sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävällisyys - hyvää ystävänpäivää


Näin ystävänpäivänä on hyvä kirjoitella vähän ystävyydestä ja ystävällisyydestä. En varmasti kirjoittaisi tästä aiheesta, ellen kokisi vähän kurjaa mieltä pitkästä aikaa tämän blogin kirjoittelun parissa viime treenitekstin jäljiltä. Viimeisen kahden vuoden aikana on useammin kuin muutaman kerran käynyt mielessä, että lopetan bloggaamisen, ihan vain sen takia, että suoraan sanottuna minulle kirjoitetaan usein niin ikävään sävyyn kommentteja sekä kirjoitellaan paskaa keskustelufoorumeilla - en haluaisi tehdä elämässäni mitään sellaista tai kuluttaa aikaani mihinkään sellaiseen, josta saan tällaisia olotiloja. Ainakaan tietoisesti.

Välillä itse kunkin olisi hyvä pysähtyä miettimään, että miten käyttäytyy ja puhuttelee toisia ihmisiä - kasvotusten, selän takana tai näin internetissä. Ja sen jälkeen miettiä erityisesti sitä, miltä se itsestäsi tuntuisi, jos sinua puhuteltaisiin yhtä halveksuvaan / ivalliseen / vähättelevään / epäkunnioittavaan sävyyn. Miten reaogoisit tähän? Miltä tuntuisi jatkaa alunperin mukavaa harrastustasi, josta oletkin saanut yllätykseksesi ulkopuoliset ihmiset piikittelemään sinua useammin kuin kerran - tai siis ehkä pikemminkin useammin, kuin kymmeniä kertoja?

Tiedostan, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole tippaakaan empatiakykyä eikä kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. He ovat juuri niitä ihmisiä, jotka itse häviävät aina jollain elämän osa-alueella, katkeroituvat siitä, mutta he eivät aijo tehdä omalle asialle mitään - sen sijaan kyllä pitävät huolen siitä, ettei kukaan toinen yrittänytkään onnistuisi. Vähän niinkuin tämä kuuluisa lausahdus jääkiekon MM -kisojen aikaan: "Ihan sama vaikkei Suomi voittaisikaan, kunhan Ruotsi häviää!" Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tuollainen ajattelutapa on niin perseestä ja vihaan suomalaisissa juuri tätä ajattelutapaa, joka monilla tuntuu olevan! Ollaan valmiiksi jo niin kateellisia ja katkeria joka asiasta. Hevospiireissä tällainen todella lapsellinen ajattelutapa on vielä äärimmäisen yleistä ja se oikein korostuu internetin ihmeellisessä maailmassa.

Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras ystävä, kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä asioista - mutta kunnioitus kuuluu jokaiselle, jokaisen kukan täytyy antaa kukkia ja jokaisen kanssa voi tulla toimeen. Jos et kunnioita toisia, miten voit kuvitella saavasi kunnioitusta ja asiallista kohtelua takaisin päin? Tähän pätee myös sanonta: "Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän".

Minulta pyydetään usein kirjoituksia muista hevosista ja poneista, joita ratsastan. Mutta arvatkaa kiinnostaako minua enää kirjoitella mistään muusta, kuin korkeintaan omistani, jos niistäkään? Ei kiinnosta. Minusta tuntuu erityisen pahalta aina tällaisissa tilanteissa, ei niinkään itseni kannalta, vaan hevosten omistajien ja taustajoukkojen kannalta. Teet niin tai näin, aina jokin on väärin päin. Vaikka kuinka kertoisit valmiiksi tiedostavasi virheesi, hevosen puutteet, mahdolliset ongelmat jne, niin silti joku kokee asiakseen napata näistä vioista jutunaiheen ikävämieliseen kommentointiin - ilman, että kunnioittaa minua tai hevosen taustajoukkojen mahdollista osaamista ja harkinta- ja päätöskykyä treenattavien hevosten kanssa.

Tiedän, että useinkaan kommentoinnissa ei oikeasti ole edes kyse siitä, mitä virheitä tai heikkouksia meistä - minusta - löytyy. Koska jokainen osaava ja viisas henkilö tietää sen, että täydellistä ei ole olemassakaan. Kyse on siitä, että halutaan yrittää tietoisesti pahoittaa toisen mieli. Hinnalla millä hyvänsä.

Hienoa onnistuit siinä. Ainakin väliaikaisesti pilaamaan hetken hyvästä vapaapäivästäni. Pilaamaan kiinnostuksen blogini kirjoittamiseen jatkossa. Ja saamaan toiselle jälleen kurjan olon.

Olen aika kypsä kaikenlaiseen lisäselvittelyyn ja selittelyyn blogini puolella tekemisistäni. Harmittaa, ettei se riitä, että tekee parhaansa ja vielä vähän enemmän kaikessa mitä lähden tekemään. Ei riitä, että yritän selvittää ja perustella tapojani juurta jaksaen. Pitäisi olla paras ja täydellinen, sekä virheetön hevosineen päivineen joka asiassa mitä tekee - ja sekin ärsyttäisi lopulta jotakuta. Mietin oikeasti blogini lopettamista. Ainakin eilinen teksti kadotti viimeisenkin mielenkiinnon jostain syystä, vaikkei kommentointi vielä äitynytkään niin ikäväksi, mitä se on joskus ollut. En yhtään ihmettele, miksi moni aikanaan niin hyvä blogi on kuihtunut pois... Ihmisten häikäilemättömyys ja ilkeys pilaa monen hyvän jutun tässä elämässä.

Onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka jaksavat auttaa ja tukea. Onneksi minulla on kivoja hevosia, oma ja muiden, ratsastettavana. Ennen kaikkea ratsastettavien omistajiksi on sattunut reiluja, kunnioittavia ja ystävällisiä ihmisiä - heidän kanssaan on mukava tehdä hevosten ympärillä yhdessä. Onneksi minulla on avopuolisoni, joka on samalla paras ystäväni ja sielunkumppanini - meillä on aina kivaa yhdessä, ja elämme yhteisymmärryksessä toista kunnioittaen. Eipä kai muulla ole silloin enää väliä.

Siksi mietin, miksi haluaisin tähän muuten niin hienoon ja täydelliseen elämäntilanteeseen pilaamaan mitään ylimääräistä? Mitään ylimääräistä, mikä ajan mittaan ennemmin ja myöhemmin aina uudestaan ja uudestaan aiheuttaa vain ikävää tunnetta ja jolloin seuraavista kirjoitteluista tulee taas hetkeksi aikaa jopa pakkopullaa.

Joku kirjoitti joskus, että on varma blogisuosion hiipumisesta ja kuolemisesta. Niin varmasti ainakin meillä Suomessa tulee käymään tässä ilmapiirissä, jos tähän ei tule muutosta.

Yksi on kuitenkin varma. En ikinä lopeta sitä mitä rakastan paljon ja mihin koen intohimoa, vaikka kuka arvostelisi ja puhuisi miten tahansa ikävästi ja yrittäisi latistaa - ja se on hevoset ja ratsastus. Jatkan tätä niin kauan, kuin elän. Hevonen on yksi parhaista ystävistäni.  Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä...

Hyvää ystävänpäivää kaikesta huolimatta myös minun puolestani blogini lukijoille. 
Teitä on monta ihanaa tyyppiä, jotka ovat oikeastaan olleet viimeaikoina melkein se ainut syy rohkaistua kirjoittamisen jatkamiseen   Katsotaan nyt riittääkö se voima enää tästä eteenpäin kuitenkaan ja miten hevosista ja omista treeneistä kirjoittelujeni käy jatkossa. 7 vuotta tätä onkin jaksettu innokkaana tehdä - se on pitkä aika. Ja monta ihanaa uutta ystävää ja tuttavaa olen tässä ajassa blogini kautta saanut, olen siitä onnellinen ja kiitollinen. Kiitos!

69 kommenttia:

  1. Blogisi on yksi suosikeistani. Tykkää siitä, että ei yritetä olla mitään muutakuin ollaan. Ei kukaan oikeastaan enää edes julkaise videoita treeneistä tai muustakaan tekemisestä. Suurin syy siihen on varmasti tämä joudenkin tarve "näpäytellä"
    Mielestäni on mielenkiintoista se kuinka se näpäytys tulee aina anonyymisti ja yleensä vailla minkäänlaista tietoa hevosista/ratsastuksesta.
    Onneksi tuntuu, että hevoskulttuuri on menossa parempaan suuntaan suomessa. Kiitos siitä kuuluu teille bloggaajille ja nuoremmalle ikäluokalle. On hienoa että valmennuksista ja muusta hevosten kanssa puuhastelusta tehdään julkista ja näin ollen moni blogien seuraaja voi oppia uutta ja saada jotain uusia ideoita omaan tekemiseen. Itse olen ainakin saanut hyviä vinkkejä.
    Oikein hyvää ystävänpäivää sinulle ja toivon todella, että saan jatkossakin blogiasi seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotenkin ihanaa kuulla, että se oma persoona ja omat rehelliset ajatukset, pohdinnat ja mielipiteet välittyvät oikeasti sinne ruudun toisellekin puolelle. Välillä tulee kirjoittaessa sellainen "black out", kun yrittää miettiä, miten pystyy kirjoittamalla kertomaan jonkun asian niinkuin sen mielessään ajattelee tai tuntee. Kirjoittaminen on haastava laji sinänsä, ja on tässä blogin pidon aikana toivottavasti siinä jonkin verran kehittynytkin :)
      Nyt kun on tässä parisen päivää tehnyt muuta, ja ottanut oikeasti aika paljon etäisyyttä tähän bloggaamiseen, niin pystyy taas ajattelemaan selkeämmin nämä anonyymina kirjoitetut "näpäytykset", joiden siis selkeästi onkin tarkoitus loukata tai vähän härnätä, jos ei muuta. Ymmärrän toisaalta lopulta hyvin, mitä tuolla alempana joku ihmetteli, miksi nostan tästä aiheesta keskustelun, kun kyseessä on vain "turha heppablogi". Mutta sitten kun rupean miettimään taas niitä omia ajatuksia ja tuntemuksia, niin on tämä blogi kuitenkin siinä mielessä pala omaa henkilökohtaista elämääni sekä siksi tärkeä ja se, että ei ole ketään ihmistä vahingoittanut saa aina pohtimaan, mistä kiikastaa tuollainen tarve kiukutella ja provosoida... niin kyllä se jossain määrin aina herättää ainakin itsessäni tuntemuksia - etenkin näin, jos tällaista jatkuu pidempään ja yhtenään.

      Olen samaa mieltä, että hevoskulttuuri on todellakin menossa parempaan suuntaa, sillä saman huomion olen minäkin huomannut. Esimerkiksi meidän tallilla on jotenkin esimerkillisen hyvä fiilis aina ja lähes kaikkien kesken. Löytyy nykyään aikaisempaa enemmän ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi aidosti kiinnostuneita ja iloisia toisen onnistumisista - se on aika hienoa huomata :)

      Kiitos palautteesta ja että kommentoit, nämä kommentit olivat juuri tähän hetkeen minulle todella tärkeitä!

      Poista
  2. On niin surullista, että joillakuilla on tarve purkaa omaa pahaa oloaan nimimerkin takaa syyttömiin ihmisiin. Asiaton kirjoittelu ja muutaman kuvan/videon perusteella tehdyt johtopäätökset latistavat varmasti mielen ja innon kirjoittaa. :/
    Olen lukenut blogiasi ensimmäisistä postauksista saakka, ja olen aina pitänyt teksteistäsi ja rehellisestä tavastasi kirjoittaa ja analysoida ratsastusta. Niistä on ollut hyötyä myös omaan ratsastukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että etenkin pitkään jatkunut negatiivinen arvostelu latistaa ihan todella sen kirjoittamisen innon. Pystyn heti luettelemaan paljon hyviä aiheita ja kirjoituksia, jotka ovat vain jääneet kirjoittamatta, koska ei ole vain huvittanut. Ja en kirjoita silloin, kun ei löydy inspiraatiota.

      Sehän niissä kommenteissa aina latistaa eniten, kun tuntuu hassulta, että juuri olet luetellut ne omat "virheet" ja hevosen kehitettävät osa-alueet sekä heikkoudet, niin joku tulee ikään kuin uusina asioina ne luettelemaan syylistämällä heti perään...

      Kiitos ja kiva kuulla, että tästä blogista on ollut hyötyä ja löytynyt vinkkejä omaan tekemiseen :)

      Poista
  3. Olen pahoillani puolestasi. Turha kai sanoa, että meitä ystävällisiä ihmisiä, jotka vilpittömästi ihailee tekemääsi työtä on vielä jäljellä paljon. Tsemppiä. Älä koveta nahkaasi liikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole turha sanoa, vaikka kyllähän minä sen tiesin - välillä on kuitenkin paikallaan, että niinä tylsimpinä hetkinä joku sanoo sen ääneen. Koska tottahan se on, loppupeleissä 100% kommenteista vain max. 10% on niitä ikäviä. Joskus on hyvä flow päällä, eikä jotenkaan hetkauta ilkeilyt yhtään, mutta sitten tietty tulee näitä hetkiä, kun vain ei jaksaisi. Aika inhimillistä, vaikkeivat kaikki sitä myöntäisikään.

      En todellakaan aijo kovettaa nahkaani liikaa. Tietyllä tavalla se oma herkkyyteni on kuitenkin vahvuus enemmän kuin hiekkous, ja olen siitä ylpeä :) Kiitos <3

      Poista
  4. Hyvää Ystävänpäivää Heidi! :) olen lukenut melko pitkään blogiasi ja täytyy myöntää että, jos lopetat blogisi/bloggaamisen niin lempiblogini häviää.. :( kurjaa kyllä lukea ja tuntuu pahalta lukea ilkeitä tai halveksuvia kommentteja. Koita jaksaa ilkeilyistä huolimatta kirjoittaa blogia. :)

    Olet huippu hevosten kanssa ja hyvä bloggaaja! Hyvää kesän odotusta teille! :)

    T. Innokas bogisi lukia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkäpä juuri näissä tilanteissa juuri teidän tyytyväisten lukijoiden rohkaisemana löytää kummasti energiaa ja ajatusta jatkaa, vaikka vielä pari päivää sitten olin aika varma, että tämä oli nyt tässä!

      Kiitos siis sinulle, että jaksoit kommentoida ja rohkaista, ette tiedä kuinka paljon ne oikeasti merkkaavatkaan!

      Poista
  5. Lueskelin edelliseen postaukseen tulleita kommentteja silmät pyöreinä ihmisten sokeudelle ja ajattelemattomuudelle (ja lukutaidottomuudelle). Puhut nyt aivan asiaa. En ymmärrä, missä vaiheessa ilkeilystä ja nokkavuudesta tuli jotenkin arvostettava asia etenkin juuri blogien kohdalla. Ehkä anonyymikommenttien estäminen rauhoittaisi tilanteen? Vaikka silloin jää pois moni asiallinen ja kivakin kommentti.

    Toivottavasti harmituksesi menee ohi ja motivaatiosi palaa takaisin. Olisi sääli, jos lopettaisit ihanan blogisi. Olen ainakin itse saanut sun postauksista paljon irti ja tämä kuuluu yksiin lemppariblogeistani. Nuorten hevosten kehittymistä on aina ilo seurata, varsinkin kun selässä istuu sun kaltainen, ihanalla asenteella hevosiin suhtautuva ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi kai se tehdäänkin nimettömänä, koska se olisi äärimmäisen noloa tehdä omalla nimellä - siinähän menisi oma maine :D Eli ei se ole missään määrin arvostettavaa, mielestäni enemmänkin häpeällistä ja noloa. Olen kokeillut anonyymien estämistä, mutta sitten nämä keskustelut siirtyvät herkemmin keskustelufoorumeille, jossa sitten keskustelun kulkua on vähän vaikeampi hallita ja jutut voivat levitä ihan uusiin sfääreihin. Vaikka en lueskele näitä foorumeita aktiivisesti, niin valitettavasti bloggerin kävijäpiikit ja kävijöiden lähdelinkit kertovat, missä keskustellaan tai "keskustellaan", ja itse en toistaiseksi osaa olla kovin helposti lukematta niitä siinä vaiheessa. Siksi olenkin kavereilleni monesti sanonut ja toivonut, että jos näkevät minusta keskustelua jossain, niin älkää kiltit kertoko siitä minulle. Sen mitä ei tiedä, ei huoleta :)
      Ja se on totta, kuten tähänkin postaukseen, anonyymeinä on tullut suurimmaksi osaksi pelkkiä kivoja kommentteja, jotka olisivat sääli jäädä saamatta. Kaikki ei omista tunnuksia bloggeriin ja moni kuitenkin tykkää antaa palautetta, joten siksi se on nyt sitten vakiintunut kaikesta negatiivisesta puolesta huolimatta.

      Kiitos ja kiva kuulla <3 kyllä nyt tällä hetkellä parin päivän jälkeen tuntuu taas siltä, että bloggaaminen on kuitenkin tuonut minulle pääosin pelkkää hyvää mieltä ja onnistumisia, sekä uusia hienoja mahdollisuuksia, että ei ehkä kannata lopettaa! :)

      Poista
  6. Blogeihin voisi muuttua kommentointitavaksi ainoastaan julkinen profiili tai jopa fb-tunnus. Olisipahan ainakin omalla naamalla ja nimellä kirjoittelemassa, eikä piilouduttaisi sinne anonyymiyden taakse milloin minkäkinlaisena "ammattilaisena" vaan sen vuoksi, että omassa elämässä ei moisia mahdollisuuksia ole. Tsemppiä, kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin muuten ihan mahtava lisä, että facebook profiililla voisi kommentoida. Olisi näin bloggaajankin näkökulmasta jotenkin mielekkäämpää kaikki keskustelu, kun tietää minkä nimisen henkilön kanssa keskustelee. Joskus tällainen oma nimi vastaan tuntematon nimetön tuo vähän yksipuolisen olon.

      Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  7. Hyvää ystävänpäivää Heidi myös sulle! Puskista huudetut ilkeilyt voi nakata suosista takas pensaikkoon, turha niiden takia on päiväänsä pilata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaahan se on toki, mutta ymmärrän hyvin. Kaikenlainen kiusaaminen ja toisten ihmisten ilon pilaaminen on jotenkin niin tylyä. Ja mistä muustakaan ihminen voisi loukkaantua, kuin toisten ihmisten ikävistä puheista - ei niitä kukaan pysty ottamaan vastaan välittämättä tippaakaan, etenkään jos se jatkuu säännöllisenä pidemmän aikaa. Mutta kyllähän niistä aina yli pääsee tietenkin :)

      Poista
  8. Katselin myös edellisen postauksen kommentteja, joista huomasi että ei oltu luettu taustoja vaan heti piti päästä piikittelemään. Jääkiekko-vertauksesi valitettavan totta. Ja kun ottaa huomioon ratsastuksen lajina, uskon myös olevan monia jotka rehellisesti ovat sinulle kateellisia. Sinulla on upeat omat hevoset ja nyt näin hienoja ratsastettaviakin, olet osaava ja saat osaksesi arvostusta (hevosten omistajilta ja blogin lukijoilta) josta moni alottelevampi ratsastaja tai harrastaja joilla rajallisemmat puitteet voi vain haaveilla. Kateus on hevospiireissä välillä ilmeistä, ja kuinkas muuten suomalaiset sitä ilmaisevat kuin etsimällä pieniä vikoja joista saa hetkeksi romahdutettua sitä toista. Eli jos ei itsellä mene hyvin niin ei saisi toisellakaan mennä. Vielä kun ei tunne henkilökohtaisesti, voi olla vielä matalampi kynnys laukoa netissä mitä vain.

    Sun blogi on harvoja valittuja seuraamiani, juurikin laadun takia, ja myös rehellisyyden ja ystävällisyyden. Julkaiset opettavaisia videoita, joita on aina todella mukava nähdä ja joita yhä harvempi julkaisee. Kuviin saa aina valittua ne täydellisimmät hetket. Noin pitkä video hyvää menoa ei ihan kaikilta luonnistu. Pienikin nyppäisy suupielestä tai myöhästynyt myötäys, niin bloggaajaa uhataan eläinsuojelulla ties millä. Ihailen siis asiantuntijuuttasi, avoimuuttasi, rohkeuttasi sekä bloggaamisessa että ratsastuksessa.

    Paha sanoa että älä lannistu, kun näin noita kommentteja, joissa ei edes yritetty ymmärtää kertomiasi taustoja. Lannistaahan ne. Tämä oli hyvä herättely-postaus lukijoille. Toivottavasti blogi pysyy hyväntuulisena. Vielä mukavaa ystävänpäivän jatkoa sinulle ja blogissa esiintyville karvakavereille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Kateus sinänsä on ihan inhimillinen piirre, ja niin olen minäkin kateellinen monille monista asioista. Se taas miten antaa sen kateuden vaikuttaa omiin tekemisiinsä onkin se mikä ratkaisee - itselläni tulee enemmäkin motivaatiota ja intoa tehdä omien asioiden eteen jotain, jotta voisi joskus saavuttaa sen saman, mistä toisessa kadehtii. Sitten on tämä toinen puoli, jossa kateus aiheuttaa katkeruutta ja löydetään ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi sabotoida/estää/mustamaalata jne. sitä henkilöä, jolle on kateellinen. Siinä on lisäksi se huono puoli, että moinen toiminta vaan ruokkii sitä omaa katkeruutta ja pahaa oloa kiukuttelijallakin, vaikka ehkä hetkellinen hyvä fiilis saattaa siitä tullakin, kun huomaa, että omat puheet vaikuttivat sen toisen toimintaan jollain tasolla... Noh, tämä on tällaista pohdintaa.

      Kiitos palautteesta! minusta olisi todella mukavaa, jos saisi rauhassa jakaa kaikkia videoita omista tekemisistään hevosten kanssa. Pikkuhiljaa sitä kuitenkin tulee kokoajan vaan varautuneemmaksi, ja hyvienkin ja ehkä juuri niiden kaikkien opetavaisimpien videoiden ja juttujen julkaiseminen jää. Aina toivotaan, että blogit eivät muuttuisi niin kiiltokuvamaisiksi, mutta mitä muutakaan voi, kun ei rosoa ja epätäydellisyyttä hyväksytä?

      Kiitos vielä ja terkut välitetty karvakavereille :)<3

      Poista
  9. Minullekin tuli paha mieli puolestasi kun luin noita saamiasi kommentteja. :-( On helppoa sanoa, ettei niistä kannata välittää - ja että kaikkein parasta olisi, jos voisit jättää ne kokonaan lukematta. Valitettavasti nämä kasvottomat, nimettömät kommentitkin voivat satuttaa - olkoonkin, ettei niillä pitäisi olla sen vertaa arvoa ja voimaa, että ne haavoittaisivat.

    Blogisi välityksellä pidän Heidi sinua ystävällisenä, luotettavana ja rehellisenä. Rakkautesi hevosiin on suurta, kyse ei ole "vain" harrastuksesta vaan elämäntavasta ja intohimosta. Kohtelet hevosia hyvin - etkä tee eroa siinä, onko kyse Deestä, Torstista vai jonkun muun omistamasta nelijalkaisesta. Kunnioitat myös kanssaihmisiä, ja aivan oikeutetusti odotat samaa kunnioitusta ja kohteliaisuutta myös muilta, myös blogisi lukijoilta.

    Toivon todella, että jatkat blogisi kirjoittamista! Olen ollut mukana vasta alle vuoden, mutta jo tänä aikana olen oppinut paljon uutta hevosista ja ratsastuksesta, ihaillut Deetä ja upeita kuvia, nauranut Torstin vauhtivideoille ja ollut kiitollinen, että näet niin paljon vaivaa postauksiesi eteen.

    Pahaa oloaan purkavista kommentoijista voisi vielä todeta: "Jätä viha niille, jotka ovat liian heikkoja rakastamaan".

    Hyvää ystävänpäivän iltaa!
    Lämmin halaus,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, se on niin helppoa sanoa toiselle, että "älä välitä", kun sanat eivät ole kohdistettu sinuun vaan johonkin toiseen. Näissä tilanteissa se empatian määrän huomaa muissa ihmisissä parhaiten - kuka ymmärtää sinua ja olotilaasi tällaisissa tilanteissa, ja kuka ei. Joskus se "älä välitä" -kommentti ei ole se paras toteamus, kun haluaa tsempata. Välittäminen on kuitenkin piirre, joka löytyy joka ihmisestä, myös niiltä jotka sitä toisessa halveksuvat.

      Kiitos Maarit maailman ihannimmista sanoista, olen aika otettu! :') Ainakin kovasti aina yritän kunnioittaa muita kanssaihmisiä ja yritän ottaa aina muut huomioon, vaikka välillä huomaan myös itsessäni ärsyttäviä itsekkäitä piirteitä... Ja todella odotan samaa kunnioitusta ja kohteliaisuutta kaikilta muiltakin, ja koska kunnioitan myös tietyllä tapaa itseäni, en hyväksy itseäni kohtaan kaikenlaista kohtelua. Joskus nuorempana en uskaltanut sanoa takaisin, nykyään itsevarmuutta ja rohkeutta on enemmän pitää omia puolia.

      Poista
  10. Tsemppiä! En jaksanut lukea kaikkia kommentteja edell. postauksesta. Huomasin että ainakin lopussa on tosi ystävälliseen sävyyn annettu vinkkejä ja ideoita kuinka tuon tyylistä hevosta voisi ratsastaa. Mielestäni noista kommenteista ei tullut yhtään neg.viboja. Paha sanoa miten olet ottanut viestit vastaan, kun en tunne henk.kohtaisesti sinua :-) Kaipa niitä "ilkeitäkin" kommentteja on aina liikkeellä (tai siis kyllä niitä on!), se on ehkä se kaikkien blogien huonopuoli. Kun julkaiset netissä jotain, se on kaikkien nähtävillä... :-P Hei, kyllä se siitä! Mä tykkään lukea tätä blogia, enkä varmasti ole ainut! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan kommenttien seassa hyvin montakin hyvin asiallisesti ehdotettu vinkkiä ja ideaa jaettu hevosen ratsastamiseen, kyse ei todellakaan ole niistä kommenteista - ne ovat varsin tervetulleita. Mutta niitä en ymmärrä, että ei kunnioiteta sitä minun kokemusta ratsastaa juuri tuota kyseistä hevosta. Neuvominen näkemättä meitä livenä vähän kauemmin kuin 2 minuuttia ja tuntematta hevosta (ja käymättä sen selässä) on lähinnä turhaa. Osalla ei sitäpaitsi ollut intressinä auttaa vaan ihan vain lytätä ja pahoittaa mieltä. Oli sitten kuinka netissä tapahtuvaa, niin se on yhtä tuomittavaa ja epäasiallista, kuin kasvotusten "in real life". Samat käytöstavat pitäisi ulottua kaikkeen kanssakäymiseen, ja internet on tänäpäivänä aika iso osa ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Kiitos paljon kommentistasi! :)

      Poista
    2. Tuntuu niin kummalliselta, että kirjoitat niin sydäntä särkevästi kuin paha mieli sinulle tulee epäasiallisista kommenteista ja arvostelusta tietämättömiltä ihmisiltä, kun itse teet sitä ihan tasan samaa.
      Asia minkä takia tämä sinun vanha kirjoituksesi tuli mieleeni tästä aiheesta lähti tuosta Arjen Ninjailua blogin uusimmasta tekstistä.
      Kuulin omin korvin, kun arvostelit kilpailuissa lasta ja hänen tapaansa verrytellä vaikka sinulla ei ole tai ollut mitään käsitystä miten kyseistä hevosta pitää ratsastaa tai verrytellä. Siis täysin itsellesi tuntematonta ratsukkoa kommentoit negatiivisesti.
      Ei myöskään tarkoituksesi ollut auttaa, kun et mitään ratsastajalle tai tukijoukoille kommentoinut tilanteen selvittämiseksi vaan jauhoit asiasta kylmästi negatiivisesti jauhamalla.
      Oli se sitten netissä tapahtuvaa, kasvotusten tai vain selän takana puhumista, niin se on tuomittavaa todellakin, olen täysin samaa mieltä kanssasi tästä asiasta.
      Käytöstavat ja niiden perään huuteleminen on aiheellista ja on hyvä palauttaa mieleen aina aika ajoin mutta muista, että ihmiset ihan oikeasti odottaa, että sä tosiaan eläisit sen mukaan mitä täällä saarnaat.

      Poista
    3. Hetkinen, nyt on pakko todeta sellainen juttu, että sinun on pakko olla erehtynyt henkilöstä tai luullut minuksi jotain toista ihmistä - itse en ole verryttelyjä ollut seuraamassa ikinä, sillä jos verryttelytilanteeseen olen joutunut, olen siellä yleensä itse verryttelemässä
      omaa suoritustani varten. Saatika että jos olisinkin EN TODELLAKAAN ole ikinä arvostellut kenenkään verryttelyä/ratsastusta, ei kuulu minun tapoihini noin arkenakaan vaikka paljon erilaista ratsastusta isoilla talleilla pääsee näkemäänkin. Jos tämä oli kuitenkin jokin yritys mustamaalata/syytellä perättömiä tahallisesti, niin voin kertoa, että pieleen meni. Jokainen minut tunteva ystävä, kaveri, tuttu jne. tietävät sen, että minulla on toisten arvostaminen joka tilanteessa hyvin korkealla, enkä ikinä ivaile tai koe tarvetta muuhunkaan vastaavanlaiseen asiattomaan käytökseen - missään tilanteissa. Pystyn myös puuttumaan lasten (ja aikuisten) keskenäisiin kiusaamisiin ja puolustamaan lytättyä silläkin uhalla, että siitä saa yleensä sanallisen hyökkäyksen myös itse osakseen kun kehtaa puolustaa jotakuta toista. Ota seuraavalla kerralla faktoista selvää, ennen kuin rupeat syyttelemään syytöntä ja tee se edes silloin tunnustettavasti nimellä, niin voimme keskustella asioista lisää jos siihen vielä on tarvetta. Ja mitä tulee arjen ninjailua blogin tekstiin - en ymmärrä miten se liittyy minuun millään tavalla.

      Poista
    4. Virkistetään nyt muistia sitten tähän asiaan liittyen, kun et verryttelyä ole ollut koskaan seuraamassa.
      Oma blogikirjoituksesi kilpailuista: "Hurjan näköistä oli ajoittain katsella verkkavalvojana verryttelyä, ja toivoa, ettei kukaan kaadu."
      Faktoihin perehdytty eikä tämä ole mikään mustamaalaus/syyttely-yritys vaan pyyntö kiinnittää huomiota myös siihen omaan käytökseen tämän kirjoittamasi asian tiimoilta.
      Minulla ei ole tarvetta jatkaa tätä keskustelua kanssasi nimettömänä tai nimellä. Eikä tapanani ole syytellä syyttömiä.

      Poista
    5. Aa, noniin joo, nyt muistan eli kyseessä on ollut yhdet meidän oman tallin kilpailut, jota en ole edes muustanut. Jos tapanasi ei ole syytellä syyttömiä, niin mitä tämä sitten on? Miksi sinä lähdet syyttelemään vuoden(?)/vuosien(??) takaisia asioita toisten blogeissa nimettömänä nyt? jos kerran oikeasti olet minun kuulleen arvostelevan muiden ratsastusta siellä negatiivisesti (ei vaan pidä paikkaansa), miksi et silloin sanonut asiasta? Niinpä, oikeasti tilanne ei ole tainnut mennä ihan noin mitä nyt väität ja haluat kaiken kansan nähden kirjoitella ja keskustella (kyllä keskustella) nimettömänä. Oikea tapa hoitaa asioita ei ole tällainen. Mutta olen siihen hyvin tottunut, että ihmisillä on tapana yrittää löytää pienikin aihe mustamaalata bloggaajaa, oli se sitte totta tai ei. Ja yleensä, kun aloittaa keskustelun, on järkevää viedä se keskustelu loppuun asti ja puhua asiat selväksi. Laita minulle sähköpostia osoitteeseen: heidi.patsi@hotmail.com olisi kyllä hyvä selvittää tämä asia, kun se kerran kaihertaa pidemmänkin ajan takaa.

      Poista
  11. Mulla tuli ihan paha mieli jo sun puolesta, kun luin edellisen postauksen kommentteja. Ihmiset ovat kyllä ihan uskomattomia, kun selkeästi ihan tieten tahtoen "aukovat päätään". Ja onhan se helppoa anonyyminä huudella. En yhtään ihmettele, ettei sua enää kiinnostaisi kirjoittaa sun treeneistä ja touhuista yhtään kertaan enään. Vähemmästäkin menee fiilikset, etenkin kun mielestäni pohjustat videot ja niissä näkyvät asiat hyvin, poistaen sen ilkeän huomauttelun mahdollisuuden, mutta kuitenkin aina on joku joka varmasti täysin tiedostaen haluaa päästä huomauttamaan niistä ja se ottaa tällaista kanssakommentoijaa ja -lukijaa ihan suunnattomasti päähän, miten ihmiset kehtaavat!

    Mä toivotan sulle Heidi oikein lämmintä ja ihanaa ystävänpäivää ja muitakin päiviä sun rakkaan harrastuksen ja intohimon parissa. Toivottavasti jatkat kirjoittelua, mutta täällä on yksi täysin ymmärtäjä siihen, että miksi lopettaisit vaikka suoraan tähän postaukseen. Kaikkea hyvää ja mahtavia treenejä hevosten parissa :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siihen ei paljoa rohkeutta vaadita tulla moisia viisauksia laukomaan nimettömänä helpolle "uhrille". Nimettömyys internetissä madaltaa tietyn tyyppisten ihmisten kynnystä kommentoida epäasiallisesti ja minusta on ainakin tärkeää, että sitä ei vain pidetä itsestään selvyytenä vaan siihen uskalletaan puuttua ja siitä uskalletaan puhua.

      Kiitos sonja tästä kommentista ja lukuisista aikaisemmista kommenteistasi, joita olet jaksanut tänne blogiini kirjoitella! :)<3

      Poista
  12. Sinä olet hyvä bloggari, et puhu koskaan pahaa tai arvostele hevostenomistajia tai kanssaihmisiä. Olet kuitenkin avoin ja rehellinen. Hyvä ja etiäppäin vain.
    Kirjoitin tuolla ed. Postauksessa tuosta Anky-jutusta. Tarkoitin vain hyvää, sillä meillä se on toiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Anky -juttu oli vain mukava vahvistava neuvo omille ajatuksilleni siitä, miten tuollaista hevosta kuuluu ratsastaa, joten kiitos siitä ja otin sen pelkästään kiitollisena vastaan! :) Kiitos paljon!

      Poista
  13. Paha mieli tuli minullekkin, sinun puolesta, kun luin edellisen postauksen kommentteja. Toisten arvostelu ilkeään sävyyn taitaa olla tätä päivää ja se on todella tylsää. Hyviä bloggaajia katoaa kun eivät jaksa enää sitä pa***n määrää mitä niskaan satelee. Toivon kumminkin, että jaksaisit jatkaa. Blogiasi on ollut mukava lukea, kiitos rehellisyydestäsi. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on valitettavasti tätä päivää, mutta entistä enemmän onneksi ihmiset uskaltavat ääneen todeta paheksuntansa moista toimintaa kohtaan. Kiitos! :)

      Poista
  14. Täälläkin yksi lukija, joka kovasti toivoisi blogin kirjoittamisen jatkumista. Olet virkistävän rehellinen bloggaaja! Tekstisi ovat niin perusteellisia, että niistä oikeasti oppii paljon ihan vain lukemalla.

    Monissa blogeissa olen huomannut anonyymikommentoinnin estämisen poistavan negatiivisista kommenteista lähestulkoon kaikki, joten ehkäpä se olisi kokeilemisen arvoinen keino? Kommenttien hyväksynnälläkin toki voi karsia negatiiviset kommentit blogista, mutta on mielestäni väärin, että bloggaaja joutuu silti lukemaan kaikki turhimmatkin kommentit. Ei ihme, jos se laskee kirjoittamisintoa. Näin keskusteluystävällisessä blogissa kommentteja varmasti riittäisi ilman anonyymejäkin, mutta keskustelu olisi varmasti paljon rakentavampaa ja asiallisempaa :) Tee toki kuten parhaaksi koet, mutta toivon joka tapauksessa että saan vielä lukea hienoista hevosistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kokeillut kommentoinnin rajoittamista, mutta siinä on ollut valitettavasti myös omia ikäviä puolia, joista tuossa aikaisemmin jollekin kommenttiin jo kerroinkin. Yllättävän paljon anonyymikommenttioikeuden estäminen pienentää kommenttien jättömäärää ja minulla on monta kivaa lukijaa, jotka eivät pääsisi enää kommentoimaan, kun eivät omista minkäänlaista tiliä jne. Jotenkin toivoisin, että ajan mittaan ajat ja tavat muuttuisivat ja ihmiset heräisivät miettimään sitä omaa käytöstään, tilanteessa kuin tilanteessa.

      Kiitos paljon, että kommentoit ja kiitos etenkin palautteesta, sitä on aina kiva saada!

      Poista
  15. Heidi, leuka pystyyn ja skippaat vain kaikki epäasialliset kommentit tyystin! Sulla on ihana, rehellinen ja analyyttinen blogi - tiedät sen itsekin. Juuri sen takia monet kokevat tämän helpoksi kohdaksi "näpäyttää" tai aiheuttaa ikäviä tunteita: kun bloggaaja antaa itsestään enemmän kuin joku toinen, on niistä annetuista osista helppo tarttua kiinni.

    Edellisen postauksen kommenteista näki sen, että ihmiset tykkäävät jankata samaa. Vastasit hienosti useammalle, miten asian laita oli (vaikka jo tekstissä tästä olit sanonut) ja kun porukka vieläkin jatkoi, ymmärrän täysin ärsyyntyneisyytesi. Fakta on se, että ajattelemattomia ihmisiä tulee aina olemaan. Ne samat sormet tulevat näpyttelemään samanlaisia kommentteja jatkossa ja se on vain heiltä pois. Eihän se tietysti ole kivaa, jos jatkuvasti saa kakkaa niskaansa aiheetta, mutta itse olen huomannut yhden merkittävän seikan. Mä en ole koskaan joutunut poistamaan yhtään ainoaa kommenttia ja mikäli/kun negatiivisa on tullut, oon yrittänyt perustella ne auki niin hyvin kuin osaan. Nuorempana mä pahoitin mieleni herkästi, nykyään en niinkään. Jollain tapaa tässä on oppinut analyyttisemmäksi ja mä yritän aina pohtia kommentin lähettäjän kannalta tilannetta, että mitä hän yrittää sanoa ja miksi. Aina, ihan aina siellä taustalla on joku syy, miksi se on haluttu ääneen sanoa. Usein ajattelemattomuus, kokemattomuus tai sitten ihan silkka kiusanteko. Se, että rupeaa väittämään vastaan tai tekee erillisen postauksen aiheesta yleensä vain lisää vettä myllyyn, sillä silloin kommentoija(t) huomaavat onnistuneensa aiheuttaa bloggaajalle huonon fiiliksen. Ja sitten he tietysti jatkavat samalla kaavalla edelleen.

    Onhan se vaikeaa, mutta julkisella alustalla olo vaatii tässä nettikulttuurissa kovaa nahkaa. Lukijat tuntuvat pitävän blogeja jonkinlaisten yritysten kaltaisina, joiden toimintaa saa arvostella, koska "asiakas on aina oikeassa". Ja näin ollen blogilla eli tässä tapauksessa yrityksellä pitäisi olla asiallinen, hyvin neutraali tapa vastata ja hoitaa julkisuuskuvansa tätä kautta kuten yritysten PR:ää ulkoista viestintää hyväksi käyttämällä pyritään hoitamaan.

    Mä en sinuna lannistuisi muutamasta ikävämmästä kommentista, mutta jos sulla on ollut pidempään huono fiilis blogin takia niin kannattaa miettiä taukoa tai sitten kokonaan lopettamista. Eihän kukaan halua pilata omaa fiilistään tieten tahtoen, se on selvää! Sulla on kuitenkin niin ihana blogi ja tuhansia ihania lukijoita, että jos siellä seassa on ne muutamat mätämunat, niin ei niille kannata kovinkaan paljon merkitystä antaa. Huutelevat oman aikansa ja kun huomaavat, että sillä ei ole vaikutusta, lähtevät muualle hankkimaan jännitystä elämäänsä :D

    Sekava teksti ja puhelimella nopeasti kirjoitettu, mutta ehkä tajusit pointin. Kamalasti kuitenkin tsemppiä ja kiitos ihanasta blogistasi <3 ja hyvää, vaaleanpunaista ja vaahtokarkkien täyttämää ystävänpäivää!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aada <3 vastaan tähän paremmin joskus kun ehdin, mutta pakko sellainen asia nostaa ilmoille - mikä on siis oma näkemykseni, että jos tosiaan minun tai "yritykseni" pr ja julkisuuskuva tästä menee huonommaksi, että otan aika ajankohtaisen asian esille ja nostan kissan pöydälle, niin olkoon sitten niin. Ei kaduta yhtään. Se kertoo enemmän ihan jostain muusta, kuin minusta ja blogistani.

      Poista
    2. Näinhän se on, mutta ne tietyt lukijat eivät taida sitä tajuta :D siinä kohden on turha hakata päätä seinään, jos saan sanoa suoraan niin tyhmät pysyy tyhminä.. Mutta nää on näitä, jatkat vain samalla positiivisella asenteella eteenpäin <3

      Poista
    3. Hahhah, niinhän se varmaan valitettavasti on. Mutta jos edes yks "tyhmä" kymmenestä edes joskus miettii omaa toimintaansa, niin sekin on jo voitto itsessään! :D

      Poista
  16. Heippa Heidi!

    Täällä on myös yksi blogisi aktiivinen lukija, ja blogisi on kuuluu suosikkeihini. Olen täältä saanut hyviä ajatuksia ja vinkkejä omaan tekemiseeni hevosten parissa.
    Muista Heidi, että olet tehnyt hienoa työtä Deen kanssa, joten uskon että teet hienoa jälkeä myös Miraclen kohdalla. Luota vain itseesi ja omaan tekemiseesi :).

    Hyvää Ystävänpäivää sinullekin Heidi ja voima hali!

    t. Kaisa T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Olen aika häkeltynyt siitä, miten paljon teitä on, jotka ovat niin tyytyväisiä tähän blogiin! Tottakai lukijamäärät kertovat oman osansa siitä, että kiinnostusta selkeästi löytyy, mutta tällainen palauteryöppy kyllä sai miettimään tämän blogin kirjoittelijan jatkoa paljon positiivisemmin mielin :)

      Poista
  17. Ymmärsin että liian harvoin kommentoin kertoakseni miten paljon pidän blogistasi, kiitos siitä. Ihanaa ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuitenkin, että nyt kommentoit ja kerroit sen! <3

      Poista
  18. Onpa ikävää todellakin. Suomalaisten negatiivisuus ja kateus olivat osa syy miksi kolme vuotta sitten muutin sieltä pois. Nyt suomeenpaluu häämöttää ja rehellisesti sanottuna ahdistaa se siellä vallitseva ilmapiiri. Aussit ovat niin kohteliaita ja ystävällisiä, että Suomessa odottaa varmasti kulttuurishokki...

    Toivottavasti vielä jaksat kirjoittaa blogiasi. Tämä on ehdottomasti suosikkiblogini ja olisi kurjaa, jos jatkossa ei saisi lukea ihanien Deen ja Torstin toilailuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän monia, jotka ovat muuttaneet Suomesta pois ja sanovat, että kaikista vähiten on ikävä tätä negatiivista ilmapiiriä ja kateellisia ihmisiä mitä täällä on. Onhan meillä kyllä paljon hyviäkin tyyppejä, mutta se on tylsää, että tuntuu tuo negatiivinen ilmapiiri tarttuvan herkemmin, kuin positiivinen. Ulkomaille muutto on ollut mielessä monestakin syystä myös meillä...

      Kiitos, yritetään jatkaa kyllä hetken masistelujen ja innon notkahduksien jälkeen!

      Poista
  19. Tuskimpa olet edes julkaissut niitä kaikkein ikävimpiä kommentteja. On kyllä kurjaa, että ratsastus piireissä niin monta karkeroitunutta ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo en, kaikista törkeimpiä suorastaan mietin, pitäisikö niistä laittaa juttua eteenpäin, mutta toistaiseksi olen antanut olla. Jonkun verran ylipäätään Suomen menoa seuranneena, katkeria ihmisiä löytyy joka paikasta lajista riippumatta... mutta tottakai ratsastus ja hevoset ovat harrastuksena jo kaikinpuolin niin haastava pitää ja toteuttaa, että se jo itsessään aiheuttaa katkeroitumista...

      Poista
  20. Lopeta provosoituminen tai lopeta bloggaaminen. Et pysty valikoimaan lukijoitasi tai muuttamaan heitä eikä he pysty muuttaamaan sinua. Mielensäpahoittaminen jonkun heppablogin vuoksi on ehkä turhinta ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Heidi. Älä provosoidu tälläisistä teksteistä. Jos joku pitää näin aktiivisesti blogia niin en voi ymmärtää kuinka hän luulee että kaikki hänestä ja teksteistään pitää eikä kukaan ole erimieltä asioista. Tai ainakaan tulisi sitä kertomaan blogiin. Kannattaa lopettaa se vaaleanpunaiset sydämmet silmissä eläminen ja uskoa että mailma ja ihmiset on julmia. Paskaa tulee joskus niskaan se on ihan varma.
      Jos ei nahka sitä kestä niin on todellakin syytä lopettaa kirjoittelu nettiin. Tälläiset vuodatus tekstit kuuluisivat sinne ponijunnujen heppakerhoihin ei aikuisen ihmisen blogiin.
      Sinun ei todellakaan kannata loukkaantua henkilökohtaisella tasolla mistään nettikirjoituksista. Negatiiviset asia eivät ole mukavia mutta niitä vaan on aina.

      En tunne sinua mitenkään henkilökohtaisesti vaan ainoastaan tämän blogin kautta. Luen erittäin mielelläni tätä blogia, mutta minulle alkaa tulemaan kuva sinusta blogaajana joka ei osaa käsitellä kritiittiä ja joka etsii aina vikaa muista. Ei ole montaa asiaa tässä blogissa jossa olisit myöntänyt virheesi vaikka välillä on menty perse edellä puuhun. Tämä ei ole mikään loukkaus vaan niin käy kaikille joskus. Ihan kaikille!

      Toivottavasti kasvatat selkärangan ja paksumman nahkan ja jatkan hyvän blogin kirjoittamista!

      Poista
    2. Te olette sitä mieltä ja saatte mielipiteenne pitää. Minä olen sitä mueltä, että kun on kyse elävistä henkilöistä, niin kukaan ei ole tunteeton tai robootti. Luuletteko te todella, että tämä fiilis paukahtaa tyhjästä yhtien kommenttien perusteella? Mä en voi itselleni mitään sen suhteen, että olen niin oikeudentajuinen ja oikeudenmukainen, että välillä en vaan voi olla ja katsella sivusta sanomatta itse mitään. Jos te ette kestä sitä, että joskus se koira puree takaisin niitä toisia purijoita, niin voin samaa toivottaa teille: lopettakaa provosoituminen siitä sekä opetelkaa empaattisempaa ajattelutapaa tai lopettakaa blogini lukeminen. En todella voi myöntää asioita, joita ei ole tapahtunut, kuten perse edellä puuhun juttuja, vaikka te siitä hyvää mieltä saisittekkin. Te ette pysty tietämään kuinka paksu nahka sitä minullakin todellisuudessa yhden turhan heppablogin perusteella. Opetelkaa katsomaan asioita vähän avarakatseisemmin - elämässä on muitakin sävyjä kuin valkoinen ja musta.

      Poista
    3. Kylläpä oli taas isointa paskaa yllä kommenteissa. Jos joku haukkuu sinua joka kerra kun käyt vaikka kaupassa tarkoittaako se sitä, että sinun täytyy lopettaa kaupassa käynti? Tai sitten vaan kestää se? Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa? Mikä hyöty on yrittää väkisin pahoittaa jonkun mieli? Miksi pitää olla ilkeä? Kukaan ei varmasti tiedä millaisia kommentteja bloggaajat todellisuudessa saavat se mitä julkaistaan on vain osa totuutta.

      Poista
    4. No on kyllä melkoista shaibaa! Ei huono käytös ja toisten mielen tarkoituksellinen pahoittaminen ole milloinkaan hyväksyttävää niin, että se pitäisi vaan kestää. Sama kun lakattaisi välittämästä koulu- tai työpaikkakiusaamisesta, koska aina joku kiusaa, ja parempihan olisi jos kiusattu vain kasvattaisi paksumman nahkan! Vähänkin kypsät ihmiset osaavat esittää asiansa toiselle (vaikka ventovieraalle bloggaajalle) asiallisesti jos jokin aivan pakko on sanoa muuta kuin positiivista.

      Eikä blogia varmasti pidetä siksi, että ratsastaja haluaa kuulla tuota ylemmän anon mainitsemaa kritiikkiä ja tajuta jotain virheitä. Sitä varten Heidilläkin on valmentajat. Mun mielestä ihmisen ei tarvitse kasvattaa yhtään paksumpaa nahkaa siksi, että joukossa on muutama empatiakyvytön yksilö sitä koettelemassa. Maailma(myös netti-) olisi niin paljon mukavampi paikka kaikille kun otettaisi paremmin muita huomioon. Kylmät ihmiset ennemmin vähän sulattakoon itseään kuin muut kovettakoon.

      Poista
    5. Samaa ihmettelin, mutta logiikka se on jokaisella omassa ajattelussa. Tuskin ääni olisi samanlainen, jos samanlaista kohtelua saa osakseen joskus jossain elämäntilanteessa omalle kohdalle jatkuvalla syötöllä. Sitäpaitsi tällä aiheella ei ole mitään tekemistä lapsellisuuden ja lasten kanssa, sillä aikuiset tätä nimenomaan harrastavat eniten ja näyttävät esimerkillään tietä jälkikasvulle.

      Poista
  21. Pidän blogistasi ja tyylistäsi kirjoittaa, sinulla on selvästikin oma ääni ja arvostan sitä kovasti. On helpompaa miellyttää muita, kun olla oma itsensä ja sinä uskallat olla juuri sitä mitä olet. Itse suhtaudun negatiivisiin ihmisiin kohtaamalla heidät super positiivisella energialla, sillä saa yleensä tyrmättyä ne kaikkein pahimmatkin valittajat. Jos itsellä on huono-olo, sitä peilaa usein omaa elämäänsä muiden saavutuksiin ja saa siitä vielä kurjemman olon, sitten se purkautuu epäasiallisena ja epäreiluna käytöksenä sivullisiin ihmisiin.

    Niinkuin sanoitkin, sinulla on elämässäsi asiat kunnossa, se voi tuntua niistä kenellä ei ole katkeralta. Ja aivan turhaan! Saavutuksesi ja tämän hetkinen elämäntilanteesi ei ole suinkaan tipahtanut taivaasta syliisi, vaan olet tehnyt kovasti töitä omien mahdollisuuksiesi eteen. Näin blogin pitkäaikaisena seuraajana sellainen kuva minulle on sinusta piirtynyt. Jatkat rohkeasti vastoinkäymisistä eteenpäin ja olet valmis kehittämään itseäsi ratsastajana ja hevosihmisenä. Mitä enemmän keskittyy siihen omaan juttuun ja mikä saa sinut iloiseksi ja energiseksi, sitä paremmin yleensä pääsee elämässä eteenpäin. Jos joidenkin ihmisten juttu on netissä ikävyyksien kirjoittaminen ja se tuntuu järkevältä ajankäytöltä, niin he voisivat miettiä mitä positiivista he voisivat sen sijaan saada aikaan. Iloisuudella ja hyvällä energialla kun on tapana tarttua.

    Jatka ihmeessä blogiasi sillä hyvällä asenteella ja itsevarmuudella mikä sinulla on. Osaat kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, toisten miellyttäminen on monesti helpompi tie suorittaa, kuin pitää se oma pää vaikkei se aina kaikkia miellyttäisikään. Se ei tee siltikään sinusta itsekästä tai toisaalta oikeuta taas vastaavasti olemaan töykeä toisille.

      Sitä olen pohtinut itsekin useammin kuin kerran, että kenellä on aikaa ja jaksamista käyttää tuollaiseen turhanpäiväiseen. Mutta onko se sitten niin turhanpäiväsitä kuitenkaan, jos kyseessä nimenomaan on oman pahan olon purkamista johonkin? Pahan olon purkaminen on jollain tasolla välttämätöntä, että jaksaa elämässään eteenpäin, mutta omien ongelmien ja pahan olon ratkomisia voi kyllä monella hedelmällisemmälläkin (voi jestas, miten pitkä sana - kirjoitinko edes oikein? :D) tavalla.

      Tuo on niin täyttä totta, että omalla positiivisuudella tyrmää toisen negatiivisuuden 6-0 ja sen positiivisuuden ylläpitäminen ei olekaan helppoa silloin, kun tuntuu että olet monen ihmisen tulituksen kohteena. Mutta tärkeä ajatus ja hyvä neuvo pitää mielessä :) Ehkä tässä taas muistaa tuon asenteen jonkin aikaa!

      Kiitos super tsemppaavasta kommentistasi ja ajatuksistasi, ihanaa, että halusit ne kirjoittaa ja jakaa!

      Poista
    2. Pahan olon purkaminen tosiaan on todella tärkeää, mutta näille pahan olon purkajille sanoisin, että vielä tärkeämpää on tehdä vähän itsetutkiskelua ja miettiä mikä sen pahan olon aiheuttaa. Jokainen on oman elämänsä päähenkilö ja voi vaikuttaa ihan pienistä asioista lähtien siihen millainen se oma elämä ja asenne on. Se että vaikka tiedostaa olevansa aamu äreä ihminen, ei silti anna oikeutta olla aamuisin äreä muille ihmisille. Täytyy miettiä keinoja ja työkaluja miten hallita ja kanavoida niitä omia tuntemuksia ja ennen kaikkea missä. Toivottavasti aurinkoiset päivät saavat kiukkuisimmatkin kommentoijat hymyilemään. Super iloista energiaa ihan kaikille :)

      Poista
  22. Heippa Heidi! Olin nyt itse hiukan laiska, enkä jaksanut kaikkia kommentteja luke, joten voi tulla toistona =)Halusin vain kertoa, että nuoresta iästäsi huolimatta blogisi on hyvin kattava ja mielenkiintoinen ja pidän siitä, että uskallat laittaa videoita muiden nähtäväksi. Niin paljon näkee kuvia, joiden kautta on niin helppo luoda illuusio täydellisistä suorituksista ja vaikka mistä. Iän myötä, jos jaksat itse pysyä yhtä avoimena ja positiivisena kuin nyt, alkavat ilkeät kommentit lähinnä vain naurattaa. Usko pois! Jatka ihmeessä hyvää blogiasi, olet ihailtavan ahkera ja tunnollinen hevosenomistaja sekä ratsastaja!!! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Kiva kuulla, että tätä nimenomaan tykkää eri-ikäiset ihmiset lukea, se vähän on ollut tavoitteenakin, että oppisi kirjoittamaan niin hyvin, että lukijakunta ei rajautuisi niin ahtaalle vaan näistä saisi vähän jokainen kenties jotain irti! :) Toki varmasti oman kokemuksen ja tiedon karttuminen aina lisää sitä, missä muodossa materiaalia ja tekstiä tulee tehtyä.

      Itseasiassa, ilkeät kommentit huvittavat näköjään jo hyvin nopeasti :D mutta en siltikään halua siitä huolimatta väheksyä sitä, miten vakavasta aiheesta on kuitenkin kysymys, vaikka se joidenkin mielestä (tai "mielestä") onkin turha. Omasta mielestäni toisten ihmisten kanssa järkevästi kommunikoimaan oppiminen ja toimeen tuleminen on aika tärkeitä asioita jokaiselle tässä elämässä.

      Poista
  23. Huhhuh kyllä ihmiset voivat sitten olla ilkeitä toisilleen:( vaikka ei varmasti helppoa ole, älä välitä kommenteista! Sulla on järkevä ja ihailtava asenne hevoshommiin ja ammattitaitoista porukkaa ympärilläsi, niillä pääsee pitkälle:) Ja katsoin tuon eilisen treenivideon ja näin siinä ainoastaan ison ja isoliikkeisen hevosen jonka annetaan liikkua tämän hetkisen tasonsa mukaan:) ja videon lopussahan pystyt jo löysäämään ohjaa ja hevonen ei silti lähde karkuun eli ihan väärin et sitä kyllä ratsasta:) tsemppiä sinulle paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän minä sen itsekin tiedän, että hevonen kuin hevonen - pystyn tekemään ajan kanssa kehitystä parempaan suuntaan ja olen myös löytänyt oman tavan ratsastaa ja tehdä, jonka olen todennut toimivaksi monilla eri tyyppisilläkin hevosilla. Uskon myös Miraclen kanssa, että löydetään siihen lisää uusia vaihteita ja parannettua sen ratsastettavuutta jne, se on niin laadukas aihio kuitenkin. Samalla tällaiset haastavammat hevoset opettavat kaikista eniten. Kiitos tsempeistä, kyllä tässä jatketaan kaikista erilaisista kupruista huolimatta aina eteenpäin! :)

      Poista
  24. Hei! Blogisi on yksi parhaimmista, joita maasta löytyy tällä hetkellä: paljon sisältöä eri aiheista, laadukkaat kuvat, analyyttiset tekstit, kypsemmän ("teinivaiheen" ohittaneen) kirjoittajan ote, kokemus hevosista ja rehellisyys. Toivon pitkäaikaisena lukijana todella, että jätät anonyymit omaan arvoonsa ja teet ehkä muutoksia blogin kommentointimahdollisuuksiin, mutta et ainakaan lopeta hyvän sisällön tuottamista <3 Yt. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos näistä sanoista! Et uskokaan kuinka paljon ne merkkaavatkaan ja saavat innon taas palaamaan! :)<3

      Poista
  25. Toisaalta kannattaisi myös seuraavat muistaa miten olet itse kohdellut muita ihmisiä muutama vuosi sitten. Siitä oli empatia kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, toivottavasti saat selvitettyä kismat asianosaisten kanssa.

      Poista
  26. Oon ite huomannu että sun blogin kommenteissa on usein todlela törkeitä ja negatiivisia kommentteja, ja se tuntuu varmasti pahalta :( Sun blogi on yksi harvoista, joita käyn lukemassa, toivottavasti et lopeta blogiasi! :) Olisi mahtavaa, jos fb-profiililla voisi kommentoida, ehkä joskus tulevaisuudessa.. Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olenkin ihmetellyt, että mistä kumpuaa blogiini näin paljon todella törkeitä kommentteja? Se on ihan hullua! Mutta ehkä kaikki bloggaajat saavat ajallaan aina oman osansa... ainakin luulen. En tosin ole kauheasti muiden blogien kommentointia seurannut, mutta aina siellä sun täällä törmää mitä uskomattomampaan avautumiseen. Kiitos tsempeistä!

      Poista
    2. Kateelliset ihmiset niitä negatiivisia kommentteja usein viljelee, yritä olla välittämättä, vaikka eihän se helppoa ole :) Jos tuntuu tosi pahalta niin estä kommentointi anonyyminä, kenenkään ei tarvitse sietää muiden negatiivisuutta ja sen aiheuttamaa mielipahaa! :)

      Poista
  27. "Don't let anyone break you. There may always be people who secretly want to see you fail.
    That's okay. Just stay strong and stand tall -Kristen Butler "

    VastaaPoista
  28. Luin kaikki vanhemnat kommentit tämän postauksen luettuani, ja minusta kovin harva kommenteista oli oikeasti ikävä tai piikittelevä, siinä nyt oli semmoista peruspätemistä anonyymien taholta, jonka voi sivuuttaa kuin vesi hanhen selästä. Luulen että kommentit pääsivät sulla liikaa iholle koska juuri kirjoitit, kuinka haastavaa on ja se oma turhautuminen/epävarmuus tekee alttiimmaksi ottamaan siipeensä tuollaisesta ruotimisesta. Sitä paitsi just juttelin toissapäivänä ratsuttajan kanssa joka on tehnyt kovan tason hevosia, eikä niitä nuoria ratsasteta yhden kaavan mukaan. Se riippuu hevosesta! Mielestäni paras reaktio sinulta on jättää vastaamatta tyhmiin kommentteihin, huudelkoon yksinään bittiavaruuteen. Kiinnostavaa ovat just avoimet ongelmanruotimiset yms rehelliset postaukset. Kulissiblogeista ei opi mitään.

    VastaaPoista
  29. Aijotko jatkaa bloggailua? Olisi kiva päästä lukemaan taas postauksia! :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot