perjantai 11. maaliskuuta 2016

Tänään taas mennään!

Tästä nämä meidän starttailut vaan lähtee käyntiin ja tänään on vuorossa Ainossa harjoituskisastartit. Ennen, kuin palataan ihan tositoimiin, me käydään riittävän pitkään 1-tason kisoja kiertämässä, jotta saadaan nyt tätä menoa vakiinnutettua. Tällä hetkellä tuntuu, että kun tulee ne hyvät pätkät, niin ne menevät just niinkuin pitäisi ja ihan nappiin, mutta sitten kun jostain syystä oma kroppani edelleen palaa samaan vanhaan kädellä ratsastukseen, niin silloin kaikki leviää taas käsiin. On se kummallista, että itse kyllä tietää mitä pitää tehdä nyt lähestymisissä, mutta kroppa saattaakin ihan vanhasta tottumuksesta tehdä vanhat virheliikkeet ja lähteä nyppimään kohti estettä! Se on todella(!) turhauttavaa! Ja huomaan, etten ole siksi riittävän varma lähtiessäni tekemään suoritusta, kun pelkään tekeväni taas jotain tyhmää yhtäkkiä vaistomaisesti... Mutta tähän ei auta nyt kuin tehdä niin monta toistoa toiston perään, että se alkaa olemaan luonnollista.

Eilen otettiin Marikan kanssa jälleen hyppyjä ja meillä oli jälleen ihan super super helppoja juttuja. Tärkeintä on nyt vaan saada se ajatus riittävästi eteen ja ponnistuspaikkoja vähän kauemmaksi esteistä. Marika neuvoikin mm. että kilpailujen verkoissa maalinjana toimivaa puomia voisimme siirtää aina esteestä merkittävästi ulospäin esteestä, jotta se auttaisi paremmin löytämään paikan ja ei ainakaan liian lähelle. Lisäksi asioita, joita käytiin nyt läpi meille vaikeilla suorilla suhteutetuilla, joissa Dee pääsee aina avuiltani pois karkuun ja vähän juoksemaan, että otan se nyt vain rohkeasti kiinni heti edeltävän hypyn jälkeen, jotta pääsen rentoutumaan kohti seuraavaa estettä. Ihan perusjuttuja ja onhan minulle näitä asioita toitotettu hyvin paljon aikaisemminkin, mutta joskus sitä tarvitsee jonkun toisen ihmisen sanomaan samat asiat uudesta näkökulmasta. Se, että hevonen on pohkeen edessä ja etenee, ei tarkoita sitä, että se saa juosta alta pois. Silloinhan se ei itseasiassa enää ole pohkeen edessä, vaan apujen ulottumattomissa. Deen kanssa etenkin tuntuu olevan vaikea löytää se tasapaino tässä asiassa, se tuntuu olevan vähän sellainen "on-off" - tyyppi, eli joko mennään tai ei mennä ollenkaan. Lisäksi nyt, kun se on saanut itsevarmuuttansa takaisin, niin taas on tullut se sama vanha Dee ilmi, joka tietää tehtävien keskellä omasta mielestään asiat aina vähän paremmin, kuin kuski selässä.

Tehtävinä meillä oli yksittäinen okseri diagonaalilla, ristikko-pysty -sarja diagonaalilla n. 7m välillä ja pysty - okseri suhteutettu väli 24 metrillä, johon oli tarkoitus vain saada se sujuva kuusi laukka-askelta. Paljon tein taas virheitä ja jotenkin turhaudun niistä nyt aivan liikaa - Marika onneksi on kauhean kannustava ja toteaa aina vain "ei se mitään, tää on harjoitus, uudestaan!". Sitten, kun sain taas oikeasta tekemisestä ajatuksen, niin homma lähti rullaamaan tosi hienosti. Alla yksi pätkä, jossa näkee mielestäni hyvin sitä Deen hypyn powerin ja hyppykaaren eroa entiseen, kun aloitamme sillä diagonaalilla olevalla okserilla!



Tällaisia toistoja, kun vaan saa enemmän, niin me ollaan niin back in business tällä kaudella! Ja edelleen jaksan iloita siitä, että Dee on ihan kympillä menossa ja aina kauhean onnellinen treenin jälkeen! Se kertoo minulle hirveästi siitä, että treeni on onnistunut hevosen kannalta! Vaikka itse tekisinkin virheitä, se ei ota niistä nyt itseensä yhtään, vaan tekee ja suorittaa nyt yhtä avoimella ja iloisella mielellä uudestaan, virheistä huolimatta!

7 kommenttia:

  1. Mikset tee ääniraidallista videota :( ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole kiltti ja lue aikaisemmat vastaukseni, olet kysynyt ja pyytänyt asiaa jo kolme kertaa ja olen niihin aina vastannut samalla tavalla :D ja vastaus on edelleen sama, en valitettavasti kerkeä. Kirjoitan treeneistä ja lisää siihen havainnollistamana videon, ja se saa nyt tässä blogissa toistaiseksi riittää, koska en vain ehdi alkaa editoimaan tämän enempää videoitani. Toivottavasti ymmärrät! :)

      Poista
  2. Mielenkiinnosta kyselisin että kun nyt ilmeisesti teille on tullut vaivaksi se että mennään toisesta ääripäästä toiseen, osaatko sanoa miksi nämä ongelmat ylipäätään alkoivat? Puhuit tuossa tekstissäsi jopa pelkäämisestä, oletko miettinyt mistä moinen pelko tulee? Tuoko se nyppiminen turvaa sinulle? Pelkäätkö ns päästää irti ja antaa hevosen edetä itse omassa rauhassaan esteelle? Itsellä oli samaa ongelmaa, lähinnä siksi kun tuntui siltä että oli tehtävä jotain vielä lisää siellä selässä ennen estettä, etten tehnyt tarpeeksi ja se kompensoitui juurikin nyppimisellä ja liiallisella puuttumisella hevoseen. Kannattaa joskus miettiä ja pysähtyä ihan kunnolla valmennuksen jälkeen miettimään omia tuntemuksia siellä satulassa. Tekemistähän on vaikea miettiä sillä hetkellä kun asiat tapahtuu joten olisi hyvä tehdä ajatustyötä myös poissa sieltä hevosen selästä. Tämä ainakin minulla auttoi kummasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, käsittääkseni tämä mun viimeinen kuusivuotinen bloggaaminen on juurikin sitä pysähtymistä pohtimaan ja analysoimaan omaa treenaamista ja tekemistä :) mä analysoin myös aika pitkään ennen blogiin kirjoittamista katsomalla omia tuoreita treenivideoita kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja ja keskustelen asioista ja tuntemuksistani ainamyös valmentajien kanssa. Ei siitä kannata sen suurempaa numeroa kuitenkaan tehdä, vaan ymmärtää se tosiasia että uuden oppiminen saatika vanhasta pois oppiminen vaatii tuhansia toistoja!

      Poista
  3. Ihan mahtava se eka hyppy! :) Mahtoi tuntua upealta myös selkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tubtui ihan älymageelta! :D näitä lisää!

      Poista
  4. Kisathan sujuivat ainakin tulosten perusteella tosi hienosti! :) olen todella onnellinen puolestasi, ihanaa että olette löytäneet saman vanhan meiningin takaisin!!!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot