lauantai 12. maaliskuuta 2016

90cm ja 100cm startit Ainossa


 Vitsit miten sitä voikaan olla onnellinen nyt tässä tilanteessa, kun takana on kaksi pikku luokkaa kunnialla läpi! Fiilis on niin sanoin kuvaamattoman onnellinen, mutta myös huojentunut. Jotenkin tuntuu nyt vielä vahvemmin siltä, että olemme oikeasti päässeet kääntämään sivua taas eteenpäin Deen kanssa yhteisellä taipaleellamme ja kilpailemisen saralla. Olen pitkään miettinyt, millä kuvailisin tätä onnen tunnetta nyt ja täytyy myöntää, että olen tällä hetkellä yhtä onnellinen, kuin aikanaan meidän ihan ensimmäisestä 120cm debyytistäkin. Toisaalta myös jännitin päivän ensimmäistä 90cm luokkaamme enemmän, kuin kaksi vuotta sitten jännitin tuota 120cm luokan debyyttiä :D Mutta onkos se nyt ihme, kun miettii millaisia ongelmia meillä on ollut vielä esimerkiksi kolme kuukautta takaperin, kun tuntui yhteinen tekeminen välillä niiiin vaikealta ja suorastaan vastenmieliseltä. Olen onnellinen, että uskalsin lähteä tekemään muutosta treeniin ja pyytää uutta näkökulmaa omien ajatusteni tukemiseksi.


Ennen, kun lähden enemmän kertomaan suorituksistamme, on pakko vain todeta aivan mykistyneenä, että Ratsastuskeskus Ainon kilpailupuitteet ja kilpailuiden järjestäminen on aivan jotain omaa luokkaansa. Kaikki vaan toimii, fiilis on kisapaikalla ihan mahtava, puitteista nyt ei tarvitse varmaan sanoakaan erikseen. Ihan käsittämättömän hienoa, että meidän kotimainen ratsastusurheilu on saanut tällaisen helmen - kiitos Ainon porukalle todella hyvin järjestetyistä kisoista! Ei mitään valittamista minkään osalta. Seurueemme mieshenkilöitäkin oli ensimmäistä kertaa ikinä vaikea saada kilpailupaikalta lähtemään kotiin, kun viihtyivät niin hyvin ravintolapuolella, hehheh ;D Tarjoilu oli hyvää ja olisi jaksanut katsella pidempäänkin kisoja sen ansiosta! Tällaisia kisoja ja tapahtumia meidän laji todellakin tarvitsee, missä viihtyvät myös muutkin, kuin hevosihmiset.

Radat olivat todella kivoja ja mukavan helppoja, kuten 1-tason kilpailuissa kuuluu ollakin. Silti siellä oli ihan tekemistä ja oli suhteutettua linjaa jne. Sekä se, mistä kisat saavat myös plussaa on, että näin harjoituskisoissakin ollaan jaksettu panostaa kaikkiin järjestettäviin luokkiin erilaiset radat. Monissa paikoissa tällä tasolla saa hypätä täysin saman radan eri korkeuksilla ja se on toisaalta vähän tylsääkin. Ratamestarina toimi kokenut kansallisen ja kansainvälisen tason ratamestari Johanna Mikkola, kenen ratoja on aikaisemminkin ollut aina kiva ratsastaa.

Kuten jo kerroin, jännitin ihan mielettömästi ennen meidän ekaa starttia :D mietin siinä ennen, että miten tämä on mahdollista, että jännitän tätä vaatimatonta 90cm rataharjoitusta enemmän, kuin monia kansallisia vaativampia suorituksiamme ennen!?! Jotenkin sitä alitajuntaisesti loi taas vähän paineita itselle: "kyllähän meidän nyt nämä pitäisi selvittää vaikka silmät kiinni ja takaperin" jne. Mutta eihän se meidän tilanne nyt ole viime aikoina ihan niin ollut, ja sehän siinä sitä jännitystä toikin, että kuinka meidän käy ja onko hevonen yhtä menossa nyt "aidossa" kilpailutilanteessa, mitä se on ollut viimeaikoina treenissä ja kotioloissakin. Verryttelyssä olin ihan liian kiireellä tekemässä kaikkea, mutta Dee toimi mukavasti, se ei tuntunut jännittävän tilannetta lainkaan.

Radalle pääsimme lähtemään numerolla 20, ja toivoin siinä vielä, että Dee olisi yhtä menossa, kuin verryttelyssäkin. Lähtömerkin saatuamme lähdimme matkaan ja yritin tyhjentää pääni kaikista turhanpäiväisistä ajatuksistani. Rata kulki kuin sumussa, ja en saanut tehtyä oikein mitään kovin järkevää - tosin en tehnyt näin ollen mitään tyhmääkään. Dee hoiti homman täysin kotiin ja oli ihan älyttömän innoissaan. Vasta ennen radalla vikalla ollutta kahden laukka-askeleen välistä okseri-pysty -sarjaa heräsin vähän ratsastamaan, ja Dee hyppäsi vielä sarjankin korvat hörössä puhtaana maaliin. Saimme siis tästä luokasta, jossa arvostelu oli A.0.0, virhepisteettömästä suorituksesta vuoden ensimmäisen rusetin matkaamme! Ja fiilis oli tämän jälkeen NIIN käsittämättömän hyvä, että hyvä etten ruvennut itkemään! :) Olin niin liikuttunut jotenkin siitä, miten tuo hevonen on herännyt taas taistelemaan yhdessä kanssani radalla ja nauttimaan kilpailemisesta, niinkuin ennen!

Alla video 90cm radasta, jossa ei tullut mitään ihmeempiä virheitä. Suorilla suhteutetuissa väleissä minun pitäisi ottaa hevonen ajoissa vähän tasapainoon, ettei se ajaudu liikaa kättä vasten kohti seuraavaa estettä, mutta näitä täytyy vaan harjoitella lisää. Olen rataan tyytyväinen :)



100cm luokassa starttasin jo heti alussa ja tällä kertaa verryttelyyn menin aika paljon rennommalla ja huojentuneella fiiliksellä, jonka ansiosta lähdin myös verryttelyssä vähän enemmän vaikuttamaan hevoseen ja tätä kautta tekemään niitä päähän iskostuneita virheitäni, eli nyppimään lähelle estettä. Piti oikein pysähtyä miettimään sitä omaa tekemistä, eli laukaten kaarteessa niin, että hevonen on oikeasti pohkeen edessä, mutta ei juokse(!) ja kohti estettä pidän tuntuman, mutta en vedä enkä pidätä enää vaan kaikki on tehtävä jo siellä ajoissa ennen suoristusta, jonka jälkeen vain odottaa sitä paikkaa johon rentoutuu ja muistaa myötää riittävästi hevoselle tilaa esteen päällä sukeltamatta kuitenkaan liikaa ylävartalolla mukaan. Deen kanssa on jotenkin vaikea löytää se balanssi sen kanssa, että se on pohkeen edessä, mutta ei reagoi siihen juoksemalla alta pois tai painelemalla omin nokkineen esteelle kuuntelematta ratsastajaa. Se on niin omapäinen tässä suhteessa, mikä tekee siitä jokseenkin haastavan ratsastettavan.

Metrin rata lähti ykköseltä todella todella mukavasti, saimme hyvän lähestymisen ja sujuvan hypyn. Siitä aavistukseen kaareva ja pitempi matka kakkosena olevalle okserille, jonne Dee pääsikin vähän juoksemaan ja annoin sen vähän päästä pitkäksi. Kaarteessa takaisin kiinni, mutta unohdin sitten jo hellittää ja ratsastaa pohkeelle, ja lähdin nyppimään kolmoselle - arggh... Dee teki kuitenkin jo tuoreista harjoitteluistamme oppineena oman päätöksen ja ei välittänyt mun aikeista nyppiä lähelle vaan lähti vähän kauempaa innokkaana hyppyyn. Isommalla hypyllä tullessamme sisään tällaiselle 24m linjalle minun olisi pitänyt yrittää saada hevonen nopeasti takajalkojen päälle ylämäkeen ja päästä hellittämään ennen seuraavaa estettä, mutta nyt tulimme jälleen samaan tapaan vähän kättä vasten suhteutetun toiselle esteelle, kuitenkin ihan ok sujuvasti yli ja puhtaasti. Näistä täytyy vaan nyt päästä eroon, isommissa luokissa nämä on ne paikat, jossa saamme puomit, jos en opettele ratsastamaan huolellisemmin ja tarkemmin!
Vitosena olikin sitten aikaisemmasta luokasta tuttu sarja, johon olisin saanut todella ratsastaa huolellisemmin sen paikan sisään - nyt hutiloiden lähdin ratsastamaan vähän eteenpäin ja tultiin isosti sisään sarjalle, ja meinasi jäädä väli aavistuksen ahtaaksi tästä syystä. Noh, mielummin nyt kuitenkin näin päin, kuin se, että olisi vaan pitänyt pitänyt ja vielä kerran pitänyt kiinni ja nyppinyt meidät sisään sarjalle. Tässäkin kuitenkin olisin voinut vaan rauhassa odottaa ja rentoutua vikassa askeleessa, ja paikka olisi ollut a-osalle ihan bueno.
Sitten olikin toinen suhteutettu suora linja samalla 24 metrin välillä, mutta esteet olivatkin tällä kertaa niin päin, että ensimmäisenä oli okseri ja toisena pysty - joka automaattisesti etenkin meidän kohdalla merkkaa sitä, että jos meinaan saada sen kuusi askelta ratsastettua siihen väliin, pitää minun oikeasti saada hevonen okserin jälkeen takaisin. Väli ei ollut tyylikkäästi suoritettu, mutta kerrankin(!) tein ja pidin sen, mitä olin suunnitellut ja ratsastin sen kuusi sinne ja puhtaasti jatkettiin rataa kahdelle viimeiselle esteelle. Viimeisetkin esteet puhtaasti läpi, ja sille vikalle pystylle olisin taas voinut olla maltillisempi ja huolellisempi, mutta en onneksi nyppinyt taaksepäin ja puhtaana maaliin - jälleen!!!

Alla video 100cm radasta, jossa siis vähän liikaa tempomuutoksia, rytmi saisi pysyä läpi radan paremmin samana - mutta nyt kuitenkin uskalsin yrittää ratsastaa edes vähän sinne päin niinkuin pitäisi! Dee oli aivan loistava jälleen, ei epäröinyt koko radan aikana kertaakaan!



Vaikka radoissa olisi paljon korjattavaa ja parannettavaa, en nyt halua alkaa liian kriittiseksi. Uskon, että tämä oli nyt parasta, mitä tähän hetkeen pystymme suorittamaan ja siihen täytyy nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen olla todella tyytyväinen! Tästä on mielettömän hyvä jatkaa eteenpäin ja nyt tuntuukin, että me molemmat ihan innostuttiin uudelleen koko touhusta! :) 

Dee on ollut nyt kisojen jälkeisenä päivänä hyvin rento ja hyvän tuulinen, joka on myös hirmuisen tärkeää huomata. Vatsa ei ole lainkaan reagoinut stressaavasti kisoihin ja kaikki näyttää olevan nyt paremmin, kuin hyvin. Tästä täytyy nyt vain nauttia! Ja mikäs sen parempaa, kun sääkin on hellinyt oikein kunnolla ja kevään tuntu on ilmassa - aurinko paistaa, niin taivaalla, kuin mielessäkin, jee!
Loppuun vielä loppuja muutamia kuvia, mitä T otti meistä tänään, kun olimme lähdössä kävelemään maastoon - pitihän ne ruusukkeetkin nyt ikuistaa :)

26 kommenttia:

  1. Näin teidän ton metrin radan ja mielessäni joka esteellä olin silleen "älä heidi nypi" hehe ja etkä tehnytkään niin, oli kiva nähdä kuinka ilosena dee oli menossa! :) mutta verkassa olit kyllä tosi tyly sun suloselle miehelle joka teki pahaansa :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli joku jännäämässä mukana :) Nojoo, 90cm verkassa olin todella hermostunut, ja onneksi T tietää sen, että silloin en ole yhtä leppoinen kuin normaalisti, etenkin jos tilanne menee siihen, että: "nosta vaan puomia" "mitä?" "nosta puomia" "ai mitää??" "NOSTA SITÄ PUOMIA!" :D saattaa kuulostaa jonkun korvaan "tylyltä".

      Poista
  2. Sun pitäis keskittyä sun omiin käsiin enempi, niin hyvä tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule just kattelin samaa, että mitäs mun käsille on nyt käyny? Mukamas pitäisi ratsastaa vähemmän kädellä ja siellä ne touhuaa ihan liikaa, huoh...

      Poista
  3. Sujuvat radat molemmissa luokissa! Nyt alkaa näkymään Deen innostus touhuun, kun lähtee mielummin kaukaa hyppyyn kuin tulisi lähelle ja hienosti Dee pelasti muutaman paikan! Tosin asia, mihin itse kiinnitin huomiota oli kädet. Aiemmin en ole huomannut sinun yhtä paljon "vetävän", tai siltä se näyttää, uskon tämän johtuvan kuitenkin liian pitkästä ohjasta? Huomasin että sun ranteet vääntyy mutkalle, johon auttaisi ohjien lyhyenä pitäminen. Joka tapauksessa, tarkoitus ei ole vain kritisoida, jokaisella on ongelmansa ja jos sulkee silmänsä käsien seilailulta, radat näytti todella hyviltä sekä sinun että hevosen suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan samaa mieltä, käsiin itsekin kiinnitin nyt huomiota kun katsoin videoita, että oli ihan pakko katsoa tuoreita valmennusvideoita ja parin vuoden takaisia kisavideoita vertailuksi ja en tosiaan tiedä, miksi ne elivät ihan omaa elämäänsä nyt näillä radoilla?! Kaameeta. Noh, yritän antaa itsellenikin nyt tässä vaiheessa armoa ja toivotaan, että saan asiaa korjattua taas tulevilla radoilla.

      Poista
    2. Ei ole kyllä myöskään kaikista armollisin kuvakulma. Yläviistosta kuvattuna ei video hirveästi anna armoa ratsastajan asennosta, joten sikäli todellisuudessa käsiesi asento ja käyttö voi olla paremman näköistä. Niinkuin sanoin, jokaisella on jotain korjattavaa ja valitettavasti yleensä vielä niin, että kun toinen asia korjaantuu, joku toinen asia muodostuu ongelmaksi :D

      Poista
    3. Se on totta, tuolta yläviistosta katsottuna radat näyttävät aika paljon erilaisemmilta. Ja näinhän se on, yhestä virheestä pääsee eroon, niin näin onkin jo toinen virhe hiipinyt tilalle ennen kuin huomaakaan. Ei ole helppo laji ratsastus, mutta niin koukuttava! :D

      Poista
  4. Täälläkin päin nousi ihan hymy huulille kun perjantaina tsekkasin teidän tulokset equipesta, hyvä Heidi ja Dee! Siitä se taas lähtee rullaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) Ja niinpä, tästä tää lähtee, nyt on ainakin super hyvä fiilis ja se onkin tärkeetä, niin hevosen kuin omankin pään kannalta!

      Poista
  5. Ihana dee niin iloisena<3
    Mahtavaa kun saitte hyvät radat, näytti kyllä paljon paremmlta kun sillon pari kuukautta sitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinpä, pikkusen eri meininki hevosella nyt kuin vähän aikaa sitten! :)

      Poista
  6. Tästä postauksesta tuli itekin tosi hyvälle mielelle! Teidän hyvä meininki tarttuu! Onnea vielä ruusukkeista :)<3 Ihania aurinkoisia kevätpäiviä teille!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla! :) <3 Ja kiitos samoin, aurinkoista kevättä sinullekin! :)

      Poista
  7. Dee näyttää tosi innokaalta ja reippaalta, tykkää selvästi hypätä ja hienosti hyppääkin ! Minkä takii käytät muuten kannuksia, kun hevonen näyttää liikkuvan reippaasti eteen ? :) Niin ja onnea hyvästä suorituksesta !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja totta, se oli nyt todella innokas! :) Kannusten mukana oleminen on välttämätöntä, koska jos tuo hevonen jää hitaaksi tai jähmettyy, en saa ikinä pohjetta läpi. Toisinaan kannuksen mukana oleminen auttaa myös siihen, että pystyy tehostamaan huomaamattomasti pohjetta muutenkin tavittaessa. Eihän kannukset ole sitä varten (toivottavasti kenelläkään), että hevosella annetaan vauhtia tai että jos ne on jalassa, niin niitä käytettäisiin jatkuvasti - itse käytän kannusta aina vain silloin kun pohje ei mene läpi.

      Poista
  8. Vau, upeaa heidi, valtava muutos parempaan suuntaan :-) Tässä taas yksi hyvä esimerkki että "ikinä ei saa luovuttaa"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) Tuota hoen aina huonoimmilla hetkillä itsellenikin, kun meinaa usko mennä, että ei saa ikinä luovuttaa tai olet hävinnyt sen pelin! Aina olen uskonut Deehen ja uskon myös itseeni, mutta mikään ei tule ilmaiseksi ilman, että näkee vaivaa ja jaksaa tehdä töitä!

      Poista
  9. Onnea onnistuneista suorituksista 🎇 Toivotaan, että perästä tullaan vaikkakin meidän tavoitteet on aikasintaan kaudelle -17

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tsemppiä teidän treenaamiseen! Vuosi menee todella nopeasti hujahtaen, joten kohta jo huomaat istuvasi hevosen selässä lähtien ratsastamaan rataa kisoissa :)

      Poista
  10. Mikä meininki! Upeaa Heidi! :) Kaikkea hyvää koko kaudelle!

    VastaaPoista
  11. Ihan eri meno kyllä nyt kuin vielä hetki sitten :) Nyt on löytynyt oikea systeemi selkeesti kotitreeniin! Se on kyllä ihana tunne kun asiat alkaa pelittää uuden systeemin myötä!!

    VastaaPoista
  12. Myöhästyneet onnittelut - aivan superhienoa Heidi ja Dee!!!
    Menestyksekästä kautta ja onnistuneita ratoja!

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot