lauantai 6. helmikuuta 2016

Terveisiä Hollannista!

Täällä tosin olemme jo lähtökuopissamme palaamaan takaisin kotiin Suomeen Schipholin lentokentällä Amsterdamissa. Ajatuksena oli päivitellä kuulumisia pitkin matkaa, mutta nettiyhteydet ovat olleet hotelleissamme niin luokattoman huonot, että luovutin asian suhteen jo alkujaan, kun jo pelkästään puhelimen kanssa facebookin avaaminen kesti puoli tuntia... Joten paremmat matkakuulumiset sitten myöhemmin kotona, kun on paremmat mahdollisuudet ylipäätään kirjoittaa! :) Täällä lentokentällä on jo vähän paremmat yhteydet, joten enpä malta olla kirjoittelematta tuoreita lyhyitä kuulumisia kuitenkin tässä odotellessamme, että lento lähtee.


Hollannin oripäivät olivat taas huikea kokemus, paljon nähtiin oreja, niin nuoria uusia testissä olevia, kuin vanhoja legendojakin - mm. ikuinen kestosuosikkini 27 -vuotias Heartbreaker (Nimmedor - Silvano - Uppercut xx), joka palkittiin tänä vuonna vuoden KWPN hevosena äärettömän hyvien jälkeläisnäyttöjensä perusteella. Upea ja pirteä(!) vanha herrasmies nautti esiintymisestä suuren yleisön edessä, ja näytti enemmänkin siltä, että se talutti ennemminkin sitä esittänyttä omistajaansa kuin omistaja oriaan... :D

Oripäiviltä jäi taas uusia ajatuksia oreista, jalostuksesta ja erilaisista sukuyhdistelmistä. Myöhemmin on tulossa videota omista suosikeistani sitten varsinaiseen matkatekstiin!

Tänään sitten viimeisenä päivänä itse matkan tarkoitus, eli ihanan pikku Torstin tapaaminen uudessa kodissaan! Tyyppi voi oikein hyvin ja sillä on uusia kavereita - tallipitäjä sanoi, että se oli äärettömän helppo liittää mukaan sille osoitettuun laumaan, kun se on noin sosiaalinen ja ystävällinen varsa. Ja kiitteli, että on myös hirmu kiva käsitellä ja "kaikki käy - tyyppi" :) Sitähän se on ja mukava kuulla, että sama meininki jatkuu, vaikka maisemat ovat vaihtuneet.
Sillä on kyllä hyvät oltavat kasvaa täällä - näin talvisaikaankin lämpötila heittelee 10 asteen molemmin puolin, ikäistänsä varsaseuraa ja paljon tilaa. Seurvaana kerran yritän päästä moikkaamaan sitä kesällä, jos vaan se suinkin onnistuu! Silloin oripäoika onkin jo laitumella, jonne ne siirretään toukokuun alussa.


Sellaista siis tänne - hyvä matka ollut ja päässyt pitkästä aikaa vähän rentoutumaankin, tuli tarpeeseen! Kiitos kaikille kysymyksiä viime viikonloppuna jättäneille - niihinkin pääsen vastailemaan vasta kotona, eli toivottavasti jo huomenna. Saas nähdä vaan kuinka hyvin energiaa löytyy vielä illasta siihen, sillä lento saapuu Suomeen keskiyöllä, menen jo aamusta kuudeksi töihin, ja töiden jälkeen ratsastan pari hevosta, joten lyhyillä unilla mennään pitkä fyysisesti rankka päivä. Mutta eiköhän näillä ladatuilla akuilla nyt jaksa taas :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot