lauantai 14. toukokuuta 2016

Hei hei, mitä kuuluu? osa 1

Ainon 3-tason kilpailut huhtikuussa

Tunnen tänä keväänä elämäni suurinta "burn out":tia kirjoittaa tänne blogiin - voin sen myöntää ihan suoraan. Jotenkin se kirjoittaminen on jo pidemmän aikaan tuntunut ajoittain vastenmieliseltä. Koska olen aina kirjoittanut etenkin minun ja Deen asioista hyvin rehellisesti ja siloittelematta mitään, kertonut koko hevosen historian kaiken kansan luettavaksi aina onnistumisista epäonnistumisiin - saa sen myötä myös todella paljon toki samanhenkisiä lukijoita ympärille, mutta myös todella epäreilua kommentointia ja arvostelua henkilöiltä, jotka tuntuvat osaavan ja tietävän asiat aina vähän paremmin, kuin asianosainen itse. Meidän elämä tuskin poikkeaa kovin paljon muista hevosenomistajista, sillä jokainen tietää, että huoleton on hevoseton. Koko ratsastus ja hevosen sekä itsensä kehittäminen on jatkuvaa ongelmanratkaisua, johon itselläni löytyy loputon mielenkiinto - en lannistu epäonnistumisista, löydän niistä innon ratkaista haasteen ja arvoituksen, löytää ratkaisu kokeilemalla eri vaihtoehtoja. Joskus tehdään oikeita ratkaisuja, monesti kuitenkin kantapään kautta.

Ja tästä päästäänkin aasinsiltana aiheeseen, mitä tapahtui Ainon kisoissa ja sen jälkeen. Meillä oli startit kahtena päivänä - ensimmäisenä päivänä 105cm ja toisena 110cm. Nämä olivat ensimmäiset ulkokisamme, mutta en jotenkaan ajatellut, että tämä loisi mitenkään liikaa jännitystä, koska olen ratsastanut Deetä kyllä koko kevään paljon ulkona ja edeltävänä sunnuntaina otin muutaman hypynkin ulkokentällä ensimmäistä kertaa ja kaikki sujui tosi hyvin. Ensimmäisenä päivänä verkassa valmistautuessamme 105 cm luokkaan olin hyvin luottavaisin mielin - Dee on tuntunut niin pitkään kivalta ratsastaa ja vaikka se nyt verkassa vetikin ihan älyttömästi kierroksia ja kuumaa ajoittain, en ajatellut sen olevan mitään ihmeellistä. Jatkoin verkan suorittamista tuttuun totuttuun tapaan loppuun asti, Dee hyppäsi varman oloisesti kaiken kuumuudestaan huolimatta.
Radalle pääsi valmistautumaan kaksi ratsukkoa edeltävän ratsukon suorittaessa. Meidän kohdalla kentällä odotellessamme näiden kahden meitä edeltävän ratsukon matka päättyi molemmilla siihen, että he lensivät hevosen selästä ja näitä vapaana olevia hevosia sitten hetki metsästeltiin. Dee jännittyi tästä ihan älyttömästi - tunsin, kuinka sen sydän pamppaili. Yritin rauhoitella sitä ja jutella sille, ja se tuntui hiukan rauhoittuvan.

Saimme lähtöluvan ja ajattelin, että lähden edelleen ratsastamaan ihan rennosti, rauhallisesti ja huolellisesti, vaikka samaa itsevarmuutta en kyllä nyt tuntenut hevosessa, kuin mitä aikaisemmin tänä vuonna kisoissa olen tuntenut. En kuitenkaan halunnut lähteä luomaan omalla ratsastuksellani nyt lisää painetta tai varmistelemaan liikaa, kun juuri siitä olen päässyt vähän irti - halusin antaa meille mahdollisuuden nollata kierrokset ja lähteä tekemään siistiä huolellista suoritusta rauhassa.

Rata lähti ihan sujuvasti. Ykkösenä oli pieni kutsuva pysty, josta saimmekin oikein kivan ratarytmin päälle ja jatkoimme siitä suoraan kakkosena olevalle okserille. Okseria lähestyessä Dee jännittyi hiukan, mutta ratsastin vain rauhassa loppuun asti luottaen hevoseen. Kakkosesta yli ihan nätisti. Kolmosena olevalle okserille Dee lähti jo hetken ihan kivasti imemään, olisin saanut tässä pitää vähän vahvemman tuen edestä, jotta olisimme päässeet vähän kauemmaksi esteestä, mutta hyvä hyppy näinkin ja matka jatkui. Kaarteen jälkeen nelosena olevalle pystylle tunsin hevosen taas jännittyvän, mutta siitäkin ihan ok paikasta, joskin hieman läheltä yli ja kaartaen oikealle kohti pysty-pysty -sarjaa. Sarjalle pääsimme hyvin sisään ja sain vain rentoutua siellä välissä. Sarjalta oli eka suhteutettu linja okserille, joka oli sijoitettu vähän vinolla linjalla kohti areenan päädyn katsomoa. Siihen oli monilla tullut stoppi, mutta jotenkin en halunnut ajatella, että tämä olisi sen enempää paikka jossa Dee empisi, kuin radan mikään muukaan osa. Olimme tulossa hyvään paikkaan, jäin ehkä vähän liiankin paikalleen odottamaan vain ponnistusta - jota ei sitten tullut. Dee otti seis mustalle okserille aivan viime tingassa. Nostin laukan ja otin uuden lähestymisen ja nyt selkeästi ensimmäisen kerran paineistaen yli - ja Dee hyppäsi, vaikkakin se tuntui todella vastahakoiselta nyt. Tämän paineistamisen ja okserin jälkeen Dee pääsi vähän pitkäksi ja alkoi vähän juoksemaan alta. En kuitenkaan ottanut hevosta kiinni, ajattelin että annan sen laukata nyt vähän enemmän, jos se toisi sille vähän lisää rohkeutta jatkamaan rataa. No ei antanut - oli ehkä huono idea antaa liikaa tilaa, koska pakka levähti ihan käsiin ja toinen kielto radan toiselle sarjalle a-osalle. Toisen kiellon jälkeen nostin heti uuden laukan ja otin vielä lähestymisen jo hypätylle kakkosena olevalle okserille - en halua, että Dee pääsee enää ikinä radalta pois kiellon jälkeen.

Alla video 105cm radasta




Harmitti ihan suunnattomasti radan jälkeen! Jotenkin se pettymys, kun juuri olimme saaneet hyvän fiiliksen päälle hyppäämisen suhteen ja ennen kaikkea itse olin rauhoittunut ja rentoutunut sinne selkään ratsastamaan huolellisesti ilman ylimääräistä säätämistä, niin sitten käy näin. Katsoimme vielä valmentajani kanssa radan läpi kisapaikalla ja hänkin sanoi, että ratsastin hyvin ja viisaasti, ehkä vähän jätin yksin kuitenkin hevosen siinä okserille lähestyttäessä - siinä olisin saanut ratsastaa vähän vahvemmin jalalla. Mutta paikat oli ok, rytmi hyvä. Seuraavan päivän 110cm strategia oli sitten se, että lähden ratsastamaan aika paljon vahvemmin. Otan selkeämmin hevosen joka hypyn jälkeen takajaloilleen, ettei se pääse valumaan pitkäksi ja ratsastan tasapainoituksen jälkeen uudelleen lähestymisen. Sen lisäksi vaihdetaan turpahihnaa, enkkuturpiksella se taas jostain syystä painaa kädelle ihan luvattoman paljon ja tulee raskaaksi - tähän löytyikin syy lopulta seuraavalla viikolla, kun Juti kävi raspaamassa... onneksi siis vaihdettiin remottiturpahihnaan, joka antaa paljon enemmän tilaa poskille.

Seuraavaan päivään lähdin todella päättäväisin ajatuksin. Ei oikeastaan edes jännittänyt, olin niin päättänyt, että tänään tehdään asiat loppuun asti. Radan kävelyssä tuli hetkellinen ajatus, että "huh, kuinka pitkä rata tulossa" ja vielä radan viimeisenä esteenä oli hankalan kaarteen jälkeen okseri, jossa vesimatto alla. Luokan arvostelu oli A.2.0 eli aikaluokka.
Verryttelyssä Dee oli tuona toisena päivänä huomattavan paljon rennompi ja tasaisempi. Kuitenkin se yleisfiilis oli vähän sellainen ei niin innostunut... Verkassa hypyt kuitenkin sujuivat ihan kivasti. Sitten vain radalle odottamaan omaa vuoroa.

Nyt lähdettiin liikkeelle selkeästi napakammalla otteella. Kun saimme lähtömerkin, ratsastin heti laukkaa vähän eteen ja otin sitten kiinni ja lähdimme lähestymään radan ykkösesteenä olevaa okseria. Deen laukka tuntui nyt aika hyvältä ja pääsimme hyvin ykköselle. Ykkösen hypyn jälkeen tunsin taas hevosen jännittyvän todella paljon, otin suunnitelmien mukaan hevosta takaisin, vaikka se olisi halunnut lähteä juoksemaan alta. Kakkoselle olevalle okserille oli ykköseltä kaareva pitkä linja ja tälle kakkoselle Dee jo ihan selkeästi empi. Maiskutin ja rohkaisin sitä, ja se lähti hyppyyn kuitenkin. Tämän jälkeen kaarteessa tilanteen rauhoitus ja ensimmäinen suhteutettu linja 22m pystyltä okserille. Olin päättänyt, että me otamme tähän väliin sen viisi askelta, eikä lähdetä lentämään neljällä - mikä olisi tälle hevoselle paljon helpompaa kyllä. Tässä tunsin hyvin, kuinka Dee taas viime aikojen tapaan lähti valumaan pystyllä hypyssä oikealle ja jouduin todella paljon korjaamaan meidän kurssia takaisin suoraksi seuraavaa okseria. Oikeastaan tämä valuminen helpotti sitä, että saatiin mahtumaan se viisi, eikä hevonen lähtenyt kiitämään - silti siinä välissä oli kyllä ihan kädet täynnä tekemistä, mitenkään sujuvalta ja helpolta se ei tuntunut. Okserille tuli kuitenkin ihan hyvän tuntuinen hyppy!
Okserilta oli aika vähän aikaa saada loivan kaarteen jälkeen hevonen valmiiksi pysty-pysty -sarjalle, joka oli lähes täysin samassa paikassa, kuin edeltävän päivän okseri, johon meille tuli ensimmäinen kielto. Hevonen lähti okserin jälkeen taas vähän alta, en saanut ihan valmiiksi sitä ja kun näin etäisyyden, jossa oli kaksi ratkaisua: eteen tai taakse. Ja koska hevonen ei tullut pidätteestä takaisin, ratkaisin tilanteen ratsastamalla vähän sujuen eteenpäin, jotta päästää sarjalle perille asti. Siihen tuli kielto sitten kuitenkin. Voi hemmetti, että syletti! Eihän tää voi olla meillä taas tällaista!
Eikun uusi lähestyminen ja olin kyllä nyt niin apinan raivolle menossa, että Deelle ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja. Se hyppäsi sarjan, tosin hyvin jännittyneenä. Sarjan jälkeen taputin sitä nopeasti ulkokädellä ja kehuin ääneen: "hyvä poika, just näin!" Dee on hevonen, joka pitää kehuista ihan hirveästi ja se kuuntelee ratsastajan ääntä todella tarkkaan aina. Nyt tämä kehu tuli niin oikeaan aikaan - tunsin, kuinka Dee vähän sai innostust nousemaan ja seuraavalle okserille epäröinnit olivat tipotiessään, en suorastaan meinannut saada pidäteltyä sitä, kun se oli yhtäkkiä niin menossa! Aivan totaalinen käännös alkuradan nihkeyden jälkeen!  Okserin jälkeen jouduin ottamaan aika pitkän tien seuraavalle esteelle, sillä molemmissa lyhyemmissä teissä oli odottavat ratsukot tiellä, joten en olisi mahtunut niistä kaartamaan. Mietin mielessäni, että meidän osalta se on nyt tässä vaiheessa ihan sama. Yritin saada hevosta vähän taas paremmin ohjan ja pohkeen väliin pidemmän tien ansiosta. Seuravana oli vuorossa okserilta pystylle suhteutettu neljän askeleen normaali väli. Tulimme okserille vähän lähelle, koska en saanut hevosta taas takaisin ja se pääsi vähän juoksemaan esteelle. Siitä pystylle kävi vähän sama homma, hevonen oli päässyt todella pitkäksi yhtäkkiä, enkä saanut sitä takaisin takajalkojen päälle. Sama meno seuraavalle sarjalle, jolle tulimme sisään aika lentäen - noh, pääasia, että Dee oli nyt noin menossa yhtäkkiä!
Sarjalta oli pitkä lähestyminen yksittäiselle pystylle, ja sama ongelma, hevonen ei edeltävän hypyn jälkeen tule takaisin. Kuitenkin puhtaasti tästäkin, ja enää oli jäljellä pitkästä radasta kaksi viimeistä estettä: musta pysty ja siitä hankala kaarre vesimatto-okserille. Pystylle Dee oli vielä imemässä ihan kunnolla ja hyppy lähti vähän kaukaa. Jäljellä olevalle vesimatto-okserille olin päättänyt, että siitä mennään ja maaliin päästään, jos se minusta on kiinni. Hetken tuntui siltä, että Dee olisi ihan kympillä nyt menossa, mutta ihan muutama askel ennen okseria se alkoi valumaan ulos oikealle, ja oli ihan kylmästi sivuuttamassa viimeisen esteen. Kerrankin olin nopea selässä ja reagoin samantein tähän, ja vielä äänellä kannustin Deetä rohkaistumaan. Ja se rohkaistuikin ja pääsimme, kuin pääsimmekin maaliin - 6 virhepisteellä, joista kaksi ylitetystä enimmäisajasta. Todellinen erävoitto! Olin tyytyväinen itseeni ja päättäväisyyteeni, pistin oikeasti tällä radalla itsestäni kaiken peliin ja Dee tsemppaantui tästä ihan silmin nähden! Ei se kaunista ja siistiä ollut, mutta sain asiat yhtä kielto lukuunottamatta tehtyä loppuun asti, niinkuin olin aamulla herätessäni jo edeltävästä päivästä sisuuntuneena päättänyt!

Alla video 110cm radasta




Vaikka en todellakaan ollut tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuudessaan tulosten osalta, oli tämä itselleni tärkeä viikonloppu henkisesti kaiken oman epäröinnin täyteisten kuukausien (tai pikemminkin enemmän ja vähemmän vuoden) jälkeen. Tein päätöksen, toteutin ratkaisut ja pysyin päättäväisenä. Tämä kasvatti itseäni ratsastajana niin paljon ja jotenkin oli helpottavaa ajatella, että meillä oli heti seuraavalla viikolla luvassa samalla kentällä Piia Pantsun kaksipäiväiset valmennukset, jossa pääsemme ratkomaan lisää asioita ja hyppäämään kunnolla ulkona.

Ja koska tästä kuulumispostauksesta olisi tullut kilometrin pituinen, jos olisin kaiken yhteen pötköön kirjoittanut, niin päätin jakaa asiat aihepiireittäin kolmeen osaan - seuraavassa osassa käydään läpi, miten meni siellä Pantsun valmennuksissa! 

18 kommenttia:

  1. Ehdinkin jo kaipailla postauksia moneen kertaan :) Dee on edelleen upea! Ja sä aivan varmasti tiedät mikä sun hevoselle on parhaaksi, älä välitä anonyymeistä. Ja jos ne oikeasti syö bloggausinnon täysin ja muuten pidät tästä hommasta vielä, niin harkitse ulkopuolista moderaattoria? Joka poistaisi ilkeät kommentit ennenkuin ne tulee sun silmille. Seuraavaa postausta odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura tosi rohkaisevista sanoista ja toi moderaattori juttu olikin tosi hyvä idea :) Poissa silmistä, poissa mielestä - eikös se niin mene!

      Poista
  2. Ihanaa, että postasit! Olin niin odottanut jo :)
    Ikävää tuo arvosteleva kommentointi, jättäisi mieluummin kokonaan kommentoimatta tai kirjoittaisi rakentavia vinkkejä, jos sellaisia olisi antaa. Turha louskutus vaan lyttää ja aiheuttaa pahaa mieltä.
    Tuntuu, että ilkeistä arvostelijoista ei ikinä pääse kokonaan eroon, vaikka laittaisi kommentointimahdollisuuden pois kaikilta tai edes anonyymeilta. Siirtyvät vain muille foorumeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tullut todettua, että niistä ei pääse eroon vaikka kuinka haluaisi. Eli täytyy sitten vaan itse pyrkiä todellakin ottamaan todella "välinpitämättömän" asenteen. En voi vaikuttaa siihen, mitä muut kirjoittelevat, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse otan ne ja miten niihin reagoin.
      Ilahduttavaa nähdä, kuinka paljon tätä blogiani ja tekstejä oikein odotetaankaan! Antaa energiaa kirjoittaa! :)

      Poista
  3. Hei! Kiva kun postasit pitkästä aikaa. Harmillinen tuo ensimmäisen päivän hylky, mutta näin ulkopuolisen silmin tuo seuraavan päivän 110-rata , varsinkin alku , oli todella hyvän näköinen! Toki tekemistä varmasti oli pitää hevonen noin kasassa mutta aivan älyttömän hyvän näköistä menoa. TSEMPPIÄ! Kyllä se siitä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Jos ei muuta, niin opin noista kisoista enemmän kuin pitkään aikaan ja niistä jäi aika itsevarma fiilis itselleni. Kykenin tsemppaamaan hevosen maaliin ja se on iso juttu minulle nyt kaiken jälkeen! Kiitos tosi paljon tsempeistä! :)

      Poista
  4. Ihana tekemisen meininki kakkos radassa! Mennään eikä meinata! :D

    Tsemppiä, kyllä se taas siitä! Ootte hyvin nousseet tännekin asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, siinä toisen päivän radassa ei paljon jätetty arvailujen varaa :D Kiitos tsempeistä, nyt alkaa tuntua, että ehkä päästään solmuja aukaisemaan! :)

      Poista
  5. Mukavaa, että tulit kertoilemaan kuulumisia :). Sillä minäkin ehdin jo vähän kaipailla juttujasi, mutta ymmärrän täysin, että ylimääräinen louskutus vie kirjoitusinnon. :(

    Tuossa 110 radalla minusta Dee väläytteli oikein hienoja hyppyjä! Sehän nostaa etujalat oikein terävästi ylös, omani kun tahtoo niitä kovasti roikottaa :D.

    t. Kaisa T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, tuossa 110cm radassa Dee oli tosi varovaisen oloinen ja terävänä, teki pari oikein hyvää hyppyä ottaen huomioon sen jännittyneisyyden mitä siinä oli! :)

      Poista
  6. Hei Heidi!

    Suurkiitos postauksesta - oli jo teitä vähän ikävä. ;-)

    Ymmärrän kyllä, että halusit pitää taukoa. Itsellesihän sinä tätä blogia ensisijaisesti kirjoitat. Ja vaikka meitä on varmasti monta, jotka kärsimättöminä odotamme kuulumisianne niin jaksamme kyllä odottaa. Itse vaan hiukan huolestuin että kai teillä on kaikki kunnossa, ettei ole sattunut mitään.

    Muista että ne "vähemmän rakentavat" kommentit kertovat enemmän kirjoittajastaan kuin sinusta - suoraan vaan roskiin! Kunpa jokainen kommentoija miettisi miltä tuntuisi lukea omaa tekstiä jos roolit olisivat toisinpäin.

    Hienosti kokosit itsesi ja Deen toiselle päivälle, valtava tsemppaus ja tekemisen meininki! Tästä on hyvä jatkaa kohti entistä parempia suorituksia. :-) Jäin miettimään ja pitänee katsoa nuo radat vielä uudestaan ja mahdollisesti muidenkin, jos satun löytämään (täytyy kyllä päästä paikan päälle pian itsekin ihailemaan kokonaisuutta, kaikki tuntuu Ainossa toimivan)... Oliko esteen paikka vaikea hevosille hahmottaa ja/vai häiritsikö hyppysuunta tai tausta jotenkin? Tarkoitan siis lauantaina sitä mustaa estettä, sunnuntaina lähes samalla paikalla muistaakseni vaaleanpunainen este, katsomo esteen takana. Vaikken itse esteitä hyppää kuin satunnaisesti ja silloinkin sellaisia polvenkorkuisia, opin mielelläni lisää tästäkin.

    Aurinkoista ja iloista toukokuun jatkoa!
    Kannustavin terveisin,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit - jälleen ihanasta kommentista! Pikkaisenko nämä aina piristävät päivää :) Ei meille ole mitään sen kummempaa sattunut, on ollut vain kirjoitusinto lähellä nollaa hetken aikaa ja olen päättänyt sitten keskittää ajatukset muihin asioihin, kuin pahoittamaan mieltäni uudestaan ja uudestaan täällä netin syöväreissä. Kuten tuossa jo aikaisemmin toiselle kommentoinkin, en pysty vaikuttamaan muiden toimintaan ja kirjoitteluihin, mutta pystyn vaikuttamaan omaani ja tapaani reagoida - niin se vain on.

      Hyppysuunta ja esteen paikka oli vähän haastava kohti katsomoa, se ei ns. houkuttele hevosta samalla tavalla hyppäämään. Mutta Deen tapauksessa tiedän, että jos kaikki on oikeasti hyvin ja kunnossa, niin ei se moisista asioista välitä. Tämän tajuamiseen meni hetki itsellänikin, ja piti aika monta kertaa kelata jokaisen vuoden kehittymistä ja tapahtumia, jotta pystyin ymmärtämään kokonaisuuden ja lähteä epäilemään oikeasti jotain. Tämän tpahtumien kelailun mahdollisti tämä blogi ja sinne kirjoitetut jutut, joten kaiken viime aikaisen kirjoitusinnon katoamisesta huolimatta on tämä ollut aika antoisa projekti ja siitä voi olla hyötyä itselleni paljonkin.

      Ja jep, itselleni tätä ensisijaisesti kirjoitan, mutta aikojen saatossa lukijoista on tullut entistä tärkeämpi, sitä en voi kieltää. Ja kommenttien lukeminen on pääsääntöisesti kuitenkin ollut kivaa ja rohkaisevaa :) Kiitos siitä teille uskollisille lukijoille, jotka jaksavat lukea ja odottaa aina uusia tekstejä! :)

      Poista
  7. Mäkin ehin useemman kerran käydä vilkuilemassa että no eikö vieläkään mitään, ja piti käydä instagramista kattomassa että onhan kaikki hyvin :) Tiedän ite miltä tuntuu hypätä kieltävällä hevosella, siihen päälle Deen herkkyys ja kuumuus niin ei varmasti ole helppoa! Olet tehnyt hyvää työtä ja sun asenteella niitä tuloksia alkaa varmasti näkymään. Muista ettei blogi saa olla pakkopullaa, nimenomaan itseäsi vartenhan sitä kirjoitat. Tsemppiä kisoihin ja heppailuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagramia kannattaakin seurailla, päivittelen sitä suhteellisen ahkeraan :D mutta hengissä ollaan!
      Olet havainnoinut aika hyvin, mitä tuo hevonen vaan on, herkkä ja kuuma - mutta on se myös kilttikin ja tekisi mielellään ihmisen puolesta mitä vain<3
      Sitä tässä yritänkin vähän tuulettaa - ettei blogi olisi pakko pullaa. Yritän nollata vähän tilannetta ja kirjoitella ihan oikeasti silloin, kun tekee mieli ja intoa löytyy! Parhaat tekstit syntyvät sillä tavalla. :) Kiitos tsempeistä ja muutenkin kommentista!

      Poista
  8. Tästä on Heidi vain hyvä parantaa! Kyllä se siitä lähtee ja onnea tuleviin kisoihin! Ootte huppuja Deen kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka tulokset eivät päätä huimanneetkaan, niin jotenkin tuntui hyvältä onnistua ratkaisemaan haastavassa tilanteessa asioita ja saada hevonen vielä tsemppaamaan kaikesta huolimatta! :)

      Poista
  9. Täällä seuraavaa kirjoitusta odotellaan innolla! Älä lopeta :) Torstin kasvukuvia ja kuulumisiakin olisi niin ihana nähdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstista saadaan kuvia seuraavan kerran, kun pääsen sitä Hollantiin moikkaamaan - toivottavasti pian! :) Kuulemma se on tällä hetkellä porukan pienimpiä siellä laumassa laitumella, että ei mitään jättikokoista siitäkään sitten varmaankaan kasva - ja hyvä niin, kun ei ole itseänikään pituudella pilattu.

      Kiva kuulla, että teitä innolla tekstejä odottavia on näin paljon, kiitos!! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot