sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Reilun 5kk ikäinen Torsti


Vihdoin sain otettua Torsistakin kuvia enemmän. Tuntuu, että mitä pidemmälle tästä tämä talvi menee, niin vaikeampaa on löytää hyvää ajankohtaa kuvaamiselle. Sunnuntaina oli kuitenkin tarjolla jopa vähän aurngon paistetta, joten kannatti ottaa aamulla kamera mukaan reissuun.

Torsti on nyt iältään 5kk ja 10 päivää. Ja yhtäkkiä taas ihan super takakorkea ja muutenkin vähän jo hassun näköisessä kasvuvaiheessa paksuine talviturkkineen. Tällä hetkellä ei siis olla kauhean kiiltokuvamaisessa kuosissa, mutta se on varsin normaalia. Ehkä seuraavan kerran alkaa näkemään kauniita linjoja ja piirteitä kun tyyppi täyttää 2,5 vuotta? Tosin Dee on ollut varsana läpi kasvukauden hyvin tasaisesti kasvava varsa, ja näin ollen myöskin aika sievä kaikissa ikävaiheissa. Tuntuu, ettei sillä koskaan ollut varsinaisia kasvupyrähdyksiä - ei se koskaan näyttänyt erityisen takakorkealta tai muutenkaan hasuun malliselta. Se on aina näyttänyt sievältä pieneltä hevoselta, jolle sentit kasvoivat salakavalasti huomaamatta. Toisin näyttäisi olevan pikku-Torstin kohdalla, vaikka ei sillä - voisi se paljon rumemmaltakin tällä hetkellä jo näyttää.


Viikko takaperin perjantaina tunnistaja kävi tunnistamassa ja tekemässä Torstin papereita kuntoon. Samalla se mikrosirun kaulaansa, sekä siltä otettiin verikoe. Onpa ihanaa, että se on tässä(kin) suhteessa vähän fiksumpi, kuin isoveikkansa, eikä ollut moksiskaan piikeistä. Siinä se seistä nökötti ja antoi hienosti vieraan ihmisen tuikata pariin otteeseen piikkiä itseensä - Deen kohdallahan ensinnäkin ensimmäiset rokotukset sössittiin niin pahasti eläinlääkärin toimesta, että siitä pikkikammosta ei olla tähän päiväänkään mennessä toivuttu. Silloin samoihin aikoihin myöskään mikrosirua ei saatu laitettua sille, koska 6kk ikäinen varsa käveli sanan mukaisesti pitkin seiniä aivan vauhkona. Mikrosirun Dee sai lopulta 2 -vuotis keväällä, jolloin se oli lähdössä Hollantiin ja näin ollen siru oli pakko asentaa. Se operaatio vaatikin pakkopilttuun, itseni, pari raavasta miestä pitämään päätä paikoillaan ja tietenkin eläilääkärin tuikkaamaan mikrosirun paikalleen... huoh. En haluaisi parjata sinua Dee, mutta Torstin myötä minulle alkaa vihdoin valjeta, kuinka paljon helpommallakin asiat voivat mennä.... :)


Torsti tunnistettiin odotetusti niinkin arkiseksi väriksi, kuin tummanpunaruunikoksi läsillä. Läsiin kuulemma vaaditaan, että se on keskikohdasta vähintään noin kolmen sormen levyinen. Myös kolme pitkää tennissukkaa merkattiin ja tunnistaja totesikin, että yhden sukan veikari on tainnut hukata jonnekin :) 

Kavioista ja jalkasennoista, sekä niiden kehittymisistä olen vähän huolehtinut kaiken aikaa. Onneksi apua ja neuvoa on hyvinkin lähellä, kun Torstin emän isäntäperheestä löytyy omasta takaa kengittäjä. Hirmu luksusta, minulle - varsin rasittavaa varmaan kengittäjälle, kun kyselen joka toisella kerralla, että "mitä mieltä olet kavioista nyt, entä nyt, entä nyt...". Mutta tosiasiahan se on, että jos jotain jalka-asentoihin liittyvää haluaa korjata, niin se aika on ollut nyt, joten tällainen apu on ollut kyllä korvaamatonta. Muistan, etten edes osannut murehtia Deen kohdalla aikanani näitä asioita, mutta onnekseni Deellä on ihan mielettömän suorat jalat ja hyvät kaviot olleet aina! Siitäkin huolimatta, että emällä ei ehkä niinkään ja isänsäkin hyväksyminen FWB -kantakirjaan estyi aikanaan mm. kavioiden mallista johtuvasta lausunnosta. Siksi Dee rekisteröitiinkin Hollantiin KWPN -kantakirjaan, koska sinne sen isällä on jalostuslupa sekä emä Iita tietenkin saman kantakirjan edustajana täytti polveutumisvaatimukset.
Nyt, vaikka ei paperit hevosta tee suuntaan eikä toiseen, on kuitenkin mukavaa, että Torsti pääsee Suomalaisiin kirjoihin, ja näin ollen myös osallistumisoikeuden moniin nuorten hevosten karkeloihinkin.


Takakorkeudestaan huolimatta Torsti muuten liikkuu ihan super hienosti - etenkin sen ravia jaksan ihmetellä! Se ihan leijuu, kun se väläyttelee raviaskelia, ja sillä on todella hyvä nivelten käyttö siinä. Onneksi se osaa myös laukatakin, joten on oletettavaa, että sillä on mahdollisuuksia joskus tulevaisuudessa päästä esteeltä toiselle ;) Mutta vaikka aina sanotaan, ettei estehevosen tarvitse liikkua sen kummemmin, kunhan sillä on hyvä laukka (ja niinhän se oikeasti onkin), niin en pistä siltikään pahakseni, että tämä varsa kykenee liikkumaan hyvin noin yleisesti kaikissa askellajeissa.

Muutenkin tyyppi on edelleen virkeä ja energinen, mutta varsin gentleman - enää se ei ole kiinni hupuissa ja kaikessa muussa hampaillaan. Se myös osaa hienosti toimia talutuksessa löysällä narulla ja on kuulemma hirmu fiksusti kiinni aina aamuisin käytävällä, jos tarvitsee loimittee sitä. Iltaisin se painelee jo suoraan omaan karsinaansa, joten vieroitus on edennyt ihan mukavasti. Kohta onkin edessä koko vieroitus ja sitä silmällä pitäen Torsti pääsi tänään myös tervehtimään lähemmin nuorinta isoveljeään - Iitan ja Riston 2014 kesänä syntynyttä rakkauslasta "Ranea". Rane tulee olemaan Torstin tuleva bestis :) Ja siitä sitten pikkuhiljaa varmaan Torsti pääsee siirtymään myös isojen poikien laumaan mukaan.


Aika menee jotenkin niin tavattoman äkkiä. Kohta on jo joulu, sen jälkeen alkaa uusi vuosi ja Torstia voikin jo siinä vaiheessa kutsua vuosikkaaksi - oho. Pikkuvarsa ei olekaan siis enää sen jälkeen ihan pikkuvarsa. Mutta on tämä maitovarsa-aika ollut mukavaa aikaa, ja antoisaa seurattavaa. Myöskin kiva, että nyt Torstin kohdalla on tullut ikuistettua sen kasvun ja kehityksen vaiheita hyvin ahkerasti. Deen kohdalla ei niin ahkerasti ja se harmittaa vähän. Onneksi on kuitenkin siitäkin edes jotain kuvia muistona, mutta olisihan se ollut kiva juttu nyt, että olisi tullut jo Deen aikana kirjoitettua vaikka blogia tai edes jotain päiväkirjaa varsa-arjesta kuvineen ja videoineen.


Alla vielä kuvia tilanteesta, kun Torsti tapaa ensimmäistä kertaa läheisesti jonkun muunkin hevoskaverin, kuin oman emänsä tai tarhatäti Mimmin. Rane ja Torsti tutustui toisiinsa hyvin hienovaraisesti - Torsti oli heti auliisti alistumassa vanhemmalle veljelleen ja Rane vain haisteli toista kauttaaltaa, ja meni sen jälkeen syömään. :) Varsin herrasmiesmäistä porukkaa siis nämä nuoremmat Iitan jälkeläiset selkeästi!

 Tuoreet kaverukset <3 :)

6 kommenttia:

  1. Niin kaunis Torsti, en vaan pääse siitä yli. <3 Ja tummanpunaruunikko on paras väri, etenkin isoilla merkeillä! Hyvänä kakkosena tulee punarautias, ja sellainen ihanuus mulla tallista onneksi löytyykin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, vaikkei se nyt tällä hetkellä enää kauneimmassa ulkomuodossa olekaan, niin uskon, että siitäkin tulee isona komea hevonen :) Ja juu, kyllä minulle tummaruunikko isoilla merkeillä kelpaa aina! Mutta toisaalta, ei värillä väliä, kunhan muuten on palikat kohdillaan. Ihanaa, että sait vihdoin unelmat omasta kaviokkaasta toteen, toivottasti yhteinen aika on mennyt hyvin <3 :)

      Poista
  2. Ihana, ihana Torsti!

    Taidan olla vähän rakastunut... Huokaus. Tässä iässä jo tietää ja tuntee etäsuhteen rajoitteet... ;-))
    Minusta nuorimies on komea ja suloinen yhtä aikaa. Ja todellakin, mikä askel!

    Suurkiitos näistä kuvista Heidi - hymyilin koko bussimatkan kotiin ja rullasin kuvia kännykän näytöllä edestakaisin!

    Ihanaa alkanutta viikkoa! Rapsutukset Torstille ja Deelle!
    Maarit L. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaaa, ihanaa aina julkaista näitä Torsti-kuvia, kun itseni lisäksi aika moni muukin kertoo aina löytävänsä hymyn huulille näistä :D Ja ihmekös tuo! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Joo näin olisi ainakin aluksi tarkoitus. Ikinähän ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, että joutuuko jostain luopumaan.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot