sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ja taas treenataan - estetreenit 17.03.2016

Nyt tulee kyllä näitä treenijuttuja aika paljon, mutta kun on videota ja matskua, sekä aikamoinen into tästä meidän tekemisestä, niin mikäpä ettei näitä nyt kirjoittele heti ylös.

Torstaina jatkettiin Marikan kanssa estetreenejä, ja meillä on kyllä nyt niin nousujohteista tämä tekeminen, että en malta odottaa, mitä tuleva kausi mahdollisesti tuo tullessaan, koska koko ajan tuntuu vaan paremmalta ja paremmalta! Dee tuntuu vaan niin super super hyvältä, ja tällä treenikerralla alkoi vihdoin tuntua siltä, että itsekin nautin esteille lähestymisestä jo jonkin verran... alkaa se oma pää taas löytää myös hyvän vireen, joka ehkä onkin se kaikista tärkein asia ratsastajalle, ja ylensäkin urheilijalle. Jos et usko itseesi, ei kukaan muukaan sitä puolestasi tee, ei etenkään hevonen.


Edeltävässä treenipostauksessa minulle tuli kommentti, jossa ehdotettiin pysähtyä miettimään, miksi omat ajatukset ovat olleet sitä mitä ovat olleet Deen kanssa näissä hyppyhommissa. Ja tosiaan, kuten vastasinkin tähän kommenttiin - niin tämä blogihan on se minun varsinainen pysähdyspaikka, johon "suollan" tekstiä oman aivojen syöväreistä. Pohdin tehtyä ja tehtävää, suunnittelen, murehdin ja iloitsen vuoron perään kaikkea, mitä tapahtuu hevosten parissa - sitähän tämä blogin kirjoittaminen ihan oikeasti on. Ennen kuin kirjoitan blogiin mitään, olen vatvonut pääni sisällä vaikka kuinka ja paljon treenikuvioita, hevosen hoitoa ja viikkotreenejä - mitä muutoksia pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat osoittautuneet hyviksi jne. Mutta kommentti sai minut silti uudestaan miettimään asiaa, jota kyllä olenkin pohtinut aina välillä, että mikä on saanut mieleni Deen kanssa niin epävarmaksi? Jos miettii parin vuoden takaista ja sitä ennen tapahtuvaa, niin vähäisestö rutiinista ja kokemuksesta huolimatta omasin äärettömän itsevarmuuden ja tätä kautta rauhallisuuden tehdä ja suorittaa asioita - epäilijöistä huolimatta. Minua ei haitannut, vaikka sain usein kuulla, että olenko hullu - sinä kokematon viet nuoren hevosen 120cm nuorten luokkiin tosta noin vaan, koska tiesin, että pystyn siihen ja kunnialla. Mutta totta puhuen, ajan saatossa, kun riittävästi sitä lannistavaa ja arvostelevaa tekstiä saa kuulla, niin pakko myöntää - olen jollain tasolla antanut niiden lannistaa omia ajatuksia ja lopettanut pikkuhiljaa uskon itseeni. En edes ole huomannut, että niin vain pikkuhiljaa on käynyt.

"Luulet itsestäsi liikoja."
"Hieno hevonen menee allasi hukkaan, etkö ole ajatellut ammattilaiselle viemistä."
"Menestymisenne on ollut vain "tuuria."

Onhan näitä - ja osa ihan siis tullut myös ammattilaisten suusta - se lopulta vie ison palan uskosta itseensä, jota ei saisi käydä. Usko omaan tekemiseen on kaikista tärkeintä ja jos sitä ei ole, ei ole mitään. 

Tähän päälle uusiutuvat vatsavaivat, jotka aiheuttivat Deen hankalaa ratsastettavuutta ja ongelmia ylipäätään, niin soppa oli valmis - kehitin pääni sisään mörön asiasta. Viime kausi meni oikeasti tsempatessa ja toivoen, että KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ! Ja kyllähän se sitten siitä, vaikka välillä on ollut todella toivoton olo. Dee ei ole mikään helppo kaveri, se on niin herkkä ja kova samaan aikaan - sen kanssa on oppinut oikeasti lukemaan haastavampiakin hevosia todella hyvin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vielä ei ole tullut eteen niin haastavaa hevosta, ettenkö löytäisi ekalla tai viimeistään jo toisella ratsastuskerralla siihen jonkunlaisen yhteyden ja yhteisen sävelen - ja se tuntuu oikeasti nyt hienolta ja olen tästä opista ikuisesti kiitollinen mm. juuri Deelle, joka on viime vuosina ollut eittämättä suurin opettajani! Toki sitten jokaisesta ratsastamasta uudesta hevosesta oppii taas jotain uutta lisää ja koskaan ei kannata olla "liian itsevarma" omasta tekemisestään, tai tulee sokeaksi ja kehitys katkeaa. Mutta se, mitä pitää nyt oikeasti itsekin muistaa, että arvostaa omaa jo saatua/hankittua osaamista ja uskaltaa tehdä virheitä, uskaltaa ottaa riskejä ja uskaltaa tehdä reiluja tavoitteita kehittymisen eteen silti jatkossakin. Pitää olla kylmähermoinen siinä ettei hetkahda virheistä, vastoinkäymisistä ja varsinkaan arvosteluista - tällöin pystyy ratsastamaan rentona ja rentous onkin tärkeimpiä asioita ratsastuksessa ja suorituksen onnistumisessa. Jokaisella meillä on kaiken aikaa opittavaa ja koskaan ei ole valmis, ja sen ymmärtäminen on nöyryyttä - ei se, että hokee itselleen: "Olen paska - pilaan tämän hevosen. Meistä ole mihinkään." 

Nyt, kun tuntuu, että olemme päässeet asioista vähän oikeasti jo ylitse ja oikeasti ratkomaan ongelmia - olemme vihdoin oikealla tiellä, jolloin voi vaan todeta, että tämä epäonnen jakso on varmasti opettanut ja kasvattanut minua ratsastajana ja hevosmiestaidoiltaan taas pikkaisen enemmän. Virheistä oppii, kuuluu monesti sanottavan ja se on oikeasti ihan totta, eikä vain kulunut klisee. Onnistumiset antavat uskoa ja itsevarmuutta, epäonnistumiset opettavat kuitenkin kaikista eniten ja niistä ei saa lannistua ja jättää uudestaan yrittämättä. Se joka luovuttaa, ei voi koskaan voittaa. Ja kaikki voittajat ovat matkan varrella monta kertaa epäonnistuneet, mutta jatkaneet niistä huolimatta eteenpäin! Itse ainakin yritän huonoillakin hetkillä olla sinnikäs ja huonoista fiiliksistä huolimatta jatkaa eteenpäin, koska kyllä se onnistuminen ja onnen tunne sieltä joskus tulee - ennemmin tai myöhemmin!

Torstaina jatkettiin samalla linjalla, eli helppoja yksittäisiä lähestymisiä ja esteitä nostettiin pikkuhiljaa ja lopulta tultiin pientä rataa. Tällä kertaa rakennettiin myös kolmoissarja: pysty - 10m - pysty - 7m - okseri. Dee tuli komloissarjankin monta kertaa peräkkäin todella varmana, eikä minkäänlaista epäröintiä missään kohtaa. Itse saisin vain olla vähän nopeampi siellä väleissä yläkropan kanssa, nyt tuntui, että jäin aina vähän jälkeen c -osalla okserilla. Muutenkin saisin tehdä hevosen nopeammin valmiiksi, jotta saan sen tasapainoon ennen seuraavaa tehtävää. Nämä on näitä ikuisuusjuttuja, mutta jotka tulevat varmasti kehittymään riittävien toistojen jälkeen.

Marika oli tosi tyytyväinen kehitykseen ja itsekään en voinut olla hymyilemättä näiden treenien jälkeen, Dee teki muutamia hienoja hyppyjä ja se sen laukka, sekä hyppy tuntuu kerta kerralta voimakkaammalta - se on upea tunne! Alla olevalta videolta näkyy hyppyjä ja etenkin alussa näkee kolmannessa lähestymisessä, miten tuon hevosen taas kerran nyppien lähelle ja se hyppy on heti huonompi. Mutta onneksi pääsen jo aika nopeasti siitä ajatuksesta eroon ja seuraavalla kerralla korjaten. Myöskään viime kisaharjoituksissa itseänikin häiritsevä käsien ylitekeminen ei näkynyt taas millään tavalla treenissä, oletan sen olevan jotain jännitystä tai omaa alitajuntaista varmistelua kisoissa joka lähestymiselle, en muuta siihen keksi. Oma ratsastus rauhoittuu sen myötä, kun saa taas hevosta paremmin avuille radalla ja itselleen rutiinia.
Myös muutamissa lähestymisissä päästän Deetä jopa vähän liian pitkäksi ja esimerkiksi okserille oli aina välillä vaikea saada hevonen ykkösen jälkeen suoraksi, kun en ollut riittävän nopea jo heti edeltävän hypyn ja kaarteen jälkeen.



 Mutta ai että on ollut viimeaikoina hyppääminen KIVAA!

Seuraavaksi suuntaamme ensi viikon perjantaina hyppäämään Riders Inn:iin Hyvinkäälle 1-tason luokat. Paikka on ollut meille vaikea viime kaudella, joten jatkamme 90cm ja 100cm luokilla. Jos tuolla sujuu, niin sen jälkeen voi jo sanoa, että "the problem solved" ja lähteä miettimään ekaa varsinaista kunnon kisastarttia. 

25 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, joka kyllä pätee ihan jokaiselle elämän osa-alueelle, ei vain ratsastukseen :) Jollain ihmisillä on vain aina joku luontainen tarve aina lytätä toinen ja kohteeksi yleensä osuu aina se kiltti tyyppi. Mutta ei auta kun yrittää olla välittämättä niistä ihmisistä ja etsiä lähipiiriin vaan ne hyvät tyypit! Tsemppiä tulevaan kauteen! Ja omaan silmään näyttää ainakin todella hyvälle teidän meno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja aina aikaisemmin olen ajatellut, etten välitäkään muiden puheista, mutta niin vaan ajan saatossa en itsekään huomannut, kuinka hiipien oma usko hiipui omaan osaamiseen ja se tietenkin vaikuttaa suuresti siihen suorittamiseen jatkossa. Kiitos! Toivotaan, että tuleva kausi olisi meidän! :)

      Poista
  2. Jospa kisoissa radalle mennessäsi ajattelisit vain niitä huippuonnistumisia ja sitä, miltä ratsastus on niillä kerroilla tuntunut sen sijaan, että murehtisit jotain pieleen mennyttä rataa ja sen uusiutumista. Uudellamaalla on tosi kova taso ja luokissa sullakin usein vastassa ammattilaisia ja puoliammattilaisia, joilla on monta hevosta käytössä, ja siihen nähden olet tehnyt upeaa jälkeä yhdellä, itse kouluttamallasi hevosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, noin minun pitäisikin ajatella! Mutta Ainossakin jännitykseni kumpusi siitä, kun mietin sitä, että kuinka pettynyt olisin jos se ei nyt toimisi kisatilanteessa ja niin vaan tämä tällainen ajattelu näkyy siinä omassa ratsatsuksessa rentouden puutteena. Omilla ajatuksilla on älytön voima omaan fysiikkaan! Kiitos lotta, yritän pitää tuon ajatuksen mielessä ja olla ylpeä jo saavutetuista tuloksista :)

      Poista
  3. Samaa mieltä, hyvä teksti! Taitavasti puit sanoiksi tärkeän asian. Usko omaan itseen ja omaan tekemiseen sekä jo opittujen asioiden arvostaminen ovat kyllä hyvät eväät edistymiseen, kehittymiseen ja menestykseen.

    Ja on viisasta ympäröidä itsensä hyvillä, kannustavilla ihmisillä. "Energiavarkaat" (siis ne negatiivisten kommenttien laukojat) kannattaa jättää huomioimatta - ja jos mahdollista, sulkea oman elämänsä ulkopuolelle.

    Kilpailujännityksen kanssa kannattaa tehdä sinunkaupat - parhaimmillaan se on se positiivisella tavalla kutkuttava tunne mahassa kisa-aamuna. Se, joka antaa sen viimeisen latauksen ja vie yli uusinnan maalilinjan - nopeimpana, virheettömän suorituksen jälkeen. Henkistä puolta kannattaa treenata ihan yhtä lailla kuin fyysistä.

    Kaikkien aikojen kisakautta toivottaen,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen rakastinkin sitä pientä jännittämistä, minkä kilpailupäivänä koin. Nyt viime aikoina se jännitys ei ole ollut enää mukavaa jännitystä, vaan pahimmillaan sitä, että voisi käydä oksentamassa.

      Mutta uskon, että tästäkin päästään eteenpäin, koska olen valmis tekemään töitä kaiken eteen, jotta voitaisiin saada hyviä tuloksia ja päästä eteenpäin :)

      Poista
  4. Ihanalta näyttää teidän meno videolla, vau! Ja kirjoitit jotenkin niin sopivasti tuon alun, se vaan on niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa se olikin! vielä kun saisi itseä vielä vähän rennommaksi, mutta kaikki ajallaan! :)

      Poista
  5. Ihan mieletön kehitys lyhyen ajan sisällä! Dee on niin tyytyväisen ja innokkaan näköinen ja itsekin selkeästi olet jo enemmän "rauhassa" ja annat Deelle myös luvan imeä reilummin esteelle, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia, teidän aiemman historian ja "ongelmakohdat" tietäen. Tosi hyvää työtä Heidi! Hienosti myös Dee on alkanut enemmän avaamaan takaa, kun aiemmin se poikkeuksia lukuunottamatta kipristi takajalat mahan alle. Teitä ei pysäytä mikään kun tuota menoa jatkatte! Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Ja tuota olen iloinnutkin, että nyt sen takaosa on taas "auennut", kun se on saanut edetä ja liikkua! Se on vielä vähän aikaa sitten hypännyt itsekin samanlaisessa kippurassa, mitä itsekin koen tuolla sen selässä olevan. Katselin tuossa viime viikonlopun Pariisin GP -kisoja, ja vaikka aikaisemmin suomalaisratsastajalla upeasti kehitynyt kimo tamma olikin jo valmiiksi mieletön, niin jotenkin se on puhjennut kukkaan uuden ruotsalaisratsastajansa kanssa - niin se vaan ratsastaja siellä selässä vaikuttaa niin äärettömän paljon siihen hevosen hyppyynkin!
      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  6. Syksyllä pääsin Keravalla Mia Stellbergin psykologisen valmentamisen luennolle... voin vaan sanoa, että jos joskus sulle tulee mahdollisuus päästä kuuntelemaan niin suosittelen!

    Terveisin "ennen se tyyppi josta tuntui että ei kuulu kisoihin/tälle tasolle" :-) Edelleen mulla on alemmuuskompleksia mutta jo toi yksi luento sai silmiä aukeamaan. Tää on kaikki korvien välissä! Oon tainnu väsätä luennosta postauksen ainanaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas vaan Noora, muistin tuon sun tekstin ja psyykkisen valmennusluennon ja kävin tuossa vähän aika sitten ilmottautumassa sellaiselle mukaan, kun tässä lähellä järjestetään! :) Uskon, että tuo tulee nyt vielä viimeisenä silauksena oikeaan aikaan itselleni - tarvitsen sitä, että saan oman jännitykseni ja alemmuuskompleksini Deen kanssa järjestykseen, jotta voin menestyä. Fyysisesti meillä on kaikki avaimet jo, mutta henkinen lukko on se, joka pitää avata.

      Poista
  7. http://kootussaravissa.blogspot.fi/2014/11/psyykkisen-valmentautumisen-luento.html?m=1

    Löysin sen! Tässä linkki :)

    VastaaPoista
  8. Hyvältä näyttää meno, kyllä ne yksityiskohdat hioutuu aikanaan kunhan fiilis on hyvä ja hevosella ja ratsastajalla into kohdillaan. Peukku nousujohteelle! =)

    VastaaPoista
  9. Dee näyttää sitä iloisemmalta mitä enemän esteissä on korkeutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, joo samaa minä olen huomannut! Se rakastaa sitä, kun se saa oikein "täräyttää" isolle esteelle voimalla :D

      Poista
  10. Ilon kautta Heidi ja Dee! :) Upeen näköistä menoa!! Pääasia on, että ootte löytäneet uuden draivin tähän touhuun ja samalle näytätte niille lannistajille! Pää pystyyn Heidi, nyt positiivisin mielin kohti tulevaa kautta! :) Tsemppiä mielettömästi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan näin, että olen aika paljon itsevarmemmalla mielellä tänä keväänä, kuin vuosi sitten, joten tilanne ei ole lainkaan paha! :) Ja ennen kaikkea Dee vaikuttaa nyt niin innokkaalta ja iloiselta, sekä se on pysynyt vatsastaan nyt pitkän aikaan terveenä - joten voiko lähtökohdat meidän tilanteessa tulevaan kauteen paremmat ollakaan! :)

      Poista
  11. Näyttää muuten sun kädetkin mun mielestä paljon tasasemmilta kun edellisessä kisavideossa. Ainakin kun tupn alun pystyllw ratsastamista katsoin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :D Se käsien rauhattomuus tuli ihan siitä, että lähdin yliratsastamaan niin paljon hermostuksissani!

      Poista
  12. Mäkin suosittelen Mia stellbergiä! Kannattaa ehdottomasti yrittää päästä hänen luennolle tai kysyä voisitteko jutella ihan kahdestaan vähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksista, ilmottauduin tuossa muutama viikko takaperin hänen luennolle, jota odotankin nyt kuin kuuta nousevaa!

      Poista
  13. Dee näyttää niin veitikalta tossa videolla! Se on ihan kuin lapsi karkkikaupassa - ihanaa viatonta intoa täynnä :) Oon kyllä niin ilonen teidän puolesta, että se oikea ihminen teidän avuksi on nyt löytynyt!!

    VastaaPoista
  14. "Voittajat tekee häviäjät puheen hoitaa" Nojoo keekki on keekki, mut sopii aika hyvin mun mielestä taas tähän. Suomalaisilla on joku ihme kansantauti: muiden onnistumisesta ei voi iloita, vaan kateudesta vihreenä mollataan jokaista joka vähänkin uskaltaa yrittää. Itsevarmuutta pidetään ylimielisyytenä ja se yritetään kitkeä pois keinolla millä hyvänsä :D En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten jokin asia mitä muilla on, olisi minulta itseltäni pois. Jos jonkun menestys/omaisuus häiritsee, niin mikä estää tekemästä töitä, jotta saavuttaisi itse saman?
    Anyway, tsemppiä sulle Heidi! Mä oon jo pitkään seurannu teijän matkaa ja arvostan sun halua oppia ja kykyä kuunnella hevosta. Hyppy näyttää hyvältä ja Dee iloselta, ni ei kai muulla oo nii väliäkään ;P
    Ihanaa kevättä koko teijä porukalle! :)

    -Heidi

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot