perjantai 11. joulukuuta 2015

Menneen vuoden tähtiä ja muistoja

Nyt varmasti on jo sellainen oikea ja sopiva hetki alkaa lyömään kasaan ajatuksia menneestä vuodesta, joka pitää sisällään paljon onnen ja ilon hetkiä, mutta myös - niinkuin elämään kuuluu - surullisia tapahtumia ja turhautumistakin. Näitä tekstejä on aina hankala lähteä kirjoittamaan, kun ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi - niin paljon aina vuoteen ehtii tapahtumaan.


Mutta aloitetaan iloista, onnesta ja onnistumisista, joita mahtuu vuoteen todella paljon.

Ehkä suurin onni ja onnellisuus, ja vuoden paras asia on hienon, ensimmäisen oman kasvatin, orivarsan syntymä!  "Torsti" on niin odotettu ja toivottu tulokas - se nostattaa itselleni hevossaralla taas uusia unelmia ja odotuksia tulevaisuuteen - unohtamatta niitä ilon hetkiä näinä päivinä, mitä sen kanssa on päässyt touhuamaan ja varsan menoa seuraamaan! Tätä varsaa suunniteltiin pitkään ja se on taas yksi omien haaveideni toteutumisista. Kiitos tämän varsan syntymän mahdollistamisesta sen hienon emätamman omistajalle ja varsan toiselle kasvattajalle Jenitalle! En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä Torstista, se on niin hieno ja kaunis varsa, toivotuista estevanhemmista - toivotaan, että se kauniin ulkonäkönsä lisäksi myöhemmin myös suorittaa ja lunastaa odotuksia silläkin saralla!

12 tunnin ikäinen Torsti

Onnellinen varsan omistaja

5 vrk ikäisenä vauhtia löytyi jo paljon!

Onni on oma varsa <3

Joka kasvoi hirmuista vauhtia aluksi - voiko kauniimpaa katsetta olla?

Kesän ihanimpia hetkiä vietettiin laitumella pienen touhukkaan varsan leikkejä seuraten :)

Kunnes syksy alkoi kolkuttelemaan jo ovella, ja pieni varsani oli jo kasvanut näin isoksi!


Vieläkin on villihevosia... :)

Torstin myötä blogiin sain uutta ihanaa kirjoiteltavaa ja Torstin kuulumiset sekä kesäkuvat kuuluivatkin tämän vuoden suosituimpiin postauksiin, eikä ihme. Tuosta kaverista saatiin kesän aikana mahtavia otoksia, ja tyyppi ihastutti ja hauskuutti myös videoillaan - niitä on katsottu myös aika monta kertaa. Postauksista mm. Torstin ensimmäinen postaus heti syntymän jälkeen 12 ikäisestä varsasta kuvineen kuuluu blogin suosituimpiin teksteihin. Eikä tarina tähän vuoteen lopu, nyt se vasta alkaa ja kiva ajatus, että saa ikuistaa ja kirjata muistiin varsan kehitysaskelia jatkossakin. Toivon Torstille terveitä kasvuvuosia, jotta siitä kehittyy voimakas ja elinvoimainen urheiluhevonen! Ja aika näyttää, mihin tämän kaverin kanssa päästään :)

Deen kanssa onnellisimpia asioita vuoden aikana on se, että olemme pikkuhiljaa päässeet "ottamaan vallan" sen vuosia kestäneistä vatsaongelmista. Paras muutos on ollut tähän tallin vaihto paikkaan, jossa heinän laatu on oikeasti hyvää, vapaan heinän syöttömahdollisuus slow feeding -verkosta ja se, että tallin sijainti on nyt niin lähellä, että se on mahdollistanut itselleni intensiivisemmän hevosen hoidon. Sen lisäksi Dee viihtyy nykyisellä tallillaan hyvin ja puitteet mahdollistavat ympärivuotisen monipuolisen liikunnan tarjoamisen hevoselle. Dee voi fyysisesti paremmin nyt kuin koskaan, ja vielä kun saadaan näitä henkisiä vatsasta aiheutuneita epävarmuuksia ja sen jälkimaininkeja paikattua pois, voidaan alkaa olemaan oikein tyytyväisiä tilanteeseen. Vatsan kanssa tulemme varmasti elämään aina jatkossakin vaihtelevasti, mutta nyt kun on tiedossa se, miten se reagoi mihinkin ja mikä auttaa sen rauhoittumiseen, parantamiseen ja kunnossa pysymiseen, niin se on iso osa sitä, että hevosen kanssa voidaan jatkaa treenaamista, hevosen kehittämistä ja suunnitella mahdollisia kisastartteja.


Vatsan paremman tilan ansiosta Dee on alkanut kehittymään ratsastuksellisesti valovuoden parempaan suuntaan tämän vuoden aikana. Sen kokoamiskyvyn kasvu on ollut merkittävin muutos aikaisempaan, se uskaltaa ja pystyy käyttämään vatsalihaksiaan, vatsan lähtiessä itselläänkin jo toimimaan paremmin ja näin ollen ravintoaineetkin pääsevät imeytymään paremmin, on lihasmassa alkanut kehittymään ihan eritavalla ja tätä kautta raakaa voimaa on tullut ihan hirveästi lisää. Isona apuna kehitykseen on toki olleet meidän valmentajat - pitkäaikainen estevalmentajani Antti Jurvanen ja nyt tämän vuoden kevättalvella yhteistyön aloittaminen kouluvalmentaja-ratsastajan Eevamaria Porthan-Broddellin kanssa on tuottanut hedelmää. Nyt jatkettiin tästä talvesta eteenpäin Piia Pantsun silmien alla käymistä säännöllisesti, joka tuo hyvää erilaista perspektiiviä tekemiseen sopivissa määrin - Piiasta saan selkeästi vielä ripauksen parempaa asennetta ylipäätään ratsastamiseeni, uskallan olla rohkeampi ja tehdä asioita paremmin loppuun asti. Jokaisen valmentajaani huomaan yhdistävän se, että mennään säännöllisesti kokoajan enemmän ja enemmän pois mukavuusalueelta säilyttäen ja nostaen silti hevosen motivaatiota tekemiseen - valmentajani haastavat siis meitä yrittämään vaikeita asioita, ovat vaativia, mutta äärettömän kannustavia ja sen lisäksi valmiita selittämään asioita perinpohjaisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä voin sanoa, että valmennuspuoli näyttää nyt oikeasti todella hyvältä, kuin mitä se on koskaan aikaisemmin ollut!

Viime talven talvisimmat laukkamaastot :)

Kevään ensimmäisiä ulkotreenejä kentän sulattua

Korpikylässä massiivisessa 110cm luokassa saatu sijoitus lämmitti mieltä vaikean talven ja kevään jälkeen

Torstin syntymää odotellessa Dee pääsi ensimmäistä kertaa sitten varsavuosien kunnolla laiduntamaan - voi sitä riemua! 

Laidunlomalta palailtiin treeniin ja hevonen tuntui entistä voimakkaammalta ja hyppäsi hyvät radat harjoituskisoissa kotikentällä.

Sen sijaan tänä vuonna kilpakalenteria täyttämään tullut uusi kisajärjestäjä Riders Inn hienoine puitteineen on ollut todella jännittävä paikka Deelle ja siellä meidän "henkiset ongelmat" lopulta ovatkin kulminoituneet.

Jostain kuitenkin löydettiin aina aaltoilevasti lisää itsevarmuutta ja asennetta, ja tämä meidän molempien ensimmäinen pitkän veden ylitys jäi mieleen - Dee oli tuona päivänä rohkea kuin leijona!


Tämän ja ensimmäisen kenttätreenitn ratsastuskuvia vertailemalla näkee hyvin, kuinka lihasta on kehittynyt hevoselle paljon lisää tämän vuoden aikana!

Vaikka mitään kovin mainittavaa kisamenestystä emme saaneet tänä vuonna, emme edes yltäneet oikein mihinkään alkuvuodessa mieleeni pistämiini tavoitteisiinkaan, niin sen enemmän olemme kuitenkin saaneet isoa kehitystä eteenpäin. Vaikeudet opettavat ja kehittävät enemmän, ja itselläni on onneksi aina ollut luonne sellainen, että mitä enemmän vaikeuksia ja haasteita, sen enemmän motivaatiota lähteä tekemään töitä. Kun nyt katson vuoden takaisia treenivideoita esimerkiksi, ymmärrän erityisesti millaisia meidän kaikki ongelmat ovat olleet, ja olen oppinut lähteä niitä purkamaan ja työstämään. Ratsastus on niin fiilislaji, että sitä ei opi kuin ratsastamalla lisää ja oppimaan, miltä sen kuuluu tuntua. Vaikka välillä turhauttaa ongelmat ja vaikeudet, saan silti kiittää Deetä juuri siksi, että se kaikessa vaativuudessaan opettaa minulle kaikista eniten - monet muut hevoset tuntuvat tämän kaverin jälkeen varsin simppeleiltä ja helpoilta :)

Vuoteen mahtui myös unohtumaton musta hurmuriponi, josta olen vuoden läpi myös kirjoitellut tänne blogin puolelle paljon. Riston kanssa aloitettiin ihan aakkosten alkupäästä, opeteltiin miten kannetaan ratsastajaa, tutustuttiin esteiden saloihin ja käytiin pari kertaa näyttäytymässä vähän kodin ulkopuolellakin. Risto on ollut niin ilo työstää, se on ollut alusta asti luonnostaan jo niin laadukas aihio, saanut hyvän kasvatuksen ja peruskoulutuksen, joten sen kanssa kaikki on ollut kauhean helppoa tehdä. Riston kanssa saadusta kehityskaaresta olen erityisen ylpeä - etenkin esteillä saimme sitä kehitettyä ihan hirveästi, ja se palkittiinkin lopulta tänä syksynä Laatuponikisoissa Aulangolla huippu estepistein! 


Riston kehityskaaresta kirjoitinkin yhteistyömme päättymisen jälkeen oman jutun, ja välttääkseni itseni toistamista, en sen enempää lähde asioita enää availemaan. Jokatapauksessa Risto jää yhdeksi valopilkuksi tälle vuodelle, olen siitä ja sen antamasta kokemuksesta kiitollinen ja ylpeä, ja koko poni antaa jo sitä miettiessäni hymyn huulille. Mahtava poni! :)

Vuoden surullisimpiin asioihin kuuluu varmasti Deen ja Torstin emän Iitan pois meno. Iita on yksi hienoimmista tammoista mitä tiedän ja on ihanaa, että siitä jäi minulle kaksi kaunista orivarsaa. Oli onni, että tähän tammaan tutustuin ja tämän tamman myötä tutustuin uusiin mukaviin ihmisiin, joista olen saanut ystäviä. Tuntuu niin musertavalta, ettei Iitaa enää ole. Tämä vuosi kaikessa hienoudessaan ja hyvissä muistoissaan sai kuitenkin aika kyyneliä nostattavan lopun. Jäljellä ovat kuitenkin arvokkaat muistot ja tamman jälkeläiset, jotka antavat lohtua ja uusia ilon aiheita elämään. Iita elää omissa arvokkaissa hevosmuistoissani kyllä ikuisesti 


Tunteikas ja unohtumaton vuosi taas takana, ja näin suuria tunteita ainakin itselleni tuovat juurikin hevoset. Tässä vaiheessa loppuvuotta valmistaudutaan jouluun ja suunnataan katseet vuoden vaihteen ylitse. Mitä vuosi 2016 tuokaan tullessaan - sitä odotan innolla. 

Kiitos tänä vuonna blogin ja bloggaamisen puolesta uutena puolena itselleni bloggaamisen saralla tulleille yhteistyökumppaneille: Back on Track, Helsinki International Porsche Horse Show, ja Stable Fellows! Vielä on pari yhteistyöpostausta tulossa ennen, kuin vuosi vaihtuu. Yhteistyöt kuluvan vuoden aikana ovat tuoneet oman lisämausteensa bloggaamiseen ja niiden myötä tullut monia mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. On iso kunnia, että blogini koetaan näin arvokkaaksi yhteistyötahojenkin puolelta. Ikinä bloggaamisen aloittaessa ei mielessäni edes käynyt, että tämä oma bloggaaminen leviäisi näinkin "isoksi" jutuksi.
Kiitos blogiportaali Hippolalle näkyvyyden tarjoamisesta blogilleni ja kaikesta yhteistyöstä, ja monien yhteistöiden mahdollistamisesta! 


Viimeisimpänä, mutta tärkeimpänä haluan kiittää kaikkia satoja uusia lukijoita, jotka ovat eksyneet blogini pariin sekä kaikki vanhoja uskollisia lukjoita, jotka ovat kulkeneet meidän tarinan matkassa - osa jopa ihan Heidin Nelivedot -blogin aikojen alusta alkaen! Päällimmäisenä on mielessä monien teidän super kannustavat ja hengessä mukana jätetyt kommentit eri postauksissa ja elämän käänteissä vuoden aikana. Vaikka bloggaankin itselleni, ovat nämä kommentit kuitenkin itselleni tärkeitä ja hyvän mielen nostattajina olleet aina, ja niiden myötä monesti vaikeillakin ja motivaation puutoksen hetkinäkin on löytänyt sen inspiraation jostain lähteä kirjoittamaan ja jatkamaan bloggaamista :)

Bloggaamista on nyt takana kuusi (!!!) vuotta ja näillä näkymin jatketaan taas uudelle vuodelle, uusien hevosrintamalla tapahtuvien käänteiden ja hevoselämän ylös kirjoittelemisellaa, treenien analysoimisella ja kisatunnelmien kuvainnollistamisella. Kaiken kaikkiaan voin edelleen sanoa, että bloggaaminen on äärettömän kiva ja hyödyllinen harrastus ratsastuksen ohelle ja siksi tätä on varmasti tullut jatkettua näin pitkään.

☆ Kiitos vuosi 2015 

15 kommenttia:

  1. Heippa,
    Ei ole ajankohtainen varmaan vielä muutamaan vuoteen, mutta sitte ku torsti on sen ikäinen, että "tarvii" kunnon treenipuitteet, meinaatko pitää molemmat hevoset itselläsi? :)

    Tsemppiä talven treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköistä on, että toinen myydään. Toki olisi ihanaa pitää ne molemmat, mutta sen näyttää aika onnistuuko vaiko ei. Tällä hetkellä en vielä halua murehtia sen enempää asiaa, vaan yritän tehdä niin paljon töitä, että useamman treeni-ikäisen hevosen piti voisi joskus olla mahdollista ja nauttia nyt tästä hetkestä täysillä :)

      Poista
  2. Tosi kiva postaus!

    Ihana toi viiminen kuva:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstin haukotus ja tuoreet maitohampaat :D

      Poista
  3. Ihana postaus Heidi <3 Kyllä vuoteen vaan mahtuu paljon kaikkea! Innolla odotan teidän vuotta 2016 :) Mukavaa Joulun odotusta sinulle ja perheellesi :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoteen mahtuu näköjään tapahtua vaikka ja mitä! Kiitos, ja sitä samaa, oikein hyvää joulun odotusta sinnekin <3 :)

      Poista
  4. Hieno postaus! Pakko nyt kirrjoittaa eka kommentti tänne :p Olen nyt n. vuoden verran teitä seurannut ja pakko sanoa, että vaikutat niin vastuuntuntoiselta ja mukavalta ihmiseltä, että sun postauksista tulee aina hyälle milelle ja saa uusia vinkkejä hevosten kanssa toimimiseen. Jatka samaan malliin ja jään innolla odottomaan sun, Deen ja Torstin kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kun kommentoit ja kerroit! Näitä on aina ihana kuulla <3

      Poista
  5. Toivottavasti et lopeta bloggaamista piiiitkään aikaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi kirjoitusintoa löytyy edelleen, joten kyllä tätä jatketaan mahdollisimman pitkään! :)

      Poista
  6. Todella mukava postaus, äläkä missään nimessä lopeta kirjoittamista!
    Olisi kiva lukea, jos joskus tekisit varustepostauksen sinun & Deen varusteista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin toteuttaa kyllä tuon varustepostauksen, en ole sellaista kai ikinä oikein tehnytkään :)

      Poista
    2. Täältä myös peukkua varustepostaukselle, sinun ja Deen! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot