maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pienin askelin eteenpäin


Eipä ole ihan helppoa ottaa jo muutenkin energisen ja vauhdikkaan tamman kanssa rauhallisia ravipätkiä suorilla urilla melkein parin viikon lepojakson jälkeen. Virtaa on niin hirveästi, että ei oikein tiedä mihin sitä kanavoisi. Siksipä olemmekin suorittaneet nämä suoraan ravailut nyt pääosin viimeaikoina maastossa, ja niin aijomme jatkossakin jatkaa. Siellä pääsee tekemään pidempiä pätkiä ilman, että tarvitsee heti ottaa kiinni, josta tamma kuumenee ihan älyttömästi.

Eilen olimme kuitenkin kentällä, koska sain kuvaajan paikalle, ja liihoteltiin menemään siellä se mitä Miraclen töppösistä lähti. Ja tänään jatkoimme harjoituksia tosiaan maastossa, ja homma oli jälleen vähän tolkullisempaa - tosin muutamia ylikeittämisen paikkojakin oli, jolloin ei tiennyt, että mihin ilmansuuntaan singahdellaan. Nämä kohdat olivat selkeästi niitä paikkoja, missä se on aikaisemmin saanut lähteä laukkaamaan vähän reippaammin ja se muisti ne kyllä. 8km lenkin jälkeen onneksi tamma loppua kohden jo tasaantui ja saatiin kiva rento pätkä ravia, mitä en muista kokeneeni tämän hevosen selässä ihan hetkeen.


 Huomioita, joita olen nyt tässä näiden ratsastuskertojen aikana tehnyt tamman liikkumisesta. Se on vino, työntää takapäätä vasemmalle keventääkseen vasemman etujalan rasitusta. Se edelleen painaa vasempaan ohjaan (syynä todennäköisesti sama, kuin tuon takaosan vasemmalle heittämisessä), mutta on jo muutamassa päivässä tasaantunut tämän kanssa oleellisesti. Raviaskeleet ovat kuitenkin symmetrisen oloisia - ei ota lyhyempää askelta toisella jalalla, eikä myöskään menetä tahtiaan kesken ravipätkän, mitä sillä tapahtui useita kertoja edellisen piikityksestä toipumisjakson aikana. Takaosa askeltaa ja polkee aikaisempaa paljon voimakkaammin rungon alle ja ottaa painoa takaosalle eri tavalla.


Enemmän tuleekin varmasti ilmi vasta sitten, kun voimme jatkaa liikkumista normaalisti kaikissa askellajeissa ja kaarevilla urillakin - eli ensi keskiviikkona. Siihen asti (ja varmasti sen jälkeenkin) jatkamme maastoilua, joka tekee tamman päällekin hyvää - ihan liian vähän maastoilimme ja ulkoilimme viime talvena, vaikka olisi kyllä pitänyt. Todella toiveikas olen tällä hetkellä tämän hevosen suhteen ja toivottavasti paraneminen etenee toivotusti. Niin joo, ja ihanaa myös, että itse alan olemaan vihdoin elävien kirjoissa ja flunssa selätettynä! :)

4 kommenttia:

  1. Upean näköinen tamma on kyllä, ei voi muuta sanoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, se on todella katseita herättävän upea kyllä, kun se liikkuu :)

      Poista
  2. Mukavan näköistä menoa, ainaki kuvien perusteella! :) On muuten hyvännäköinen satula, mikä merkki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kuvissa näyttää yllättävän hyvältä, vaikka aika holtiton se kyllä tällä hetkellä oikeasti on. :) Satula on Bruno Delgrange.

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot