalta hevoseltani löytyi selkäjänteestä revähdystä ja oireili samoin kun hevosesi. Asiaan on varmasti paljon muitakin syitä, mutta jos yhtään epäilet että hevonen ei ole kunnossa - luota omaan fiilikseen. Selkävammoissa on usein parempi ennuste kuin jalka, ja niiden syntymiseen riittä pelkkä liukastuminen tai huono hyppy.

      Poista
  3. Tuo hevonen ei kyllä päästä sinua liian helpolla! Toivottavasti ei ole mitään isoa ja vakavaa vaivaa. Voin lämmöllä suositella hevosten kraniosakraaliterapiaa juuri tuollaisten epämääräisten/mahdollisten vaivojen hoitoon ja kartoitukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei päästä ei. Jos se ei olisi muuten niin äärettömän ihana ja hieno, niin en ehkä jaksaisi tällaista. Ja voimaa antaa ne muistot hyvistä hetkistä ja tunteista, joita kuitenkin on kertynyt myös matkan varrella hyvin paljon. Ehkä tämänkin jälkeen onnistumiset tuntuvat entistä hienommilta, kun ollaan päästy raivamaan tiemme vaikeuksien läpi voittoon - näin haluan uskoa! :)

      Poista
  4. Tarkistuta hevosen näkö! Ei tuo nyt normaalilta itseluottamuksen menetykseltä kuulosta. Jos vikaa ei löydy, oletko harkinnut ratsuttajalle viemistä joksikin aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, silmäspesiliastille näyttäisi tiemme vievän seuraavaksi, näkö on nyt se suurin epäilyksen aihe. En ole ajatellut ratsuttajalle viemistä, haluan hoitaa ja ratkoa tämän asian itse ammattilaisten avulla.

      Poista
  5. Ihan ensimmäiseksi haluan vaan sanoa, että wau! Dee on ihan älyttömän hienossa massassa, en ollut kuvista tunnistaa sitä! :) Ja toisen päivän videolla näytti meno tosiaan jo paljon paremmalta.

    Itselle tuli myös heti mieleen silmät/näköongelmat kun mainitsit Deen muuttuneen todella herkäksi kaikelle uudelle ja kentän pohjien värimuutoksille jne. Toivottavasti syy selviää pian! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoisesti se on kyllä hienossa kunnossa ja on sillä tullut kyllä hirmuisesti lihasta lisää vuoden aikana! :) Ja toisena päivänä hommat sujuivat jo jokseenkin paremmin, vaikka koko reissu oli aavistuksen raskas kaikkien oheistapahtumien johdosta.

      Jep, silmä- ja näköongelmat selittäisivät senkin, miksi se Riders Inn:in valkoisella hiekalla menee niin kummalliseksi ja vaikeaksi! Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  6. Erikoista että noinkin rajusti reagoi kaikkeen :/ toivottavasti syy löytyy ja hyvin kyllä selvisit noista tilanteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö :/ herkkähän tuo on, mutta ei se nyt ihan noin rajusti ympäristöönsä ole aikaisemmin reagoinut kuitenkaan. Kiitos paljon!

      Poista
  7. Itse lähtisin varmaan ensimmäisenä siitä, että pyytäisin silmiin erikoistuneen eläinlääkärin tutkimaan hevosen silmät! Tuo äänimerkkyys ja värikkäiden asioiden, sekä valojen (vastaantulevat autot) pelko herätti ainakin itsessäni heti kysymyksen, että onkohan deellä silmissä/silmässä jotain "vikaa".. Toivottavasti löytyy syy tälle takapakille! Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa mieltä. Nyt tässä pari päivää kipulääkekuuria takana, ja ei mitään mainittavaa muutosta ole hevosen olemuksessa, käytöksessä ja ratsastettavuudessa havaittavissa. Nyt on aika varattu silmäspesialistille parin viikon päähän, sitten saadaan vastaus tähän mysteeriin! Kiitos paljon tsempeistä sinullekin, kiva huomata, että myötäeläjiä jälleen näin monta!

      Poista
  8. Voi johtua monestakin asiasta ja olla sattumaakin, mutta takapää on hypyissä vasemmalla, oletko huomannu? Mun muistaakseni tää on joskus avannut ihan hyvin takaa, nyt vaan vetää takajalat vasemmalta esteen yli. Voisko se spookaillu kuitenkin johtua turhasta energiasta ja kelien kylmenemisestä? Meilläkin koko talli harrastaa ties mitä idioottailua nyt. Onhan D kuitenkin ollut koko ajan liikkeessä ja kunto kasvanut koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo huomasin taas, ett' kiertää hypyissä takapäätä vasemmalle! Olen aina tuon yhdistänyt siihen, että kun jännittyy, niin hypyn laatu ja kaari kärsii tosi paljon. Ja tällä hetkellä näyttäisi vahvasti siltä, että näin se juuri on.
      Tottakai kylmät kelit huomattavasti lisäävät energiatasoja, mutta tämä käytös on nyt aivan jotain uutta, mitä nyt on ollut ajoittain havaittavissa. Tai sitten tuolla on vaan kunto noussut niin paljon, että pitää treenin rankkuusastettakin vähän tutkailla, eli ehkä yksi päivä lisää kovempaa treeniä ja vielä lisää liikunnan järjestämistä? Täytyy tässä yksi kerrallaan kokeilla ja tutkia kaikki vaihtoehdot. Kyllä tähän joku ratkaisu löytyy jossain vaiheessa kuitenkin!

      Poista
  9. Olipa todellakin vaikean näköinen alku videolla! Tosi harmillista kun normaalisti "fiksu" hevonen menettää itseluottamuksensa ja on tuollainen säikky ja maailman romahdusta odottava olento. Minulle tuli mieleen, että jos aikaa ja rahkeita riittää niin olisiko ideaa raahata Dee traikulla nyt jonnekin vieraaseen paikkaan vain "viihtymään"? Vaikka kävelemään pitkin ohjin esteiden lomassa tms. ja sitten kotiin.

    Videolla kuitenkin näkyy oikein kiiltäväkarvainen ja hyvässä lihaskunnossa oleva hevonen, että jos kovin vaivoja olisi niin luulisi sen näkyvän enemmän ulospäin.

    Tsemmpiä sinulle, aika erikoinen ja haastava paketti sinulla on siinä ratkottavana..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mietin myös, että voisi olla paikallaan käydä vaan "ravailemassa" ja hölkkäilemässä sileällä jossain vieraassa paikassa, ettei se aina yhdistä, että kun lähdetään reissuun, on matkan kohde joko kisat, hyppytreenit tai klinikka. Noh.. toisaalta tuo kyllä sitten kuitenkin tykkää lähteä aina reissuun.

      Joo samaa mieltä, kaikekseltaan hevonen on hyvässä kunnossa noin muuten, kuntoa ja energiaa löytyy, lihasta on kasvanut hyvin ja karva sekä kaviot hienossa kunnossa. Kyllä sekin jostain kertoo, että joissain asioissa ollaan nyt vihdoin onnistuttukin :)

      Kiitos Laura paljon tsempeistä! :)

      Poista
  10. Minun mielestä nyt kyllä saa syyttää olosuhteita jo jonkin verran! Ei maneesissa saisi olla samaan aikaan kunnon rakennustöitä (naulapyssyjä, sirkkelöintiä yms) kuin on hevosilla valmennus, tuohan on äärimmäisen pelottavaa jo rauhallisemmallekin hevoselle. Omanikin olisi ollut varmasti todella tolaltaan, uusi maneesi on aina jännittävä paikka. Ja sitten vielä ulkona tapahtuneet asiat, huhhuh... Roskapöntöt ja vahingossa tippuvat metalliputket vielä ymmärrän, mutta tallin ympäristössä ajeleva rekka?! Kuulostaa jo aika vaaralliselta meiningiltä. Oma hevoseni pelkää kuollakseen isoja kulkuneuvoja, joten se olisi varmasti jo ottanut ritolat heti ensimmäisestä vilauksesta - puhumattakaan metalliputkien ja lentävien roskapönttöjen aiheuttamasta järkytyksestä...

    Tietysti nämä asiat eivät poista hevosen aikaisempaa säikkymistä, mutta ihan vaan rauhoitellakseni että kyllä tuollaisessa häslingissä olisi jo tyynenpikin hevonen ottanut lähdöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä avopuolisonikin sanoi, että kyllä tuolla reissulla ihan jokainen tilanne oli ihan Deeltä ns. "oikeutettua", ei se mitään vihreitä miehiä näe, vaan jokaisen kohtauksen aiheutti aina jokin selkeä syy. Ehkä taas tällainen käytös vielä tuplaantui, kun viime reissusta ja vieraassa paikassa käymisestä on jo tosi paljo aikaa...

      Tietenkin sitä vertasi oman hevosen käytöstä muiden paikalla olevien hevosten käytökseen, joita ei selkeästi haitanneet kaikki ympärillä tapahtuva häslinki. Ja kyllähän periaatteesa kilpahevosen täytyisi osata rauhoittua ja keskittyä työn tekoon kaikenlaisissa ympärsitöissä, kisapaikkojakin kun on niin monenlaisia. Mutta katsotaan nyt löytyykö mitään syytä, vai laitetaanko vain kunnolla treeni päälle ja käydään säännöllisesti muuallakin hyppäämässä. Niin tosin varmasti tullaan joka tapauksessa tekemään.

      Poista
  11. Harmillista! Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmiin. Oletko jättänyt hackamorevirityksen pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa jätin sen pois, kun viime kotitreeneissä hevonen ei ollut ainakaan yhtään sen parempi niillä. Ja jotenkin sitä sitten halusin mennä vierasvalmentajan silmien alle ihan basic -suitsituksella, ja saada neuvoja ja mielipiteitä hevosesta niin. Täytyy taas kokeilla jossain vaiheessa myöhemmin tuota viritystä, se kuitenkin toimi sen muutaman kerran ihan super hyvin hevoseen!

      Poista
  12. Moikka! Kiva että joka tapauksessa pääsitte Piian valmennukseen. Itselle jäi mahtava kokemus hänestä ihan sileän valmennuksesta kuuman ja jännittävän hevosen kanssa. Tosi positiivinen lähestymistapa, kehut tulee kun yritystä on oikeaan suuntaan ja helpottaa omaa rentoutumista niin että pystyy vaikuttamaan pehmeämmin hevoseen. Tsemppiä Deelle, se on kyllä sulla huolehtivassa hoidossa :) t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä Piian valmennustavasta, todella vaativa ja teettää tehtävää ihan alkuverryttelyistä lähtien. Palautetta saa rakentavasti kaikenaikaa ja ei "pelkää" vaikka hevonen olisi vähän haastava tai kuuma, vaan lähestymistavaltaan on juuri se, että antaa hevosen elää ja olla eläväinen :) Kiitos paljon, kovasti sitä kaikenaikaa yrittää, että Deellä olisi kaikki kunnossa, jotta se voisi hyvin ja pystyisi treenaamaan hyvällä mielellä kanssani :)

      Poista
  13. Vaikea tilanne, mutta eniten harmittaa kyllä tuon hevosen puolesta se on hyvin ahdistunut, tuo kaikki yhdessä on sille ihan likaa... Ei mielestäni näytä pelkälstä sikailulta. Toivottavasti löydät apua ongelmiin ja sinuna käyttäisin turvaliiviä selän kanssa jos on kriittistä ettei saa tippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan kuinka paljon minua harmittaa :( Ja turvaliivistä yksi jos toinenkin sanoo, mutta koen oloni entistä tönkömmäksi sellaisen kanssa, ja putoisin varmaan sen vuoksi herkemmin, kun en pääse kropalla mukailemaan normaalisti hevosen liikkeitä.

      Poista
    2. Tipperaryn liivi (toki uutena hintava) on oikeasti kokeilemisen arvoinen! Itse en ennen myöskään suostunut käyttämään turvaliiviä juurikin kun se häiritsee. Lainasin yksi kerta kaverin Tipperarya ja ei edes huomannut päällä!! Ja niitä kiristysnarujahan ei tarvitse kiskoa harmpaat irvessä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, en ole nimittäin kuullut kenenkään sanovan että Tipperary häiritsisi saatika edistäisi putoamista. Ei ole nimittäin leikin asia toi sun selkä! :)

      Poista
  14. Tsemppiä teille tilanteeseen! Vaikka nyt tuntuisikin, että olette liikaa tehneet kontrollia ja laukkaa taaksepäin, varmaan nyt niidenkin ansiosta pystytte lähestymään isommassakin laukassa noin järjestäytyneesti esteille. :) pidetään kovasti peukkuja, että syy muuttuneelle käyttäytymiselle selviää. Sä olet kyllä tosi rohkea, kun uskallat jakaa tämmöisen ongelman videoineen kaikkineen meille lukijoillekin, vaikka siitä voisi herkästi ajatellen monenmoista kommenttia seuraavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta! Nythän sitä pystyi ihan "turvallisin mielin" laukkaamaan eteenpäin, kun tiesi, että hevonen vastaa aina takaisin päinkin. Niinhän sitä ei ole todellakaan voinut tehdä esimerkiksi vuosi sitten, koska jarru ei toiminut kunnolla.
      Pikkasen kyllä tottapuhuen arvelutti tämän videon julkaiseminen, kun tietää, miten tuollaisesta voisi aihetta innostuttaa tietyn tyyliseen kommentointiin. Toistaiseksi kuitenkin voin ilolla todeta, että nyt ollaan saatu todella hyvää keskustelua aikaiseksi ja kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja asiallisia, kuten aina kuuluisikin olla! :) Kiva näin!

      Poista
  15. Yhden tutun estehevosen tonttuilu ja kieltely johtui ainakin osittain lonkan bursiitista. Voi olla tietty että on tuommoinenkin jo pois suljettu teiltä mutta ajattelinpa nyt mainita tällaisen etäisen mahdollisuuden harkittavaksi :)

    Onkohan mahdollista että Deelle on käymässä samoin kuin joillekin reaktiivisille ja "herkkiksille" koirille, että mitä aikuisemmaksi tulee sen enemmän kaikki epäilyttää? (Vrt. koirien paukkuarkuus usein pahenee iän myötä.) Tämä olisi kyllä kurja vaihtoehto, koska en tiedä mitä sille voisi tehdä.

    Hevosen pakoreaktiot myös käsittääkseni vahvistuvat helposti eli voiko olla että reipastahtinen harjoittelu yksinkertaisesti vahvistaa Deen luonteen levottomia ja epäluuloisia piirteitä? Se on varmana myös oppinut että aina kun mennään pois kotoa vieraalle kentälle niin laukkaillaan ja hypitään, ts. viretila on aina korkea. Hevosen ohjelmaan voisi kokeilla ihan kotona lisätä rauhoittumiseen tähtääviä tehtäviä esim. maastakäsin?

    Yhden koulupuolen hevosen tiedän joka oli myös hirveän "huolestunut" ja levoton, meni itse kuolaimen alle karkuun, ryntäili jne, ja se on nyt käytännössä koulutettu kokonaan uudelleen, aloittaen juoksutuksesta ja siirtyen tuntumaan ja ratsastajan alla rentoutumiseen. Samalla sitä on hoidettu kiropraktikon toimesta, mahdollisesti vanhan vamman takia hevosen lantio menee helposti vinoon ja lihakset olivat sopeutuneet tähän --> toispuolisuus ja tasapainottomuus josta se ilmeisesti sitten jotenkin kiihtyi ja noidankehä oli valmis. Nyt koko hevosen olemus on ihan eri, rennompi ja rauhallisempi koko tyyppi, luottavainen ihmisiä kohtaan jopa eläinlääkärissä jne. "Uudelleen" aloittaminen on tietenkin ihan hirveän aikaavievä tapa ja aika myrkkyä kisatavoitteille yms. :/ Toivottavasti löytyy joku helpompi tie.

    Kipulääkekuurilla aloittaminen kuulostaa tosi hyvältä tavalta lähteä ratkomaan asiaa.

    Videota katsoessa kyllä tuli nopeasti selväksi etät hevonen oli sekaisin kuin seinäkello, huikeat pisteet sulle että pysyit edes kyydissä tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon eriliaista ajatuksista, täytyy pistää korvan taakse! Ja joo, Deellä on kyllä viikossa se 3-4 päivää hyvin leppoisaa ja rentoa tekemistä, ja sitten ne loput päivät treenataan kunnolla + maasta tehdyt kävelylenkit vielä tähän päälle. Ainakin sen verran on tullut tässä huomattua, että tuo hevonen tarvitsee tekemistä ja ratkottavaa, sekä kunnon fyysistä työtä pysyäkseen tyytyväisenä. Nyt ehkä jopa ajattelin juuri toisin päin, että pitääkö treeniä lisätä, jotta energiaa ei olisi niin paljon kaikkeen ylimääräiseen? Mutta se ei tietenkään auta siihen, jos hevosella on jokin fyysinen vika jossain... siksi ne täytyy nyt sulkea ensin pois ennen treenin lisäämistä.

      Kipulääkekuuri oli kyllä hyvä testi tähän väliin, ja toistaiseksi hevosessa ei ole sen myötä mitään havaittavaa muutosta ollut. Katsotaan vielä pari päivää ja lopetetaan se sitten siihen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voi huokaista helpotuksesta, että hevosella ei ehkä ole kipuja, ja se on tietty aina hyvä uutinen!

      Kiitos! Sitä on niin paljon mennyt vain nuorilla hevosilla viimeisen 10 vuoden aikana, ja tietenkin tottunut Deen liikkeisiin, niin nuo ei enää tunnu mitenkään erikoisilta :D vaikka kyllä edelleen se pääsee yllättämäänkin.

      Poista
  16. Niin samoja ajatuksia Thorin kanssa. Olen myös miettinyt silmiä ja selkää jne. Thor rauhoittuu ainakin aina kun on hyvä ja järkevä tarhakaveri, joten sekin voisi helpottaa asiaa. Vaikeata on vain löytää sopivaa kaveria jos hevoset tarhaavat pienemmissä tarhoissa, mutta läheinen kaveri voi jo helpottaa stressiä kun pääsee rapsuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deetä ei voi laittaa toisen hevosen kanssa samaan tarhaan, siitä seuraa vain tappelua ja näin se on valitettavasti käyttäytynyt 1-2 -vuotiaasta asti, eikä iän ja ruunaamisen myötä ole muuksi muuttunut. Rauhallisin se on itseasiassa, kun saa olla rauhassa omissa oloissaan. Nyt sillä on myös tosi ihana karsinanaapuri, joka on ensimmäinen hevonen ikinä (oman emän jälkeen), josta se tuntuu tykkäävän! Se on ollut kiva huomata :) Tarhassa ja tallissa tuo on kyllä aika rauhallinen, käytös tapahtuu aina, kun poistutaan tallin pihapiiristä muualle.

      Poista
    2. Minä olen se anonyymi joka viit. Kian kommenttiin. Halusin vielä mainita että mun hevonen on kyllä tarhassa yksin koska on hyvin leikkisä ruuna ;). Ja ei ole helppoa löytää sopivaa tarhakaveria. Mutta se jo riittää että ympärillä tarhataan paljon hevosia ha että ulkoilee paljon. Olen myös huomannut että rutiinit ovat tärkeitä. On myös sairastanut vatsahaavan ja sen takia olen joutunut pohdiskelemaan ja tarkkailemaan paljon näitä asioita. Silloin kun on ollut "vaikeita kausia" on just käyttäytynyt niin kun sinä kuvailit Deen käyttäytymistä, valitettavasti.

      Poista
    3. Joo, ja ryhmätarhaushan olisi ihan parasta, jos olisi riittävän isot alueet tarhauksissa ja löytyisi sopiva/-t kaveri(t). Rutiineihin täytyy minun vielä paremmin yrittää panostaa, käyn ratsastamassa monesti päivittäin vähän eri aikoihin, olisi varmasti hyvä juttu, jos saisin järkättyä liikutuksen aina samaan ajankohtaan päivästä. Toki valmennusten kanssa tällainen ei useinkaan onnistu, kun on kyseessä niin paljon muistakin ja muidenkin aikatauluista. Tosi kiva, että ihmiset kertovat myös omien hevosten kanssa todettuja kokemuksia!

      Poista
  17. Onko sitä ikinä varsana totutettu tämmöisiin värikkäisiin ja pelottaviin asioihin? Monesti juurikin nämä asiat unohdetaan varsan koulutuksessa ja sitten pohditaan myöhemmin, miksi hevonen sinkoilee.. Kyllä en epäilisi huonoa näköä, vaan ensimmäisenä rupeaisin ihan kotikentällä työstämään asiaa. Vaikka kahden viikon ajan parina päivänä harjoituksia, jossa virität kentälle kaikkea mahdollista ja pyydät vaikka kaveria auttamaan. Jos se on spooky vielä senkin jälkeen niin sitten miettisin sitä näkö asiaa.. Netistä löytynee paljon tietoa tämmöisestä! Tsemppiä! Omakin hevoseni pelkäsi omituisia värejä, joita ei usein nähnyt, esim violettia. Siitäkin päästiin kun viritin violetin päiväpeiton tarhan viereen roikkumaan pariksi päiväksi :D Ensinhän se juoksi häntä ja sieraimet tötteröllä tarhassa vähän väliä, mutta lopulta ei välittänyt siitä enää lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse ainakaan koe, että varsa-aikana tehty ylimmääräinen totuttelu asioihin vaikuttaa hevosen käytökseen mitenkään myöhemmällä iällä - ainakaan positiivisesti. Tärkeintä on, että varsoilla on ikäseuraa ja leikkikavereita, paljon tilaa liikkua ja peuhata omaan tahtiin ja sitten ihmisen kanssa ne saavat tehdä ja toimia niitä välttämättömimpiä juttuja. Totuttelu ja tutustuminen kaikkeen ratsun elämään alkaa pikkuhiljaa irtohypytysten ja ratsuttamisen jälkeen, ja näin toki on tehty rauhassa myös Deen kanssa.
      Ja Deen kohdalla tietenkin on varsin outoa, että se on viime vuoteen asti hypännyt kaiken mutisematta, hypännyt kansallisia nuorten hevosten luokkia sekä kisannut myös ulkomailla ilman epäröintiä, että kyllä nyt on jotain tapahtunut, miksi sen käytös on noin radigaalia.
      Pitää varmaan hankkia tuolle värityskirja karsinaan, niin se voi siellä itsekseen tuhista kauhusta eri väreistä, ja sitten ne ehkä olisi niin kummallisia muualla :D

      Poista
  18. Hyviä kommentteja tuossa yllä. Itse olen koulutuuppari, mutta kun nuorilla aina menen niin pattitilanteita tulee. Oletko ajatellut, että voisit lainata jotain tuttavasi/ystäväsi kokenutta ja hyvää estetykkiä pari kertaa. Näin saa itselle sen hyvän ja varman tekemisen tunteen. Sitten oma kehonkielikin voi muuttua ja pääkoppa tuulettu. Tämä voi yös auttaa sitten oman kanssa haasteiden voittamisessa. Minua ainakin, tsemppiä! Josko vastoinkäymisistä taas voitoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisikin makoisaa päästä piktästä aikaa kokeneen estehevosen kyytiin... nimimerkillä: pelkkiä nuoria ratsastanut viimeiset lähemmäs 10 vuotta. Missähän tuollaisen kyytiin pääsisi? Täytyy mietiskellä, tekisi kyllä varmasti todella hyvää itselleni. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  19. Voi itku ja harmistus sun puolesta! Minne katosi se itsevarma nuori ruuna, joka lensi esteiden yli? Onneksi asutte niin hyvien yhteyksien päässä eri talleilta, joten on helppo mennä kotitallilta muualle treenamaan!
    Toivotaan ettei löydy mitään vikaa, tai ainakaan suurempaa sellaista, jotta pääsette kiinni taas kunnon treeneihin. Harmi vaan että hevosessa on niin plajon pinta-alaa, josta lähteä etsimään sitä kipeää kohtaa. Onneksi pystyt rajamaan edes jotakin pois. Ainakin se hahmottaa esteiden sijainnin, joten sellaista ongelmaa sillä ei ole, mutta selkeesti erikoisemmat esteet saa sen tolaltaan.
    Mutta hyvin tsemppasit valmennuksen videon perusteella, tuollaisessa mielentilassa olevaa hevosta on tosi kurja ratsastaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :/ Jos en tuntisi, että se kuitenkin nauttii edelleen hyppäämisestä, niin en lähtisi yrittämään näin paljon. Nyt vaan täytyy ratkoa ongelmat ja ollaan toivottavasti sen jälkeen entistä vahvempia yhdessä!
      Ja kiitos, ja juu, eihän tuollainen taisteleminen ja äärettömän paineistava ratsastaminen ole millään tavoin nautinto itselleenkään. Mutta sitten meni onneksi toisena päivänä moni pätkä iha kivastikin, milloin päästiin edes vähän rentoutumaan - onneksi siis hyviäkin hetkiä oli, vaikka pääosin nyt ei hyvältä näytä! :)

      Poista
  20. Hyvin usein kyllä näistä ajanmittaan joku kipu löytyy. Valitettavasti. Mitä nopeammin löytyy sen paremmat ennusteet. Kaula ja selkäranka kannattaa kuvauttaa niiden ongelmat ei päällepäin näy mutta eatsastwttavuushaastwita tulee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Toki hevosissa on paljon luonne-eroja, ja toiset ovat herkempiä kuin toiset, mutta ei hevonen koskaan pöllöile turhaan, kyllä sillä on siihen aina jokin syy. Toistaiseksi kipulääkekuuri ei ole osoittanut mitään, mikä voisi vahvistaa epäilykset kivusta. Sen silmä ja näkökenttä tuntuisi nyt ensimmäisenä olevan tutkimuslistalla tämän testin myötä.

      Poista
  21. Hyvä kirjoitus, mielelläni aina sinun pohdintojasi luen.
    Voisihan Deen silmät käydä näyttämässä silmäspesialistille (yksi taitaa olla Suomessa, käy ainakin Viikissä) ja samalla vaikka ultrata selän...? Jos mitään ei löydy, voit rauhallisemmin mielin jatkaa harjoittelua ja asioiden työstämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että näitä pohdintoja tykätään lukea!
      Ja juu, varmaankin juuri tälle silmäspesialistille olemme parin viikon päästä hevosta viemässä tutkittavaksi. Selän ultraaminen samalla voisi olla kyllä ihan hyvä idea siinä samalla, kun kerran sinne mennään! Kiitos vinkeistä!

      Poista
  22. Minulla on itsellä hevonen joka on hyvin huolestunut uusissa paikoissa ja stressa heti jos on jotain poikkeavaa. Tämä aina korostuu jos olemme asuneet talleilla missä ulkoilu ja hevoskavereita on liian vähän. Hevonen on ns. yliviritetty koko ajan ja räjähtää ihan pienestä. MUTTA kun on enemmän ulkona ja heppalauma/kavereita ympärillä niin muuttuu. Elik. samoilla jäljillä kun Kia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deen kanssa ei ole vaihtoehto, että sitä tarhattaisiin toisen hevosen kanssa. Vielä ei ainakaan ole tullut ihmistä vastaan, joka haluaisi "heittää hevosensa koekaniiniksi leijonalle", meinaan tuo on aika agressiivinen muita hevosia kohtaan. :/ Dee on varsa-aikoja lukuunottamatta elänyt valitettavasti tästä syystä aina itsekseen, ja sillä tavalla se on ainakin ollut rauhallinen aina tähän mennessä ja nauttii enemmänkin talliin yksin jäämisestä, kuin naapurikaverien seurasta esimerkiksi. Kumma tapaus.

      Poista
  23. Huonoa näköä todennäköisempänä pitäisin kipua esim selän alueella, tuontapainen esteiden kammoksuminen voi olla tyypillistä, jos aiemmin hypätessä hevonen tuntenut kipua. Toki silmävaivakin mahdollinen. Samoin vain stressi ym uudessa paikassa. Kun nyt monta kertaa säikkynyt, esim se auto-tapaturmakin, niin kyllähän hevonen voi tuollaisesta tulla aremmaksi. Hienosti ratsastit videolla noin säikyllä singolla. Eiköhän se siitä. Osa hevosista muuttuu spookemmiksi myös tällä tavalla talven ollessa tuloillaan. Tsemppiä! Äläkä vain putoa nyt selästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla kyllä ihan mahdollista. Deellä on aina ollut vähän ongelmallinen tuo alaselän ja lantion alue. Tosin nyt kipulääkekuurin myötä melkein voi todeta, että kipu ei joko lääkekuurista huolimatta helpotu tai sitten sillä ei edes ole kipuja. Nyt enemmän olemme kallistuneet tuohon silmä juttuun. Ja toki tietenkin se, että nyt on käynyt vähän liian monta "lähelläpiti" sattumaa ympäristötekijöiden kanssa, jossa hevonen on päässyt säikähtämään - varmasti vaikuttavat osaltaan nekin :/ Hankalia juttuja nämä, mutta kyllä tästä tämä saadaan taas muutettua paremmaksi! Kiitos tsempeistä!

      Poista
  24. Kipulääke esim metacam saa monet hevoset pöllöilemään eli vaikka kipu olisikin lääkityksellä helpottanut( ja pitempään syöttäisin)niin lääke voi tehdä.pölöksi. Ja mitä.tulee agrrssiivisuuteen niin miten tiedät että se on agre nyt jos ei ole varsa ajan jälkeen ollut kunnyksin? Meinaan agreja hevosia en ole vielä 35v heppavuoteen nähnyt...siis hevosille agreja. Ne on kuitenkin laumaelikoita. Toki ne saattaa 5min vinkya ja potkia mutta yleensä loppuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kohdalla kipulääke ei aiheuttanut reaktioita suuntaan eikä toiseen, hevosen olemus ei muuttunut mitenkään. Eihän hevonen nyt eristyksessä muista hevosista kuitenkaan ole ollut, vaikkei ryhmätarhauksessa olekaan ollut, joten kyllä sitä hevosta ja sen käytöstä seuraamalla yli 7 vuotta päivästä toiseen saa aika hyvin kuvan siitä, miten se suhtautuu muihin hevosiin.

      Poista
  25. Esimerkiksi kissing spinesiin ei metacam tai muu hyllykipulääke auta. Siihen täytyy saada eläinlääkärin hoitoa. Toki silmävaivat voivat olla mahdollisia mutta mikäli sieltä ei mitään löydy lähtisin kuvauttamaan selän aluetta. Terveisin kissing spines hevosen omaava, kivuttomana pysynyt aktiivisella hoidolla ihan jatkuvassa kisakäytössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toki ei kipuja kokonaan häivytä, mutta tämän kuurin tarkoituksena oli testata muuttuuko käytös yhtään mihinkään suuntaan, ei muuttunut. Silti tutkitutan varmasti selän ihan oman mielenrauhani vuoksi, ja siis näkö ja silmä käydän tarkastamassa myös. :)

      Poista
  26. Heips.
    Meillä on Sohvin kanssa nyt juur tuo tilanne. :-) Mutta hänellä tosin taitaa johtua ihan 5v mörkö iästä..
    Kaikki värikkäät esteet/puomit jännittää, samoin sävyerot esim jos aurinko paistaakin johonkin maneesin nurkkaan.. :D
    Nämäkin on niin päivästä kiinni, mutta selkeesti on alkanut pieni mörkö ikä ja vähän uhmaikä myös ;)

    VastaaPoista
  27. Mutta tuota videota katsellessa ja itse hevosen lihaksistoa hoitaneena en pistäisi pahaksi selän kuvauttamista. Välillä näyttää ihan kiukkuiselta (?) Tiedän yhden tamman joka hyppäsi 120cm luokkia pahalla kissing spinesilla.. Välillä oli vain mukamas "bitch" kun ei olisi millää halunnut hypätä, mutta käskystä kuitenkin hyppäsi... sitten päätti omistaja vihdoin kuvata ja tällä hetkellä toimii vain siitostammana.. Sen verta pahat oli ja pahassa kohtaa..
    Kaikkensa ne tekee vaikka sattuisi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tuo selkä tutkitaan myös, kun kerran aihetta epäilyyn on. Tosin selkä on ollut kyllä viimeisen vuoden ajan paremman tuntuinen kuin ikinä, ja hevosen liikkuminen vain parantunut kuukausi kuukaudelta, että siinä mielessä vähän ristiriitaiset ajatukset tuon suhteen. Mutta tuleepahan tutkittua nyt sitten ja jos ei mitään löydy, niin voidaan hyvillä mielin lisätä treeniä.

      Poista
  28. Suoraan sanottuna ihan hirveätä katsottavaa. Ihan kuin sulla ois aivan eri hevonen alla. Todella jännittynyttä menoa, ihan kuin ois ekaa kertaa hyppäämässä vieraassa paikassa. Huomasin kyllä omassas ratsastuksessas myös että olit jännittynyt ja antamassa enemmän painetta hevoseen. Mikä näin ollen saattaa myös yks plus yks = hevonen ei halua hypätä liiallisessa paineessa jännittyneessä tilassa. En usko silmäongelmiin, vaan hevosen itseluottamus ja uskallus on ihan nollassa, ei luota suhun. Eihän kuvauttamisessa ja kaiken muun pois sulkemisessa haittaakaan ole, mutta nyt rupeaisin miettimään hevosen henkistä puolta ja sitä omaa myös. Aloittaisin aivan alusta. Tsemppiä, ei todellakaan kiva tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri hevonen mihin aikaan verrattuna? :) En itseasiassa ollut itse jännittynyt ollenkaan, tottakai laitan painetta silloin, kun siihen on tarvetta, mutta kun hevonen etenee ja rentoutuu edes vähän itse, niin jätän sen rauhaan ja kevennän omaa ratsastusta.
      Ei asioita ihan noin varmana voi kyllä ruudun toisen takaa sanoa kenenkään hevosesta, kun varmoihin diagnooseihin ei kykyne tuosta noin vaan erittäin osaavat ja pitkän linjan valmentaja ja eläinlääkäritkään.

      Poista
  29. Sanoisin myös että täysin epäammattimaista antaa raksamiehien tehdä töitä maneesissa valmennusten aikana. Ihan ekaks, se on hirvee turvallisuusriski ja toiseks ajatuksenakin jo ihan käsittämätöntä...... Antaisin noottia maneesin omistajalle sekä hiukan myös Piialle, ettei ottanut näitä asioita huomioon valmentajana. Toivottavasti asiat Deen kanssa järkkääntyy, on niin turhauttavaa yrittää keksiä järkeviä syitä vastaavanlaiselle käyttäytymiselle. Tosin, kaverini entinen vatsahaavahevonen ei suostunut "venymään" enää esteillä (liekkö tehnyt arpeihin kipeetä?) ja isot luokat jäikin heiltä sitten hyppäämättä. Voisko Deetäkin vatsahaava vielä vaivata? Niin tai näin, tsemppiä teille ja HERMOJA! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä osittain totta. Itse en pistäisi pahaksi, vaikkei jo valmiiksi vähän herkkiksen hevosen kanssa tarvitsisi ihan noin haastavassa ympäristössä treenata, mutta toisaalta saimme toisena päivänä hevosta jo vähän tottumaan kaikkeen. Deellä ei ole onneksi jäänyt arpia haavoista, kun ne on aina heti hoidettu pois, eivätkä ne ole koskaan päässeet ihoa rikkomaan. Ja nythän se on juuri todettu terveeksi taas vatsan osalta, että siksi olen siitä varma, ettei vatsa ole nyt se mistä reagoidaan.Täytyy yrittää selvittää ja ratkoa tätä ongelmaa, kiitos kuitenkin ajatuksistasi ja kommentista! :)

      Poista
  30. Jos mitään fyysistä selitystä ongelmille ei syystä tai toisesta löydy, oletko harkinnut, että veisit Deen tilaisuuden tullen sille pelottaviin paikkoihin ilman valmennus-, kilpailu- tai edes minkäänlaisia hyppäämistavoitteita, niin että tilanne olisi järjestetty niin, että voit kaikessa rauhassa antaa hevoselle aikaa katsella paikkoja ja kaikkea sille kammottavaa (esim. kilpailujen verryttelykentällä osallistumatta itse kilpailuihin), ja yrittää vain mahdollisimman kevyesti ratsastellen saada sen rentoutumaan. Toistamalla tällaista rutiinia kärsivällisesti jonkin aikaa saisit Deen kenties ymmärtämään, että aina kun mennään jonnekin outoon paikkaan, siltä ei välttämättä vaadita siellä mitään. Ja kun hevonen alkaisi toivottavasti suhtautua rennommalla otteella uusiin paikkoihin saapumiseen eikä enää vaatisi pitkää aikaa rentoutuakseen, voisit vähitellen lisätä vaatimustasoa sen suhteen, minkälaisia tehtäviä odotat sen suorittavan, pyrkien uudelleen kasvattamaan hevosen itseluottamusta teettämällä vierailla paikoilla helpompia asioita kuin kotona. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuota olen kyllä miettinyt. Tekisi sille hyvää käydä vaan hölkkäilemässä muualla. Silloin kun asuttiin maneesittomalla tallilla ja käytiin joka viikko traikulla maneesilla, niin tällaista ongelmaahan ei lopulta ilmennyt lainkaan. Kiitos hyvistä ajatuksista ja ideoista!

      Poista
  31. Kävi mielessä silmien lisäksi myös satulan sopivuus. Meillä lihasmassan kasvun myötä satula alkoi puristamaan ja hevonen alkoi spookkailemaan pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Toki ei välttämättä teillä ole sama homma mutta kannattaa miettiä sitäkin. Lisäksi ottaisin treeniin säännöllisen samalla tavalla toimivan kuvion, joka sopii myös alkulämmittelyksi esteille. Ideana se että hevonen on pitkällä ohjalla ja rento. Kotona kun saa tuon kuvion toimimaan niin valmennuksissa ja kisoissa tuo sama treeni tuo hevoselle rutiinin ja hevosella ei ole jännitettävää kun on aina sama kuvio ja hevonen tietää "ai se olikin tää juttu" Tyyliin ensin käynti ja siinä esim. pohkeenväistä ja avo sitten ravi pohkeenväistö ja avo, sitten laukassa sama sen jälkeen sitten töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satula vaihdettiin viime keväänä juurikin tämän tilanteen myötä, kun edellinen jäi kapeaksi. Nyt satula on edelleen hyvän levyinen ja sopiva, eli sen puolesta asia kunnossa. Tuo on kyllä totta, että satulan sopivuus vaikuttaa ihan älyttömästi, Deellä mm. kapeaksi jäänyt satula alkoi ensiksi sillä, että hevonen ei oikein halunnut liikkua pohkeesta eteen ja sitten se ei pystynyt viemään etu-ulkojalkaa kaarteissa loppuun asti.
      Verryttelykuvio on meillä ollut pitkään aina sama. Noissa Pantsun treeneissä tosin ei pääse niin toteuttamaan sitä, kun on omat verryttelyt mitkä Pantsu teetättää.

      Poista
  32. Kurjaa :/ Tiedän, että näitä ohjeita tulee tuhat ja suurinta osaa ei kannata uskoa, mutta jos sulla vaan mahdollisuus, niin vie selkäspesialisteille Saariselle ja Pursiaiselle Kangasalle ja näytä vaikka tuo video kohdasta 1:40-2:30 eli nuo vasemmalle kiertyvät takajalat. Omastani Heikki ja Tuula löysivät vian tosi samantyyppisillä oireilla, eli ihan turha spookailu ja välillä vei mua radalla/menee kovaksi edestä ja välillä taas menee tyhjäksi edestä, kieltelee, loikkii samalla tavalla jne. Jos he antaa terveen paperit, niin sitten vaan lisää treeniä. Mutta uskoisin että Tuula tuosta jotain löytää, niin pääsisit hoitamaan ja pian takaisin treeniin, toivottavasti iloisemmalla ja motivoituneella hevosella. Tsemppiä, nää on aina näitä hevosurheilun kurjempia hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut poikkeuksellisen kiva saada ajatuksia ja mielipiteitä, kun ne on niin kivasti ja asiallisesti esitetty, joten ei haittaa yhtään nämä neuvot! :) Ja kiitos, täytyykin ottaa selvää saisiko Kangasalle miten nopeasti aikaa! Kyllä kiinnostaa tuo, että johtuuko kiertäminen siitä, että hevonen on vähän jännittynyt vai mistä. Kiitos tsempeistä ja kommentista!

      Poista
  33. Meillä hevonen tutkitutettiin myös tällaisen spookailun ja ylimääräisen loikkimisen/äärettömäksi menneen pelkäämisen vuoksi. Valitettavasti meidän tapauksessa kyseessä oli hermovaurio selässä, joka aiheutti sitten kipua ja sen kautta oireilua ratsastaessa. Kipulääkkeet eivät meillä tepsineet ja oli parempi päästää ystävä vihreämmille laitumille :( Toivottavasti jotain selviää Deen suhteen, epätietoisuus on pahinta. Dee on niin hieno hevonen ja olet tehnyt sen kanssa mahtavaa työtä, haluan uskoa että selviätte näistäkin ongelmista voittajina eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( kuulostaa ikävältä! Mutta hienon päätöksen teitte hevosen päästämisestä kivuistaan pois, niin se pitää ollakin ja tekisin saman omien hevosieni kohdalla, jos sellainen tilanne tulisi. Toivotaan joo, ja jotenkin jaksan uskoa, että tämä on vain yksi pieni este muiden joukossa meidän elämässä ja tästä selvitään, ja ainakin halutaan tehdä parhaamme asioiden selvittämiseksi. Kiitos!

      Poista
  34. Oi, ihana että joku muukin tykkää(?) Lindsey Stirlingistä! <3 :D Loistava biisivalinta.

    Huoh, ärsyttävän näköistä menoa. Tai siis osaan hyvin kuvitella miten siellä selässä ärsyttää ja turhauttaa tuo D:n käytös. En osaa antaa muuta kommenttia kuin että voiko olla silmä. No, oli mikä oli (vaikka sitten henkinen tukos) niin toivottavasti selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kovasti! :D Ja sopii Deelle jotenkin monet saundit tunnelmaltaan, kun se on tuollainen herkkä, mutta kova!

      Turhautti joo, tai oikeastaan en yleensä halua päästää turhautumista selässä vielä valloilleen vaan se tulee vasta sen jälkeen, kun pääsen hevosen selästä alas. Jos selässä rupeaa turhautumaan, niin se on menetetty peli silloin :) Tämä voi hyvin olla henkinen ongelma myös, meillä on ollut niin paljon terveydellisiä ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet myös henkiseen puoleen kovasti, sitä ei voi kieltää.

      Poista
  35. Pitkästä aikaa palasin blogisi pariin työkiireiden keskeltä! Osanotot Iitasta <3

    Sympatiat on puolellasi Heidi. Mulla oli ihana valmentaja, jonka kanssa lähdettiin ratkomaan spookeilevan ja kieltevän tammani ongelmia. Ryhtiä, kontrollia ja lyhyempää laukkaa. Treenit eteni yhden kauden aivan superisti, ja tamma todella alkoi kulkea. Mutta. Se spookeilu ja se tölläily, se ei koskaan täysin kadonnut. Lähdin silloin toki samasta, katsottiin että heppa ei ole kipeä. Mutta treenit ei sujuneet. Kun otin kahtena valmennuskertana peräkkäin ilmalennot ja oma itsetunto alkoi olla murskana kun ei ymmärtänyt missä mättää, otin takapakkia. Muutin tuolloin paikkakunnalta toiselle joten valmentaja vaihtui, ja sain ihan saman neuvon. LIsää laukkaa, jalasta eteen. En ollut huomannut laukan kuihtumista, ja lopulta spooky, kuuma tammani oli ottanut itseensä ja oireillut siitä että ns. puutun liikaa ja nypin laukkaa takapakille. En tiedä, voiko teillä olla samaa, mutta halusin vain sanoa että niin sitä muutkin joutuu samojen ongelmien kanssa painimaan, ja kyllä niihin löytyy ratkaisu :) Meilläkin löytyi. Ja se oli että jalkaa, ja älä nypi laukkaa eli hepalle lisää tilaa! Lisäkis uusi valmentaja sanoi heti, että tammastani näkee että se ei halua hypätä lähetä, eikä sitä saa tuupata hyppyyn. Näillä ohjeilla aloin saada taas yhteisymmärrystä ja tiedätkö, kiellot loppui kuin seinään. Tuntui että tammani alkoi sanoa mulle että "näytä minne, mä hoidan loput" eikä tarvinnut kuin nauttia kyydistä. Piti vain löytää se hevosen psyykkeelle sopivin tapa ratsastaa. Juu, joskus tamma ottaa vähän liikaa tulta ja kaasua, mutta nyt kun se luottaa että en "rankaise" sitä nyppimällä laukkaa liiaksi ja tuomalla sitä paikkoihin joista se ei halua hypätä (liian lähelle), se taistelee miun puolesta. Sie varmasti olet ihminen joka kuuntelee hevostaan, joten uskon täysin että löydätte ratkaisun siihen mikä D:tä huolettaa, miksi se käyttäytyy noin. :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että kiireiden jälkeenkin moni palaa blogin pariin lukemaan :)

      Ja kerroit todella hyvin niitä ajatuksia, mitä nyt ihan viimeisimpänä on itselleni noussut. Uskon myös, että isosti ongelmat johtuvat myös siitä, että itse olen jäänyt nyt todella todella pitkäksi aikaa ratsastamaan pelkästään vain taaksepäin. Ja olen miettinyt, että onko se aina vähän Deen kanssa sitä ollutkin, koska se on ollut aina niin paljon menossa, että se jarruttaminen kohti esteitä tulee niin takaraivosta. Siitä pitää päästä pois ja heti kun ajatus olikin vähän enemmän ja rohkeammin esteen luokse, alkoi esteet tuntumaan houkuttelevemmilta hevosenkin mielestä!

      Kiitos tosi hyvästä kommentista ja havainnosta! :)

      Poista
  36. Hei,

    seuraan blogiasi satunnaisesti. On tosi mielenkiintoista ja avartavaa lukea näitä tarkkoja tekstejä ja on ihailtavaa, miten rehellisesti kerrot myös haasteista, joita on tullut eteen. Koska niitähän tulee ihan jokaiselle, harrasti millä tasolla hyvänsä tai vaikka toimisi työkseen hevosten kanssa.

    Ihan OT, luin aiemmin blogistasi, että olet opiskellut hevoshierojaksi Weterissä. Onko sinulla tästä aiheesta erikseen postausta tai haluaisitko hieman kertoa kokemuksistasi? Oletko tehnyt hevoshierontoja opiskelun jälkeen? Miten hyvin hierottavia on löytynyt? Minkälaiselta harrastus-/koulutuspohjalta voisit suositella hevoshierojan koulutuksen aloittamista? :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot