keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kuumeessa kuulumisia


Voi hitsin hitsi, olen ollut nyt jo viisi päivää yhtä soittoon kuumeessa. Minulla oli jo aikaisemmin flunssaa, mutta jostain syystä nyt sitten kuume on noussut ja välillä laskee pois ja taas nousee takaisin. Maanantaina kävin kokeilemassa työntekoa, mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Sen jälkeen olen ollut entistä kipeämpi. Eilinen ja tämä päivä ovatkin siis menneet makoillessa kotona.

Viime lauantain Riders Inn:in kisat peruuntuivat siis osaltamme minun sairastuttuani. Imoitin meidät jo ensi lauantaille Ehon 1-tason kisoihin Mäntsälään, mutta saas nähdä miten senkin kanssa käy, kun nyt on jo keskiviikko ja edelleen olo on aika kauhea. Huomenna on Marikan estetreenit, ja koska olen edelleen tässä kunnossa, en ratsasta itse vaan Marika ratsastaa Deen, jotta hevonen pääsee sentään hyppäämään. Muuten voisi olla lauantaina aika mielenkiintoiset oltavat, kun viime sunnuntaina se on ollut maastossa hoitajan kanssa, maanantai meni hoitajan kanssa hölkätessä, eilen tiistaina se sai tarhailupäivän eli harvinaisesti ei liikkunut millään tasolla mitenkään... tänään käyn sen juoksuttamassa, mikäli tässä yhtään paremman olon saisin itselleni kehiteltyä. Voi vaan siis kuvitella, että virtaa piisaa, kun on ollut näin pitkään normaalia kevyempää ja kun tuo nyt ei ole muutenkaan mikään hitauden perikuva tuo hevonen :)

Eholla meillä olisi siis lauantaina luokat metri ja kymppi. Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä oloni tästä oikeasti pian kohentuisi. Onneksi on vielä pari päivää aikaa.


Sitten vähän kuulumisia Miraclesta, joka on ollut tässä tauolla treenistä. Viimeisimmän videon julkaisin siitä maaliskuun alussa, jossa olin saanut sitä "hitaammaksi", kuten moni sitä minulta toivoi, että yrittäisin sitä saada. Pääkopassani oli kuitenkin alun alkaen ollut ajatus tämän tamman kanssa, että jostain syystä se ei kykene kantamaan itseään ainakaan paremmin, jos sitä yritetään hirveästi hidastamaan ja pitelemään "väkisin". Tamma ei lähtenyt itse odottamaan ja kantamaan takaosallaan, vaan sitä piti oikeasti pidellä ja laittaa hitaammaksi, josta en pidä tapana ratsastaa yhtään. Se liike kärsi siitä etenkin, ja lopulta se vati (hevosen pää) meni sitten nurin, niinkuin vähän ennustelin käyvän, jos siihen ryhdytään. Taas tullaan siihen, että pitäisi vain tehdä niin kuin itse parhaiten asian kokee ja tuntee hevosen selässä, eikä liikaa kuunnella ulkopuolisia kommentoijia. Mutta toisaalta, tämän myötä alkoi tapahtumasarja, joka toivottavasti on vain tamman parhaaksi ja se voisi jonain päivänä suorittaa ja treenata ollen elämänsä kunnossa.

Kun aloitin marras-joulukuun vaihteessa tamman kanssa, se oli ollut todella pitkään kevyellä käytöllä ja viimeisimmät kuukaudet lähes ratsastamatta. Se on aika haastava ratsastettava, ja ihan jonoksi asti sille ei ratsastajia näin ollen ollut. Lopulta minulta kysyttiin, haluaisinko kokeilla sitä ja kyllähän minä aina todella mielelläni kiipeän hevosen kuin hevosen kyytiin. Ensimmäinen ratsastuskerta oli aika mielenkiintoinen... tamma juoksi niin lujaa, mitä jaloistaan pääsi. Käytännössä annoin sen vain ravata omaan tahtiin (lue: lujaa) uraa pitkin ja samoiten laukassa kevyessä istunnassa antaen sen vaan mennä. Ajattelin ja sain sen käsityksen tuolloin, että tämä on vain sitä höyryjen päästelyä, kun on ollut vähän kevyemmällä viime aikoina. Ja kyllähän se siitä sitten rauhoittuikin ja tuntui alkuun, että ensimmäinen kuukausi aina tammikuun alkuun asti oli tuon tamman kanssa pelkkää nousujohteista. Minulla synkkasi tämän hevosen kanssa samantein. Ongelmia oli paljon tuntuman ja pohkeen edessä kulkemisen suhteen, mutta se parani kaiken suhteen kokoajan. Olin todella toiveikas.

Aika nopeasti kuitenkin tuon kuukauden aikana havaitsin ajoittaista tahdittamista ravissa, milloin mihinkin kierrokseen. Se oli aina alkuun vain yksi tai kaksi askelta sinne tänne. Juttelin asiasta silloin omistajan kanssa, kuulin että sillä on ollut aikaisemminkin silloin tällöin havaittavissa vastaavaa ja tultiin lopulta vain siihen tulokseen, että kyseessä on vain tamman voimattomuutta, koska tahdittelevat askeleet ilmenivät aina yleensä ratsastuksen loppussa, kun se alkoi väsymään ja koska hevonen oli kuulemma jo aikaisemmin tutkittu asian tiimoilta, ja terveeksi todettu, sekä tamma on ollut ammattilaistenkin silmän alla, en ottanut asiasta enempää huolta. Eli jatkettiin treenejä. Hyppääminen oli tosin sen kanssa kaiken aikaa aika hasardia... se meni hermostuessaan vaikka mielummin esteen läpi, kun hyppäisi ylöspäin. Totesin, että jätetään hyppyhommat niin pitkäksi aikaa pois, kun saamme sen rentoutumaan maapuomeilla ja sileällä.

Jossain vaiheessa treenien viimepäivinä tahdittaminen lisääntyi sen jälkeen, kun aloin ottamaan hevosta enemmän kiinni ja vaatimaan siltä painon siirtämistä takaosalle. Hevonen hierotutettiin useampaan otteeseen sen vasemman lavan ollessa aivan lukossa. Hieronta helpotti sitä todella, ja se oli aina hieronnan jälkeen seuraavalla kerralla ratsastaessa huomattavasti parempi. Kunnes sen tila meni taas takapakkia ja ratsastettavuus ajoittain katosi lähes kokonaan ja meno oli yhtä sinkoilua. Lopulta päätettiin puhaltaa peli seis ja lähdettiin tutkituttamaan klinikalle hevonen 3kk treenaamisen jälkeen.

Taivutuksiin se ei reagoinut suoralla lainkaan, mutta ympyrällä juoksuttaessa se oli selkeästi epäpuhdas vasempaan kierrokseen vasemmasta etusestaan taivutuksen jälkeen. Samalla sillä todettiin olevan oikea takapolvi täyttynyt ja tämän seurauksesta oikea takaosassa oikean puolen lihaksisto myös lukossa. Todennäköisesti rasittunut varoessaan vasenta etustaan.

Röntgenissä löydettiin syy kaikkeen. Hevonen oli vuoltu ja kengitetty väärin, jolloin edestä katsottuna kavioluu ei ollut suorassa, vaan vinossa kaiken aikaa. Se, miten kauan tätä on jatkunut, ei ole tietoa. Mutta onni onnettomuudessa, että tamma on ollut suht kevyellä, eikä sillä oltu paljoa hypätty - joten mitään tällä hetkellä näkyvää vammaa rasituksen johdosta se ei ollut jalkaan vielä aiheuttanut. Kavionivel oli siis kengityksen johdosta tulehtunut. Kengitystä muutettiin klinikalla ja uuden klinikkakengittäjän kanssa jatketaankin. Kavionivel hoidettiin piikityksellä, samoin oikea takapolvi. Tämän jälkeen hoito-ohjeeksi piikityksen jälkeisenä päivänä karsinalepoa, ja sen jälkeen viikko kävelyä, sen jälkeen viikko ravailua suorilla urilla ja kolmannella viikolla sai pikkuhiljaa palautella normaaliin liikutukseen, ratsastaa viikko normisti ja odottaa paraneeko ja jos ei selkeästi parane liikkeiltään - hoito uusitaan.

Tamma on selkeästi vastannut hoitoon kolmen viikon jälkeen ja takaosa oli jo täysin parantunut, mutta tottakai kengitysmuutostenkin myötä homma ei ihan niin helposti korjaannu siinä etusessa ja priimaa se sen liikkuminen ei odotetusti sitten ollut, ja viime viikolla hoito uusittiin tähän kavioniveleen. Nyt se on taas viikon kävellyt, se on hierottu ja huomenna jatketaan ravilla suoria uria ja kolmannella viikolla ratsastetaan taas normaalisti sekä neljännen viikon alussa on toinen kengitys tämän episodin jälkeen.

Sellaista siis Miraclen kanssa, ja onneksi nyt pääsimme asioita vähän avaamaan ja ratkomaan. Todennäköisesti kaikki aikaisemmatkin hankaluudet ratsastettavuudessa jo ennen minun tulemista kuvioihin on johtunut tästä kengitysvirheestä, sillä tamma itse on luonteeltaan kovin nöyrä ja yritteliäs - kuuma, herkkä ja energinen kyllä, mutta se todella haluaa yrittää aina. Siksi on jotenkin huojentavaa taas todeta, että niitä hevosia kannattaa kuunnella aina, kaikkeen löytyy aina jokin syy. Ikinä hevonen ei ole päivästä toiseen hankala, toki tietenkin Miraclen tapauksessa tilanne oli alkuun hyvin vaikea hahmottaa, kun niitä hyviä päiviä oli niin paljon ja alkuun tamman kehitys oli jotain niin päätähuimaavaa. Lisääntynyt rasitus treenimäärän myötä kuitenkin aiheutti ongelman näkymisen selkeämmin.

Nyt sitten toivomme, että saamme tamman hoidettua täysin kuntoon ja saadaan jatkaa treenaamista kohti kisastartteja. Se, kuinka kauan siihen menee, ei osaa kukaan sanoa ja hevosen mukaan mennään ajan kanssa.

4 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoista. Thorilla ilmenee juuri samoja ongelmia jos vasen etukavio kengitetään vähänkään väärin. Missä kävitte tutkituttamassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vermossa kävimme, Muilu tutki ja hoiti - täytyy sanoa, että löysin tämän myötä ihan lemppari eläinlääkärin näissä jalka-asioissa! Todella tarkkaa ja hyvää työtä, ja suunnittelee tarkkaan kuntoutuksen ja on hyvä silmä, sekä on perusteellinen. Jatkossa, jos omien hevosten kanssa tulee jotain vastaavia ongelmia, niin en epäröi ottaa häneen yhteyttä, joten suosittelen tämän kokemuksen perusteella!

      Poista
  2. Miraclen kuulumisia on kyllä sikakiva lukea, muistan sen emän niiltä ajoilta kun se tuli Hollannista Suomeen. Kamalan sympaattinen tamma, joskin muistaakseni myös hän ratsastaa vähän häsä ja kiireinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla tällaisia kertomuksia. Kyllä mä vähän arvelinkin, että tuo kuumuss tulee osittain emän puolelta. Sen emälinja menee samaan oriiseen, kuin Deellä ja mm. Miraclen emänisä on käsittääkseni aika eläväinen hevonen myöskin :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot