maanantai 28. maaliskuuta 2016

Riders Inn:in kirous kumottu!


Niinhän siinä sitten kävi, että tämä meidän hyvä fiilis ulottui jopa Riders Inn:iin asti, joka on ollut siis meille kisapaikkana ihan järjettömän vaikea viime vuonna. Mm. viime vuoden viimeisin startti päätyi hylkyyn perusradan ensimmäiselle esteelle  ja joka ikinen kerta, kun olemme siirtymässä paikan maneesiin tai kentälle, niin Dee ei ole suostunut sinne omin tahdoin menemään vaan se on aina ollut pakko taluttaa sinne - se kertoo varmaan kaiken oleellisen, miten kammottavalta paikka on alkanut tuntumaan itsenikin mielestä, kun kaikki on vaan ollut niin järjettömän vaikeaa ja hevonen aivan lamaantunut.

Mutta ei tänä viikonloppuna! Viimeksi kirjoitinkin, että jos tästä selviämme sujuvasti ja kivasti, niin ongelma on siltä erää varmastikin taputeltu ja näin voin kyllä nyt ihan hyvällä omalla tunnolla julistaakin - Dee sijoittui molemmissa luokissa, 90cm luokassa 56 lähtijän joukossa 11. tilalle ja metrin luokassa olimme lopulta toisia 29 lähtijän luokassa! Se, että olisimme saaneet ne sujuvat ja rennot suoritukset pelkästään olisi tehnyt itseni todella todella tyytyväiseksi, mutta siihen päälle pari ruusuketta juuri tämän hevosen kanssa lämmitti kyllä erityisesti tämän ratsastajan mieltä :)

Mutenkin Dee oli nyt paljon rauhallisempi, kuin pitkään aikaa kisatilanteessa - sillä ei tullut lainkaan sitä jännähikeä, se joi ja söi kisareissulla normaalisti, sekä oli muutenkin esimerkiksi verryttelyssä aika cool! Pääsimme verryttelyssä suhteellisen vähällä säätämisellä tekemään tarvittavat hypyt ilman ylimääräisiä pomppuja, sätkyjä ja loikkia. Sen lisäksi se antoi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ratsastaa verryttelytilanteessa edes pätkittäin - monesti se on verkassa niin jännittynyt, että siihen ei saa kunnolla vaikuttaa tai se räjähtää tuhansiin palasiin. Verkat yleensä saavat minulle enemmän jännitystä aikaiseksi, kuin itse suoritus, koska Deen kanssa vaan on todella vaikeaa olla ruuhkaisissa tiloissa muiden ratsukoiden seassa, saatika jos pitäisi hypätä.

90cm verkka menikin siis todella kivasti. Ainoa vaan, että olin sitten kuitenkin myöhässä kisa-areenalta, jonne oli verkkamaneesista pieni matka käveltävänä, vaikka kuinka yritin jotenkin fiksusti asiaa suunnitella ja ennakoida kysymällä mm. stewardilta arviota, kuinka aikaisin maneesille kannattaa lähteä talsimaan. Oli todella mukavaa, että kisajärjestäjät sujuvasti siirsivät meidät pari ratsukkoa myöhemmäksi, koska pari ennen meitä oli jo valmiina radalle, joten ei paniikkia aloituksen suhteen ja saatiin hengähtää rauhassa kiertäen kisa-areenaa toisen ratsukon suorittaessa.

Jos muuten olin tällä kertaa ollut verkassa ja muutenkin valmistautuessa aika paljon rauhallisempi, enkä lainkaan niin hermona, mitä pari viikkoa sitten Ainossa, niin juuri ennen oman lähtömerkin saamista nousi se pala kurkkuun. Yritin kuitenkin kaikki huonot muistot laittaa taka-alalle ja tyhjentää pään, ja alkaa keskittymään tekemiseen. 90cm rata lähtikin tosi kivasti, vaikka ärsyttikin, että olin ihan ykkösestä asti vähän sellaisella "jahtaamisasenteella" liikenteessä, eli en malttanut odottaa, kun takaraivossa muistutti vanhat tunnelmat, kun Dee on ollut aina täällä niin nihkeä ja haluton hyppäämään. Nyt se ei ollut sen tuntuinen lainkaan, vaan todella innoissaan, ja olisin oikeasti voinut relata paremmin ja keskittyä vain tekemään huolellisesti lähestymiset ilman ylimääräistä painetta.
Paljon jäi vielä paikkailtavaa juuri oman tekemisen johdosta, rentoutta ja vakautta pitää löytää aika paljon enemmän, mutta suoritus oli sekä perusradalla, että uusinnassa sujuva ja puhdas, joka oikeutti sijoitukseen vaikka en todellakaan ollut aikaa ratsastamassa uusinnassa, vaikka pienet esteet olisivatkin ehkä vähän houkutellutkin sitä tekemään. Pidin pään kylmänä ja ratsastin loppuun asti samalla temmolla ja tämä oli jo ehdottomasti paljon parempaa tekemistä, kuin Ainossa nähdyt radat!

Alla video 90cm radasta, josta jäi oman puhelimeni muistitilan täyttyessä uusinnan kaksi viimeistä estettä pois...



Metriin lähdettiin siis todella hyvillä mielin, kaikki viimeinenkin jännitys oli kaikonnut myös itseltäni, kun ymmärsin Deen olevan ihan yhtä menossa täällä kuin missä tahansa muuallakin - ihanaa! Metrin verkassa en kuitenkaan saanut ihan niin hyvin rytmistä kiinni ja hypyt eivät olleet niin rentoja, mutta edelleen hevonen teki kaiken mitä pyysin ja tällä kertaa osasin olla hyvissä ajoin kisa-areenan päässäkin odottamassa vuoroa. 

Jopa liian ajoissa, jolloin ylimääräistä odottamista tuli ihan liikaa ja kun vihdoin saatiin lähtömerkki, oli Dee jo aivan hiilenä, että: "Mennään jo!!!"
Metrin radassa osasin ratsastaa jo taas vähän paremmin, mutta tein myös pari isompaa lähestymisvirhettä. Iloitsen kuitenkin tässä radassa erityisesti suhteutettujen linjojen sujuvuudesta, kaikki meni todella todella nappiin ja pystyin rentoutumaan kohti estettä! Sen sijaan ekalle sarjalle tulin käsijarru päällä, ja jouduin maiskuttamalla tsemppaamaan b -osalla, josta sitten puhtaasti yli ja uusinnan toiseksi viimeiselle esteelle lähdin kaarteesta kääntämään liian aikaisin, kun Dee on viime aikoina kääntynyt vasemmalle aina vähän viiveellä ja nyt se ei sitä tehnyt, vaan kääntyi kuten pitikin. Tässä minun olisi sitten pitänyt tehdä joku ratkaisu, joko kiinni tai eteen, mutta en tehnyt mitään ja tultiin puolikkaaseen pystylle, josta Dee suoriutui siitä huolimatta vaivattomasti. Sitten enää viimeinen okseri ja puhtaana maalissa - jälleen!!! Ja vaikka taaskaan en ratsastanut aikaa ja itseasiassa meillä olisi saanut olla läpi radan todellakin parempia laukka (pitelin taas ehkä hitusen), niin oli aika yllätys kuulla heti perään, että menimme tällä suorituksella johtoon! Ihan mahtavaa ja olin niiiin ylpeä Deestä ja toivon todella, että se ylpeyden tunne välittyi sillekin <3 Ja tunnelmat radan jälkeen olivat muutenkin ihan loistavat, koska radalla oli monia ihan todella hyviä pätkiä, joissa tunsin oman itsevarmuuteni kasvaneen todella, ja uskalsin ratsastaa ja samalla rentoutua!

Alla video 100cm radasta



Linkki videoon

Nyt sitten seuraaviin kisoihin valmistautumaan ja treenaamaan! Edelleen laukka saisi olla radalla parempi, tai lähinnä se, että uskallan antaa hevosen laukata enkä yritä kontroloida sitä jatkuvasti. 90cm radalla laukka oli ihan jees, mutta metrissä huomasi jo varmaan siitäkin johtuva hitaus, että verkasta siirtyminen omaan suoritukseen kesti ehkä oman arviovirheeni takia vähän liian pitkään ja rytmin löytäminen tämän johdosta oli hankalempaa, kuin edeltävälle radalle.

Parannettavaa löytyy edelleen, mutta isoja harppauksia ollaan otettu ja Hyvinkään kisareissu meni yli odotusten, joten en voi tällä hetkellä enempää toivoa!

5 kommenttia:

  1. Lämpimät onnittelut! Olin niin iloinen kun näin tuloksenne Equipessä - luksusta voida seurata kisoja reaaliajassa vaikkei olekaan paikalla.

    Ihanaa ja menestyksekästä kauden jatkoa!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
  2. Hienoa. Voi kun 90cm näyttää niin pieneltä Deelle :D
    - Mira

    VastaaPoista
  3. Hyvä Heidi ja Dee!! :)<3 Huippu homma, nyt näyttäisi olevan Riders Inn -mörkö selätettynä! :)

    VastaaPoista
  4. Wau hienoa Heidi ja Dee!!!!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot