maanantai 9. marraskuuta 2015

Yllätyskoulustartti!

Viimeviikon torstaina illalla murehdin tulevan lauantain Deen liikutuksia, sillä päivälle oli luvattu vesisadetta sekä seuramme järjesti seurakoulumestaruudet, jotka veisivät molempien maneesien tilat tapahtuman järjestämiseen. Silloin sitä sai sen kuningasidean, että samakos se on vaikka mennään "tuulettamaan" estepenkkiä valkoisten aitojen sisäpuolelle ja ehkä mahdollisesti hakemaan kunnon loppuhuipennusnöyryytys sille viikolle - eipä saatu nöyryytystä koulukisoissa tälläkertaa, mutta sunnuntaina sitten senkin edestä... siitä sitten myöhemmin.

Kiitos Pekka Pietikäiselle kahdesta ensimmäisestä kuvasta!

Tarjolla oli helppo B -tason rata ja sitten tämä helppo A 10 2011, jossa taisteltiin myös seuran seniorimestaruus tälle vuodelle. Innostuin helppo A ohjelmasta, koska siinä oli takosakäännökset ja vastalaukat, joissa Dee on ollut aina tosi hyvä. Raviväistöt pisti vähän epäilyttämään, koska Dee ei vieläkään väistä miten super sujuvasti, mutta samakos se, jos yhdessä liikkeessä olisi ne isoimmat ongelmat. Varsinkin, kun odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla sitten 2kk ratsastustauon sekä viime kertaisen koulustartin, heh :D Eipä tavoitteet siis korkealla olleet, mutta ajattelin lähteä ihan avoimin mielin silti liikkeelle - eli ihan sama miten menee, mutta jos 50% ylitetään elämämme toisesta koulustartista ja vielä helppo A -tasolla, niin voimme olla todella tyytyväisiä.

Vielä perjantai-iltana oli vähän kysymysmerkkinä, että miten selkäni kestää harjoitusravissa istumisen, kun lähdettiin illan pimeydessä kentän kelmeän valon alle vähän kokeilemaan radan pätkiä, ja sitten loppuun otettiin kolme kertaa rata läpi, joista ekalla kerralla en päässyt edes rataa loppuun, kun unohdin miten piti ratsastaa. Toisella kerralla rata päästiin loppuun, mutta aikamoisen seilaamisen ja hevosen villiintymisen takia täytyi ottaa vielä kolmas toisto. Kolmannella kerralla muuten meni ihan kivasti, paitsi lisätyssä käynnissä Dee siirtyi kesken kaiken raville, raviväistöjä ei voinut kutsua väistöiksi - niin surkeita yritelmiä ne olivat, Dee vain jotenkin siinä kolmannella kerralla ei enää riittävästi liikkunut ravissa eteen ja kun eteenpäinpyrkimys katoaa, ei väistöstäkään tule yhtään mitään. Vain sellaista valumista sivulle, mikä ei ole tietenkään tarkoitus. Laukassa Dee vähän ennakoi, mm. laukannostoja. Keskiraveja en ole satulassa istuen kertaakaan vielä Deen kanssa tehnyt aikaisemmin, koska en pysty istumaan sen ravissa keskiraveissa häiritsemättä sitä - nyt tähän toi tietenkin lisä vaikeutta siinä, että selkäni on edelleen kovaa kuin betoni ja en pysty joustamaan selästä enkä lantiosta riittävästi. Mutta ne vastalaukat ja takaosakäännökset onnistuivat. Ja niiden vahvuuksien voimin lähdettiin ihan rauhallisin mielin seuraavana päivänä verryttelemään koulukisojen verryttelyssä.


Verryttelimme ensi alkuun kentällä pienessä vesisateessa, jotta sain riittävän rauhassa laukattua Deetä eteenpäin. Dee vaatii tämän alkulaukkailun kevyessä istunnassa jo sen takia, että se rentoutuu sen jälkeen silminnähden ja saa itsensä paremmin auki. Muutoin verryttelyt olivat verryttelyryhmissä valkoisten aitojen sisäpuolella, mikä oli tällä kertaa todella kiva juttu. Dee oli meinaan ihan järkyttynyt tuomaripäädystä ja alkuun se oli ihan aavistuksen jännittynyt ja lähdössä lentoon.
Tämän johdosta ei saatu alkuun oikein tehtyä verkassa mitään järkevää. Kunhan seilailtiin ja yritin saada hevosta vain liikkeen kautta rentoutumaan. Ja pikkuhiljaa se lähti rentoutumaankin ja pääsin siihen vähän paremmin käsiksi.

Olimme verryttelyryhmämme ensimmäinen starttaava ratsukko, joten pian päästiin tositoimiin. Dee jännitti vielä vähän alussa paikoilleen istuneita tuomariston henkilöitä, mutta aika mukavasti se alkoi luottamaan, kun annoin sen rauhassa katsella ja ihmetellä.

Loput kuvat ovatkin kuvakaappauksia suoritusvideolta vähän havainnollistamaan radan tapahtumia

Rata itsessään lähti oikein kivasti käyntiin, Dee tuntui, että se kuuntelee minua. Uskalsin jopa ratsastaa keskiraveja hiukan, ja ekassa keskiravissa alku lähti tosi kivasti, kunnes oma selkä vaan tuntui menevän lukkoon ja se vaikutti heti Deehenkin rikkona - tämän voi nähdä radan videosta hyvin selkeästi. Loppu olikin vähän "juoksemista", mutta ainakin yritettiin. Ensimmäiseen raviväistöön lähtiessä oli hetken pientä haparointia, mutta sitten sen jälkeen väistö lähti rullaamaan yllättävänkin kivasti - olin tyytyväinen tähän, mutta en olisi uskonut, että päätuomarilta saatiin tästä numero 7! Siis liikkeestä, joka piti olla meille se hankalin osa-alue... en usko, että tuomari näki ihan alussa tapahtuvaa haparointia, josta sitten taas toinen tuomari kyllä sakotti.


Toiseen keskiraviin yritettiin lähteä samanlaisella tarmolla, mutta se jäi entisestään ehkä sellaiseksi "kipittämiseksi". Noh yritetty on ainakin, ja selkä huutaa halleluujaa :)
Toinen raviväistö oli vähän huonompi, kuin ensimmäinen, mutta ihan tosi hyvä kuitenkin - olin siihenkin hyvin tyytyväinen. Sen jälkeen alkoikin käyntiohjelma, jossa olisin saanut lisätyn käynnin esittää paljon rohkeammin, mutta pelkäsin Deen siirtyvän raviin, joten en viitsinyt liikaa ratsastaa. 
Lähestyessämme takaosakäännöksiä en jostain ihmeen syystä koonnut Deetä ollenkaan ennen ensimmäistä käännöstä, ja yllättäen Dee tarjosi takaosan väistämistä ulos päin. En osannut odottaa tällaista ollenkaan, koska jos jompaa kumpaa päätä se lähtee väistämään herkemmin, niin se on etuosaa, ei takaosaa. Äkkiä korjaus ja loppu ihan ok. Toiseen takaosakäännökseen lähdettiin sitten vähän varovaisemmin, mutta siinä oltiin lähempänä totuutta. Kuitenkin näistä tehtävistä tuli paperiin molemmilta tuomareilta ne tähän astisen ohjelman heikommat numerot.


Laukkaohjelma lähti liikkeelle heti toisen takaosakäännöksen jälkeen, ja onnistuttiin ihan ookoosti laukannostossa, josta tuomarit toivoivat vähän terävempää siltikin. Keskilaukassa Dee sitten vähän villiintyi, kuulin vain, kun se vinkaisi allani ja riemastui todella koko hommasta ja sitten mentiin! :D Näin ollen en enää meinannut saada ratsastettua haluttuja teitä, mm. täyskaarroissa pelkäsin Deen jatkavan suoraan aitojen ylitse radalta ulos, ja muutenkaan en päässyt ratsastamaan teitä, vaan ne "vähän" levähtivät herra hevosen riemun ja vauhdin myötä... Ensimmäisessä vastalaukkaa yrittäessä tunsin vain, kun Dee oli sitä mieltä, että kyllähän hän nyt herranjestas osaa jo vaihtaa laukankin - tyhmä kuski vaan piti edestä niin kiinni, ettei pystynyt vaihtaa kokonaan vaan laukka jäi ristille... :D en enää edes halunnut lähteä korjaamaan asiaa, vaan yritin ravin kautta saada tyyppiä vähän rauhoittumaan ja keskittymään uudelleen. Uuden noston myötä Dee taas vähän innostui. Keskilaukkaa en edes uskaltanut pyytää samalla tavalla, ettei taas tyyppi riehaannu ihan tosissaan, mutta siltikään en saanut sitä enää tulemaan takaisin ja toinenkin täyskaarto meni niin herran haltuun - tosin vastalaukkakaari säilyi ehjänä, vaikkakin vähän pois kontrollista. Vielä loppu tervehdykseen, jonne mentiin kauhealla kiirellä - Dee oli laittanut Singerin moottorin päälle ja paineli menemään, itse yritin vain istua ja rauhoittaa tilannetta. Lopputervehdyskin meni vähän huonosti, normaalisti Dee on pysähdyksissä viimeaikoina ollut tosi hyvä. Nyt se korjasi kuitenkin taakse päin vielä askeleen. 


Mutta päästiin "maaliin" ja fiilis oli hauska! :) Dee pisti kyllä aavistuksen ranttaliksi tuossa laukkaohjelmassa - jonka siis luulin olevan meille meidän vahvin osaaminen. Loppukommenteissa olikin, että kiireinen ja hätäinen suoritus - sekä hieno alku, mutta laukassa ratsu kuumenee ja kontrolli ei säily (toinen tuomari kommentoi myös ekaan keskilaukkaan: "meinaa olla tuhma" :D). Lisäksi odotetusti noottia tuli huolimattomista ratsastusteiden ratsastamisista. Mutta hei - ei sanallakaan kuolaimen alle painumisesta ja videoltakin pystyy näkemään, että jotain palasia on alkanut tosissaan taas loksahtamaan kohdalleen!

Olin jo heti radan jälkeen tosi tyytyväinen - päästiin läpi ja suht uskottavasti yritimme esittää tarvittavat kohdat, ja tuomarikaan ei antanut mitään loppusaarnaa meille, vaikka tälläkertaa olisi ehkä syytä ollutkin. Toivoin, että päästiin sen 50% yli, mutta kun sain paperin käteen olin ihan ihmeissäni - 56,5%! Raviohjelmasta saatiin ihan hyviäkin pisteitä, ihme kyllä. Jos laukassa Dee olisi malttanut ja olisimme päässeet esittämään normaalia osaamistamme siinä, niin meillä olisi ollut aika maagisen hyvät prosentit kasassa - siis meille ja meidän tasolle ja emme olisi olleet kovin kaukana true-kouluratsukoista, jotka sijoille ylsivät! Ja meidän yhteisestä elämämme toisesta koulustartista! Vautsi vau!  

Alla siis video helppo A:10 2011 -radastamme 07.11.2015


Linkki videoon

Jotta viikko ei ihan pelkissä juhlatunnelmissa loppuisi - tapahtui sitten sunnuntai-iltana saikun jälkeisen kolmannen työvuoron jälkeen ikävä tapahtuma tallin hiekkatiellä. Talutin Deetä seuranani avopuolisoni, kun auto ajoi meidän takaa ohitse niin läheltä, että mm. juoksutusraipan pää kolahti auton keulaan. Auto ei hidastanut yhtään kohdallamme, jossa kapealla tiellä ei ollut mahdollisuutta edes väistyä enemmän reunaan hevosen kanssa, ja vaikka olisikin voinut, emme siinä silmän räpäyksessä ehtineet reagoida mitenkään. Auton renkaista lensi kuraa ja kiviä Deen jalkoihin, josta se sitten pelästyi todella. Se nousi vähän pystyyn vierelläni, kopautti vasemmalla etukaviolla minua oikean pakaran ja alaselän alueelle - juuri sinne lähettyville, missä murtumaa on nyt 2kk paranneltu... Hetkessä tuntui viiltävä kipu ja tuntui, että jalka lähtee alta - Dee pelästyi vielä lisää osuessaan minuun, lähti voimakkaasti peruuttamaan. Onneksi T oli nopea reaktioissaan ja nappasi Deestä kiinni minun vajoessani sykkyrään kivusta. Auto ei siis hidastanut, ei pysähtynyt. Jatkoi samalla nopeudella matkaa.

Löysimme hetken päästä autoa kuljettaneen henkilön ja enpä ole hetkeen kuunnellut niin uskomattomia selityksiä ja syytöksiä - ja hän oli omien puheidensa mukaan myös hevosihminen. Hänen mielestään me kävelimme tallitiellä niin leveästi ja hänellä on iso auto. Meidän pitäisi myös hallita hevosemme paremmin. Kysyessämme, ajaako hän hirvienkin ohitse samalla vauhdilla yhtään hidastamatta, saimme vastaukseksi: "Ei tuo hevonen ole yhtä iso kuin hirvi!" Lisäksi hän ei aikonut kokea mitään syyllisyyden tuntoa, meidän olisi pitänyt hänen mukaansa väistää sivuun. Hän oli myös sitä mieltä, että ei ole hänen vikansa, että on satanut vettä ja tiellä oli vesilammikoita, joista vedet lentää kaaressa... Että sellaista. En lähde nyt sen enempää tilanteen yksityiskohdista ja etenemisestä kertomaan, mutta täytyy kyllä nyt näin julkisesti vielä tässä sanoa:

KUN KOHTAAT LIIKENTEESSÄ HEVOSEN JA/TAI RATSUKON - HILJENNÄ SELKEÄSTI NOPEUTTASI JA ANNA TILAA! TARVITTAESSA JOPA PYSÄHDY, JOS TILANNE SILTÄ NÄYTTÄÄ! 100% LIIKENNEVARMAA HEVOSTA EI OLE OLEMASSAKAAN, JA TALLIALUEILLA KAIKENLISÄKSI ON NIIN ALKEISRATSASTAJIA, KOKEMATTOMIA RATSASTAJIA, KAIKENLUONTOISIA HEVOSIA JA MYÖS MAHDOLLISESTI NUORIA KOKEMATTOMIA HEVOSIA! JOKAINEN HEVONEN VARMASTI REAGOI JOLLAIN TAVALLA AUTON RENKAISTA LENTÄVIEN KIVIEN OSUESSA JALKOIHIN TAI KYLKIIN - SE EI OLE ENÄÄ KIINNI HEVOSEN KOULUTUKSESTA! 
LIIKENTEEN VAARANTAMISESTA JOHTUVIA RATSASTAJALLE KOITUVIA KUOLEMIA SAADAAN LUKEA LEHDISTÄ VUOSITTAIN, YKSIKIN ONNETTOMUUS; VARSINKIN KUOLEMAAN JOHTAVA ON TURHA JA LIIKAA!

Nyt ollaan sitten jälleen kipeitä. Käveleminen sattuu ja selkään vihloo, kuin joku työntäisi puukkoa selkänikamien väliin. En ole vielä käynyt lääkärissä, vaikka minulle kyllä sanottiin asiasta, että pitäisi mennä heti. Nyt kuitenkin odotetaan pari päivää, meneekö tilanne yhtään paremmaksi, vai joudunko uudestaan magneettikuviin katsomaan, minkälaista vauriota tämä välikohtaus aiheutti. Kyllä harmittaa. Ja etenkin ärsyttää! Jos me hevosihmiset olemme jo noin välinpitämättömiä, niin en yhtään ihmettele, ettei hevosista mitään tietävätkään osaa käyttäytyä liikenteessä. Eniten pöyristyttää tällaisen kuskin asenne koko tilanteeseen - en pysty vieläkään uskomaan todeksi, että nuo sanat, mitä kuskin suusta saimme kuulla, on totta! En pysty ymmärtämään, että hevosten kanssa tekemisissä olevat ihmiset varsinkaan voisivat päästää suustaan mitään tuollaista. :( Toivon ja uskon, että kuski oli ehkä niin pelästynyt itsekin, että päästi suustaan ajattelemattomia asioita, eikä oikeasti ajattele noin mitä sanoi...

35 kommenttia:

  1. Mahtavaa kun saitte hyvän kouluratakokemuksen, rata näytti tosi hyvältä videolta!

    Voi v***u mikä autoilija! Täälläpäin autoilijat on onneksi ollu ystävällisiä ja hidastaneet reilusti vastaan/ohi tullessa ja ahtaissa paikoissa pysähtyneet. Omat poni ja varsa tosin ei oo koskaan säikähtäny mitään autoa/traktoria/rekkaa, mutta hevosista ei voi koskaa tietää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nyt on aikamoisen toisenlainen fiilis lähteä ehkä joskus taas uudestaan kouliradalle tällaisen hyvän kokemuksen jälkeen :)

      Kyllä onneksi löytyy paljon ystävällisiä ja ajattelevaisia kuljettajia, mutta valitettavasti tuolla Tuomarinkylänkin mäellä päivittäin törmään yhteen tai kahteen kuljettajaan, jotka eivät välitä ja jatkavat samalla nopeudella hevosten ohitse, osa ajaen jopa alueella ylinopeutta. :/ Toivotaan, ettei joku päivä tapahdu mitään vakavaa onnettomuutta - läheltäpiti tilanteita on ollut jo useita.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Minäkö? En usko :) BOT:in paksu selkävyö tuo vyötärölle normaalia enemmän paksuutta kyllä :D

      Poista
  3. Siis ai että pisti vihaksi. Mul on kans ollut pari autokohtausta. Hyvä ettei ottanut hevosen jalkoja mukana. Mikä siinä hidastamisessa on niin vaikeata..... Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikenteessä se tyhmyys tiivistyy. Päivittäin paljonkin autoa ajaneena täytyy vaan todeta, että joka päivä sieltä liikenteen seasta löytyy useampikin "minäminäminä" -kuski, joiden törkeä ajotapa vaarantaa muuta liikennettä. Se vaan kertoo surullista totuutta siitä, miten vähän ihmiset kykenevät ottamaan muitakin huomioon lopulta...

      Poista
  4. Vautsi vau, kouluratakokemus kuulosti mahtavalle ja näyttikin omaan amatöörisilmään vallan kivalle! Siitä se ura kouluratsukkona urkenee ;)

    Autoilijalta kyllä mahdottoman typerää käytöstä. Se hidastaminen ei vaadi kuin muutaman sekunnin, sen sijaan kaahaaminen pahimmillaan päättää elämiä. Valitettavasti kaikkien päähän ei vaan sama ajatus mahdu ja sitten käy ikäviä välikohtaamisia, joissa osumaa luonnollisestikin ottaa se pienempi osapuoli, eli tässä tapauksessa varmasti hirven kanssa samoissa painoluokissa oleva Dee, sekä sun selkä. Eikä välttämättä ne fyysiset vahingot ole ainoita, toivottavasti Deelle eikä toki sullekaan jäänyt tilanteesta kammoa autoja tai maastoilua kohtaan. Ärsyttää kyllä tosi paljon teidän puolesta.. Selälle parantumisia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, joo katsotaan nyt millainen ura, mutta kyllä näistä kouluratakokemuksista on varmasti hyötyä Deellekin, kun joudutaan hiomaan tuota kontrollia tätäkin silmällä pitäen. Samat ongelmathan meillä siellä esteradoilla kuitenkin on :D

      Meille on Tuomarinkylän mäellä tapahtunut samanlainen tilanne useita kertoja jo, eli auto ajaa niin läheltä yhtään hidastamatta, että kivet lentää jaloille - harmi, että Dee on alkanut tosiaan varomaan autoja, vaikka normaalisti se ei niitä pelkää. Näissä aikaisemmissa tilanteissa olen kuitenkin ollut hevosen selässä pois sen jaloista, minkä takia nyt tällä kertaa sitten sattuikin vähän. Ärsyttää myös, eniten ärsytti kuskin asenne tapahtuman jälkeen... uskomatonta.

      Poista
  5. Täytyy todeta,et toi ratahan meni ihan hel*etisti paremmin kuin mitä se edellinen! Jotain on opittu viimekerrasta selkeästi. Ja Deekin näytti oikeast nauttivan, oli niin hymyilevää poikaa lopussa eli varmasti silleekin hyvä kokemus!

    Ja tuoho onnetttomuuteen een viitisi edes kommentoida, sen verran pistää vihaksi! Mut oikeesti, heti käymään lääkärissä, v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentointi jäi kesken, kun tabletti alkoi itsekseen sekoilemaan ja mm. lähetti ton edeltävän tekstin omia aikojaan. Mutta siis olin sanomassa, että täytyy ehdottomasti mennä käymään lääkärissä, vaikka se osoittautuisi turhaksi käynniksi. Muistathan, että vakuutuksissakin on rajoituksia, että jollet mene X päivän sisällä tapahtumasta, niin ei välttämättä korvaakaan jne.

      Poista
    2. Musa kans tintui, että Deellä oli lopulta tosi kivaa, se innostui niistä laukkapätkistä ja lopussa se vaikutti niin tyytyväiseltä itseensä :D

      Jep näin on, tuntuu vaan niin vastenmieliseltä lähteä taas lääkäriin, siellä kun on tullut rampattua viime kuukausina aika usein... mutta joo, siltähän tämä nyt vaikuttaa, että kuviin tieni vie.

      Poista
  6. Olipa mukava selostus radasta, onnea suorituksesta! :) vähän kyllä jännitin kun siinä kerroit miten ottaa selkään, en tajua miten uskallat sen kanssa ratsastaa.

    Ja siis meinasin alkaa kiehumaan puolestanne raivosta lukiessani tuon autojutun. Mitä perkelettä??! Toivottavasti viette asian eteenpäin poliisille. Törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Vai ei ole hevonen yhtä iso kuin hirvi... Joo-o. Onko sillä niin eroa tippuuko siihen tuulilasille 500 vai 600 kg. Vai mitä ne hirvet nyt painaakaan. Kukaan ei sellaista halua kokea. Huhhuh ja vielä kun ei ole kyse pelkästään siitä kuskista ja eläimestä vaan myös muista ihmisistä. Mun auton sivuun juoksi peura muutama päivä sitten ja pelästyin/huolestuin kuoliaaksi, pimeässä tutkin ojan vierustoja peuraa etsien varmaan vartin verran mutta se vissiin onneksi selvisi... Apua, toivottavasti sun selkä siitä selviää. Mene ihmeessä lääkäriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei selkä ollut enää tuolloin kipeä lainkaan, se vaan on tapahtuneen ja sairastelujen jälkeen todella tukossa, ja siksi ei oikein helpot tuo istuminen tuolla :D Nyt tällä hetkellä sen sijaan en lähtisi taas istuskelemaan tai urheilemaan muutenkaan, huoh :(

      Poliisille soitettiin kyllä. Ja sitähän minäkin sanoin kuljettajalle, että en kyllä ymmärrä, että mitä väliä sillä on, onko hirvi sen muutaman kilon painavempi, kuin meidän hevonen - kuitenkin puhutaan sellaisista painoluokista, että pahaa jälkeä tulee yhtä paljon. Hevosen tapauksessa on vielä sellainen pikku lisä, että siinä on arvokkaita ihmishenkiäkin vaarassa useampi, kuin vain sen kuljettajan henki.

      Voi ei tuo peurakolari, tuliko autoon jälkiä osumasta kuitenkin? Hyvä, että pysähdyit kuitenkin etsimään mahdollisesti loukkaantunutta eläintä, moni jatkaa vaan matkaansa välittämättä.

      Poista
    2. Toivottavasti keissi selviää ja jos se autoilija jotain tästä kerrasta oppi...

      Ei tullut isoja jälkiä, apukuskin puoleinen lyhty vähän halkesi sivusta niin että sitä tuskin huomaa. Peuran karvoja oli lokasuojassa ja ovessa ja apukuskin puoleisesta ovesta näki miten se oli jotenkin "liukunut" ovea pitkin. Hyh, pieni raukka! :( <3

      Poista
  7. Aika kiva tuo raviosuus, ilman villiintymisiä oikeinkin asiallinen tulos!

    Autoilijasta tekisin ilmoituksen. Jos ei muuten opi varomaan niin sitten sakon kautta. Tallialueella varsinkin ajaessa pitäisi todellakin miettiä tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoilija voi tehdä samalla tavalla ilmoituksen hevosen ulkoiluttajista jotka tukkivat tien ja kolauttelevat autoja raipalla. Poliisi paikalle tapahtumahetkellä eikä sitten joskus. Sana sanaa vastaan tilanne jossa ei tiedetä kuinka keskellä tietä hevosen ulkoiluttaja tai auto oli.ja mikä oli näkyvyys, oliko asialliset heijastimet ja varusteet.

      Poista
    2. Anonyymi: Minä tein aikanaan ilmoituksen toisesta autosta, jonka takia jouduin tekemään äkkijarrutuksen ja jouduttiin lievään onnettomuuteen yhdistelmän kanssa. Poliisi otti rikosilmoituksen ja aikanaan autoilija SAI rangaistuksen liikenteen vaarantamisesta.

      Aikuisten oikeastiko ajaisit tien tukkivan kävelijän/lastenvaunut tai koiranulkoiluttajan hihan vierestä vaan koska "ne ei väistä" tai tukkivat tien?

      Poista
    3. Minun puolestani autoilija olisi ihan vapaasti saanut tehdä ilmoituksen meistä, jos tosiaan on sitä mieltä, että tilanne vaati sen, että meidän toiminnan vuoksi oli pakko jatkaa samalla nopeudella ohitse niin, että osa tavaroistakin kolahtaa auton kylkeen ja vaarantaa samalla ihmisen terveyttä ja/tai henkeä! Käsittämätöntä juttua päästää kyllä anonyymi (taas kerran!) suustaan! Isossa yli 200 hevosen ratsastuskeskuksessa täytyy ottaa huomioon, että niitä samoja kulkureittejä kulkee useat ratsukot, hevoset ja yksittäiset ihmiset. Hevosta taluttaessa sitä tulee vietyä tien reunasta ihmisen verran leveämpi tila, kuin ratsastaessa. Autoilijalla ei todellakaan ole tuolla mitään etuajo-oikeutta ajella niin, että ratsukot, tai muut kävelijät pitäisi väistellä ja hypätä ojanpohjille pois tieltä. Samoja kulkureittejä kulkevat ratsastuskoulujen hevoset taluttajineen, ja siellä voi tosiaan kaiken kukkuraksi olla ihan pieniä lapsia hevosten kanssa. Hitsi, kun tulee ihan kylmät väreet tuollaisesta tekstistä!!

      Poista
  8. Wau teillähän meni tosi kivasti! Onnea :)
    Mutta voi ei toi idioottiautoilija..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen tosi tyytyväinen myös tuohon rataan, vaikka vähän ranttaliksi lopulta menikin :D Pääasia, että hevosella oli kivaa!

      Poista
  9. Tallialueella ei ajeta autolla vaan madellaan/rullataan mahdollisimman hiljaa sillä siellä todellakin liikkuu paljon ihmisiä ja eri tyyppisiä hevosia (nuoria, vanhoja, varsoja, säikkyjä). Sekä jos hevonen säikähtää niin todellakin on autoilijan vastuulla pysähtyä ja antaa enemmän tilaa. Oma hevoseni säikkyy isoja kulkuneuvoja kiitos muutaman törpön kuskin ja hyvin läheltä piti - tilanteen, josta selvittiin ihme kumma ilman naarmuja (taisi olla enkeleitä matkassa). Jotenkin jotkut ihmiset eivät vaan tajua huomioida muita tienkäyttäjiä. Pidän itsekin normaalin mittaista kouluraippaa sivuttain jalan päällä kun ratsastan, jotta saan edes tuon verran tilaa hevoselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Nykypäivänä löytyy valitettavasti niin paljon itsekeskeisiä ihmisiä, joille ei ole luontaista ottaa muita ihmisiä ja eläviä olentoja huomioon. Ja se ei edes tule välttämättä siitä, että tietoisesti haluaa olla vaaraksi muille, vaan sitä ei näiden ihmisten päähän saata tulla edes ollenkaan mieleen, että on pakko varoa vähän muitakin!

      Poista
  10. Tosi siisti rata! Ihana tuo Deen "villiintyminen" tuossa keskilaukassa, sillä oli selkeästi tosi kivaa radalla :D Hienosti sujui rata, tuo ei teknisesti kuitenkaan ole mikään helppo rata kun tehtäviä tulee nopeasti perä jälkeen! Hienoa edistymistä :)

    Tuo autoilijoiden ajattelemattomuus on saanut itseni tosi varovaiseksi maastoilijaksi. Mun herkkämielinen trakehner on periaatteessa "liikennevarma", mutta säikähtäessään hyvin arvaamaton ja nopealiikkeinen. Meillä tallitiet hyvin kapeita ja siinä ajetaan isoillakin autoilla, ja pelkään juuri tuollaista tilannetta että vastaan tulisi siinä auto joka ei osaa kohdata hevosta oikein ja sattuisi jotain. En tajua, vaikka nykyään paljon varsinkin sosiaalisessa mediassa painotetaan ja neuvotaan miten ratsukko tai hevonen tulisi kohdata, silti näitä "ummikoita" teillä liikkuu. Toivottavasti sun selkäsi kuntoutuu pian ja Dee ei saanut pahoja traumoja tapahtuneesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deekin on "periaatteessa aika liikennevarma" hevonen, mutta kun näitä tällaisia tapauksia alkaa riittävästi tulemaan, niin en ihmettele, vaikka se jatkossa entistä enemmän alkaa pelkäämään ohiajavia autoja. Siinä autoilijat tekevät osansa siinä, että hevosta ei saada edes koulutettua liikennevarmaksi.

      Ja kiitos, minustakin rata oli meidän radaksi oikeinkin hyvä! :D

      Poista
  11. Hihhii, hauska tuo laukkaosuus :D Raviosuus oikeinkin mallikas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D laukkaosuudelle meinasi itseäänkin alkaa naurattamaan, kun juuri aikaisemmin iltapäivällä olin istunut itsekin tuomarin sihteerinä ja kirjoittanut asioita paperiin, niin rupesi naurattamaan ajatus siitä, että mitäs tuomari sanoo tästä menosta :D

      Poista
  12. Tee ehdottomasti ilmoitus autoilijasta jo vakuutusyhtiötäkin varten, sillä selkäongelmien korvaaminen helpottuu huomattavasti, kun saat kuljettajan vastuuseen. Siis rahalliseen vastuuseen.

    VastaaPoista
  13. Jee super hieno rata! Naurattaa kyllä toi deen ilme ja olemus eritoten noissa takaosakäännöksissä😂 Jos jollain voi olla kieli keskellä suuta niin sillä. Hölmö hevonen, tätin mussukka<3 letitkin oli suonut pitää päässään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! :)<3 Joo mä nauroin kanssa, ja kuinka se ilme muuttuu kun alkaa laukkaohjelma ja saa vähän kaasutella :D Sen jälkeen korvat sojottaa vaan eteenpäin ja oikein näkee, että nyt lähti soimaan taas joku teknopoppi täysiä pään sisällä ja kaikki ratsastajan avut menee kuuroille korville x'D

      Poista
  14. Apuva, ihan hirveä tapaus tuo autoilija! Meinasin pudota bussissa penkiltä kun luin tätä (mikä tietysti oli muista kotiinpalaavista kummallista/outoa/huvittavaa). Toivottavasti olet jo käynyt lääkärillä eikä selässä ole mitään vakavampaa tämän "kohtaamisen" seurauksena. Ja toivottavasti ette kumpikaan saaneet Deen kanssa pahempia henkisiä haavoja tuosta. Huh.

    Mutta iloisempiin asioihin: tehän teitte aivan mahtavan ihailtavan kouluradan! Pian käytte napsimassa rusetteja myös koulukisoista! Deellä oli kyllä aika vauhdikas tuossa laukkaosuudessa... hymyilytti.

    marraskuisen sateen ropistessa ikkunaan,
    aurinkoisempaa viikonloppua toivoen
    Maarit L. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään parin päivän kipuja vakavempaa onneksi tullut, sain vain osumaa ja jo aikaisemmin vähän murtunut alue ärtyi hetkellisesti tästä tottakai uudelleen. Onneksi Deekään ei vaikuta olevan sen enempää draumatisoitunut, meille on käynyt näitä tilanteita aika usein tuolla ratsastuskeskuksessa (usko tai älä), mutta olen yleensä ollut selässä pois hevosen jaloista. Dee on aika maastovarma, mutta kyllä se reagoi, jos jaloille lentää tavaraa, kiviä ja kuraa - ja sen olen huomannut, että lujaa takaa lähestyvä ajoneuvo saa sen nykyään todella pelokkaaksi... sääli, mutta itsestään selvää, kun riittävän monta ikävää kohtaamista tulee. Toistaiseksi se yleensä rauhoittuu, kun rauhoittelen sitä. Mutta tuota viime sunnuntaina tapahtunutta en osannut itsekään varautua yhtään, en edes kuullut autoa, ennen kuin se jo oli kohdalla ja kaikki tapahtui...

      Luulen, ettemme Deen kanssa lähde koulukisoihin muualle varta vasten matkustelemaan, kyllä esteet se meidän laji kuitenkin enemmän on - mutta voidaan jatkossakin harrastella tätä kotikisoissa starttailua :)

      Kiitos, ja samoin sinne aurinkoisempaa viikonloppua, ja kiitos jälleen mukavasti kommentista! :)

      Poista
  15. Pakko tulla vielä ihan rehellisesti pelkästään mainosmielessä kommentoimaan uudestaan.. Tuon maastoepisodin luettuani tuli vihdoin saatettua loppuun oma postaus hepoista maastossa, mikä on ollut tekeillä jo loppukesästä. Jos kiinnostaa, niin tässä linkki http://ponitytonpilvilinnnatt.blogspot.fi/2015/11/varovaisuus-vastuu-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, kävin lukemassa, ja todella hyvin kirjoitettu! Meillä tämä ei edes ajattele käynyt maastossa, vaan tallialueella... mutta samat liikennesäännöt ja asiat pätevät ihan kaikkialla, missä moottoriajoneuvo, tai muu liikkuja kohtaa ratsukon ja/tai hevosen!

      Poista
    2. No joo, tuo mua kyllä edelleen pöyristyttää, että tallialueella sattuu tuollaisia kohtaamisia, kuin teille... Aina ei vaan ilmesesti voi ymmärtää, mutta toivottavasti jatkossa ei enää vastaavia kävisi!

      Poista
  16. Huomenta Heidi!

    Muistinpa Andrew McLeanin luennolta sen kun hän kertoi miten oli Belgiassa opettanut poliisihevosia sietämään moottoripyöriä ja autoja siten että hevoset saivat ajaa takaa ajoneuvoja - saaliista tulikin metsästäjä. Kenties joku muukin jo tämän mainitsi? Ehkä Dee voisi innostua tällaisesta treenistä mikäli löytyy sopiva autoilija/moottoripyöräilijä kanssanne treenaamaan.

    Ihanaa kun on perjantai! Viikonloppu = paljon hevostelua!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot