keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Pantsun estetreenit 1-2.3.2016

Vihdoin ja viimein parin kuukauden tauon jälkeen pääsimme Deen kanssa jälleen mukaan Pantsun estetreeneihin Ainon hienoihin puitteisiin Järvenpäähän! Täytyy sanoa, että nyt näin tuoreeltaan fiilikset ovat sekä aivan hurmiolliset, että turhautuneet.

Hurmiolliset siitä, että Dee tosiaan on löytänyt sen palon hypätä jälleen - se ei kytännyt mitään, ja itse olin niin hämmentynyt sen etenemisestä ensimmäisenä päivänä, etten edes älynnyt tehdä mitään - en mitään järkevää hyödyttääkseni menoa, mutten myöskään mitään vanhaa opittua jarruttamistakaan. Piia sanoikin, että toi meidän meno on nyt vähän sellaista "kruisailua" - mutta kyllä toi kruisailukin kuulostaa jo niin hienolle palautteelle kaiken jälkeen, että olin yhtä hymyä kun lopetettiin! Dee oli niiiiiin iloinen ja innokas ja oikein tunsin, kuinka se odotti, että minkä esteen se saa seuraavaksi hypätä! <3 Pienen pätkän videota julkaisinkin ensimmäiseltä päivältä instagramissa, sen voi käydä katsomassa sieltä nimen heidipatsi alta tai suoraan linkistä tästä.

Noooh, sitten päästään tähän toiseen päivään. Dee oli jo aika paljon keskittyneempi, kuin edeltävänä päivänä ja tunsin, että pääsen siihen jo aika kivasti vaikuttamaan. Ja mitäs minä sitten lähdinkään tekemään, kun sain sen olon, että nyt voi vaikuttaa ja ratsastaa - no rupesin nyppimään, vetämään ja laukkailemaan pienesti sisään, lähelle esteitä. Siis tehtävillä, johon Piia vielä erikseen sanoi, että nyt saa laukata - etäisyydet ovat enemmän eteenpäin. Kun sen kerran ryskättiin kolmoissarjalla pari kertaa pienesti sisään, jossa piti väleissä antaa sujua ja ilmeisesti käsijarru päällä yritin idiottimaisesti väkisin saada hevosen pysähtymään - niin Dee ratkaisi siinä vaiheessa tehtävän näin:


Ihanaa, että se on taas noin menossa, mutta mitä minä teen??? Ihan kauheeta. Näissä tehtävissä se meidän (minun) ongelma, josta olen viime aikoina puhunut, oikein korostui, kun olisi pitänyt antaa vaan sujua rennolla kädellä jalasta kohti ohjaa ja antaa hevosen edetä. Ja välit eivät siis todellakaan olleet mitenkään äärettömän pitkiä, vaan meidän laukka on niin kuollut pois ja oma ratsastus on niin takaperin käsijarru päällä, että tämä on tulos. Meillä ei ole oikeesti vielä mitään asiaa niihin luokkiin, mitä olin tällä kaudella toivonut hyppäävämme. Mutta nyt ainakin tiedetään, mitä lähdetään muuttamaan. Hevonen on jo saatu paremmalle tolalle, nyt on vain minun vuoroni muuttaa ratsastus takaisin siihen etenevään, mitä se on ollut joskus aikaisemmin. On toki ymmärrettävää, että kun tiedetään miten paljon tuo hevonen on välillä minua radoilla vienyt kuin märkää rättiä, että tähän ääripäähän olemme tulleet, mutta tämä olisi pitänyt huomata jo hyvissä ajoin ja tällainen laukan pois kuivuminen ei ole missään määrin toivottu määränpää. Kuten Piiakin totesi minulle hyvin: "Ei siellä kisoissa kilpailla siitä, kuinka monta askelta kukakin saa ängettyä niihin väleihin."

Nyt pitää löytää oma rentous tekemiseen. Ja se varmasti tulee, kunhan saan päähäni iskostettua, että niille esteille saa laukata - mielellään perille asti. Eli lisää treeniä. Lisää laukkaa ja sitä kautta rentoutta. Jos jo kahdessa viikossa olemme saaneet hevoseen näin ison asenne muutoksen, niin kyllä tämä tästä alkaa rakentua. Vaikka tänään olikin valmennusten jälkeen niin surkea olo, että muutama kyynelkin valutettiin hevosta autoon pakatessa. Ajatukset ensimmäisenä oli se, että pilaan tämän hevosen tällä ratsastuksella ja harmitti niin Deen puolesta, että ratsastan näin, kun se vihdoin haluaa mennä iloisena esteelle kuin esteelle. Nyt sillä oli se sama vanha leijonan sydän, jolla se on aikaisemminkin suorittanut.

Nyt jo tähän iltaan mennessä tunnen oloni jo aika paljon valoisammaksi, ja videoita katsoessa löydän sieltä myös paljon hyviä pätkiä ja tekemistä, sekä Piian lohduttaviin sanoihin pystyn myöntymään - pystyin loppuun korjaamaan hienosti virheet paremmiksi. Ja ennen kaikkea täytyy kyllä sanoa, että tänään tuo hevonen tuntui niin hyvältä ratsastaa! Se oli pehmeä ja kuulolla. Hypyissä kireys johtuu minun liian raskaasta kädestäni ja kropan jäykkyydestä, jota täytyy alkaa hiomaan. Nyt kun on tuoreessa muistissa toisen ratsastajan ratsastamana, minkälaista hyppyä tuosta hevosesta voikaan irrota, niin ymmärrän entisestään, että kaikki loppu riippuu vain itsestäni - hevosessa potku ei lopu ihan omiin tarpeisiini kesken.

Alla olevalta videolta jätin ne kaikki hirveimmät emämunaukset pois tarkoituksella - en kestä niitä nyt vielä oikein itsekään katsoa, saatika että haluaisin niitä nyt esitellä kaikelle kansalle varsinkaan. Jääköön arkistojen kätköihin häpeälistoille, josta voi sitten välillä käydä katsomassa miten ei pidä ratsastaa. Eli tässä pätkässä hyviä pätkiä, alun ristikkojumpalla, jossa sain hevosen hyvin suoraksi - etenkin oikeaan kierrokseen. Sitten olikin viimeinen veto radasta, jossa seitsämän askeleen suhteutetut välit sekä kolmoissarja kahden laukka-askeleen väleillä, jossa pääsin korjaamaan kaikki edelliset epäonnistumiseni. Deehen olen niin äärettömän tyytyväinen nyt, että en voisi enää tyytyväisempi olla! Se on niin ihana ja hieno hevonen! <3




Ps. Equestrian Stochomin hupparin arvon vielä illan aikana, ja julkaisen nimen arvonnan postauksessa, joten pysykäähän kaikki kilpailuun osallistuneet kuulolla! :)

17 kommenttia:

  1. tee ääniraidallinen video, jossa kerrot tehtävistä! Niikuin Aada!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä videossa kuuluu Pantsun kommentit, niin ei järkeä laittaa omaa kommentointia siihen päälle. Lisäksi mulla on nykyään aika paljon vähemmän aikaa blogiin materiaalia tuottaa, joten luulen että jatkossakaan ei ole tämän enempää aikaa panostaa videoihin, mitä nyt olen perus editoimisen kanssa aikaa laittanut :)

      Poista
  2. Ei kyllä uskoisi videota katsoessa, että olisi ollut ongelmia samalla tunnilla! Niin vaivattoman, ja ennen kaikkea mukavan näköistä menoa! Hyvin näkyy muutos Deen olemuksessa :)

    Kiva että jätit Piian kommentit videolle, niistä sai napattua muutamia hyviä ohjeita omaankin tekemiseen ;) itselläni tuppaa myös välillä tuo vanha nyppimistapa puskemaan esille, ja käsien rentouttaminen tuntuu olevan ikuisuusprojekti. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
  3. Ei uskoisi videota katsoessa että samalla tunnilla olisi ollut hankaluuksia! Niin vaivattoman, ja ennen kaikkea mukavan näköistä menoa. Deen tekemisen ilo näkyy myös selvästi :)

    Kiva kun jätit Piian kommentit videolle, niistä sai napattua itselleenkin hyviä ohjeita ;) mulla tuppaa myös tuo vanha nyppimistapa puskemaan esille, ja käsien rentouttaminenkin tuntuu ikuisuusprojektilta.

    Tsemppiä teidän treeneihin, paljon paremmalta näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä on itselleen välillä liiankin vaativa ja itsekriittinen. Onneksi pienen analysoimisen jälkeen löytää niitä hyviä onnistuneitakin pätkiä, ja olen tosi onnellinen, että olemme nyt Deen kanssa tässä pisteessä! :) onhan tämä tosiaan taas kehitystä aikaisemmasta, joten oikealla tiellä ollaan!

      Poista
  4. Hei mitä kautta noihin Piian valmennuksiin on Ainoon päässyt? Täällä meidän suunnalla Piia ei enää käy, mutta Järvenpää on sen verran vielä järkevän ajomatkan päässä että kiinnostaisi ehkä jokukerta päästä taas hänen tunneilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainon omistajiin vaan yhteydenottoa ja kyselemään löytyykö tilaa :)

      Poista
  5. Ihanan sujuva ja vaivattoman näköinen tuo rata! Mulla on ollut nyppimisvikaa, mutta olen tehnyt valtavasti lähestymisiä yksittäisille puomeille ja kavaleteille itsenäisesti ja kokoajan enemmän alan ratsastaa "eteen- enkä taaksepäin." Mä odotan innolla missä teitä tullaan näkemään vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kauheata tajuta, että itselläni löytyy tuo nyppimisongelma, jota en ole koskaan omistanut. Mutta pakko ajatella, että tämä on taas välietappi oppimisen tiellä :) itse en myöskään malttaisi odottaa, mitä tuleva kisakausi tuo tullessaan, mutta vielä täytyy vähän harjoitella lisää.

      Poista
  6. Hui, tuo kuva on kyllä aika hauska. :D täytyy katsoa video paremmalla ajalla. :)

    VastaaPoista
  7. Omasta mielestäni ratsastuksesta on saanut huiman edistyksen esteiden välissä.
    en pahalla tätä sano mutta ennen kun Dee oli niin vahva että jäit monesti esteiden jälkeen etukumaraan vähän niin nyt olet saanut itsesi hyvin suorennettua ja samalla huomaa että Dee ei saa sua vedettyä sieltä mukaa vaan pystyt kropallasi hyvin hallitsemaan sen :)

    Ja kyllä tuo meno näytti hyvältä videolla :) noita "mokia" sattuu kaikille ja niitä tulee välillä, kumminkin muuten meno hyvän näköistä niin olisin tyytyväinen teidän kehitykseen :)

    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, oma ylävartalo on ollut hirmuinen ongelma, nyt olen saanut siihen enemmän jäntevyyttä, vaikka edelleen kehonhallinta vaatii parannausta, jotta kykenisin rentoutumaan riittävästi ja antamaan tilaa hevoselle esteiden päällä. Kiitos paljon! Välillä sitä on niin itsekriittinen, ettei oikein näe mitään hyvää omassa tekemisessä. Pari päivää asiaa vatvottua ja videoita selailtua osaa ajatella asioita vähän jo vähemmän tunteella ja järkevästi. Etenkin Deen edistymiseen ihan näin lyhyessä ajassa olen kauhean tyytyväinen, itselläni on vielä sen etumatkaa kurottavana kiinni melkoisesti!

      Poista
  8. Hahaa, päivän naurut tuolle kuvalle! :D niin koominen, kun taustan valo vie ohjat näkyvistä ja näytät kun olisit sellaisen rodeohärän selässä :D Ja tää on nyt vaan positiivisessa mielessä sanottu ;) Hyvältä näyttää teidän meno muuten, tsemppiä kevään ja kesän tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, joo :D että se siitä kiiltokuvablogista taas, tätä se on todellisuudessa - pelkkää rodeoo ja selässä keikkumista, hehheh :D Kiitos paljon!

      Poista
  9. Hui! Tuo kuva kyllä sai sydämen hypähtämään ja vatsanpohjassa tuntui ilkeä kouraisu... Todellisuudessahan tilanne on ollut nopeasti ohi, mutta huikea otos, juuri kriittisimmällä hetkellä otettu.

    Videolla meno oli aivan toista, ihanaa katsottavaa! Virheitä tulee matkan varrella, muuta niistähän me opimme. Teillä on nyt hyvä fiilis tekemisessä Deen kanssa, joten jatkakaa samalla tavalla. Tästä on hyvä jatkaa sopivan tasoisille kisaradoille, joista saatte onnistumisia. Siitä sitten maltillisesti lisää haastetta - kapasiteettia teillä kyllä riittää kummallakin!

    Iloisia hyvän mielen treenejä!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, itseasiassa, kun kyseessä oli kolmoissarja, niin kyllä se hetki kesti aika pitkäänkin, kun tuntui että itse vaan keikkuu mukana ja hevonen vaan menee, mutta tää oli se "huippukohta" siitä tehtävästä :D

      Videolla oli vain niitä sujuvimpia pätkiä, koska ne emämunaukset olivat sitten todellakin emämunauksia. Onneksi saatiin korjailtua asiat kuitenkin, se on se tärkeintä ja virheistähän sitä eniten oppii! Kiitos! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot